Miksi nuoren Nepsy-oireista ei pääse kirveelläkään lääkäriin

Mistä ensi kertaa tilanteeseen törmäävät vanhemmat voi tietää millaiset jonot millekin erikoislääkärille on, kun joitakin asioita ylihoidetaan ja pklkäyntejä tyrkytetään riesaksi asti ja joillain sitten vaan palautellaan lähetteitä ja pelataan aikaa? Tietysti kun tässä on jo pyöritty yli vuosi, alan tajuta että homma ei vedä, mutta miksi sitä ei voida kertoa heti aluksi? Käsketään vaan seurailla oireita ja pyytää uutta lähetettä puolen vuoden päästä. Sitten meneekin jo puoli vuotta ihan vaan siihen että koululääkärille löytyy uusi aika jne. Ja teini putkahtaa kohta vitosen päättötodistuksella peruskoulusta eikä ehtinyt saada koulussakaan mitään tukea vaikka on vaadittu ja istuttu ties miten monta tukitoimien kartoitusta.... Ollaan sit varmaan tyhmiä ja huonoja vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy ongelmat löydetään/todetaan nykyisin lähes 100% 4-12-vuotiaina. Neuvola- ja kouluterveydenhuollon toimesta. Kyseiset ongelmat eivät ilmene yllättäen nuoruusiässä. Tutkimukset nuoruusiässä lähes aina turhia. Lieviä oireita voi olla, mutta ei niillä diagnoosi irtoa. Resurssia on turha tuhlata ns. nuoruusiän kehityshaasteiden vuoksi. Vanhemmat usein haluavat näitä tutkimuksia, sillä voivat silloin "pestä kätensä" ongelmissa kun on tämä sairaus! Tästä on tullut oikein muoti-ilmiö.

Höpsin pöpsin. Puhut sinäkin suulla suuremmalla. Mikä jotkut saa tulemaan ilkeilymielessä tällaisin ketjuihin?

Onko omassa elämässäsi noin kurjaa, että pitää häijyillä aiheesta, josta et tiedä mitään? Oletat mitä ilmeismmin, että nepsynuorten perheillä menee vielä sinuakin heikommin, niin voit potkia "maassa makaavaa mahaan".

Todellisuudessa se menee niin, että neuvoloissa jää haaviin vain aivan pieni prosentti neurologisista ongelmista. Kouluissakin lähinnä oppimisvaikeudet.

Muut kategorisoidaan helposti "normivariaatioon" tai ongelmaperheiden lapsiksi, vaikka kotioloissa ei olisi mitään vikaa.

Meillä älykäs ja taiteelline tytär pärjäsi hyvin lukioon asti ihan sillä, että oli korvat auki tunneilla. Ylivilkkautta hänellä ei ole koskaan ollut, ja siksi häntä ei peruskoulussa koskaan suositeltu tutkimuksiin. Eikä siis kotonakaan osattu mitään epäillä. Lukiossa olisi pitänyt kyetä opiskelemaan omatoimisesti, mutta kun ajatukset eivät pysy kasassa, yhden aineen kappaleen lukemiseen saattoi mennä koko ilta.

Add-diagnoosin ja lääkityksen avulla tilanne on parempi. Ei se lääkitys yksin persettä nosta sohvalta, mutta kun hän alkaa lukea - tai mikä hänellä toimii parhaiten, kuunnella luettuna versions, digikirjoissahan tuo on mahdollista - keskittyminen on todella paljon helpompaa.

Tsemppiä siis ap:lle ja hänen teinilleen sekä muille kohtalontovereille, olkaa sitkeitä älkääkä piitatko pas.iaisista tässä ketjussa!!!

