Suhde tuntuu raskaalta, koska moni asia naisessa tuo mieleen äitini ja tulkitsen kaikkea ikävällä tavalla

Mä oon tehny niin paljon töitä tän suhteen eteen ja että kumppanilla olis hyvä olla mun kanssa, että mä oon henkisesti aika hajalla. Sellasta itsekkyyttä.

AP

Mies samaistaa vaimonsa äitiinsä jonka huonoja puolia on inhonnut tai vihannut, kuten esim. lihavuutta.

Joten mieheni siirsi lihavuusvihansa minuun joka olin normaalimittainen nainen, hoikka ja kauniiksikin sanottu. Mies ivasi minua lihavaksi, toi matkoilta lahjaksi vaatteita jotka olivat rumia ja neljä numeroa liian suuria. Erohan siitä loppujen lopuksi tuli, siedin liian pitkään ilkeitä kommenttejaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tehny niin paljon töitä tän suhteen eteen ja että kumppanilla olis hyvä olla mun kanssa, että mä oon henkisesti aika hajalla. Sellasta itsekkyyttä.

AP

No sori nyt kun ei siltä kuulosta. Kuulostaa, että olet tehnyt todella paljon töitä varmistaaksesi, että suhde ei ole sinulle huono, et ole koirakoulussa, toinen ei salaa olekaan ilkimys ja ala kohta vihellellä passiivisaggressivisesti.

Toisekseen on sinulta väärin tehdä itseksesi oman pään sisällä pirusti töitä laskematta toista mukaan talkoisiin sen vuoksi, että epäilet hänen olevan narsisti, joka haluaa käyttää sinua hyväkseen.

Tilanteesi on verrattavissa siihen, että haukkuisit talkooporukkaa siitä, että he eivät tee saunaremonttiasi, vaikka sovittiin, kun et laske heitä edes taloon sisään.

Joillekin (useammin miehille) on ihan mahdoton konsepti, että kaksi keskenään eri mieltä olevaa ihmistä on molemmat oikeassa.

Ap ei pysty nyt antamaan periksi siitä, että hänen toimensa ovat naiselle haitalliset, koska hän kokee ne itse itselleen välttämättömiksi ja tehneensä ne hyvässä ajatuksessa. 

Toivottavasti ap kuuntelet naistasi paremmin kuin meitä. 

Ajattele ettei kukaan nainen ole kuin äitisi, jokainen on yksilö ja käyttäytyy yksilön tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

auttava auttaja kirjoitti:

Varmaan saat terapiassa hyviä ohjeita (toivottavasti). Meillä on suuri tarve selittää asioita joita emme täysin ymmärrä. Kun puoliso saa meidät triggeröitymään jostain, tulkitsemme tilanteen esim. siten, että hän ei arvosta meitä ja tue meitä. Kun tällainen tilanne tulee eteen, on järkevää tunnistaa oma tunteensa ja ymmärtää, mitä todellisuudessa olet havainnoinut ja mikä tunteitasi nostattaa. Esim. jos puoliso sanoo jotain ikävästi, tunnista tunteesi ja sen sijaan, että ajattelet kuinka hän on aina sinua vastaan, ajattelet tietoisesti, että tässä tilanteessa sinua ahdistaa, että hän ei ensimmäiseksi tukenut sinua. Voit sen jälkeen sanoa havaintosi ääneen, jonka jälkeen puoliso vastaa, että hän ei ehkä huomannut omaa toimintaansa, tai koki sen erilaisena.

Eli kun puolisosi saa sinut triggeröitymään, älä lähde ensimmäisenä rakentelemaan tarinaa siitä, miksi hän käyttäytyy sillä tavalla. Tunnista tunteesi, ja ymmärrä, että puolisosi käyttäytyminen sai sinut tässä tilanteessa kokemaan tällaisen tunteen. Et analysoi miksi puolisosi käyttäytyy, kuten tekee, vaan ainoastaan havainnoit faktat: hän sanoi jotain, se sai sinut kokemaan jotain. Ehkä vastaus herää mielessäsi heti: hän ei sanonutkaan pahasti. Ehkä haluat kertoa ääneen oman havaintosi, jolloin voitte puolisosi kanssa ratkaista tilanteet puhumalla. 

Eräs vinkki, joka tähän kannattaa lisätä, on kymmeneen laskeminen. Kun tunnet tuntemuksiesi kasvavan, sanot puolisollesi, että joudut rahoittumaan, suljet silmät ja lasket kymmeneen. Saat aikaa tutkia tunteitasi ja tilannetta. Nämä vinkit saattavat kuulostaa vaikeilta ja kankeilta, erityisesti puolisollesi, mutta ajan mittaan tulet varmasti näissä asioissa paremmaksi. Alku tietenkin on ahdistava, kankea ja siihen on vaikea sopeutua.

