Lue keskustelun säännöt.
Lasten kaveriasiat vapaa-ajalla
Haluaisin kysyä neuvoa lasten kaveriasioihin.
Tässä kyse on siis alakoulun loppupuolella olevista lapsista. Vapaa-ajalla tietynlainen porukoituminen on alkanut näkyä, mutta koulussa kaikki ovat yhdessä ja tämä on siellä sääntönäkin. Tämä on mielestäni hyvä.
Vapaa-ajalla oma lapsemme viettää luonnollisesti aikaa muutaman kaverin kanssa, joiden kanssa jutut menee yhteen, on samanlaisia mielenkiinnon kohteita, samoja harrastuksiakin. Toki hän viettää aikaansa myös muiden kanssa ja tähän kannustetaankin, mutta mieluisammat kaverit on ymmärrettävästi nuo, joiden kanssa synkkaa parhaiten.
Lapsen luokalla on eräs lapsi, joka vapaa-ajalla haluaisi tosi paljon olla oman lapsemme kanssa. He ovat joskus enemmän yhdessä olleetkin ja alkuun sujui mukavasti. Jossain vaiheessa oma lapsi alkoi valittaa, että ei jaksa olla tämän tietyn lapsen kanssa niin paljoa vapaa-ajalla. Kun asiasta juteltiin tarkemmin, selvisi, että tuon toisen lapsen kotoa oli käsketty mm. meidän lapsen pitää huolta siitä ettei tämä toinen lapsi jää koulussa yksin. (Lapset oli tuolloin nuorempia.) Lisäksi oma lapsi koki, että tämä toinen halusi aina määrätä ja päättää kaikesta, ja oli kovin herkkä loukkaantumaan jos joku asia ei mennyt täsmälleen hänen mielensä mukaan. Tähän puuttui myös joka kerta tämän lapsen vanhemmat ja heidän kanssa on ihan oikeasti jouduttu käymään läpi jopa lasten välisiä mielipide-eroja.
No joo... Totta kai kannustimme omaa lastamme olemaan tämän toisen kanssa vapaa-ajallakin, mutta kun vuosien saatossa touhu ei ole muuttunut yhtään. Lisäksi tämä toinen on kärkäs kommentoimaan toisten vaatteita, taitoja jne. (Minusta vaikuttaa siltä, ettei tee tätä ilkeyttään, vaan että sosiaaliset taidot kaipaisi vähän ohjausta.)
Tämän toisen lapsen äiti ei kuitenkaan asiaa ymmärrä, vaan ihan jatkuvasti pommittaa viesteillä että heidän lapsi haluaisi tulla meille, ja heidän lapsi haluaisi meidän lapsen heille.
Ensinnäkin nämä lapset on jo sen ikäisiä, että vaikka vanhemmat viimeisen sanan sanookin niin itse voivat jo monia asioita sopia.
Toisekseen oma lapsi on sanonut kotona suoraan, että jos on yhtään enempi tämän toisen lapsen kanssa, alkaa mennä raskaaksi kun pitää koko ajan olla varuillaan ja varpaillaan, kun ei voi olla oma itsensä mielipiteineen.
Kolmanneksen toisen lapsen äiti ei tätä yhtään ymmärrä; hänestä riittää, kun me vanhempina sovimme että näin nyt toimitaan niin kyllä se kaveruus siitä lähtee nousuun. Minusta asia ei nyt mene ihan näin.
Kysymys kuuluukin, eikö lapsella ole oikeus valita, kenen kanssa haluaa vapaallaan olla?
Ajatuksia, näkemyksiä, kokemuksia, neuvoja?
Kommentit (557)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa ulkopuolisena mistä on kyse. Tuon haastavaksi sanotun lapsen vanhempi käyttäytyy kummallisesti. Miksi tunkea lastaan porukkaan, johon ei ole tervetullut ja oppii ettei itsellä ole ihmisarvoa?
Oma poikani jää porukan ulkopuolelle myös koulun jälkeen, mutta olenkin opettanut hänelle, että, vaikka tuntuisi kurjalta, hänen kannattaa tehdä, kuten koulukaverit sanovat tai jää yksin. Missään nimessä en lähtisi noiden hyljeksijöiden vanhempien kanssa edes keskustelemaan. Vanhempien on hyvin vaikea nähdä omien lastensa käytöksessä mitään vikaa ja uskovat sokeasti joka sanan. Tiedostan, että saatan itsekin toimia näin.
Olen myös pistänyt harrastukseen eri kaupunkiin, koska siellä ei ole leimaa otsassa ja on saanut kavereita harrastusporukasta, joita nähdään myös vapaa-ajalla.
Poika silti itkeskelee iltaisin miksi häntä hyljeksitään. Mitään selvää syytä en tiedä. Poika on aika hiljainen ja sopuisa ainakin kotona. Vaikea kuvitella määräilemään muiden leikkejä muualle. Vaan mistäs sen tietää.
Minä kysyisin opettajalta, onko hän huomannut jotain tiettyä toimintatapaa lapsessasi, joka voisi olla syynä vapaa-ajalla yksin jäämiseen. Voisihan syy olla sellainen, että tavasta voi opetella pois.
palstalla aika yksimielisesti ollaan sitä mieltä, että kiusatussa on aina syy ja kiusaamista ei oikeastaan ole olemassa. On vain ärsyttäviä ja erilaisia lapsia, joita saa kohdella huonommin.