4

Saadakseen nepsy diagnoosin ongelmien on näyttäydyttävä muuallakin kun yhdessä elinpiirissä esim. kotona. Kun siitä ei voi ns. parantua ja oirehtia vain jossain! Lisäksi pitää olla viitteitä asiasta pitkältä aikaväliltä elikkä jo varhaislapsuudessa (neuvola- ja kouluterveydenhuollon merkinnöistä, päiväkodin/koulun tiedoissa). Neuropsykologiset ongelmat eivät siis puhkea nuoruusiässä, vaan ovat aina olleet henkilöllä! Se on totta, että tytöillä ongelmat ovat usein erilaisia kun pojilla. Silloin voivat jäädä huomaamatta. Tytöt voivat myös kompensoida ongelmia omilla itselleen sopivilla tavoilla. Esimerkiksi kehittävät omia oppimis- ja keskittymistapoja! Olen tavannut tyttöjä, joilla yläasteella aivan maaninen lukutahti ja tekevät läksyjä jopa 4 tuntia, vaikka niiden tekemiseen pitäisi mennä 30-45 min. He eivät tiedä, koska tehtävä on valmis tai mikä on olennaista. Kysymyksessä on kuitenkin usein selkeä oppimisivaikeus, epävarmuus ja itsetuntoon liittyvät asiat, ei välttämättä neuropsykologinen ongelma.  He eivät tunnista tekstissä olennaista ja tärkeää. Opettelevat siis ihan kaiken ulkoa, ihan varan vuoksi tai sen tunteen, että ei osaa. Nepsy oireisiin on nykyisin ympätty ihan mitä vaan, ei enää pelkästään käytösongelmia, ylivilkkautta ja tarkkaamattomuutta. Lisäksi ovat autisiminkirjon ongelmat, sosiaaliset ongelmat, kielenkehityksen ongelmat, aistiyliherkkyydet jne.  Kuntoutusta on vielä hieman hankala saada, Nepsy-valmennukseen eivät pääse kun harvat ja valitut! Siispä nappia naamaan! Ei oo hyvä homma! Lääkkeillä on todella ikäviä sivuvaikutuksia! Ei oo kiva kuulla lasten itkua siitä kun ei voi syödä ja oksettaa kokoajan! Mielenterveysongelmat murrosiässä.  Lääke otetaan koulua varten, sillä muuten se ei onnistu ollenkaan. Pojilla todella usein elämässä ei ole isää, yksinhuoltajaperheet siis aivan yliedustettuina.  Ravintotottumukset aivan perseestä, pelkkiä herkkuja ja ei minkäänlaista päivärytmiä. Useissa tapauksissa on oltava lastensuojelu mukana. Tällä hetkellä normissa  peruskoululuokassa on n. 2-5 oppilasta, jolla on tämä diagnoosi ja yhä vaan määrä lisääntyy!!

Jep, siinä olet oikeassa, että adhd ja add ovat synnynnäisiä ja viitteitä niistä pitää olla ihan varhaislapsuudesta lähtien.

Jännää, että vaikka itse sanot noin, silti väität, että oireet johtuvat vain huonosta ravitsemuksesta ja isättömyydestä... Koetapa nyt päättää.

Meilläkin niitä sitten oli, kun alettiin tarkemmin syynätä alaluokkien sanallisia todistuksia. Niitä ei vaan ollut osannut ottaa kovin tosissaan aikoinaan, kun tytär sai koko ajan kokeista kiitettäviä ja numerotodistuksetkin olivat kiitettäviä peruskoulun ajan. Levottomuutta, häiriköintiä tai oppimisvaikeuttahan hänellä EI ole ollut ikinä. Vasta lukiossa pelkkä älykkyys ja mielenkiinto ja hyvä kirjallinen ilmaisu eivät riittäneet kompensoimaan puuttuvaa keskittymiskykyä.

Ihan muuten sattumalta tyttären serkku, jo yli parikymppinen meni myös samaan aikaan adhd-tutkimuksiin ja sai add-diagnoosin hänkin. Oli kirjoittanut neljästä aineesta kehnohkosti kuten minunkin tyttäreni, mutta add-diagnoosin ja lääkityksen ansiosta teki amk-lopputyön parhaalla mahdollisella arvosanalla. Nyt on omassa unelma-ammatissaan.

Lääkitys ei tietenkään ole mikään avain onneen ja oikeaa lääkettä voi joutua hakemaan. Mutta se on adhd/add- ihmisille kyllä loistava ratkaisu, kun oikea löytyy! Valtava ero keskittymisen kyvyssä. Jos sinulla ei ole kokemusta asiasta, voisit jo lopettaa inttämisen.

4

Siis, nepsyyn kuuluu paljon muutakin kun adhd/add jne. ongelmat! Kuten tekstissäni jo kerroin, tyttöjen ja poikien oireissa on usein eroja! Nepsy ongelmat ovat vahvasti perinnöllisiä ja siksi on ammatilaisille haastavaa työskennellä huoltajien kanssa, sillä  samoja ongelmia usein ainakin toisella vanhemmalla, joskus molemmilla! Lääkitys on monelle se keino, että voi saattaa opinnot loppuun! Elämä ei vaan lopu siihen. Haasteita tulee usein työelämässä, kaveri- ja seurustelusuhteissa. Aikuista, joka ei saa hommia tehtyä ja ei koskaan tule ajoissa paikalle. Saa käsittämättömiä raivareita, ei sitoudu sopimuksiin ja sääntöihin.  Ongelmia päihteiden kanssa. Kuvailin nyt muutamaa diagnosoitua ex-työkaveria! Toivottavasti kehitetään joskus parempia lääkkeitä kun nykyiset. Syitä ei ole vielä selvitetty nepsy ongelmiin,  mutta me jotka työskennellään aiheen parissa on tietty huomattu, että toistuu tietyt asiat aina vaan! Niillä täytyy siis olla jotain merkitystä.  Nähtävästi sukupuolella on merkitystä, pojilla enemmän. Sosioekonomisella asemalla, perinnöllisyydellä, ravinnolla, geeneillä jne.