Tätä yritän periaatteessa tehdä. En mä käytännössä koskaan reagoi heti tunteisiin. Ongelmana on, että kumppanini äänensävyjä ja muita on usein tosi vaikea lukea. Tai ainakin minun on. En voi kuitenkaan tehdä automaattista oletusta, että hän ei koskaan sano rumasti tai pura kiukkuaan minuun. Ja pakko minun on puolustaa itseäni jos rajojani loukataan. Ei sitä kukaan muukaan tee.

Jään sitten miettimään, että oliko tuo jotain vai eikö ollut. Tuntuu vaan, että sanominen johtaa jatkuviin turhiin konflikteihin. Ongelmahan ei varsinaisesti ole hänen vaan minun.

Et voikaan eikä pidäkään. Sä olet parisuhteessa ja niissä toisinaan sanotaan rumasti ja puretaan kiukkua toiseen. Ihan varmasti voit tehdä automaattisen oletuksen, että koska naisesi ei ole enkeli, hänkin sortuu tähän, kuten muutkin inhimilliset ihmiset.

Niissä tilanteissa ei tarvitse itseään puolustaa, vaan sanoa, että hittoako siinä mulle räyhäät ja älä kiukkuasi minuun pura. Ihan normia settiä suhteissa.

Eikä tarvitse miettiä olisko toi vai eikö ois, vaan voi sanoa, että hei nyt tuntuu tältä.

Kiitos. Multa puuttuu pahasti nää tällaset taidot. Ehkä olen myös haalinut ympärilleni ihmisiä jotka ovat tosi kilttejä, niin hyvin harvoin olet joutunut kohtaamaan ihmisten monivärisyyttä. Sitten toisaalta olen haalinut ympärilleni myös aitoja hyväksikäyttäjiä, joiden kanssa ei oikein kuulukaan olla rennosti ja välittömästi. Heistä olen onneksi jo hankkiutunut eroon.

AP

Ja nyt sitten et osaa erottaa, kumpaan sakkiin naisesi kuuluu? 

Minusta kuulostaa siltä, että tiedät naisesi olevan kiltti ja sen vuoksi "maksatatkin" hänellä noiden hyväksikäyttäjien hommia. 

Vierailija kirjoitti:

Joillekin (useammin miehille) on ihan mahdoton konsepti, että kaksi keskenään eri mieltä olevaa ihmistä on molemmat oikeassa.

Ap ei pysty nyt antamaan periksi siitä, että hänen toimensa ovat naiselle haitalliset, koska hän kokee ne itse itselleen välttämättömiksi ja tehneensä ne hyvässä ajatuksessa. 

Toivottavasti ap kuuntelet naistasi paremmin kuin meitä. 

Miesten puutteisiin vetoaminen on aika huono tapa vahvistaa argumenttia kun puhut miehelle. Kuvittelee mies heittämässä vastaava heitto naiselle? ;D

Mutta ei nyt takerruta enempää siihen. Mä en ymmärrä miten asiaa auttaa tämä mut itsekkääksi leimaaminen... mutta sovitaan sitten että se on niin. Mitä seuraavaksi? Se ei muuta asiaa mitenkään vaan edelleen mun on työstettävä täsmälleen samoja asioita myös itseni vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

auttava auttaja kirjoitti:

Varmaan saat terapiassa hyviä ohjeita (toivottavasti). Meillä on suuri tarve selittää asioita joita emme täysin ymmärrä. Kun puoliso saa meidät triggeröitymään jostain, tulkitsemme tilanteen esim. siten, että hän ei arvosta meitä ja tue meitä. Kun tällainen tilanne tulee eteen, on järkevää tunnistaa oma tunteensa ja ymmärtää, mitä todellisuudessa olet havainnoinut ja mikä tunteitasi nostattaa. Esim. jos puoliso sanoo jotain ikävästi, tunnista tunteesi ja sen sijaan, että ajattelet kuinka hän on aina sinua vastaan, ajattelet tietoisesti, että tässä tilanteessa sinua ahdistaa, että hän ei ensimmäiseksi tukenut sinua. Voit sen jälkeen sanoa havaintosi ääneen, jonka jälkeen puoliso vastaa, että hän ei ehkä huomannut omaa toimintaansa, tai koki sen erilaisena.