T. EriNo ei minun mielestäni. Ei ketään ole oikeus kiusata. Joskus kuitenkin näissä tapauksissa, joissa joku jää yksin kouluajan ulkopuolella, voi olla kyse jostain muusta kuin kiusaamisesta sinänsä. Ne syyt pitäisikin jotenkin päästä selvittämään.
Se ei tarkoita, että yksin jäävästä etsittäisiin vikoja, tai että tämä olisi jotenkin huonompi tai viallinen. Se ei myöskään "oikeuta" ketään jättämään häntä ulkopuolelle. Mutta jos taustalla on vaikka voimakasta ujoutta, herkkyyttä tai vaikka jotain juttua sosiaalisten taitojen puolella, nämä tuen tarpeet olisi hyvä tunnistaa jotta vanhemmilla olisi mahdollisuus tukea paremmin lapsiaan ja asiaan voisi kiinnittää huomiota vaikka koulussakin.
Keskustellaanko hetki kiusaamisesta? Mitä se mielestänne on tai miten se ilmenee? Mitkä asiat mielestänne eivät kuulu kiusaamisen piiriin?
Itsekin olen tätä pohdiskellut, koska nelosella olevan lapseni luokalla on myös yksi, jonka mielestä kaikki erimielisyydet ovat kiusaamista. Iso numero tulee kodin taholta aivan kaikesta ja aivan kaikkien kanssa.
Myös itse olemme joutuneet selvittelemään jotain yksittäisiä ajattelemattomia sanomisia, tyyliin Kaisa oli halunnut tulla mukaan ryhmään ja Essi ja Sanna olivat sanoneet että haluaisivat nyt olla kahdestaan.
Tietenkään tuo ei ole oikein sanottu, ja koulussa asia oli jo käsitelty mittakaavaansa sopivalla tavalla. Käsittely päättyi anteeksipyyntöön. Kotona me koulun tapaan jututimme Essiä ja Sannan vanhemmat Sannaa, ja molemmille muistutettiin että vaikka kuinka haluaa olla kaksin niin koulussa on aina löydyttävä tilaa myös muille. Me olimme tyytyväisiä, että asiaan puututtiin, koska ainahan kaikkea ei osaa ajatella ja nyt tuossa asiassa oli mahdollisuus kasvaa.
Mutta eihän se ole selvä, sillä kellon lyödessä 22:30 tulee Kaisan kotoa tulikivenkatkuista viestiä sekä meille että Sannan vanhemmille. Kaisan vanhemmat haluavat lähteä koululle keskustelemaan asiasta ja tyttöjen on heti huomenna tultava heille kotiin pyytämään anteeksi.
Eli kyllä näissä kurjissakin tilanteissa vaadittaisiin jonkinlaista suhteellisuudentajua myös sen pahaa mieltä kokeneen vanhempien taholta.
Mitä vastaisitte tähän viestiin?
Meillä myös kokemusta samanlaisista viesteistä, joissa syytellään kärkkäästi vanhasta koulusta jo loppuunkäsitellystä aiheesta. Lisäksi syytetään muistakin jutuista värittäen melkoisesti jokaista juttua ja kuulematta ollenkaan vastapuolen versiota tilanteesta, joka olikin sitten varsin erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, ja kirjoitin myös ihan suoraan tälle äidille mm. siitä, että oma lapsemme kokee yhteisen ajanvieton hänen lapsensa kanssa raskaaksi. Kerroin, miksi näin, minkälaisia huomioita olen tehnyt. Sanoin myös, että en ala tämän ikäisen lapsen puolesta päätöksiä kaveriasioista tekemään, vaan lapsemme hoitaa ne itse. Ja että koulussa totta kai pitääkin olla yhdessä, mutta vapaa-ajalla sitä luonnollisesti haluaa viettää enempi aikaa niiden kanssa, joiden seurassa oikeasti viihtyy.
Mitä sain vastaukseksi? Lähinnä urputusta siitä, ettei heidän lapsensa toivoma yökyläily onnistunut "kun olisi niin halunnut teille, kun Pekkakin oli siellä, miksi sinne ei kolmatta mahtunut?"
Olin tuossa vaiheessa siis jo laittanut tälle äidille oman "avautumiseni" ja yökyläasian tiimoilta kertonut mm. käytännöstämme yökyläläisten suhteen. Tätä ei nyt vaan taaskaan haluttu tai pystytty ottaa vastaan, ihan kuin koko asia olisi mennyt tältä äidiltä täysin ohi.
En sitten kokenut enää tarpeelliseksi jatkaa keskustelua, ja kerroinkin tämän. Viestiä on silti pukannut edelleen, aluksi kiihtyvällä nopeudella ja nyt jo laantumaan päin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja kirjoitin myös ihan suoraan tälle äidille mm. siitä, että oma lapsemme kokee yhteisen ajanvieton hänen lapsensa kanssa raskaaksi. Kerroin, miksi näin, minkälaisia huomioita olen tehnyt. Sanoin myös, että en ala tämän ikäisen lapsen puolesta päätöksiä kaveriasioista tekemään, vaan lapsemme hoitaa ne itse. Ja että koulussa totta kai pitääkin olla yhdessä, mutta vapaa-ajalla sitä luonnollisesti haluaa viettää enempi aikaa niiden kanssa, joiden seurassa oikeasti viihtyy.
Mitä sain vastaukseksi? Lähinnä urputusta siitä, ettei heidän lapsensa toivoma yökyläily onnistunut "kun olisi niin halunnut teille, kun Pekkakin oli siellä, miksi sinne ei kolmatta mahtunut?"