En muuten ole kyllä kuullut kenenkään oksentelevan adhd-lääkkeen takia. Yleisimmässä lääkkeessä ritaliinissa harvempi kuin yksi kymmenestä potee ruokahalun menetystä, tai oksentelee, mutta ainakaan tuntemillani adhd-ihmisillä noita ongelmia ei ole.

https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=7589&i=NOVARTIS_RITALIN

Lääkkeillä voi - millä tahansa lääkkeellä - olla tietysti haittavaikutuksia. Niistä keskustellaan lääkärin kanssa ja pohditaan, ovatko ne niin vakavia, että lääkitys kannattaa vaihtaa. Niitä on erilaisia.

Esimerkiksi omalla tyttärelläni tutkittiin ennen reseptin antoa tarkkaan sydän, koska ritalin lisää sykettä ja hänellä siis oli taipumusta lisälyönteihin ja hiukan tavanomaisesta poikkeava sydänkäyrä. Hyvä oli, että tutkittiin, mitään estettä lääkitykselle ei sitten sydänlääkärin mukaan ollutkaan.

Nyt muuten vielä puhuttiin nuorista, ei pienistä lapsista. Pienillä lapsilla lääkityksen säätö tietysti pitää tehdä aivan erityisen varoen ja huolella.

Mitään sinänsä adhd:hen tai autismikirjoon tehoavaa spesifiä terapiaa ei ole. Joillekin on hyötyä coachingista, toisille neuropsykiatrisesta, joillekin jopa puheterapiasta. Kaikkiin noista on vaikea saada lähetettä varsinkaan enää teininä, saati aikuisena.

4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy ongelmat löydetään/todetaan nykyisin lähes 100% 4-12-vuotiaina. Neuvola- ja kouluterveydenhuollon toimesta. Kyseiset ongelmat eivät ilmene yllättäen nuoruusiässä. Tutkimukset nuoruusiässä lähes aina turhia. Lieviä oireita voi olla, mutta ei niillä diagnoosi irtoa. Resurssia on turha tuhlata ns. nuoruusiän kehityshaasteiden vuoksi. Vanhemmat usein haluavat näitä tutkimuksia, sillä voivat silloin "pestä kätensä" ongelmissa kun on tämä sairaus! Tästä on tullut oikein muoti-ilmiö.

Höpsin pöpsin. Puhut sinäkin suulla suuremmalla. Mikä jotkut saa tulemaan ilkeilymielessä tällaisin ketjuihin?

Onko omassa elämässäsi noin kurjaa, että pitää häijyillä aiheesta, josta et tiedä mitään? Oletat mitä ilmeismmin, että nepsynuorten perheillä menee vielä sinuakin heikommin, niin voit potkia "maassa makaavaa mahaan".

Todellisuudessa se menee niin, että neuvoloissa jää haaviin vain aivan pieni prosentti neurologisista ongelmista. Kouluissakin lähinnä oppimisvaikeudet.

Muut kategorisoidaan helposti "normivariaatioon" tai ongelmaperheiden lapsiksi, vaikka kotioloissa ei olisi mitään vikaa.

Meillä älykäs ja taiteelline tytär pärjäsi hyvin lukioon asti ihan sillä, että oli korvat auki tunneilla. Ylivilkkautta hänellä ei ole koskaan ollut, ja siksi häntä ei peruskoulussa koskaan suositeltu tutkimuksiin. Eikä siis kotonakaan osattu mitään epäillä. Lukiossa olisi pitänyt kyetä opiskelemaan omatoimisesti, mutta kun ajatukset eivät pysy kasassa, yhden aineen kappaleen lukemiseen saattoi mennä koko ilta.

Add-diagnoosin ja lääkityksen avulla tilanne on parempi. Ei se lääkitys yksin persettä nosta sohvalta, mutta kun hän alkaa lukea - tai mikä hänellä toimii parhaiten, kuunnella luettuna versions, digikirjoissahan tuo on mahdollista - keskittyminen on todella paljon helpompaa.