Eli kun puolisosi saa sinut triggeröitymään, älä lähde ensimmäisenä rakentelemaan tarinaa siitä, miksi hän käyttäytyy sillä tavalla. Tunnista tunteesi, ja ymmärrä, että puolisosi käyttäytyminen sai sinut tässä tilanteessa kokemaan tällaisen tunteen. Et analysoi miksi puolisosi käyttäytyy, kuten tekee, vaan ainoastaan havainnoit faktat: hän sanoi jotain, se sai sinut kokemaan jotain. Ehkä vastaus herää mielessäsi heti: hän ei sanonutkaan pahasti. Ehkä haluat kertoa ääneen oman havaintosi, jolloin voitte puolisosi kanssa ratkaista tilanteet puhumalla. 

Eräs vinkki, joka tähän kannattaa lisätä, on kymmeneen laskeminen. Kun tunnet tuntemuksiesi kasvavan, sanot puolisollesi, että joudut rahoittumaan, suljet silmät ja lasket kymmeneen. Saat aikaa tutkia tunteitasi ja tilannetta. Nämä vinkit saattavat kuulostaa vaikeilta ja kankeilta, erityisesti puolisollesi, mutta ajan mittaan tulet varmasti näissä asioissa paremmaksi. Alku tietenkin on ahdistava, kankea ja siihen on vaikea sopeutua.

Tätä yritän periaatteessa tehdä. En mä käytännössä koskaan reagoi heti tunteisiin. Ongelmana on, että kumppanini äänensävyjä ja muita on usein tosi vaikea lukea. Tai ainakin minun on. En voi kuitenkaan tehdä automaattista oletusta, että hän ei koskaan sano rumasti tai pura kiukkuaan minuun. Ja pakko minun on puolustaa itseäni jos rajojani loukataan. Ei sitä kukaan muukaan tee.

Jään sitten miettimään, että oliko tuo jotain vai eikö ollut. Tuntuu vaan, että sanominen johtaa jatkuviin turhiin konflikteihin. Ongelmahan ei varsinaisesti ole hänen vaan minun.

Et voikaan eikä pidäkään. Sä olet parisuhteessa ja niissä toisinaan sanotaan rumasti ja puretaan kiukkua toiseen. Ihan varmasti voit tehdä automaattisen oletuksen, että koska naisesi ei ole enkeli, hänkin sortuu tähän, kuten muutkin inhimilliset ihmiset.

Niissä tilanteissa ei tarvitse itseään puolustaa, vaan sanoa, että hittoako siinä mulle räyhäät ja älä kiukkuasi minuun pura. Ihan normia settiä suhteissa.

Eikä tarvitse miettiä olisko toi vai eikö ois, vaan voi sanoa, että hei nyt tuntuu tältä.

Kiitos. Multa puuttuu pahasti nää tällaset taidot. Ehkä olen myös haalinut ympärilleni ihmisiä jotka ovat tosi kilttejä, niin hyvin harvoin olet joutunut kohtaamaan ihmisten monivärisyyttä. Sitten toisaalta olen haalinut ympärilleni myös aitoja hyväksikäyttäjiä, joiden kanssa ei oikein kuulukaan olla rennosti ja välittömästi. Heistä olen onneksi jo hankkiutunut eroon.

AP

Ja nyt sitten et osaa erottaa, kumpaan sakkiin naisesi kuuluu? 

Minusta kuulostaa siltä, että tiedät naisesi olevan kiltti ja sen vuoksi "maksatatkin" hänellä noiden hyväksikäyttäjien hommia. 

Jos maksattaisin, niin toimisin aika eri tavalla.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin (useammin miehille) on ihan mahdoton konsepti, että kaksi keskenään eri mieltä olevaa ihmistä on molemmat oikeassa.

Ap ei pysty nyt antamaan periksi siitä, että hänen toimensa ovat naiselle haitalliset, koska hän kokee ne itse itselleen välttämättömiksi ja tehneensä ne hyvässä ajatuksessa. 

Toivottavasti ap kuuntelet naistasi paremmin kuin meitä. 

Miesten puutteisiin vetoaminen on aika huono tapa vahvistaa argumenttia kun puhut miehelle. Kuvittelee mies heittämässä vastaava heitto naiselle? ;D

Mutta ei nyt takerruta enempää siihen. Mä en ymmärrä miten asiaa auttaa tämä mut itsekkääksi leimaaminen... mutta sovitaan sitten että se on niin. Mitä seuraavaksi? Se ei muuta asiaa mitenkään vaan edelleen mun on työstettävä täsmälleen samoja asioita myös itseni vuoksi.

