Lasten kaveriasiat vapaa-ajalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos lapsi ei halua niitä harrastuksia, vaan kaipaa niitä kavereitaan? AP esiintyy kylmästi ja itsekkäästi, eikä yhtään huomioi, josko lapsensa yökyläkaveri on oikeasti myös kolmen en pyörän hyvä ystävä tai naapuri, ensimmäinen lapsuusajan ystävä jne, ja voisivat hyvinkin tykätä olla heillä yökylässä. Mutta AP lapsi ei halua, eikä AP... Kun se kolmas on niin ikävä ja hankala, äitinsäkin, ja kaikkee.. Eikä heille edes saa tulla kuin yksi, eikä poika edes halua kolmatta. No ei niin, tosiaan. Olisiko siinä kasvattamisen paikka?

Kuten aiemmin kirjoitin, ei ole kiusaamista se, että aina ei saa mitä haluaa, juuri silloin kun sitä haluaa. Ja tämä on tärkeää opettaa myös omalle lapselle. Eli nyt reippaasti niihin harrastuksiin, etsii sellaisen joka on lapselle mieluinen. Sun ajattelu on ihan älyttömän itsekeskeistä - toisten lasten ja aikuisten pitää uhrata vapaa-aikansa siihen että viihdyttää sun lasta, mutta teillä ei yhtään viitsitä panostaa omaan lapseen edes sen vertaa että kannustetaan ja kasvatetaan. Tulen tosi surulliseksi tuollaisesta että omalla jääräpäisyydellä pilataan oman lapsen ainutlaatuinen lapsuusaika...

Tottakai lasta pitää kannustaa ja siinä mennään vähän epämukavuusalueelle jos ei aiemmin ole panostettu kasvattamaan lasta toimimaan porukassa ja sietämään pettymyksiä, mutta sinä teet sen oman lapsen onnen vuoksi. Taas tuo ajatusmalli, että pitää muuttaa muut, ei toimi. Sinä vaadit muita muuttumaan jotta teillä päästään helpolla - tässä keskustelussa teitä rohkaistaan muutokseen jotta se oma rakas lapsenne pääsisi tulevaisuudessa helpommalla.

Hmm, en omasta lapsesta kommentoinut, vaan yritän eläytyä niiden osaan, jotka jätetään yksin - ehkä ilman validia syytä, pelkästään lasten mielivallan vuoksi. Ehkä lapsen vanhemmilla ei ole keinoja tai auktoriteettivaltaa vaikuttaa asioihin niin, etteivät ne menisi tuohon pisteeseen. Ehkä lapsensa käyttäytyy vaativasti siksi, jos on tullut hyljeksityksi. Eikö ole itsekästä puolustaa henkeen ja vereen täällä lasten ja omaa oikeutta jättää jokui lapsi ulkopuolelle, vaikka kotoaan ilmaistaan hätää asian puolesta?

Etkö näe oikeasti miten huonoa käytöstä on kadehtiminen ja sen vaatiminen mitä muilla on? Eli jos Kalle kuulee että Pekka on Villellä yötä, alkaa Kalle vinkumaan mukaan ja kun ei saa tahtoa läpi, alkaa Kallen äiti pommittaa Villen äitiä viesteillä!

Kallen pitäisi uskoa että ei on ei, ja Kallen äidin tukea lastaan pettymyksessä. Sanoa vaikka että harmi kun se kyläily ei nyt onnistunut, mutta mitäpä jos käytäisiin tutustumassa tuohon partiotoimintaan jossa pääsisit oikein teltassa yöpymään uusien kivojen kavereiden kanssa. Näet Villen sitten taas maanantaina koulussa 😊

Jos taas Ville ja Pekka alkaa puhua ikävästi Kallelle että mepä oltiin viikonloppuna yökylässä ja sää et, niin se on kiusaamista johon pitää puuttua.

Mielestäni asia on esitetty vain yhden tahon, ap ja ap lapsen näkökulmasta ja tulkinnoista. Siksi en näe asiaa noin.

Ja kun kyseessä on ap:n lasta ja kotia koskeva asia, Apn näkökulma on ainoa joka tähän tarvitaan. Kukaan muu ei voi sanella kuka heillä yöpyy ja kuka ei. Asia on täysin selvä kaikille, jotka vähänkään arvostavat toisen elämää ja kotirauhaa. Ihan turhaan vänkäät tästä. Jokainen päättää itse ketä kotiinsa kutsuu. Jos taas haluaa lapselleen vaatia yökyläilykokemuksen, sen saa joko harrastustoiminnassa tai auttamalla lasta löytämään ystäviä jotka haluavat hänet yöksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nepsy-lapsi joka erityisluokalle joduttuaan menetti kaikki ystävänsä. Yksi entinen ystävä jäi ja käy meillä aina välillä. Surettaa. Lapsi keskustelee vapaa-ajan Twitterin kanssa.

Onpa tosi surullista. Omalla lapsellani on myös yksi nepsylapsi ystävänä, eikä tämä ole vaikuttanut mitenkään heidän kaveruuteensa. Toki on hyvä, että tiedetään asiasta. Se on antanut itsellekin keinoja ja ymmärrystä miettiä erilaisia toimintatapoja eri tilanteissa :)

Ap

Mielestäni kuulostat tekopyhältä. Onko tämän Nepsy-lapsen äiti parempikin ystäväsi, tai paremmista piireistä?

Mitä sinä itse tarkoitat? Meinaatko, että ei voi olla ystävä nepsylapsen kanssa? Mitä tekopyhää siinä on? Ymmärrätkö edes mitä tekopyhyys tarkoittaa?

En ole ap

Täällä on nyt tämä yksi kirjoittaja, joka etsimällä etsii ap:n vastaisia asioita jokaisesta rivinvälistä.

Hänellä itsellään on varmasti takana paha kiusaamiskokemus, joten siksi löytää kiusaamista sieltäkin, missä sitä todellakaan ei ole. Toivottavasti uskaltaisia pian hakeutua ammattiavun pariin. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on vähän vinksahtanut ajatus että kaikilla olisi oikeus ystävään käytöksestä riippumatta. Että muiden ihmisten pitäisi uhrata oma hyvinvointinsa jotta joku ei tuntisi oloaan yksinäiseksi. Eikö pikemminkin pitäisi yrittää opettaa miten toisia ihmisiä  että saisi niitä ystäviä?