Tsemppiä siis ap:lle ja hänen teinilleen sekä muille kohtalontovereille, olkaa sitkeitä älkääkä piitatko pas.iaisista tässä ketjussa!!!

4

Saadakseen nepsy diagnoosin ongelmien on näyttäydyttävä muuallakin kun yhdessä elinpiirissä esim. kotona. Kun siitä ei voi ns. parantua ja oirehtia vain jossain! Lisäksi pitää olla viitteitä asiasta pitkältä aikaväliltä elikkä jo varhaislapsuudessa (neuvola- ja kouluterveydenhuollon merkinnöistä, päiväkodin/koulun tiedoissa). Neuropsykologiset ongelmat eivät siis puhkea nuoruusiässä, vaan ovat aina olleet henkilöllä! Se on totta, että tytöillä ongelmat ovat usein erilaisia kun pojilla. Silloin voivat jäädä huomaamatta. Tytöt voivat myös kompensoida ongelmia omilla itselleen sopivilla tavoilla. Esimerkiksi kehittävät omia oppimis- ja keskittymistapoja! Olen tavannut tyttöjä, joilla yläasteella aivan maaninen lukutahti ja tekevät läksyjä jopa 4 tuntia, vaikka niiden tekemiseen pitäisi mennä 30-45 min. He eivät tiedä, koska tehtävä on valmis tai mikä on olennaista. Kysymyksessä on kuitenkin usein selkeä oppimisivaikeus, epävarmuus ja itsetuntoon liittyvät asiat, ei välttämättä neuropsykologinen ongelma.  He eivät tunnista tekstissä olennaista ja tärkeää. Opettelevat siis ihan kaiken ulkoa, ihan varan vuoksi tai sen tunteen, että ei osaa. Nepsy oireisiin on nykyisin ympätty ihan mitä vaan, ei enää pelkästään käytösongelmia, ylivilkkautta ja tarkkaamattomuutta. Lisäksi ovat autisiminkirjon ongelmat, sosiaaliset ongelmat, kielenkehityksen ongelmat, aistiyliherkkyydet jne.  Kuntoutusta on vielä hieman hankala saada, Nepsy-valmennukseen eivät pääse kun harvat ja valitut! Siispä nappia naamaan! Ei oo hyvä homma! Lääkkeillä on todella ikäviä sivuvaikutuksia! Ei oo kiva kuulla lasten itkua siitä kun ei voi syödä ja oksettaa kokoajan! Mielenterveysongelmat murrosiässä.  Lääke otetaan koulua varten, sillä muuten se ei onnistu ollenkaan. Pojilla todella usein elämässä ei ole isää, yksinhuoltajaperheet siis aivan yliedustettuina.  Ravintotottumukset aivan perseestä, pelkkiä herkkuja ja ei minkäänlaista päivärytmiä. Useissa tapauksissa on oltava lastensuojelu mukana. Tällä hetkellä normissa  peruskoululuokassa on n. 2-5 oppilasta, jolla on tämä diagnoosi ja yhä vaan määrä lisääntyy!!

Muutama kysymys: onko tullut mieleen, että monilla lapsilla ON nepsyongelma, mutta niitä ei ole aiemmin osattu diagnosoida? Nepsy-oireisiin ei nykyään ole todellakaan ympätty "ihan mitä vaan". Kuulostaa, että et ymmärrä ADD:ta ja sen takia perustelet näin.

Toiseksi, mistä tiedät että nepsy-perheessä on pelkkiä herkkuja ja ei mitään rytmiä? Siis työskenteletkö lasussa tai terveydenhuollossa, vai mitä kautta olet tavannut niin monta perhettä, että tiedät heidän kotiasiat noin hyvin? ADHD tietämyksen puutteen perusteella et kyllä vaikuta alan ihmisiä olevan. Toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ensi kertaa tilanteeseen törmäävät vanhemmat voi tietää millaiset jonot millekin erikoislääkärille on, kun joitakin asioita ylihoidetaan ja pklkäyntejä tyrkytetään riesaksi asti ja joillain sitten vaan palautellaan lähetteitä ja pelataan aikaa? Tietysti kun tässä on jo pyöritty yli vuosi, alan tajuta että homma ei vedä, mutta miksi sitä ei voida kertoa heti aluksi? Käsketään vaan seurailla oireita ja pyytää uutta lähetettä puolen vuoden päästä. Sitten meneekin jo puoli vuotta ihan vaan siihen että koululääkärille löytyy uusi aika jne. Ja teini putkahtaa kohta vitosen päättötodistuksella peruskoulusta eikä ehtinyt saada koulussakaan mitään tukea vaikka on vaadittu ja istuttu ties miten monta tukitoimien kartoitusta.... Ollaan sit varmaan tyhmiä ja huonoja vanhempia.