Pointti oli se, että joku asia, jonka sinä koet tavalla x, toinen henkilö kokee tavalla y, koska se on kärjistäen sanoen otettu hänen selkänahastaan. Sinä et toki tarkoita sitä niin, mutta niin se vaan on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin (useammin miehille) on ihan mahdoton konsepti, että kaksi keskenään eri mieltä olevaa ihmistä on molemmat oikeassa.

Ap ei pysty nyt antamaan periksi siitä, että hänen toimensa ovat naiselle haitalliset, koska hän kokee ne itse itselleen välttämättömiksi ja tehneensä ne hyvässä ajatuksessa. 

Toivottavasti ap kuuntelet naistasi paremmin kuin meitä. 

Miesten puutteisiin vetoaminen on aika huono tapa vahvistaa argumenttia kun puhut miehelle. Kuvittelee mies heittämässä vastaava heitto naiselle? ;D

Mutta ei nyt takerruta enempää siihen. Mä en ymmärrä miten asiaa auttaa tämä mut itsekkääksi leimaaminen... mutta sovitaan sitten että se on niin. Mitä seuraavaksi? Se ei muuta asiaa mitenkään vaan edelleen mun on työstettävä täsmälleen samoja asioita myös itseni vuoksi.

Seuraavaksi alat kohtelemaan naistasi aikuisena, tasa-arvoisena kumppanina, jolla on oikeus tietää, mitä ajattelet hänestä ja suhteestanne. Hänellä on oikeus siihen, että ilmaiset nämä asiat, vaikka sinua pelottaakin, että nainen pahoittaa siitä mielensä. Aikuinen kyllä kestää mielipahankin, kun tietää, että ei ole tarkoitus olla pahantahtoinen, vaan rehellinen.

Voit rauhassa tuntea, että naisesi ei ole arvoisesi aikuinen, sinusta erillinen ihminen, mutta sinulla ei ole oikeutta kohdella häntä, kuten hän ei olisi.

Kuka tietää, ehkä tämä fake it until you make toimii kohdallasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin (useammin miehille) on ihan mahdoton konsepti, että kaksi keskenään eri mieltä olevaa ihmistä on molemmat oikeassa.

Ap ei pysty nyt antamaan periksi siitä, että hänen toimensa ovat naiselle haitalliset, koska hän kokee ne itse itselleen välttämättömiksi ja tehneensä ne hyvässä ajatuksessa. 

Toivottavasti ap kuuntelet naistasi paremmin kuin meitä. 

Miesten puutteisiin vetoaminen on aika huono tapa vahvistaa argumenttia kun puhut miehelle. Kuvittelee mies heittämässä vastaava heitto naiselle? ;D

Mutta ei nyt takerruta enempää siihen. Mä en ymmärrä miten asiaa auttaa tämä mut itsekkääksi leimaaminen... mutta sovitaan sitten että se on niin. Mitä seuraavaksi? Se ei muuta asiaa mitenkään vaan edelleen mun on työstettävä täsmälleen samoja asioita myös itseni vuoksi.

Pointti oli se, että joku asia, jonka sinä koet tavalla x, toinen henkilö kokee tavalla y, koska se on kärjistäen sanoen otettu hänen selkänahastaan. Sinä et toki tarkoita sitä niin, mutta niin se vaan on. 

Voi olla niin, mutta se vaihtoehto on että en olisi suhteessa. Ei mulle terapeuttikaan ole sitä suositellut, vaan kehottanut työstämään näitä asioita ja auttanut siinä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

auttava auttaja kirjoitti:

Varmaan saat terapiassa hyviä ohjeita (toivottavasti). Meillä on suuri tarve selittää asioita joita emme täysin ymmärrä. Kun puoliso saa meidät triggeröitymään jostain, tulkitsemme tilanteen esim. siten, että hän ei arvosta meitä ja tue meitä. Kun tällainen tilanne tulee eteen, on järkevää tunnistaa oma tunteensa ja ymmärtää, mitä todellisuudessa olet havainnoinut ja mikä tunteitasi nostattaa. Esim. jos puoliso sanoo jotain ikävästi, tunnista tunteesi ja sen sijaan, että ajattelet kuinka hän on aina sinua vastaan, ajattelet tietoisesti, että tässä tilanteessa sinua ahdistaa, että hän ei ensimmäiseksi tukenut sinua. Voit sen jälkeen sanoa havaintosi ääneen, jonka jälkeen puoliso vastaa, että hän ei ehkä huomannut omaa toimintaansa, tai koki sen erilaisena.