Tosin minulla saattaa olla vähän puolueellinen näkökulma koska olen yhdelle pojan harrastekaverille bannit jakanut kun sain tämän kiinni nipistelemästä kymmenkuista sitterissä istuvaa vauvaamme.

Minä olen entisenä kiusattuna puolustanut aptä monessa viestissä. Olen yrittänyt pysyä itse asiassa, mutta mielessä on kyllä käynyt myös se, että joskus jotkut lapset saattavat puhua outoja ja pelottavia juttuja tai käyttäytyä sopimattomasti jos vanhemmat eivät ole tukeneet heitä sosiaalisissa taidoissa. Tämä voi olla yksi syy, miksi "Kallea" ei haluta yökylään. Kun lapset ovat sitten keskenään ja yksi on täysin erilainen ja suuttuu muille kun ei toimita hänen tahdon mukaan, ja tiedetään että se äiti on myös taustajoukoissa kiristämässä ja painostamassa niin kokemus on kauhea. Myönnän silti että on väärin spekuloida tällä, ja myös outo ja pelottava lapsi on itse syytön omaan tilanteeseen jos vanhemmat eivät hoida hommaansa. Joka tapauksessa mikään tässä ketjussa esilletuotu ei velvoita ketään ottamaan kotiinsa tai painostamaan omaa lasta huolehtimaan toisesta lapsesta. Asiallinen käytös riittää.

Vierailija kirjoitti:

Lasten ja nuorten yksinäisyys tuntuu lisääntyvän, vaikka suurin osa lapsista ja nuorista on ollut varhaiskasvatuksen piirissä. Missä tehtiin virhe? Tehtiinkö se siinä, että aikuiset järjestivät jokaiselle seuraa? Aikuiset huolehtivat, että kukaan ei jää yksin? Ja kun tulee päivä, ettei kukaan aikuinen enää olekaan järjestämässä seuraa, jäädään yksin? Onko niin, että varhaiskasvatuksessa lapsi ei opikaan itse solmimaan ja ylläpitämään kaverisuhteita vaan joku aikuinen tekee ne hänen puolestaan? Sama jatkuu koulussa alaluokilla. 

Hyvin monelle lapselle ystävyyssuhteiden solmiminen ja ylläpitäminen tapahtuu ihan luonnostaan. Tai vain siitä esimerkistä, miten omat vanhemmat toimivat. Osa lapsista tarvitsee kuitenkin tukea tässä asiassa. Mutta nimenomaan tukea, ei suinkaan sitä, että joku aikuinen tekee asian aina hänen puolestaan. Puolesta tekeminen on aina karhunpavelus, jos tarkoitus on, että lapsi oppisi tekemään itse. 

En usko, että lasten lisääntynyt yksinäisyys johtuu siitä, että aikuiset solmivat varhaiskasvatuksessa kaverisuhteita lapsen puolesta. Kyllähän seuraa kaipaava lapsi osaa itse lähestyä muita ja niin itseasiassa tämä ap:n pojan kaverikin yrittää koko ajan tehdä. Mutta nykyään lasten kaveriporukat eivät ole vaan joku sekalainen lauma räkänokkia kerrostalon pihalla, vaan on paljon sellaisia näkymättömiä rajanvetoja, joita lapsen tulee osata ylittää tullakseen hyväksytyksi toisten kaveriksi. Ja näin juuri suurin osa lapsista osaakin toimia (joko "luonnostaan", tai sitten vanhempiensa tukemana ja esimerkillä). Tässä ketjussa seuraamme sitä, kuinka ap:n lapsen kaveri epäonnistuu näiden hyväksytyksi tulemisen rajalinjojen ylittämisessä.

Mikähän olisi hyvä suomenkielinen vastine sanalle entitled? Se minulle tulee mieleen AP:n lapsen kaverista ja tämän perheestä.

Eivät ihmiset ole mitään tavaraa mitä voisi vain valita kuin kaupanhyllyltä. "Otan ton kaveriksi ja tuo on sitten tuleva puolisoni!" Ja jos sormia napsauttamalla saada mitä halutaan niin nostetaan meteli.

Ihmiset hakeutuvat sellaisten ihmisten seuraan jotka saavat heidät tuntemaan olonsa hyväksi. Tuollainen häiriköiminen ja painostaminen saavat ihmiset ottamaan jalat allensa.

On totta että lapsia ei saisi diagnosoida, mutta tuo käytös tuo elävästi mieleeni narsistisen (sai myöhemmin diagnoosin) ex-mieheni.  Ja kyllä! Tämä nelikymppinen mies soitteli selkäni takana äidilleni ja yritti saada tätä painostamaan minua esim. muuttamaan mieltäni jostain.  Kun lähdin kävelemään ja heitin avioero-kupongit postiin niin mies ja miehen ÄITI häriköivät sekä minua että äitiäni pitkän aikaa. Koko kuvio oli niin järjetön että oli kuin olisi ollut jossain Vekkulassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nepsy-lapsi joka erityisluokalle joduttuaan menetti kaikki ystävänsä. Yksi entinen ystävä jäi ja käy meillä aina välillä. Surettaa. Lapsi keskustelee vapaa-ajan Twitterin kanssa.

Onpa tosi surullista. Omalla lapsellani on myös yksi nepsylapsi ystävänä, eikä tämä ole vaikuttanut mitenkään heidän kaveruuteensa. Toki on hyvä, että tiedetään asiasta. Se on antanut itsellekin keinoja ja ymmärrystä miettiä erilaisia toimintatapoja eri tilanteissa :)

Ap

Mielestäni kuulostat tekopyhältä. Onko tämän Nepsy-lapsen äiti parempikin ystäväsi, tai paremmista piireistä?

Mitä sinä itse tarkoitat? Meinaatko, että ei voi olla ystävä nepsylapsen kanssa? Mitä tekopyhää siinä on? Ymmärrätkö edes mitä tekopyhyys tarkoittaa?

En ole ap

Täällä on nyt tämä yksi kirjoittaja, joka etsimällä etsii ap:n vastaisia asioita jokaisesta rivinvälistä.

Hänellä itsellään on varmasti takana paha kiusaamiskokemus, joten siksi löytää kiusaamista sieltäkin, missä sitä todellakaan ei ole. Toivottavasti uskaltaisia pian hakeutua ammattiavun pariin. 