Ei se tule ekana mieleen, että suoraan yksityiselle, kun on tottunut pienen ikänsä kuuntelemaan että Suomessa on niin hyvin kaikki plaaplaaplaa, jokainen saa apua. Lapsenusko siihen mantraan karisee vasta kokemuksen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy = pentu on lellitty pilalle pienestä pitäen. Näistä kuuluisi antaa sakot kasvatusvellisuutensa laiminlyöneille vanhemmille eikä ainakaan tupata näitä ”erkkoja” normilasten riesaksi päiväkotiin tai kouluihin. Vasta kun kasvatus olisi kunnossa, aukeaisi ovet näihin paikkoihin.

No aamen tälle! Päiväkodit ja koulut voisi velvollisuuden sijaan muuttaa ansaittaviksi asioiksi. Jos ei käytös pelaa, kiusaa muita tai ei pärjää älyllisesti niin pakkoko sellaisia on väkisin raahata muiden olemista pilaamassa.

Eihän sinne kouluun tuolla taktiikalla jäisi kuin fiksuimmat autististit.

Ne jotka oppivat helposti ja jotka haluavat käyttää kaiken aikansa oppimiseen 😄

Mihis sä ne tavislapset ajattelit pistää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy ongelmat löydetään/todetaan nykyisin lähes 100% 4-12-vuotiaina. Neuvola- ja kouluterveydenhuollon toimesta. Kyseiset ongelmat eivät ilmene yllättäen nuoruusiässä. Tutkimukset nuoruusiässä lähes aina turhia. Lieviä oireita voi olla, mutta ei niillä diagnoosi irtoa. Resurssia on turha tuhlata ns. nuoruusiän kehityshaasteiden vuoksi. Vanhemmat usein haluavat näitä tutkimuksia, sillä voivat silloin "pestä kätensä" ongelmissa kun on tämä sairaus! Tästä on tullut oikein muoti-ilmiö.

Höpsin pöpsin. Puhut sinäkin suulla suuremmalla. Mikä jotkut saa tulemaan ilkeilymielessä tällaisin ketjuihin?

Onko omassa elämässäsi noin kurjaa, että pitää häijyillä aiheesta, josta et tiedä mitään? Oletat mitä ilmeismmin, että nepsynuorten perheillä menee vielä sinuakin heikommin, niin voit potkia "maassa makaavaa mahaan".

Todellisuudessa se menee niin, että neuvoloissa jää haaviin vain aivan pieni prosentti neurologisista ongelmista. Kouluissakin lähinnä oppimisvaikeudet.

Muut kategorisoidaan helposti "normivariaatioon" tai ongelmaperheiden lapsiksi, vaikka kotioloissa ei olisi mitään vikaa.

Meillä älykäs ja taiteelline tytär pärjäsi hyvin lukioon asti ihan sillä, että oli korvat auki tunneilla. Ylivilkkautta hänellä ei ole koskaan ollut, ja siksi häntä ei peruskoulussa koskaan suositeltu tutkimuksiin. Eikä siis kotonakaan osattu mitään epäillä. Lukiossa olisi pitänyt kyetä opiskelemaan omatoimisesti, mutta kun ajatukset eivät pysy kasassa, yhden aineen kappaleen lukemiseen saattoi mennä koko ilta.

Add-diagnoosin ja lääkityksen avulla tilanne on parempi. Ei se lääkitys yksin persettä nosta sohvalta, mutta kun hän alkaa lukea - tai mikä hänellä toimii parhaiten, kuunnella luettuna versions, digikirjoissahan tuo on mahdollista - keskittyminen on todella paljon helpompaa.

Tsemppiä siis ap:lle ja hänen teinilleen sekä muille kohtalontovereille, olkaa sitkeitä älkääkä piitatko pas.iaisista tässä ketjussa!!!