Olin tuossa vaiheessa siis jo laittanut tälle äidille oman "avautumiseni" ja yökyläasian tiimoilta kertonut mm. käytännöstämme yökyläläisten suhteen. Tätä ei nyt vaan taaskaan haluttu tai pystytty ottaa vastaan, ihan kuin koko asia olisi mennyt tältä äidiltä täysin ohi.
En sitten kokenut enää tarpeelliseksi jatkaa keskustelua, ja kerroinkin tämän. Viestiä on silti pukannut edelleen, aluksi kiihtyvällä nopeudella ja nyt jo laantumaan päin.
Ap
Mitä viestit ovat pitäneet sisällään?
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja kirjoitin myös ihan suoraan tälle äidille mm. siitä, että oma lapsemme kokee yhteisen ajanvieton hänen lapsensa kanssa raskaaksi. Kerroin, miksi näin, minkälaisia huomioita olen tehnyt. Sanoin myös, että en ala tämän ikäisen lapsen puolesta päätöksiä kaveriasioista tekemään, vaan lapsemme hoitaa ne itse. Ja että koulussa totta kai pitääkin olla yhdessä, mutta vapaa-ajalla sitä luonnollisesti haluaa viettää enempi aikaa niiden kanssa, joiden seurassa oikeasti viihtyy.
Mitä sain vastaukseksi? Lähinnä urputusta siitä, ettei heidän lapsensa toivoma yökyläily onnistunut "kun olisi niin halunnut teille, kun Pekkakin oli siellä, miksi sinne ei kolmatta mahtunut?"
Olin tuossa vaiheessa siis jo laittanut tälle äidille oman "avautumiseni" ja yökyläasian tiimoilta kertonut mm. käytännöstämme yökyläläisten suhteen. Tätä ei nyt vaan taaskaan haluttu tai pystytty ottaa vastaan, ihan kuin koko asia olisi mennyt tältä äidiltä täysin ohi.
En sitten kokenut enää tarpeelliseksi jatkaa keskustelua, ja kerroinkin tämän. Viestiä on silti pukannut edelleen, aluksi kiihtyvällä nopeudella ja nyt jo laantumaan päin.
Ap
Kuulostaa siltä että olet jo tehnyt kaikkesi asian eteen ja kaverin äiti vaan jatkaa samaa jankutusta ja omaa yksinpuheluaan. Ei näytä todennäköiseltä että voisit enää edistyä asiassa. Sinuna jättäisin asian tähän, älä vastaa viesteihin kun siitä ei näköjään ole mitään hyötyä. Alkaa muuten kuulostaa siltä että kaverin äidillä on joku isompikin ongelma itsensä kanssa. En ala arvailla diagnooseja tuntemattomille ihmisille mutta en ihmettelisi jos hänellä joku diagnosoitava vaiva olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja kirjoitin myös ihan suoraan tälle äidille mm. siitä, että oma lapsemme kokee yhteisen ajanvieton hänen lapsensa kanssa raskaaksi. Kerroin, miksi näin, minkälaisia huomioita olen tehnyt. Sanoin myös, että en ala tämän ikäisen lapsen puolesta päätöksiä kaveriasioista tekemään, vaan lapsemme hoitaa ne itse. Ja että koulussa totta kai pitääkin olla yhdessä, mutta vapaa-ajalla sitä luonnollisesti haluaa viettää enempi aikaa niiden kanssa, joiden seurassa oikeasti viihtyy.
Mitä sain vastaukseksi? Lähinnä urputusta siitä, ettei heidän lapsensa toivoma yökyläily onnistunut "kun olisi niin halunnut teille, kun Pekkakin oli siellä, miksi sinne ei kolmatta mahtunut?"
Olin tuossa vaiheessa siis jo laittanut tälle äidille oman "avautumiseni" ja yökyläasian tiimoilta kertonut mm. käytännöstämme yökyläläisten suhteen. Tätä ei nyt vaan taaskaan haluttu tai pystytty ottaa vastaan, ihan kuin koko asia olisi mennyt tältä äidiltä täysin ohi.
En sitten kokenut enää tarpeelliseksi jatkaa keskustelua, ja kerroinkin tämän. Viestiä on silti pukannut edelleen, aluksi kiihtyvällä nopeudella ja nyt jo laantumaan päin.
Ap
Mitä viestit ovat pitäneet sisällään?
Lähinnä tuota yökyläasiaa, pommitusta siitä että milloin oma lapsemme voisi tulla heille, sekä äidin näkemyksiä siitä, että on kiusaamista, kun hänen lapsensa ei päässyt yökylään meille "kun Pekkakin oli siellä".
Lisäksi tuli viestejä koskien viime kesää. Kun lapsella on kuulemma paha mieli siitä, että lapsemme tapasi häntä viime kesänä vain muutaman kerran, oli loput ajat perheen, kavereiden ja sukulaisten kanssa sekä reissussa.
Tähän vastasin pahoittelemalla asiaa, muistutin että viime kesän asioista ollaan jo juteltu ja ehdotin, josko lapselleen löytyisi harrastuksia (ehdotinkin muutamia) ga kerhoja joissa osan koululaisista tiedän käyvän, josko sieltä löytyisi kavereita. Ei vastausta tähän, viime kesän tapahtumien (= sen, ettei mitään tapahtunut, koska lapsemme vietti lomaansa jo edellä kuvaamallani tavalla) käsittely jatkui.