Täällä on useampi samaa asiaa ajava kyllä mielestäni, koska olen yksi heistä. Ilman omaa kiusatrauma-kokemusta. Vain halu oikeudenmukaisuuteen ja kokemusta asioiden ratkojana paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nepsy-lapsi joka erityisluokalle joduttuaan menetti kaikki ystävänsä. Yksi entinen ystävä jäi ja käy meillä aina välillä. Surettaa. Lapsi keskustelee vapaa-ajan Twitterin kanssa.

Onpa tosi surullista. Omalla lapsellani on myös yksi nepsylapsi ystävänä, eikä tämä ole vaikuttanut mitenkään heidän kaveruuteensa. Toki on hyvä, että tiedetään asiasta. Se on antanut itsellekin keinoja ja ymmärrystä miettiä erilaisia toimintatapoja eri tilanteissa :)

Ap

Mielestäni kuulostat tekopyhältä. Onko tämän Nepsy-lapsen äiti parempikin ystäväsi, tai paremmista piireistä?

Mitä sinä itse tarkoitat? Meinaatko, että ei voi olla ystävä nepsylapsen kanssa? Mitä tekopyhää siinä on? Ymmärrätkö edes mitä tekopyhyys tarkoittaa?

En ole ap

Täällä on nyt tämä yksi kirjoittaja, joka etsimällä etsii ap:n vastaisia asioita jokaisesta rivinvälistä.

Hänellä itsellään on varmasti takana paha kiusaamiskokemus, joten siksi löytää kiusaamista sieltäkin, missä sitä todellakaan ei ole. Toivottavasti uskaltaisia pian hakeutua ammattiavun pariin. 

Täällä on useampi samaa asiaa ajava kyllä mielestäni, koska olen yksi heistä. Ilman omaa kiusatrauma-kokemusta. Vain halu oikeudenmukaisuuteen ja kokemusta asioiden ratkojana paljonkin.

Ratkaiset tässä tapauksessa asian siten, että ap:n lapsen ja hänen kavereidensa on pakko ottaa tämä yksi mukaan, vaikka kukaan ei häntä halua? Eli muiden tulee alistua, jotta huonosti käyttäytyvä saa sen, mitä haluaa, muiden tunteilla ei väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ja nuorten yksinäisyys tuntuu lisääntyvän, vaikka suurin osa lapsista ja nuorista on ollut varhaiskasvatuksen piirissä. Missä tehtiin virhe? Tehtiinkö se siinä, että aikuiset järjestivät jokaiselle seuraa? Aikuiset huolehtivat, että kukaan ei jää yksin? Ja kun tulee päivä, ettei kukaan aikuinen enää olekaan järjestämässä seuraa, jäädään yksin? Onko niin, että varhaiskasvatuksessa lapsi ei opikaan itse solmimaan ja ylläpitämään kaverisuhteita vaan joku aikuinen tekee ne hänen puolestaan? Sama jatkuu koulussa alaluokilla. 

Hyvin monelle lapselle ystävyyssuhteiden solmiminen ja ylläpitäminen tapahtuu ihan luonnostaan. Tai vain siitä esimerkistä, miten omat vanhemmat toimivat. Osa lapsista tarvitsee kuitenkin tukea tässä asiassa. Mutta nimenomaan tukea, ei suinkaan sitä, että joku aikuinen tekee asian aina hänen puolestaan. Puolesta tekeminen on aina karhunpavelus, jos tarkoitus on, että lapsi oppisi tekemään itse. 

En usko, että lasten lisääntynyt yksinäisyys johtuu siitä, että aikuiset solmivat varhaiskasvatuksessa kaverisuhteita lapsen puolesta. Kyllähän seuraa kaipaava lapsi osaa itse lähestyä muita ja niin itseasiassa tämä ap:n pojan kaverikin yrittää koko ajan tehdä. Mutta nykyään lasten kaveriporukat eivät ole vaan joku sekalainen lauma räkänokkia kerrostalon pihalla, vaan on paljon sellaisia näkymättömiä rajanvetoja, joita lapsen tulee osata ylittää tullakseen hyväksytyksi toisten kaveriksi. Ja näin juuri suurin osa lapsista osaakin toimia (joko "luonnostaan", tai sitten vanhempiensa tukemana ja esimerkillä). Tässä ketjussa seuraamme sitä, kuinka ap:n lapsen kaveri epäonnistuu näiden hyväksytyksi tulemisen rajalinjojen ylittämisessä.

Olen nähnyt päiväkodin pihalla monta tilannetta, jossa lapsi on toiveikkaasti halunnut sopia yhdessä toisen lapsen, joka on myös halunnut, kanssa. Mutta äiti on nirppanokkaisesti ohittanut itselleen tuntemattoman lapsen ja sanonut kylmästi, että me on sovittu Petterin ja Miisan äidin kanssa silloin ja silloin. Ja tietenkin nekin eri päivinä, kahdestaan. Niinpä kaksi lasta murtunein ja hämmentynein sydämin sanovat toisilleen hyvästit ja leikkivät muiden kanssa, elleivät joskus isoina tapaa uudelleen samassa koulussa ja harrastuksessa. Ehkä äidit ovat jo opettaneet, keiden kanssa heodän kuuluu olla, eivätkä enää suhtaudu toisiinsa myötämielisesti ja avarakatseisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nepsy-lapsi joka erityisluokalle joduttuaan menetti kaikki ystävänsä. Yksi entinen ystävä jäi ja käy meillä aina välillä. Surettaa. Lapsi keskustelee vapaa-ajan Twitterin kanssa.

Onpa tosi surullista. Omalla lapsellani on myös yksi nepsylapsi ystävänä, eikä tämä ole vaikuttanut mitenkään heidän kaveruuteensa. Toki on hyvä, että tiedetään asiasta. Se on antanut itsellekin keinoja ja ymmärrystä miettiä erilaisia toimintatapoja eri tilanteissa :)

Ap

Mielestäni kuulostat tekopyhältä. Onko tämän Nepsy-lapsen äiti parempikin ystäväsi, tai paremmista piireistä?

Mitä sinä itse tarkoitat? Meinaatko, että ei voi olla ystävä nepsylapsen kanssa? Mitä tekopyhää siinä on? Ymmärrätkö edes mitä tekopyhyys tarkoittaa?

En ole ap

Täällä on nyt tämä yksi kirjoittaja, joka etsimällä etsii ap:n vastaisia asioita jokaisesta rivinvälistä.