4

Saadakseen nepsy diagnoosin ongelmien on näyttäydyttävä muuallakin kun yhdessä elinpiirissä esim. kotona. Kun siitä ei voi ns. parantua ja oirehtia vain jossain! Lisäksi pitää olla viitteitä asiasta pitkältä aikaväliltä elikkä jo varhaislapsuudessa (neuvola- ja kouluterveydenhuollon merkinnöistä, päiväkodin/koulun tiedoissa). Neuropsykologiset ongelmat eivät siis puhkea nuoruusiässä, vaan ovat aina olleet henkilöllä! Se on totta, että tytöillä ongelmat ovat usein erilaisia kun pojilla. Silloin voivat jäädä huomaamatta. Tytöt voivat myös kompensoida ongelmia omilla itselleen sopivilla tavoilla. Esimerkiksi kehittävät omia oppimis- ja keskittymistapoja! Olen tavannut tyttöjä, joilla yläasteella aivan maaninen lukutahti ja tekevät läksyjä jopa 4 tuntia, vaikka niiden tekemiseen pitäisi mennä 30-45 min. He eivät tiedä, koska tehtävä on valmis tai mikä on olennaista. Kysymyksessä on kuitenkin usein selkeä oppimisivaikeus, epävarmuus ja itsetuntoon liittyvät asiat, ei välttämättä neuropsykologinen ongelma.  He eivät tunnista tekstissä olennaista ja tärkeää. Opettelevat siis ihan kaiken ulkoa, ihan varan vuoksi tai sen tunteen, että ei osaa. Nepsy oireisiin on nykyisin ympätty ihan mitä vaan, ei enää pelkästään käytösongelmia, ylivilkkautta ja tarkkaamattomuutta. Lisäksi ovat autisiminkirjon ongelmat, sosiaaliset ongelmat, kielenkehityksen ongelmat, aistiyliherkkyydet jne.  Kuntoutusta on vielä hieman hankala saada, Nepsy-valmennukseen eivät pääse kun harvat ja valitut! Siispä nappia naamaan! Ei oo hyvä homma! Lääkkeillä on todella ikäviä sivuvaikutuksia! Ei oo kiva kuulla lasten itkua siitä kun ei voi syödä ja oksettaa kokoajan! Mielenterveysongelmat murrosiässä.  Lääke otetaan koulua varten, sillä muuten se ei onnistu ollenkaan. Pojilla todella usein elämässä ei ole isää, yksinhuoltajaperheet siis aivan yliedustettuina.  Ravintotottumukset aivan perseestä, pelkkiä herkkuja ja ei minkäänlaista päivärytmiä. Useissa tapauksissa on oltava lastensuojelu mukana. Tällä hetkellä normissa  peruskoululuokassa on n. 2-5 oppilasta, jolla on tämä diagnoosi ja yhä vaan määrä lisääntyy!!

Jep, siinä olet oikeassa, että adhd ja add ovat synnynnäisiä ja viitteitä niistä pitää olla ihan varhaislapsuudesta lähtien.

Jännää, että vaikka itse sanot noin, silti väität, että oireet johtuvat vain huonosta ravitsemuksesta ja isättömyydestä... Koetapa nyt päättää.

Meilläkin niitä sitten oli, kun alettiin tarkemmin syynätä alaluokkien sanallisia todistuksia. Niitä ei vaan ollut osannut ottaa kovin tosissaan aikoinaan, kun tytär sai koko ajan kokeista kiitettäviä ja numerotodistuksetkin olivat kiitettäviä peruskoulun ajan. Levottomuutta, häiriköintiä tai oppimisvaikeuttahan hänellä EI ole ollut ikinä. Vasta lukiossa pelkkä älykkyys ja mielenkiinto ja hyvä kirjallinen ilmaisu eivät riittäneet kompensoimaan puuttuvaa keskittymiskykyä.

Ihan muuten sattumalta tyttären serkku, jo yli parikymppinen meni myös samaan aikaan adhd-tutkimuksiin ja sai add-diagnoosin hänkin. Oli kirjoittanut neljästä aineesta kehnohkosti kuten minunkin tyttäreni, mutta add-diagnoosin ja lääkityksen ansiosta teki amk-lopputyön parhaalla mahdollisella arvosanalla. Nyt on omassa unelma-ammatissaan.

Lääkitys ei tietenkään ole mikään avain onneen ja oikeaa lääkettä voi joutua hakemaan. Mutta se on adhd/add- ihmisille kyllä loistava ratkaisu, kun oikea löytyy! Valtava ero keskittymisen kyvyssä. Jos sinulla ei ole kokemusta asiasta, voisit jo lopettaa inttämisen.