(En minä nyt ymmärrä, mitä se "Pekan" meillä oleminen tähän mitenkään liittyy.)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja kirjoitin myös ihan suoraan tälle äidille mm. siitä, että oma lapsemme kokee yhteisen ajanvieton hänen lapsensa kanssa raskaaksi. Kerroin, miksi näin, minkälaisia huomioita olen tehnyt. Sanoin myös, että en ala tämän ikäisen lapsen puolesta päätöksiä kaveriasioista tekemään, vaan lapsemme hoitaa ne itse. Ja että koulussa totta kai pitääkin olla yhdessä, mutta vapaa-ajalla sitä luonnollisesti haluaa viettää enempi aikaa niiden kanssa, joiden seurassa oikeasti viihtyy.
Mitä sain vastaukseksi? Lähinnä urputusta siitä, ettei heidän lapsensa toivoma yökyläily onnistunut "kun olisi niin halunnut teille, kun Pekkakin oli siellä, miksi sinne ei kolmatta mahtunut?"
Olin tuossa vaiheessa siis jo laittanut tälle äidille oman "avautumiseni" ja yökyläasian tiimoilta kertonut mm. käytännöstämme yökyläläisten suhteen. Tätä ei nyt vaan taaskaan haluttu tai pystytty ottaa vastaan, ihan kuin koko asia olisi mennyt tältä äidiltä täysin ohi.
En sitten kokenut enää tarpeelliseksi jatkaa keskustelua, ja kerroinkin tämän. Viestiä on silti pukannut edelleen, aluksi kiihtyvällä nopeudella ja nyt jo laantumaan päin.
Ap
Mitä viestit ovat pitäneet sisällään?
Lähinnä tuota yökyläasiaa, pommitusta siitä että milloin oma lapsemme voisi tulla heille, sekä äidin näkemyksiä siitä, että on kiusaamista, kun hänen lapsensa ei päässyt yökylään meille "kun Pekkakin oli siellä".
Lisäksi tuli viestejä koskien viime kesää. Kun lapsella on kuulemma paha mieli siitä, että lapsemme tapasi häntä viime kesänä vain muutaman kerran, oli loput ajat perheen, kavereiden ja sukulaisten kanssa sekä reissussa.
Tähän vastasin pahoittelemalla asiaa, muistutin että viime kesän asioista ollaan jo juteltu ja ehdotin, josko lapselleen löytyisi harrastuksia (ehdotinkin muutamia) ga kerhoja joissa osan koululaisista tiedän käyvän, josko sieltä löytyisi kavereita. Ei vastausta tähän, viime kesän tapahtumien (= sen, ettei mitään tapahtunut, koska lapsemme vietti lomaansa jo edellä kuvaamallani tavalla) käsittely jatkui.
(En minä nyt ymmärrä, mitä se "Pekan" meillä oleminen tähän mitenkään liittyy.)
Ap
Eihän tuosta selvästikään tule yhtään mitään. Missään tapauksessa älä enää vastaa viesteihin, se tulisi olemaan loputonta vänkäämistä. Tai korkeintaan ilmoitat että tästä lähtien lapset saavat hoitaa asiansa keskenään, jos uskot että siitä ei koidu liikaa stressiä omalle lapsellesi. Ehkä ei kannata blokata numeroa. Henkilö kuulostaa sen verran oudolta että häneltä voi odottaa vaikka mitä syytöksiä. Ehkä on hyvä että olet kärryillä siitä mitä viestejä hän lähettää sinulle. Pyydä vaikka miestäsi lukemaan viestit jos et itse jaksa jatkuvaa pommitusta. Ja olisi mielenkiintoista kuulla jatkossa kuinka tämä outo tarina kehittyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja kirjoitin myös ihan suoraan tälle äidille mm. siitä, että oma lapsemme kokee yhteisen ajanvieton hänen lapsensa kanssa raskaaksi. Kerroin, miksi näin, minkälaisia huomioita olen tehnyt. Sanoin myös, että en ala tämän ikäisen lapsen puolesta päätöksiä kaveriasioista tekemään, vaan lapsemme hoitaa ne itse. Ja että koulussa totta kai pitääkin olla yhdessä, mutta vapaa-ajalla sitä luonnollisesti haluaa viettää enempi aikaa niiden kanssa, joiden seurassa oikeasti viihtyy.
Mitä sain vastaukseksi? Lähinnä urputusta siitä, ettei heidän lapsensa toivoma yökyläily onnistunut "kun olisi niin halunnut teille, kun Pekkakin oli siellä, miksi sinne ei kolmatta mahtunut?"
Olin tuossa vaiheessa siis jo laittanut tälle äidille oman "avautumiseni" ja yökyläasian tiimoilta kertonut mm. käytännöstämme yökyläläisten suhteen. Tätä ei nyt vaan taaskaan haluttu tai pystytty ottaa vastaan, ihan kuin koko asia olisi mennyt tältä äidiltä täysin ohi.
En sitten kokenut enää tarpeelliseksi jatkaa keskustelua, ja kerroinkin tämän. Viestiä on silti pukannut edelleen, aluksi kiihtyvällä nopeudella ja nyt jo laantumaan päin.
Ap
Mitä viestit ovat pitäneet sisällään?