Hänellä itsellään on varmasti takana paha kiusaamiskokemus, joten siksi löytää kiusaamista sieltäkin, missä sitä todellakaan ei ole. Toivottavasti uskaltaisia pian hakeutua ammattiavun pariin. 

Täällä on useampi samaa asiaa ajava kyllä mielestäni, koska olen yksi heistä. Ilman omaa kiusatrauma-kokemusta. Vain halu oikeudenmukaisuuteen ja kokemusta asioiden ratkojana paljonkin.

Ratkaiset tässä tapauksessa asian siten, että ap:n lapsen ja hänen kavereidensa on pakko ottaa tämä yksi mukaan, vaikka kukaan ei häntä halua? Eli muiden tulee alistua, jotta huonosti käyttäytyvä saa sen, mitä haluaa, muiden tunteilla ei väliä?

Mistä sinä voit tietää, mistä syystä ap:n lapsi kuvailee äidilleen tilannetta noin, ja tulkitseeko ap lapsen äidin sanomiset oikein? Jotenkin hieman epäilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä viestejä, muka niin asiallisia ja kiusaamista vastustavia, mutta täysin tyypillistä porukasta vaivihkaa ulosjättämistä, joka on se pahin kiusaamisen muoto ja johon on äärimmäisen vaikea puuttua. Etenkin kun sitä selitellään näin taitavasti ja omaa sädekehää kiillottaen. Ettekö ymmärrä, mikä tuska niillä vanhemmilla on, jotka pyytävät sen oman lapsen pääsyä mukaan? Lapsi on yksin syrjässä, eikä ymmärrä, miksi ei kelpaa samoin kun muut. Jopa koko perhettä aletaan kartella, ovat ehkä jollain tapaa erilaisia eivätkä sovi siihen normaalin muottiin. Olisiko niin kamalaa päästää tämäkin lapsi mukaan siihen sisäpiiriin, joka saa yökyläillä ja joka pyydetään mukaan? Ei yksi kyläily voi niin paha olla, lapsilla saattaisi olla yllättäen tosi kivaa. Mitä te siitä menetttäisitte paitsi sen syrjinnästä ja ulosjättämisestä saamanne voiman ja vallan tunteen?

Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta sanon silti muutaman sanan. En lukenut koko ketjua, mutta lapsen yksinäisyyden ehkäisemisessä vanhempien olisi tärkeää olla aktiivisia. Ei niin, että omaa lasta pukataan Matin ja Maijan luokse leikkimään tai yökylään, vaan niin, että Matti ja Maija kutsutaan lapsen kotiin leikkimään tai yökylään. Samoin vanhemmat, jos lähtevät lapsensa kanssa vaikka Korkeasaareen, kysyvät Mattia ja Maijaa mukaan. Tällä tavoin toimimalla vanhemmat ihan omin silmin näkevät, miten heidän lapsensa toimii muiden lasten kanssa. Ja suhtautuvat lapsensa kaveriin "kutsuvieraana", jonka viihtyvyydestä sekä lapsi että vanhemmat huolehtivat. Kun kaveri viihtyy ja hänellä on mukavaa, hän tulee mielellään toisenkin kerran ja myös vastavuoroisesti pyytää mielellään omaan kotiinsa. Jos taas kokemus on kaverille epämiellyttävä, hän ei tule toista kertaa eikä myöskään pyydä omaan kotiinsa leikkimään tai yökylään. Mitään ihmeellisiä sirkustemppuja ei kaverille tarvitse järjestää vaan ihan normaalia lasten leikkimistä ja tekemistä. Kaikista tärkeintä on ilmapiiri ja se, että kaveria kohtaan ollaan vieraanvaraisia, vaikka tämä onkin vasta lapsi. 

Juuri näin! Miksi kavereiden taholta hankaliksi koettujen lapsien vanhemmat eivät useinkaan ole halukkaita kutsumaan lapsen kavereita omaan kotiinsa vaan näitä lapsia tarjotaan muiden kotiin? Meille ainakin alakoululaisen kaverit ovat aina olleet tervetulleita ja tulevat ilmeisen mielellään, kun me vanhemmat huolehdimme, että on tarjolla välipalaa ja mieluista tekemistä ja me vanhemmat suhtaudumme lapsiin ystävällisesti ja aikaa on jutellakin niitä näitä. Näinhän sitä tutustuu lasten kavereihin ja saa useammasta suusta kuulla, miten vaikkapa koulussa ja kaveriporukassa menee.

Ihan vaan siksi että vanhemmat eivät jaksa olla lastensa kanssa. Aina ollaan valmiita työntämään lapset muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan omasta lapsuudestani kuinka mulla ja ystävälläni oli ihan omia erikoisia juttuja ja leikkejä. Tunnelma oli usein taianomainen. Se oli ihanaa. Monet parhaat lapsuusmuistoja on juuri näistä ystävyyssuhteista ja leikeistä. Näitä extraerityisiä ystäviä oli kaksi. Samaa ihanuutta ei kokenut jos joukkoon tuli joku kolmaskin. Vaikka "kaikki pitää ottaa mukaan" niin lapsille täytyy antaa myös tilaa ja mahdollisuus näihin erityisiin kahdenvälisiin ystävyyksiin. Tietysti myös leikittiin isommallakin porukalla lähes päivittäin.

?

Kahdenkeskisiä tilanteita kyullä tulee. Mutta sen varjolla ei sovi jättää kolmatta ulkopuolelle, kun huvittaa. Kyllä se opettaa lasta kiusaajaksi ja ulkopuolelle jättäjäksi, ja luo myös sosiaalistya yksinäisen stigmaa sille, jonka huivttaessaan vain jättävät uulkopuolelle. Ei sillä tavoi opi muiden huomioimista ja sosiaalisuutta. Kyllä perusajatrus on, että kaikki mukaan, jos joku muutoin jää yksin.

Siis olet sitä mieltä että lapsen on pakko aina leikkiä sen kanssa joka tunkee väkisin mukaan? Eli ne ihanat kahdenkeskiset leikit saa kuka vaan tulla keskeyttämään?!