Eli kun puolisosi saa sinut triggeröitymään, älä lähde ensimmäisenä rakentelemaan tarinaa siitä, miksi hän käyttäytyy sillä tavalla. Tunnista tunteesi, ja ymmärrä, että puolisosi käyttäytyminen sai sinut tässä tilanteessa kokemaan tällaisen tunteen. Et analysoi miksi puolisosi käyttäytyy, kuten tekee, vaan ainoastaan havainnoit faktat: hän sanoi jotain, se sai sinut kokemaan jotain. Ehkä vastaus herää mielessäsi heti: hän ei sanonutkaan pahasti. Ehkä haluat kertoa ääneen oman havaintosi, jolloin voitte puolisosi kanssa ratkaista tilanteet puhumalla. 

Eräs vinkki, joka tähän kannattaa lisätä, on kymmeneen laskeminen. Kun tunnet tuntemuksiesi kasvavan, sanot puolisollesi, että joudut rahoittumaan, suljet silmät ja lasket kymmeneen. Saat aikaa tutkia tunteitasi ja tilannetta. Nämä vinkit saattavat kuulostaa vaikeilta ja kankeilta, erityisesti puolisollesi, mutta ajan mittaan tulet varmasti näissä asioissa paremmaksi. Alku tietenkin on ahdistava, kankea ja siihen on vaikea sopeutua.

Tätä yritän periaatteessa tehdä. En mä käytännössä koskaan reagoi heti tunteisiin. Ongelmana on, että kumppanini äänensävyjä ja muita on usein tosi vaikea lukea. Tai ainakin minun on. En voi kuitenkaan tehdä automaattista oletusta, että hän ei koskaan sano rumasti tai pura kiukkuaan minuun. Ja pakko minun on puolustaa itseäni jos rajojani loukataan. Ei sitä kukaan muukaan tee.

Jään sitten miettimään, että oliko tuo jotain vai eikö ollut. Tuntuu vaan, että sanominen johtaa jatkuviin turhiin konflikteihin. Ongelmahan ei varsinaisesti ole hänen vaan minun.

Et voikaan eikä pidäkään. Sä olet parisuhteessa ja niissä toisinaan sanotaan rumasti ja puretaan kiukkua toiseen. Ihan varmasti voit tehdä automaattisen oletuksen, että koska naisesi ei ole enkeli, hänkin sortuu tähän, kuten muutkin inhimilliset ihmiset.

Niissä tilanteissa ei tarvitse itseään puolustaa, vaan sanoa, että hittoako siinä mulle räyhäät ja älä kiukkuasi minuun pura. Ihan normia settiä suhteissa.

Eikä tarvitse miettiä olisko toi vai eikö ois, vaan voi sanoa, että hei nyt tuntuu tältä.

Kiitos. Multa puuttuu pahasti nää tällaset taidot. Ehkä olen myös haalinut ympärilleni ihmisiä jotka ovat tosi kilttejä, niin hyvin harvoin olet joutunut kohtaamaan ihmisten monivärisyyttä. Sitten toisaalta olen haalinut ympärilleni myös aitoja hyväksikäyttäjiä, joiden kanssa ei oikein kuulukaan olla rennosti ja välittömästi. Heistä olen onneksi jo hankkiutunut eroon.

AP

Ja nyt sitten et osaa erottaa, kumpaan sakkiin naisesi kuuluu? 

Minusta kuulostaa siltä, että tiedät naisesi olevan kiltti ja sen vuoksi "maksatatkin" hänellä noiden hyväksikäyttäjien hommia. 

Jos maksattaisin, niin toimisin aika eri tavalla.

AP

No nyt ainakin epäilet häntä asioista, joita et voi todistaa hänen edes ajatelleen, saatika tehneen, niin ellei se ole maksattamista, en tiedä, mikä olisi. Olisko sulla jotain vielä tätäkin ilkeämpää takataskussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin (useammin miehille) on ihan mahdoton konsepti, että kaksi keskenään eri mieltä olevaa ihmistä on molemmat oikeassa.

Ap ei pysty nyt antamaan periksi siitä, että hänen toimensa ovat naiselle haitalliset, koska hän kokee ne itse itselleen välttämättömiksi ja tehneensä ne hyvässä ajatuksessa. 

Toivottavasti ap kuuntelet naistasi paremmin kuin meitä. 

Miesten puutteisiin vetoaminen on aika huono tapa vahvistaa argumenttia kun puhut miehelle. Kuvittelee mies heittämässä vastaava heitto naiselle? ;D

Mutta ei nyt takerruta enempää siihen. Mä en ymmärrä miten asiaa auttaa tämä mut itsekkääksi leimaaminen... mutta sovitaan sitten että se on niin. Mitä seuraavaksi? Se ei muuta asiaa mitenkään vaan edelleen mun on työstettävä täsmälleen samoja asioita myös itseni vuoksi.