Lähinnä tuota yökyläasiaa, pommitusta siitä että milloin oma lapsemme voisi tulla heille, sekä äidin näkemyksiä siitä, että on kiusaamista, kun hänen lapsensa ei päässyt yökylään meille "kun Pekkakin oli siellä".
Lisäksi tuli viestejä koskien viime kesää. Kun lapsella on kuulemma paha mieli siitä, että lapsemme tapasi häntä viime kesänä vain muutaman kerran, oli loput ajat perheen, kavereiden ja sukulaisten kanssa sekä reissussa.
Tähän vastasin pahoittelemalla asiaa, muistutin että viime kesän asioista ollaan jo juteltu ja ehdotin, josko lapselleen löytyisi harrastuksia (ehdotinkin muutamia) ga kerhoja joissa osan koululaisista tiedän käyvän, josko sieltä löytyisi kavereita. Ei vastausta tähän, viime kesän tapahtumien (= sen, ettei mitään tapahtunut, koska lapsemme vietti lomaansa jo edellä kuvaamallani tavalla) käsittely jatkui.
(En minä nyt ymmärrä, mitä se "Pekan" meillä oleminen tähän mitenkään liittyy.)
Ap
Eihän tuosta selvästikään tule yhtään mitään. Missään tapauksessa älä enää vastaa viesteihin, se tulisi olemaan loputonta vänkäämistä. Tai korkeintaan ilmoitat että tästä lähtien lapset saavat hoitaa asiansa keskenään, jos uskot että siitä ei koidu liikaa stressiä omalle lapsellesi. Ehkä ei kannata blokata numeroa. Henkilö kuulostaa sen verran oudolta että häneltä voi odottaa vaikka mitä syytöksiä. Ehkä on hyvä että olet kärryillä siitä mitä viestejä hän lähettää sinulle. Pyydä vaikka miestäsi lukemaan viestit jos et itse jaksa jatkuvaa pommitusta. Ja olisi mielenkiintoista kuulla jatkossa kuinka tämä outo tarina kehittyy.
Joo, ehdottomasti tulen kertomaan tänne mahdollisista käänteistä, joskin toivon, ettei niitä enää hirveästi tulisi... Huomennahan se on taas koulupäivä, joten saapa nähdä, meneekö kaikki hyvin. Toivottavasti.
Minustakaan numeron estäminen ei tunnu hyvältä idealta. En oikein tiedä, miksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja kirjoitin myös ihan suoraan tälle äidille mm. siitä, että oma lapsemme kokee yhteisen ajanvieton hänen lapsensa kanssa raskaaksi. Kerroin, miksi näin, minkälaisia huomioita olen tehnyt. Sanoin myös, että en ala tämän ikäisen lapsen puolesta päätöksiä kaveriasioista tekemään, vaan lapsemme hoitaa ne itse. Ja että koulussa totta kai pitääkin olla yhdessä, mutta vapaa-ajalla sitä luonnollisesti haluaa viettää enempi aikaa niiden kanssa, joiden seurassa oikeasti viihtyy.
Mitä sain vastaukseksi? Lähinnä urputusta siitä, ettei heidän lapsensa toivoma yökyläily onnistunut "kun olisi niin halunnut teille, kun Pekkakin oli siellä, miksi sinne ei kolmatta mahtunut?"
Olin tuossa vaiheessa siis jo laittanut tälle äidille oman "avautumiseni" ja yökyläasian tiimoilta kertonut mm. käytännöstämme yökyläläisten suhteen. Tätä ei nyt vaan taaskaan haluttu tai pystytty ottaa vastaan, ihan kuin koko asia olisi mennyt tältä äidiltä täysin ohi.
En sitten kokenut enää tarpeelliseksi jatkaa keskustelua, ja kerroinkin tämän. Viestiä on silti pukannut edelleen, aluksi kiihtyvällä nopeudella ja nyt jo laantumaan päin.
Ap
Mitä viestit ovat pitäneet sisällään?
Lähinnä tuota yökyläasiaa, pommitusta siitä että milloin oma lapsemme voisi tulla heille, sekä äidin näkemyksiä siitä, että on kiusaamista, kun hänen lapsensa ei päässyt yökylään meille "kun Pekkakin oli siellä".
Lisäksi tuli viestejä koskien viime kesää. Kun lapsella on kuulemma paha mieli siitä, että lapsemme tapasi häntä viime kesänä vain muutaman kerran, oli loput ajat perheen, kavereiden ja sukulaisten kanssa sekä reissussa.
Tähän vastasin pahoittelemalla asiaa, muistutin että viime kesän asioista ollaan jo juteltu ja ehdotin, josko lapselleen löytyisi harrastuksia (ehdotinkin muutamia) ga kerhoja joissa osan koululaisista tiedän käyvän, josko sieltä löytyisi kavereita. Ei vastausta tähän, viime kesän tapahtumien (= sen, ettei mitään tapahtunut, koska lapsemme vietti lomaansa jo edellä kuvaamallani tavalla) käsittely jatkui.
(En minä nyt ymmärrä, mitä se "Pekan" meillä oleminen tähän mitenkään liittyy.)