Eli käännät selkäsi työpaikan kahvihuoneessa, kun Mirkku tulee huoneeseen ja juttelet Maikun kanssa? Et edes halua, että Maikulla Ja Mirkulla tulee juttua, koska sinä juuri nyt haluat yksin Maikun? Murkun kanssa voit sitten kahden kesken kyllä jutella, kun ei ole vaarana että saa jutella Maikunkin kanssa

Tässä ketjussa keskustellaan lapsista ja heidän hankalista vanhemmistaan. Ei työpaikan kahvihuoneesta.

Ne samat lapset ovat jonakin päivänä työhuoneen kahvihuoneessa. Toisekseen äidit tässäkin enemmän asiaa puivat ja ovat sitä mieltä, että kolmas lapsi suksikoon suolle, koska oma lapseni ei halua ottaa kolmanneksi mukaan ("enkä minäkään").

Ohis..nyt kuitenkin puhutaan vapaa-ajasta eikä työajasta tai koulupäivän aikaisesta ajasta. Jos minä ja Maikku ollaan ystäviä ja lisäksi samassa työpaikassa, ei me käännetä kahvihuoneessa selkää Mirkulle. Mutta ei me myöskään pyydetä Mirkkua mukaan, kun lähdetään Maikun kanssa viikonlopuksi meidän mökille. Pitää osata erottaa työ/koulupäivä vapaa-ajasta. 

Entä, jos Mirkku on molempien vanha kaveri lapsuudesta tai nuoruudesta? Asuu naapurissa, olette hengailleet. Mutta nyt vain päätät, ettei hän mahdu mukaan. Eikö perimmäimäinen syysi saattaisi olla halu syrjiä Mirkkua tai jopa vahtia, ettei hän ja Maikku lähenny liikaa. Koska et halua. Eikä Maikkukaan. Maikku haluaisi kyllä mennä Mirkunkin kanssa, mutta on oppinuut jo lapsuudessa, että äitien johdolla on tarkoin ja mustasukkaisesti avhdittava oikeuttaan olla kaksin (koska äidin perimmäinen syy on myös vahtia, ettei ketkään Mirkut pääse liian hyviin väleihin aikun kanssa, oma lapsi Pirkko lapsi on kaverin Maikun kanssa. Ja kun ei sen Mirkun vanhemmat ole edes lääkäreitä, eikä lakimiehiä, ei edes opettajia, siksikin).

Mitä ihmettä sä horiset? Tai mitä sieniä olet syönyt? Aikuinen ihminen päättää ihan itse, kenen kanssa haluaa milloinkin olla. Jos Maikku haluaa lähteä Mirkun kanssa Maikun tai Mirkun mökille, miksi ihmeessä se olisi MULLE jokin ongelma? Mä päätän, keitä kutsun mun mökille, Maikku päättää, keitä kutsuu Maikun mökille ja Mirkku päättää, keitä kutsuu Mirkun mökille. Ei mulla ole mitään tarvetta päästä joka hiton kerta Maikun mökille, kun Maikku menee sinne. Ihan voi pyytää vaikka appiukkonsa, naapurinsa, rakastajansa, paikallisen moottoripyöräkerhon, mut  tai kenet tahansa sinne eikä asia kuulu mulle tippaakaan. Itse päätän vain siitä, menenkö, jos saan kutsun. 

Et halua ymmärtää, mitä mahdollisesti joitakin sieniä syönyt kirjoittaja yritti viestiä?

Hän ilmeisesti viestii, että tykkää stalkata kavereitaan, jotta kukaan ei koskaan pääse vahingossakaan mihinkään ilman, että myös hänet on kutsuttu mukaan. Koska se olisi kiusaamista. 

jos näin puhuvat aikuiset toisilleen, voiko odottaa parempaa lapsilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nepsy-lapsi joka erityisluokalle joduttuaan menetti kaikki ystävänsä. Yksi entinen ystävä jäi ja käy meillä aina välillä. Surettaa. Lapsi keskustelee vapaa-ajan Twitterin kanssa.

Onpa tosi surullista. Omalla lapsellani on myös yksi nepsylapsi ystävänä, eikä tämä ole vaikuttanut mitenkään heidän kaveruuteensa. Toki on hyvä, että tiedetään asiasta. Se on antanut itsellekin keinoja ja ymmärrystä miettiä erilaisia toimintatapoja eri tilanteissa :)

Ap

Mielestäni kuulostat tekopyhältä. Onko tämän Nepsy-lapsen äiti parempikin ystäväsi, tai paremmista piireistä?

Mitä sinä itse tarkoitat? Meinaatko, että ei voi olla ystävä nepsylapsen kanssa? Mitä tekopyhää siinä on? Ymmärrätkö edes mitä tekopyhyys tarkoittaa?

En ole ap

Täällä on nyt tämä yksi kirjoittaja, joka etsimällä etsii ap:n vastaisia asioita jokaisesta rivinvälistä.

Hänellä itsellään on varmasti takana paha kiusaamiskokemus, joten siksi löytää kiusaamista sieltäkin, missä sitä todellakaan ei ole. Toivottavasti uskaltaisia pian hakeutua ammattiavun pariin. 

Täällä on useampi samaa asiaa ajava kyllä mielestäni, koska olen yksi heistä. Ilman omaa kiusatrauma-kokemusta. Vain halu oikeudenmukaisuuteen ja kokemusta asioiden ratkojana paljonkin.

Olen kirjoittanut sinulle / teille muille rajattomille jankkaajille useita viestejä jossa olen vääntänyt rautalangasta, mikä ajattelussanne on väärin. Minä puolustan lasten oikeutta terveeseen kehitykseen ja jokaisen perheen oikeutta omaan kotiin ja aikaan. Olen entinen kiusattu ja äärimmäinen onnellinen, ettei minusta tullut kaveri yhdenkään itsekeskeisen, pinnallisen ääliön kanssa joka minua kiusasi. Sain hyviä ystäviä ja kokemuksia harrastuksissa ja ne ystävät ovat nyt edelleen, yli kolmekymppisenä läheisiä.

Lopetan nyt omalta osaltani, kaikki mitä olen halunnut sanoa on sanottu ja osa toistettukin.

Sinulle mietittäväksi:

-missä on apn ja hänen lasten oikeudet?

-missä on tuon häirikkökaverin oikeus saada tukea kasvuunsa omalta vanhemmaltaan (joka nyt ruokkii lapsensa hätää lähtemällä mielipahaan mukaan)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nepsy-lapsi joka erityisluokalle joduttuaan menetti kaikki ystävänsä. Yksi entinen ystävä jäi ja käy meillä aina välillä. Surettaa. Lapsi keskustelee vapaa-ajan Twitterin kanssa.