4

Siis, nepsyyn kuuluu paljon muutakin kun adhd/add jne. ongelmat! Kuten tekstissäni jo kerroin, tyttöjen ja poikien oireissa on usein eroja! Nepsy ongelmat ovat vahvasti perinnöllisiä ja siksi on ammatilaisille haastavaa työskennellä huoltajien kanssa, sillä  samoja ongelmia usein ainakin toisella vanhemmalla, joskus molemmilla! Lääkitys on monelle se keino, että voi saattaa opinnot loppuun! Elämä ei vaan lopu siihen. Haasteita tulee usein työelämässä, kaveri- ja seurustelusuhteissa. Aikuista, joka ei saa hommia tehtyä ja ei koskaan tule ajoissa paikalle. Saa käsittämättömiä raivareita, ei sitoudu sopimuksiin ja sääntöihin.  Ongelmia päihteiden kanssa. Kuvailin nyt muutamaa diagnosoitua ex-työkaveria! Toivottavasti kehitetään joskus parempia lääkkeitä kun nykyiset. Syitä ei ole vielä selvitetty nepsy ongelmiin,  mutta me jotka työskennellään aiheen parissa on tietty huomattu, että toistuu tietyt asiat aina vaan! Niillä täytyy siis olla jotain merkitystä.  Nähtävästi sukupuolella on merkitystä, pojilla enemmän. Sosioekonomisella asemalla, perinnöllisyydellä, ravinnolla, geeneillä jne.

No tuosta en ole eri mieltä. Veikkaan, että tytöiltä vaan vaaditaan kulttuurissamme enemmän sopeutumista kuin pojilta, siksi he kompensoivat ongelmiaan.

En vain edelleenkään ymmärrä alkuperäistä väitettäsi siitä, että neuropsykiatristen ongelmien - joista adhd ja autismikirjo ovat yleisimpiä ja joista ap puhuu - tutkiminen olisi nuoruusiässä turhaa! Ei todellakaan ole. Samoin ihan silkkaa jöötiä oli väitteesi, että ne ongelmat sataprosenttisesti bongattaisiin jo neuvolassa ja koulussa. Minun lisäkseni tässä ketjussa on kumminkin muitakin, joilla lapsi on saanut diagnoosinsa myöhemmin.

Geneettinen alttius todellakin pitää paikkaansa. Sekään ei tarkoita, etteikö noita ongelmia olisi aivan "terveissä suvuissa". Meillä minulla ja miehelläni on molemmilla ylempi korkeakoulututkinto, itse olen klassinen pitkän matikan kuuden laudaturin ylioppilas, joten ei, ei ole kummallakaan adhd/add:tä. Ja silti lapsella sellainen on diagnosoitu.

En edes ymmärrä, mitä hittoa tuolla perinnöllisyydellä oli sinun logiikkasi mukaan tekemistä ap:n aloituksen kanssa eli sen, että nuoret pitäisi saada tutkimuksiin. Sehän ei nyt mitenkään liity asiaan!! Heille on paljon hyötyä siitä, että saadaan selville mahdolliset diagnoosit ja lääkitys, jonka avulla he pärjäävät koulussa ja saavat itselleen mieleisensä ammatin sen sijaan, että syrjäytyvät.

4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy ongelmat löydetään/todetaan nykyisin lähes 100% 4-12-vuotiaina. Neuvola- ja kouluterveydenhuollon toimesta. Kyseiset ongelmat eivät ilmene yllättäen nuoruusiässä. Tutkimukset nuoruusiässä lähes aina turhia. Lieviä oireita voi olla, mutta ei niillä diagnoosi irtoa. Resurssia on turha tuhlata ns. nuoruusiän kehityshaasteiden vuoksi. Vanhemmat usein haluavat näitä tutkimuksia, sillä voivat silloin "pestä kätensä" ongelmissa kun on tämä sairaus! Tästä on tullut oikein muoti-ilmiö.

Höpsin pöpsin. Puhut sinäkin suulla suuremmalla. Mikä jotkut saa tulemaan ilkeilymielessä tällaisin ketjuihin?

Onko omassa elämässäsi noin kurjaa, että pitää häijyillä aiheesta, josta et tiedä mitään? Oletat mitä ilmeismmin, että nepsynuorten perheillä menee vielä sinuakin heikommin, niin voit potkia "maassa makaavaa mahaan".

Todellisuudessa se menee niin, että neuvoloissa jää haaviin vain aivan pieni prosentti neurologisista ongelmista. Kouluissakin lähinnä oppimisvaikeudet.

Muut kategorisoidaan helposti "normivariaatioon" tai ongelmaperheiden lapsiksi, vaikka kotioloissa ei olisi mitään vikaa.