Ap
Eihän tuosta selvästikään tule yhtään mitään. Missään tapauksessa älä enää vastaa viesteihin, se tulisi olemaan loputonta vänkäämistä. Tai korkeintaan ilmoitat että tästä lähtien lapset saavat hoitaa asiansa keskenään, jos uskot että siitä ei koidu liikaa stressiä omalle lapsellesi. Ehkä ei kannata blokata numeroa. Henkilö kuulostaa sen verran oudolta että häneltä voi odottaa vaikka mitä syytöksiä. Ehkä on hyvä että olet kärryillä siitä mitä viestejä hän lähettää sinulle. Pyydä vaikka miestäsi lukemaan viestit jos et itse jaksa jatkuvaa pommitusta. Ja olisi mielenkiintoista kuulla jatkossa kuinka tämä outo tarina kehittyy.
Joo, ehdottomasti tulen kertomaan tänne mahdollisista käänteistä, joskin toivon, ettei niitä enää hirveästi tulisi... Huomennahan se on taas koulupäivä, joten saapa nähdä, meneekö kaikki hyvin. Toivottavasti.
Minustakaan numeron estäminen ei tunnu hyvältä idealta. En oikein tiedä, miksi.
Ap
Estäminen on aika viimeinen keino, jos ihmisen kanssa on vielä oltava kouluasioiden kautta tekemisissä.
Mielestäni olet vastaillut nyt jo liian kiltisti esimerkiksi pahoittelemalla viime kesää (?), joten jos oikeasti haluat lopettaa tuon viestittelyn, vastaat ettet yksinkertaisesti aio enää keskustella tästä tai viime kesän kyläilystä, ja ettet nyt aio sopia hetkeen mitään kyläilyä. Voit myös ilmoittaa ettet vastaa enää tuleviin viesteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa ulkopuolisena mistä on kyse. Tuon haastavaksi sanotun lapsen vanhempi käyttäytyy kummallisesti. Miksi tunkea lastaan porukkaan, johon ei ole tervetullut ja oppii ettei itsellä ole ihmisarvoa?
Oma poikani jää porukan ulkopuolelle myös koulun jälkeen, mutta olenkin opettanut hänelle, että, vaikka tuntuisi kurjalta, hänen kannattaa tehdä, kuten koulukaverit sanovat tai jää yksin. Missään nimessä en lähtisi noiden hyljeksijöiden vanhempien kanssa edes keskustelemaan. Vanhempien on hyvin vaikea nähdä omien lastensa käytöksessä mitään vikaa ja uskovat sokeasti joka sanan. Tiedostan, että saatan itsekin toimia näin.
Olen myös pistänyt harrastukseen eri kaupunkiin, koska siellä ei ole leimaa otsassa ja on saanut kavereita harrastusporukasta, joita nähdään myös vapaa-ajalla.
Poika silti itkeskelee iltaisin miksi häntä hyljeksitään. Mitään selvää syytä en tiedä. Poika on aika hiljainen ja sopuisa ainakin kotona. Vaikea kuvitella määräilemään muiden leikkejä muualle. Vaan mistäs sen tietää.
Minä kysyisin opettajalta, onko hän huomannut jotain tiettyä toimintatapaa lapsessasi, joka voisi olla syynä vapaa-ajalla yksin jäämiseen. Voisihan syy olla sellainen, että tavasta voi opetella pois.
palstalla aika yksimielisesti ollaan sitä mieltä, että kiusatussa on aina syy ja kiusaamista ei oikeastaan ole olemassa. On vain ärsyttäviä ja erilaisia lapsia, joita saa kohdella huonommin.
T. EriEn minä ainakaan omilla ajatuksillani ja viesteilläni ole tätä tarkoittanut, emmekä todellakaan opeta lapsiamme ajattelemaan noin.
Jokainenhan on omalla tavallaan erilainen, ja lapsillamme on kyllä kaikenlaisia kavereita. En ole havainnut että oikeastaan mikään muu kuin jokin yhdistävä tekijä ja se, että tulee toisen kanssa hyvin juttuun, olisi vaikuttanut heillä tähän kaverisuhteiden muodostamiseen.
Muiden kanssa ei vastaavia tilanteita ei ole ollut tällä kuudesluokkalaisellamme, tosin ei olla vastaavaa koettu myöskään muiden lastemme kohdalla. Jos joskus on täytynyt selvittää jonkun lapsen vanhempien kanssa asioita, tätä on tehty yhteistyössä ja toinen toista kuunnellen, yhdessä ratkaisua etsien. Ei jankuttaen syyllisistä tai puhuen aiheen vierestä, tosiasiat sivuuttaen.
Täytyy nyt ihan kysyä, että miksi sillä yhdellä vanhempineen on oikeus toimia tavallaan - muiden huonoa kohteluahan se sekin on? Tuntuu niin absurdilta, että tässä on muiden hipsuteltava varpaisillaan henkeään pidätellen, kun kuitenkaan vastaava ei sieltä toisesta päästä toteudu...
Ap
Et ole edelleenkään vastannut siihen, että miksi suostut tuohon? Miksi et puolusta/suojele omaa lastasi tai ylipäänsä kuuntele häntä? Mielummin kuuntelet lapsen koulukaverin todennäköisesti enemmän tai vähemmän persoonallisuuhäiriöistä äitiä?
Aikani halusin yrittää ja punnita eri vaihtoehtoja, mutta mielestäni olemme kyllä ottaneet huomioon lapsemme mielipiteen ja kunnioittaneetkin sitä. Kun ei toimi, niin ei toimi ja kun lastamme ei nämä vapaa-ajan yhteiset touhut liiemmin innosta, niin silloin ei innosta, yökylistä puhumattakaan.
Tosin sehän on saanut tämän äidin lähestymään meitä entistä enemmän viesteillä.