Onpa tosi surullista. Omalla lapsellani on myös yksi nepsylapsi ystävänä, eikä tämä ole vaikuttanut mitenkään heidän kaveruuteensa. Toki on hyvä, että tiedetään asiasta. Se on antanut itsellekin keinoja ja ymmärrystä miettiä erilaisia toimintatapoja eri tilanteissa :)

Ap

Mielestäni kuulostat tekopyhältä. Onko tämän Nepsy-lapsen äiti parempikin ystäväsi, tai paremmista piireistä?

Mitä sinä itse tarkoitat? Meinaatko, että ei voi olla ystävä nepsylapsen kanssa? Mitä tekopyhää siinä on? Ymmärrätkö edes mitä tekopyhyys tarkoittaa?

En ole ap

Täällä on nyt tämä yksi kirjoittaja, joka etsimällä etsii ap:n vastaisia asioita jokaisesta rivinvälistä.

Hänellä itsellään on varmasti takana paha kiusaamiskokemus, joten siksi löytää kiusaamista sieltäkin, missä sitä todellakaan ei ole. Toivottavasti uskaltaisia pian hakeutua ammattiavun pariin. 

Täällä on useampi samaa asiaa ajava kyllä mielestäni, koska olen yksi heistä. Ilman omaa kiusatrauma-kokemusta. Vain halu oikeudenmukaisuuteen ja kokemusta asioiden ratkojana paljonkin.

Ratkaiset tässä tapauksessa asian siten, että ap:n lapsen ja hänen kavereidensa on pakko ottaa tämä yksi mukaan, vaikka kukaan ei häntä halua? Eli muiden tulee alistua, jotta huonosti käyttäytyvä saa sen, mitä haluaa, muiden tunteilla ei väliä?

Kukaan ei häntä halua? Takerrun tuohon. Eihän noin voi olla, kyseessä on lapsi ei ketjumurhaaja. Lapsi. Ei kavereiden vanhemmat voi liittyä lastensa kanssa syrjimään yhtä lasta, jonka kanssa "kukaan ei halua olla"!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nepsy-lapsi joka erityisluokalle joduttuaan menetti kaikki ystävänsä. Yksi entinen ystävä jäi ja käy meillä aina välillä. Surettaa. Lapsi keskustelee vapaa-ajan Twitterin kanssa.

Täällä sama juttu. Ei sillä edelliselläkään luokalla ollut kuin pari kaveria mutta nyt ei edes sitä vähää. Toisaalta hyvä että pääsi eriryisluokalle kun ei kerta kaikkiaan enää pärjännyt isossa yleisen opetuksen ryhmässä. Mutta vapaa-ajalla ei ole muita kavereita kuin pikkuveli. Surullistahan tämä vanhempana on eikä tiedä mitä voisi asialle tehdä.

Mihin ne aiemmat kaverit jäivät? Miksei heidän kanssaan voi olla vapaa-ajalla tekemisissä ihan samalla tavalla kuin aiemminkin?

Jospa ne aiemmat kaverit toimivat kuten pitää. Eli olivat kavereita niin kauan kuin oli pakko, koulussa kun oltiin. Nyt heidän ei enää tarvitse huomioida tätä erityistä vapaa-ajalla, ja koska eivät oikeasti viihdy tämän kanssa niin mikään ei enää pakota heitä. 

Uskomatonta. En enää ihmettele, miksi Suomessa on niin paljon kiusaamista ja syrjintää. Uskon, että se on vanhempien asenteiden syy. Mistä  nämä asenteet johtuvat? Individualismista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nepsy-lapsi joka erityisluokalle joduttuaan menetti kaikki ystävänsä. Yksi entinen ystävä jäi ja käy meillä aina välillä. Surettaa. Lapsi keskustelee vapaa-ajan Twitterin kanssa.

Onpa tosi surullista. Omalla lapsellani on myös yksi nepsylapsi ystävänä, eikä tämä ole vaikuttanut mitenkään heidän kaveruuteensa. Toki on hyvä, että tiedetään asiasta. Se on antanut itsellekin keinoja ja ymmärrystä miettiä erilaisia toimintatapoja eri tilanteissa :)

Ap

Mielestäni kuulostat tekopyhältä. Onko tämän Nepsy-lapsen äiti parempikin ystäväsi, tai paremmista piireistä?

Mitä sinä itse tarkoitat? Meinaatko, että ei voi olla ystävä nepsylapsen kanssa? Mitä tekopyhää siinä on? Ymmärrätkö edes mitä tekopyhyys tarkoittaa?

En ole ap

Täällä on nyt tämä yksi kirjoittaja, joka etsimällä etsii ap:n vastaisia asioita jokaisesta rivinvälistä.

Hänellä itsellään on varmasti takana paha kiusaamiskokemus, joten siksi löytää kiusaamista sieltäkin, missä sitä todellakaan ei ole. Toivottavasti uskaltaisia pian hakeutua ammattiavun pariin. 

Täällä on useampi samaa asiaa ajava kyllä mielestäni, koska olen yksi heistä. Ilman omaa kiusatrauma-kokemusta. Vain halu oikeudenmukaisuuteen ja kokemusta asioiden ratkojana paljonkin.

Olen kirjoittanut sinulle / teille muille rajattomille jankkaajille useita viestejä jossa olen vääntänyt rautalangasta, mikä ajattelussanne on väärin. Minä puolustan lasten oikeutta terveeseen kehitykseen ja jokaisen perheen oikeutta omaan kotiin ja aikaan. Olen entinen kiusattu ja äärimmäinen onnellinen, ettei minusta tullut kaveri yhdenkään itsekeskeisen, pinnallisen ääliön kanssa joka minua kiusasi. Sain hyviä ystäviä ja kokemuksia harrastuksissa ja ne ystävät ovat nyt edelleen, yli kolmekymppisenä läheisiä.

Lopetan nyt omalta osaltani, kaikki mitä olen halunnut sanoa on sanottu ja osa toistettukin.

Sinulle mietittäväksi:

-missä on apn ja hänen lasten oikeudet?

-missä on tuon häirikkökaverin oikeus saada tukea kasvuunsa omalta vanhemmaltaan (joka nyt ruokkii lapsensa hätää lähtemällä mielipahaan mukaan)

Olet kyllä oikeassa siinä, ettei "häirikkökaverin" kuuluisi joutua "karhun suuhun" äitinsä ajamana.