Seuraavaksi alat kohtelemaan naistasi aikuisena, tasa-arvoisena kumppanina, jolla on oikeus tietää, mitä ajattelet hänestä ja suhteestanne. Hänellä on oikeus siihen, että ilmaiset nämä asiat, vaikka sinua pelottaakin, että nainen pahoittaa siitä mielensä. Aikuinen kyllä kestää mielipahankin, kun tietää, että ei ole tarkoitus olla pahantahtoinen, vaan rehellinen.

Voit rauhassa tuntea, että naisesi ei ole arvoisesi aikuinen, sinusta erillinen ihminen, mutta sinulla ei ole oikeutta kohdella häntä, kuten hän ei olisi.

Kuka tietää, ehkä tämä fake it until you make toimii kohdallasi.

Se on vaikeeta, koska alkuun kun otin epäluuloni puheeksi sain huudot. Sen jälkeen on tullu vähän kammo asiaa kohtaan. Mut pitää se yrittää joo.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

auttava auttaja kirjoitti:

Varmaan saat terapiassa hyviä ohjeita (toivottavasti). Meillä on suuri tarve selittää asioita joita emme täysin ymmärrä. Kun puoliso saa meidät triggeröitymään jostain, tulkitsemme tilanteen esim. siten, että hän ei arvosta meitä ja tue meitä. Kun tällainen tilanne tulee eteen, on järkevää tunnistaa oma tunteensa ja ymmärtää, mitä todellisuudessa olet havainnoinut ja mikä tunteitasi nostattaa. Esim. jos puoliso sanoo jotain ikävästi, tunnista tunteesi ja sen sijaan, että ajattelet kuinka hän on aina sinua vastaan, ajattelet tietoisesti, että tässä tilanteessa sinua ahdistaa, että hän ei ensimmäiseksi tukenut sinua. Voit sen jälkeen sanoa havaintosi ääneen, jonka jälkeen puoliso vastaa, että hän ei ehkä huomannut omaa toimintaansa, tai koki sen erilaisena.

Eli kun puolisosi saa sinut triggeröitymään, älä lähde ensimmäisenä rakentelemaan tarinaa siitä, miksi hän käyttäytyy sillä tavalla. Tunnista tunteesi, ja ymmärrä, että puolisosi käyttäytyminen sai sinut tässä tilanteessa kokemaan tällaisen tunteen. Et analysoi miksi puolisosi käyttäytyy, kuten tekee, vaan ainoastaan havainnoit faktat: hän sanoi jotain, se sai sinut kokemaan jotain. Ehkä vastaus herää mielessäsi heti: hän ei sanonutkaan pahasti. Ehkä haluat kertoa ääneen oman havaintosi, jolloin voitte puolisosi kanssa ratkaista tilanteet puhumalla. 

Eräs vinkki, joka tähän kannattaa lisätä, on kymmeneen laskeminen. Kun tunnet tuntemuksiesi kasvavan, sanot puolisollesi, että joudut rahoittumaan, suljet silmät ja lasket kymmeneen. Saat aikaa tutkia tunteitasi ja tilannetta. Nämä vinkit saattavat kuulostaa vaikeilta ja kankeilta, erityisesti puolisollesi, mutta ajan mittaan tulet varmasti näissä asioissa paremmaksi. Alku tietenkin on ahdistava, kankea ja siihen on vaikea sopeutua.

Tätä yritän periaatteessa tehdä. En mä käytännössä koskaan reagoi heti tunteisiin. Ongelmana on, että kumppanini äänensävyjä ja muita on usein tosi vaikea lukea. Tai ainakin minun on. En voi kuitenkaan tehdä automaattista oletusta, että hän ei koskaan sano rumasti tai pura kiukkuaan minuun. Ja pakko minun on puolustaa itseäni jos rajojani loukataan. Ei sitä kukaan muukaan tee.

Jään sitten miettimään, että oliko tuo jotain vai eikö ollut. Tuntuu vaan, että sanominen johtaa jatkuviin turhiin konflikteihin. Ongelmahan ei varsinaisesti ole hänen vaan minun.

Et voikaan eikä pidäkään. Sä olet parisuhteessa ja niissä toisinaan sanotaan rumasti ja puretaan kiukkua toiseen. Ihan varmasti voit tehdä automaattisen oletuksen, että koska naisesi ei ole enkeli, hänkin sortuu tähän, kuten muutkin inhimilliset ihmiset.

Niissä tilanteissa ei tarvitse itseään puolustaa, vaan sanoa, että hittoako siinä mulle räyhäät ja älä kiukkuasi minuun pura. Ihan normia settiä suhteissa.