Tänään en ole hänen viesteihinsä vastannut, koska se tuntuu olevan täysin turhaa eikä keskustelu johda mihinkään.
Ap
Nämä ovat hirveän vaikeita asioita. Ketään ei saisi jättää yksin, mutta jos lasten kemiat eivät vaan yksinkertaisesti toimi, niin ei vanhemmat voi asialle oikeastaan mitään. Minusta sinä voisit äitinä kertoa lapsesi opettajalle tilanteen ja kysyä, että mistä kiikastaa. Ehkä hän pystyisi ulkopuolisena antamaan näkemyksen asiaan. Ymmärrän sinuakin, olet hirveän vaikeassa tilanteessa ja tuo toinen äiti tuntuu olevan todella herkkänahkainen ja painostava. Tosin ymmärrän hänenkin tunteensa, koska kyse on hänen lapsestaan, hän on hyvin huolissaan tilanteesta. Vaikeita asioita, mutta laittaisin ”pallon koululle” ja antaisin heidän hoitaa tilanteen. Olisi hyvä jos tälle yksinäiselle lapselle löydettäisiin joku muu kaveri koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja kirjoitin myös ihan suoraan tälle äidille mm. siitä, että oma lapsemme kokee yhteisen ajanvieton hänen lapsensa kanssa raskaaksi. Kerroin, miksi näin, minkälaisia huomioita olen tehnyt. Sanoin myös, että en ala tämän ikäisen lapsen puolesta päätöksiä kaveriasioista tekemään, vaan lapsemme hoitaa ne itse. Ja että koulussa totta kai pitääkin olla yhdessä, mutta vapaa-ajalla sitä luonnollisesti haluaa viettää enempi aikaa niiden kanssa, joiden seurassa oikeasti viihtyy.
Mitä sain vastaukseksi? Lähinnä urputusta siitä, ettei heidän lapsensa toivoma yökyläily onnistunut "kun olisi niin halunnut teille, kun Pekkakin oli siellä, miksi sinne ei kolmatta mahtunut?"
Olin tuossa vaiheessa siis jo laittanut tälle äidille oman "avautumiseni" ja yökyläasian tiimoilta kertonut mm. käytännöstämme yökyläläisten suhteen. Tätä ei nyt vaan taaskaan haluttu tai pystytty ottaa vastaan, ihan kuin koko asia olisi mennyt tältä äidiltä täysin ohi.
En sitten kokenut enää tarpeelliseksi jatkaa keskustelua, ja kerroinkin tämän. Viestiä on silti pukannut edelleen, aluksi kiihtyvällä nopeudella ja nyt jo laantumaan päin.
Ap
Mitä viestit ovat pitäneet sisällään?
Lähinnä tuota yökyläasiaa, pommitusta siitä että milloin oma lapsemme voisi tulla heille, sekä äidin näkemyksiä siitä, että on kiusaamista, kun hänen lapsensa ei päässyt yökylään meille "kun Pekkakin oli siellä".
Lisäksi tuli viestejä koskien viime kesää. Kun lapsella on kuulemma paha mieli siitä, että lapsemme tapasi häntä viime kesänä vain muutaman kerran, oli loput ajat perheen, kavereiden ja sukulaisten kanssa sekä reissussa.
Tähän vastasin pahoittelemalla asiaa, muistutin että viime kesän asioista ollaan jo juteltu ja ehdotin, josko lapselleen löytyisi harrastuksia (ehdotinkin muutamia) ga kerhoja joissa osan koululaisista tiedän käyvän, josko sieltä löytyisi kavereita. Ei vastausta tähän, viime kesän tapahtumien (= sen, ettei mitään tapahtunut, koska lapsemme vietti lomaansa jo edellä kuvaamallani tavalla) käsittely jatkui.
(En minä nyt ymmärrä, mitä se "Pekan" meillä oleminen tähän mitenkään liittyy.)
Ap
Eihän tuosta selvästikään tule yhtään mitään. Missään tapauksessa älä enää vastaa viesteihin, se tulisi olemaan loputonta vänkäämistä. Tai korkeintaan ilmoitat että tästä lähtien lapset saavat hoitaa asiansa keskenään, jos uskot että siitä ei koidu liikaa stressiä omalle lapsellesi. Ehkä ei kannata blokata numeroa. Henkilö kuulostaa sen verran oudolta että häneltä voi odottaa vaikka mitä syytöksiä. Ehkä on hyvä että olet kärryillä siitä mitä viestejä hän lähettää sinulle. Pyydä vaikka miestäsi lukemaan viestit jos et itse jaksa jatkuvaa pommitusta. Ja olisi mielenkiintoista kuulla jatkossa kuinka tämä outo tarina kehittyy.
Joo, ehdottomasti tulen kertomaan tänne mahdollisista käänteistä, joskin toivon, ettei niitä enää hirveästi tulisi... Huomennahan se on taas koulupäivä, joten saapa nähdä, meneekö kaikki hyvin. Toivottavasti.
Minustakaan numeron estäminen ei tunnu hyvältä idealta. En oikein tiedä, miksi.
Ap
Estäminen on aika viimeinen keino, jos ihmisen kanssa on vielä oltava kouluasioiden kautta tekemisissä.
Mielestäni olet vastaillut nyt jo liian kiltisti esimerkiksi pahoittelemalla viime kesää (?), joten jos oikeasti haluat lopettaa tuon viestittelyn, vastaat ettet yksinkertaisesti aio enää keskustella tästä tai viime kesän kyläilystä, ja ettet nyt aio sopia hetkeen mitään kyläilyä. Voit myös ilmoittaa ettet vastaa enää tuleviin viesteihin.