T. Yksi jankkaajista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nepsy-lapsi joka erityisluokalle joduttuaan menetti kaikki ystävänsä. Yksi entinen ystävä jäi ja käy meillä aina välillä. Surettaa. Lapsi keskustelee vapaa-ajan Twitterin kanssa.

Onpa tosi surullista. Omalla lapsellani on myös yksi nepsylapsi ystävänä, eikä tämä ole vaikuttanut mitenkään heidän kaveruuteensa. Toki on hyvä, että tiedetään asiasta. Se on antanut itsellekin keinoja ja ymmärrystä miettiä erilaisia toimintatapoja eri tilanteissa :)

Ap

Mielestäni kuulostat tekopyhältä. Onko tämän Nepsy-lapsen äiti parempikin ystäväsi, tai paremmista piireistä?

Mitä sinä itse tarkoitat? Meinaatko, että ei voi olla ystävä nepsylapsen kanssa? Mitä tekopyhää siinä on? Ymmärrätkö edes mitä tekopyhyys tarkoittaa?

En ole ap

Täällä on nyt tämä yksi kirjoittaja, joka etsimällä etsii ap:n vastaisia asioita jokaisesta rivinvälistä.

Hänellä itsellään on varmasti takana paha kiusaamiskokemus, joten siksi löytää kiusaamista sieltäkin, missä sitä todellakaan ei ole. Toivottavasti uskaltaisia pian hakeutua ammattiavun pariin. 

Täällä on useampi samaa asiaa ajava kyllä mielestäni, koska olen yksi heistä. Ilman omaa kiusatrauma-kokemusta. Vain halu oikeudenmukaisuuteen ja kokemusta asioiden ratkojana paljonkin.

Ratkaiset tässä tapauksessa asian siten, että ap:n lapsen ja hänen kavereidensa on pakko ottaa tämä yksi mukaan, vaikka kukaan ei häntä halua? Eli muiden tulee alistua, jotta huonosti käyttäytyvä saa sen, mitä haluaa, muiden tunteilla ei väliä?

Mistä sinä voit tietää, mistä syystä ap:n lapsi kuvailee äidilleen tilannetta noin, ja tulkitseeko ap lapsen äidin sanomiset oikein? Jotenkin hieman epäilyttää.

En tiedä yhtään paremmin kuin sinäkään, mutta minulla ei ole taipumusta uskoa salaliittoihin (tässä tapauksessa usean lapsen ja heidän vanhempiensa muodostama, jossa ihan huviksi syrjitään tätä yhtä raukkaparkaa). Jos usemmat lapset+vanhemmat ovat kertoneet, että tuon yhden kanssa ei haluta olla, se on todennäköisesti totuus. 

Päiväkodissa/eskarissa työskennelleenä voin sanoa suurin osa noista tilanteista, joissa vanhemmat yrittävät pitää lapsiaan jostain toisesta erossa johtuu tuon toisen lapsen käytöshäiriöistä. 

Onhan se toki ikävää sille lapselle jota kartetaan ja tämän perheelle, mutta johonkinhan se raja, mille on lapsensa valmis altistamaan,  on vedettävä. Joka ikisellä ihmisellä on oikeus omiin rajoihinsa. Siihen ei kenelläkään pitäisi olla mitään nokan koputtamista, varsinkaan omaa etuanaan tavoitellessaan. 

Onko esim. väkivaltaiselle lapselle järkättävä kavereita? 

Entä pitäisikö lapsi, jonka kanssa kaikki leikit menevät tappeluksi, pyytää leikki-treffeille vapaa-ajalla?

Pitääkö varastelevalle lapsellekin lähettää syntymäpäiväkutsu?

Pitäisikö jatkaa lapsen lähettämistä yökylään kaverille jos hän palaa aina itkien kotiin? 

Pitäisikö lapselta evätä mahdollisuus valita ystävät, joiden kanssa viihtyy?

Mihin te vedätte oman rajanne ja kuinka paljolle olette itse oman lapsenne altistamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan omasta lapsuudestani kuinka mulla ja ystävälläni oli ihan omia erikoisia juttuja ja leikkejä. Tunnelma oli usein taianomainen. Se oli ihanaa. Monet parhaat lapsuusmuistoja on juuri näistä ystävyyssuhteista ja leikeistä. Näitä extraerityisiä ystäviä oli kaksi. Samaa ihanuutta ei kokenut jos joukkoon tuli joku kolmaskin. Vaikka "kaikki pitää ottaa mukaan" niin lapsille täytyy antaa myös tilaa ja mahdollisuus näihin erityisiin kahdenvälisiin ystävyyksiin. Tietysti myös leikittiin isommallakin porukalla lähes päivittäin.

?

Kahdenkeskisiä tilanteita kyullä tulee. Mutta sen varjolla ei sovi jättää kolmatta ulkopuolelle, kun huvittaa. Kyllä se opettaa lasta kiusaajaksi ja ulkopuolelle jättäjäksi, ja luo myös sosiaalistya yksinäisen stigmaa sille, jonka huivttaessaan vain jättävät uulkopuolelle. Ei sillä tavoi opi muiden huomioimista ja sosiaalisuutta. Kyllä perusajatrus on, että kaikki mukaan, jos joku muutoin jää yksin.

Siis olet sitä mieltä että lapsen on pakko aina leikkiä sen kanssa joka tunkee väkisin mukaan? Eli ne ihanat kahdenkeskiset leikit saa kuka vaan tulla keskeyttämään?!

Eli käännät selkäsi työpaikan kahvihuoneessa, kun Mirkku tulee huoneeseen ja juttelet Maikun kanssa? Et edes halua, että Maikulla Ja Mirkulla tulee juttua, koska sinä juuri nyt haluat yksin Maikun? Murkun kanssa voit sitten kahden kesken kyllä jutella, kun ei ole vaarana että saa jutella Maikunkin kanssa

Tässä ketjussa keskustellaan lapsista ja heidän hankalista vanhemmistaan. Ei työpaikan kahvihuoneesta.

Ne samat lapset ovat jonakin päivänä työhuoneen kahvihuoneessa. Toisekseen äidit tässäkin enemmän asiaa puivat ja ovat sitä mieltä, että kolmas lapsi suksikoon suolle, koska oma lapseni ei halua ottaa kolmanneksi mukaan ("enkä minäkään").