Eikä tarvitse miettiä olisko toi vai eikö ois, vaan voi sanoa, että hei nyt tuntuu tältä.

Kiitos. Multa puuttuu pahasti nää tällaset taidot. Ehkä olen myös haalinut ympärilleni ihmisiä jotka ovat tosi kilttejä, niin hyvin harvoin olet joutunut kohtaamaan ihmisten monivärisyyttä. Sitten toisaalta olen haalinut ympärilleni myös aitoja hyväksikäyttäjiä, joiden kanssa ei oikein kuulukaan olla rennosti ja välittömästi. Heistä olen onneksi jo hankkiutunut eroon.

AP

Ja nyt sitten et osaa erottaa, kumpaan sakkiin naisesi kuuluu? 

Minusta kuulostaa siltä, että tiedät naisesi olevan kiltti ja sen vuoksi "maksatatkin" hänellä noiden hyväksikäyttäjien hommia. 

Jos maksattaisin, niin toimisin aika eri tavalla.

AP

No nyt ainakin epäilet häntä asioista, joita et voi todistaa hänen edes ajatelleen, saatika tehneen, niin ellei se ole maksattamista, en tiedä, mikä olisi. Olisko sulla jotain vielä tätäkin ilkeämpää takataskussa?

Se että mä epäilen, mutta kyseenalaistan jatkuvasti omia ajatuksiani, niin miten se on sitä että laitan hänet maksamaan? Mä en pysty poistamaan epäluuloja mielestäni millään taikatempuilla. Ainoa mitä voin tehdä on arvioida niitä kriittisesti.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin (useammin miehille) on ihan mahdoton konsepti, että kaksi keskenään eri mieltä olevaa ihmistä on molemmat oikeassa.

Ap ei pysty nyt antamaan periksi siitä, että hänen toimensa ovat naiselle haitalliset, koska hän kokee ne itse itselleen välttämättömiksi ja tehneensä ne hyvässä ajatuksessa. 

Toivottavasti ap kuuntelet naistasi paremmin kuin meitä. 

Miesten puutteisiin vetoaminen on aika huono tapa vahvistaa argumenttia kun puhut miehelle. Kuvittelee mies heittämässä vastaava heitto naiselle? ;D

Mutta ei nyt takerruta enempää siihen. Mä en ymmärrä miten asiaa auttaa tämä mut itsekkääksi leimaaminen... mutta sovitaan sitten että se on niin. Mitä seuraavaksi? Se ei muuta asiaa mitenkään vaan edelleen mun on työstettävä täsmälleen samoja asioita myös itseni vuoksi.

Seuraavaksi alat kohtelemaan naistasi aikuisena, tasa-arvoisena kumppanina, jolla on oikeus tietää, mitä ajattelet hänestä ja suhteestanne. Hänellä on oikeus siihen, että ilmaiset nämä asiat, vaikka sinua pelottaakin, että nainen pahoittaa siitä mielensä. Aikuinen kyllä kestää mielipahankin, kun tietää, että ei ole tarkoitus olla pahantahtoinen, vaan rehellinen.

Voit rauhassa tuntea, että naisesi ei ole arvoisesi aikuinen, sinusta erillinen ihminen, mutta sinulla ei ole oikeutta kohdella häntä, kuten hän ei olisi.

Kuka tietää, ehkä tämä fake it until you make toimii kohdallasi.

Se on vaikeeta, koska alkuun kun otin epäluuloni puheeksi sain huudot. Sen jälkeen on tullu vähän kammo asiaa kohtaan. Mut pitää se yrittää joo.

AP

Semmoista se parisuhteessa on. Niissä saa joskus huudot. Mutta tarkoitatko, että koska naisesi hermostui ja huusi, se tarkoittaa, että hän EI ole tasa-arvoinen, aikuinen ja sinusta erillinen ihminen? Vai miksi et häntä sellaisena muka voi kohdella - koska pelkäät huutoa?

Et ehkä näe, että juuri tämä on sitä muiden näkemää itsekkyyttä, määrittelet naisen täysin sen mukaan, miltä hän saa SINUT tuntemaan.

No kai se on itsestäänselvää että näistä asioista puhutaan minä muodossa. Minua pelottaa, minä pelkään että tapahtuu näin jne. Ei silleen että minusta tuntuu että sä oot sosiopaatti :D kun puhut asioista avoimesti kertoen omista pelostasi niin a) ei ole mitään syytä huutaa ja b)puolisosi saa tietää missä teidän suhteessa mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin (useammin miehille) on ihan mahdoton konsepti, että kaksi keskenään eri mieltä olevaa ihmistä on molemmat oikeassa.