Tämä on hyvä neuvo mutta kannattaa pitää mielessä että kaverin äiti saattaa provosoitua tästä pahasti. Sitten sieltä voi tulla lisää viestipommitusta ja syytöksiä. Pahimmillaan hän haluaa puida asiaa koulussa opettajan kanssa kun nyt häntäkin kiusataan. En halua maalata pirua seinälle (taisin jo maalata) mutta mulla on kokemusta samantapaisesta henkilöstä, ei tosin liity lapsiin ja koulumaailmaan. Sinun tilanteessasi ehkä noudattaisi edellisen kommentoijan neuvoa pitäen mielessä mitä saattaa olla tulossa.
Wtf? Ei vapaa-aika ja varsinkaan toisten kotona kyläilyt kuulu koululle mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sillä kaverilla isää? Pystyisikö sen kanssa keskustelemaan rakentavasti, kun äidin kanssa ei pysty?
Ei tuossa ole enää mitään keskusteltavaa. Vapaa-ajalla ette pidä yhteyttä ja thats it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä kaverilla isää? Pystyisikö sen kanssa keskustelemaan rakentavasti, kun äidin kanssa ei pysty?
En usko että tässä kannattaa vetää isäkin mukaan samaan soppaan. Jotenkin epätodennäköistä että tällaisella rajattomalla naisella olisi selväjärkinen mies joka pyynnöstä yhtäkkiä laittaisi vaimonsa ruotuun.
Vierailija kirjoitti:
Wtf? Ei vapaa-aika ja varsinkaan toisten kotona kyläilyt kuulu koululle mitenkään.
Meillä koulussa puututaan asioihin, jos joku koululainen jää selvästi yksin koulussa ja/tai vapaa-ajalla. Yksin jääneelle yritetään löytää kavereita ja pyritään saada aikaan ryhmäytymistä. Aina se ei onnistu, mutta täytyy muistaa se, että yksin jääminen ja porukasta ulos sulkeminen ennakoi masennusta, suurentaa itsemurhariskiä ym. Aloittaja on varmasti yrittänyt kaikkensa, joten siksi jättäisin asian jatkossa koulun hoidettavaksi. Aika raskaalta kuulostaa näiden kahden äidin kommunikointi.
Vierailija kirjoitti:
Wtf? Ei vapaa-aika ja varsinkaan toisten kotona kyläilyt kuulu koululle mitenkään.
Kyllä ne kuuluu, jos koulussa huomataan kiusaamista ja jonkun ulkopuolelle jättämistä.
No meillä on vaan aloittajan näkemys asiasta. Voi olla että totuus on jossakin välimaastossa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tällaisia lapsia aina ollut. Ennen vain muita ei pakotettu heidän seuraansa tai maalailtu muita kiusaajiksi, vaan se "vaikea" lapsi jäi yksin kunnes oppi käyttäytymään. Jos yhdellä lapsella on ongelmia kaikkien kanssa niin silloin vanhempien kannattaisi katsoa peiliin.
Tuo on muuten ihan totta, että ennen nämä hankalat tapaukset oppivat ennemmin tai myöhemmin, millä käytöksellä saavutetaan sitä haluttua asiaa. Ei lapset ole koiria kummempia, tajuavat kyllä hyvinkin pian että perseilyllä ei saa herkkuja, hyvin käyttäytymällä saattaa saadakin.
Klassinen ehdollistuminen pätee IHAN KAIKKIIN eläimiin. Myös niihin adhd-lapsiin, tai mikä kirjainyhdistelmä kenelläkin sattuu olemaan...
Kaikkein pahinta, mitä huonosti käyttäytyville penikoille voi tehdä, on tuo "tukeminen", "ymmärtäminen" ja "kannattelu". Ei niin, vaan täytyy tehdä selväksi että ainoa tapa saada seuraa on olla ihmisiksi.
Itselläni on Aspergerin oireyhtymä. Kuulen toistuvasti ihmettelyä siitä, miksi se on nykyään niin yleistä, ja miten sitä ei lapsena tajuttu. No siksi, että olin lapsi 80-luvulla, ja silloin vielä lapset opetettiin käyttäytymään! Perseily ei yksinkertaisesti ollut mikään vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
No meillä on vaan aloittajan näkemys asiasta. Voi olla että totuus on jossakin välimaastossa.
Selvästikään et ole lukenut koko ketjua, vain aloituksen. AP on vastannut moniin kommentteihin ja selventänyt tilannetta.
Jokaisen ketjun voisi lytätä tuolla kommentillasi että
meillähän on vain sinun näkemyksesi. Eipä tulisi paljon keskustelua.
Aikani halusin yrittää ja punnita eri vaihtoehtoja, mutta mielestäni olemme kyllä ottaneet huomioon lapsemme mielipiteen ja kunnioittaneetkin sitä. Kun ei toimi, niin ei toimi ja kun lastamme ei nämä vapaa-ajan yhteiset touhut liiemmin innosta, niin silloin ei innosta, yökylistä puhumattakaan.
Tosin sehän on saanut tämän äidin lähestymään meitä entistä enemmän viesteillä.
Tänään en ole hänen viesteihinsä vastannut, koska se tuntuu olevan täysin turhaa eikä keskustelu johda mihinkään.
Ap