Ohis..nyt kuitenkin puhutaan vapaa-ajasta eikä työajasta tai koulupäivän aikaisesta ajasta. Jos minä ja Maikku ollaan ystäviä ja lisäksi samassa työpaikassa, ei me käännetä kahvihuoneessa selkää Mirkulle. Mutta ei me myöskään pyydetä Mirkkua mukaan, kun lähdetään Maikun kanssa viikonlopuksi meidän mökille. Pitää osata erottaa työ/koulupäivä vapaa-ajasta. 

Entä, jos Mirkku on molempien vanha kaveri lapsuudesta tai nuoruudesta? Asuu naapurissa, olette hengailleet. Mutta nyt vain päätät, ettei hän mahdu mukaan. Eikö perimmäimäinen syysi saattaisi olla halu syrjiä Mirkkua tai jopa vahtia, ettei hän ja Maikku lähenny liikaa. Koska et halua. Eikä Maikkukaan. Maikku haluaisi kyllä mennä Mirkunkin kanssa, mutta on oppinuut jo lapsuudessa, että äitien johdolla on tarkoin ja mustasukkaisesti avhdittava oikeuttaan olla kaksin (koska äidin perimmäinen syy on myös vahtia, ettei ketkään Mirkut pääse liian hyviin väleihin aikun kanssa, oma lapsi Pirkko lapsi on kaverin Maikun kanssa. Ja kun ei sen Mirkun vanhemmat ole edes lääkäreitä, eikä lakimiehiä, ei edes opettajia, siksikin).

Mitä ihmettä sä horiset? Tai mitä sieniä olet syönyt? Aikuinen ihminen päättää ihan itse, kenen kanssa haluaa milloinkin olla. Jos Maikku haluaa lähteä Mirkun kanssa Maikun tai Mirkun mökille, miksi ihmeessä se olisi MULLE jokin ongelma? Mä päätän, keitä kutsun mun mökille, Maikku päättää, keitä kutsuu Maikun mökille ja Mirkku päättää, keitä kutsuu Mirkun mökille. Ei mulla ole mitään tarvetta päästä joka hiton kerta Maikun mökille, kun Maikku menee sinne. Ihan voi pyytää vaikka appiukkonsa, naapurinsa, rakastajansa, paikallisen moottoripyöräkerhon, mut  tai kenet tahansa sinne eikä asia kuulu mulle tippaakaan. Itse päätän vain siitä, menenkö, jos saan kutsun. 

Et halua ymmärtää, mitä mahdollisesti joitakin sieniä syönyt kirjoittaja yritti viestiä?

Hän ilmeisesti viestii, että tykkää stalkata kavereitaan, jotta kukaan ei koskaan pääse vahingossakaan mihinkään ilman, että myös hänet on kutsuttu mukaan. Koska se olisi kiusaamista. 

jos näin puhuvat aikuiset toisilleen, voiko odottaa parempaa lapsilta?

Parempaa käytöstä on sitten tuo stalkkaaminen ja vainoaminen? 

Voi ei, ap:n lapsen kaverin äiti kuulostaa siltä, että tulevaisuudessa soittelee sitten työnantajille ja tivaa heiltä miksi hänen lastaan ei valittu tehtävään. Tuli vaan mieleen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nepsy-lapsi joka erityisluokalle joduttuaan menetti kaikki ystävänsä. Yksi entinen ystävä jäi ja käy meillä aina välillä. Surettaa. Lapsi keskustelee vapaa-ajan Twitterin kanssa.

Onpa tosi surullista. Omalla lapsellani on myös yksi nepsylapsi ystävänä, eikä tämä ole vaikuttanut mitenkään heidän kaveruuteensa. Toki on hyvä, että tiedetään asiasta. Se on antanut itsellekin keinoja ja ymmärrystä miettiä erilaisia toimintatapoja eri tilanteissa :)

Ap

Mielestäni kuulostat tekopyhältä. Onko tämän Nepsy-lapsen äiti parempikin ystäväsi, tai paremmista piireistä?

Mitä sinä itse tarkoitat? Meinaatko, että ei voi olla ystävä nepsylapsen kanssa? Mitä tekopyhää siinä on? Ymmärrätkö edes mitä tekopyhyys tarkoittaa?

En ole ap

Täällä on nyt tämä yksi kirjoittaja, joka etsimällä etsii ap:n vastaisia asioita jokaisesta rivinvälistä.

Hänellä itsellään on varmasti takana paha kiusaamiskokemus, joten siksi löytää kiusaamista sieltäkin, missä sitä todellakaan ei ole. Toivottavasti uskaltaisia pian hakeutua ammattiavun pariin. 

Täällä on useampi samaa asiaa ajava kyllä mielestäni, koska olen yksi heistä. Ilman omaa kiusatrauma-kokemusta. Vain halu oikeudenmukaisuuteen ja kokemusta asioiden ratkojana paljonkin.

Ratkaiset tässä tapauksessa asian siten, että ap:n lapsen ja hänen kavereidensa on pakko ottaa tämä yksi mukaan, vaikka kukaan ei häntä halua? Eli muiden tulee alistua, jotta huonosti käyttäytyvä saa sen, mitä haluaa, muiden tunteilla ei väliä?

Kukaan ei häntä halua? Takerrun tuohon. Eihän noin voi olla, kyseessä on lapsi ei ketjumurhaaja. Lapsi. Ei kavereiden vanhemmat voi liittyä lastensa kanssa syrjimään yhtä lasta, jonka kanssa "kukaan ei halua olla"!

Voi nyt helvetin idiootti. Korjataan: kyseessä on lapsi, jonka kanssa juuri nämä kaverit eivät halua olla, ja silti tuon lapsen äiti kokee oikeutettuna yrittää pakottaa näitä kyseisiä lapsia tähän. Koska kyseessä tosiaan vain juuri nämä kaverit, niin miksihän tuo äitsykkä ei sitten häiriköi sitten niitä lapsia, jotka kovasti haluavat olla hänen lapsensa kanssa. No tietysti siksi, että hänen lapsensa haluaa nimenomaan juuri nämä kaverit, jotka eivät halua hänen kanssaan olla (tai sitten kukaan ei halua olla hänen lapsensa kanssa, mutta niin ei voi sanoa).