Ap ei pysty nyt antamaan periksi siitä, että hänen toimensa ovat naiselle haitalliset, koska hän kokee ne itse itselleen välttämättömiksi ja tehneensä ne hyvässä ajatuksessa. 

Toivottavasti ap kuuntelet naistasi paremmin kuin meitä. 

Miesten puutteisiin vetoaminen on aika huono tapa vahvistaa argumenttia kun puhut miehelle. Kuvittelee mies heittämässä vastaava heitto naiselle? ;D

Mutta ei nyt takerruta enempää siihen. Mä en ymmärrä miten asiaa auttaa tämä mut itsekkääksi leimaaminen... mutta sovitaan sitten että se on niin. Mitä seuraavaksi? Se ei muuta asiaa mitenkään vaan edelleen mun on työstettävä täsmälleen samoja asioita myös itseni vuoksi.

Seuraavaksi alat kohtelemaan naistasi aikuisena, tasa-arvoisena kumppanina, jolla on oikeus tietää, mitä ajattelet hänestä ja suhteestanne. Hänellä on oikeus siihen, että ilmaiset nämä asiat, vaikka sinua pelottaakin, että nainen pahoittaa siitä mielensä. Aikuinen kyllä kestää mielipahankin, kun tietää, että ei ole tarkoitus olla pahantahtoinen, vaan rehellinen.

Voit rauhassa tuntea, että naisesi ei ole arvoisesi aikuinen, sinusta erillinen ihminen, mutta sinulla ei ole oikeutta kohdella häntä, kuten hän ei olisi.

Kuka tietää, ehkä tämä fake it until you make toimii kohdallasi.

Se on vaikeeta, koska alkuun kun otin epäluuloni puheeksi sain huudot. Sen jälkeen on tullu vähän kammo asiaa kohtaan. Mut pitää se yrittää joo.

AP

Semmoista se parisuhteessa on. Niissä saa joskus huudot. Mutta tarkoitatko, että koska naisesi hermostui ja huusi, se tarkoittaa, että hän EI ole tasa-arvoinen, aikuinen ja sinusta erillinen ihminen? Vai miksi et häntä sellaisena muka voi kohdella - koska pelkäät huutoa?

Et ehkä näe, että juuri tämä on sitä muiden näkemää itsekkyyttä, määrittelet naisen täysin sen mukaan, miltä hän saa SINUT tuntemaan.

No mä yritän joka luojan päivä olla määrittämättä häntä sen mukaan. Parempaan en ole toistaiseksi pystynyt. Jos jollain on taikavoimia ja pystyy muuttamaan mut hetkessä, niin maksan taksin tänne mun luo.

AP

Meillä on miehen kanssa täydellisen erilaiset tempperamentit, minulla menee herkästi kuppi nurin ja alan kimittää, hän on omassa mielessään jurnuttelija. Minä suutun siitä, että hän ei sano, mitä ajattelee ja hän siitä, että saa huudot.

Olemme ymmärtäneet, että ei tässä kumpikaan mikään psykoottinen narsisti ole, vaan käsittelemme asioita eri tavalla. Kumpikin on pyrkinyt parantamaan tapojaan. Kun sitä on tapahtunut, onkin huomattu, että minulla on yhä vähemmän syitä kimittää ja hänellä jurnuttaa.

Kuule AP, jos tän suhteen haluat pitää, sulla ei ole muita mahdollisuuksia kuin uskaltaa nähdä itsesi ja toinen virheellisinä, erehtyvinä ihmisiä ja luottaa, että se, että rakastatte, riittää.

Itsekin olet monessa kohtaa myöntänyt että et voi/osaa kohdella naisystävääsi kuten hän olisi ihana kiltti ihminen, ja epäilet häntä milloin mistäkin niin miten ihmeessä tämä voi mennä edes otsikon: rakkaussuhde alle? Ei kai kenenkään pitäisi noin rakastaan nähdä/kohdella?

Ymmärrän sinun traumataustasi ja sen että on vaikeaa luottaa ihmisiin. Mutta se ei oikeuta sinua kohtelemaan yhtään ketään noin. Kuten tässä ketjussa on useaan kertaan todettu, naisellasi on oikeus kuulla avoimesti tilanteestasi ja sen jälkeen päättää haluaako hän ylipäätään vakuuttaa sinulle olevansa hyvä ihminen. Koska se tässä tuntuu olevan nyt punainen lanka. Että sun pitäis saada joku todiste että naisystäväsi ei ole läpeensä paha sosiopaatti