Meillä älykäs ja taiteelline tytär pärjäsi hyvin lukioon asti ihan sillä, että oli korvat auki tunneilla. Ylivilkkautta hänellä ei ole koskaan ollut, ja siksi häntä ei peruskoulussa koskaan suositeltu tutkimuksiin. Eikä siis kotonakaan osattu mitään epäillä. Lukiossa olisi pitänyt kyetä opiskelemaan omatoimisesti, mutta kun ajatukset eivät pysy kasassa, yhden aineen kappaleen lukemiseen saattoi mennä koko ilta.

Add-diagnoosin ja lääkityksen avulla tilanne on parempi. Ei se lääkitys yksin persettä nosta sohvalta, mutta kun hän alkaa lukea - tai mikä hänellä toimii parhaiten, kuunnella luettuna versions, digikirjoissahan tuo on mahdollista - keskittyminen on todella paljon helpompaa.

Tsemppiä siis ap:lle ja hänen teinilleen sekä muille kohtalontovereille, olkaa sitkeitä älkääkä piitatko pas.iaisista tässä ketjussa!!!

4

Saadakseen nepsy diagnoosin ongelmien on näyttäydyttävä muuallakin kun yhdessä elinpiirissä esim. kotona. Kun siitä ei voi ns. parantua ja oirehtia vain jossain! Lisäksi pitää olla viitteitä asiasta pitkältä aikaväliltä elikkä jo varhaislapsuudessa (neuvola- ja kouluterveydenhuollon merkinnöistä, päiväkodin/koulun tiedoissa). Neuropsykologiset ongelmat eivät siis puhkea nuoruusiässä, vaan ovat aina olleet henkilöllä! Se on totta, että tytöillä ongelmat ovat usein erilaisia kun pojilla. Silloin voivat jäädä huomaamatta. Tytöt voivat myös kompensoida ongelmia omilla itselleen sopivilla tavoilla. Esimerkiksi kehittävät omia oppimis- ja keskittymistapoja! Olen tavannut tyttöjä, joilla yläasteella aivan maaninen lukutahti ja tekevät läksyjä jopa 4 tuntia, vaikka niiden tekemiseen pitäisi mennä 30-45 min. He eivät tiedä, koska tehtävä on valmis tai mikä on olennaista. Kysymyksessä on kuitenkin usein selkeä oppimisivaikeus, epävarmuus ja itsetuntoon liittyvät asiat, ei välttämättä neuropsykologinen ongelma.  He eivät tunnista tekstissä olennaista ja tärkeää. Opettelevat siis ihan kaiken ulkoa, ihan varan vuoksi tai sen tunteen, että ei osaa. Nepsy oireisiin on nykyisin ympätty ihan mitä vaan, ei enää pelkästään käytösongelmia, ylivilkkautta ja tarkkaamattomuutta. Lisäksi ovat autisiminkirjon ongelmat, sosiaaliset ongelmat, kielenkehityksen ongelmat, aistiyliherkkyydet jne.  Kuntoutusta on vielä hieman hankala saada, Nepsy-valmennukseen eivät pääse kun harvat ja valitut! Siispä nappia naamaan! Ei oo hyvä homma! Lääkkeillä on todella ikäviä sivuvaikutuksia! Ei oo kiva kuulla lasten itkua siitä kun ei voi syödä ja oksettaa kokoajan! Mielenterveysongelmat murrosiässä.  Lääke otetaan koulua varten, sillä muuten se ei onnistu ollenkaan. Pojilla todella usein elämässä ei ole isää, yksinhuoltajaperheet siis aivan yliedustettuina.  Ravintotottumukset aivan perseestä, pelkkiä herkkuja ja ei minkäänlaista päivärytmiä. Useissa tapauksissa on oltava lastensuojelu mukana. Tällä hetkellä normissa  peruskoululuokassa on n. 2-5 oppilasta, jolla on tämä diagnoosi ja yhä vaan määrä lisääntyy!!

Minulla lapsella on ollut aina ongelmaa siirtymävaiheissa ja raivokohtauksia. Myös uppiniskaisuutta/jumittumista on joskus muissa asioissa, ei vaan pysty kääntämään suuntaa jossain asiassa, sekä nukahtamisvaikeutta. Nämä ovat ilmenneet melkein pelkästään kotona, koska päiväkodissa ja koulussa lapsi aina pinnisti käytöstään. Jos oireet eivät ole pahemmasta päästä autismia ja vilkasta versiota ADHD:ta, ne voivat silti olla hankalia ja kuormittavia. Tutkimuksiin ei ole helpolla tai nopeasti päässyt, vaikka eskarissa ja koulussa huomattiin sittemmin tiettyjä nepsyille tyypillisiä vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

En muuten ole kyllä kuullut kenenkään oksentelevan adhd-lääkkeen takia. Yleisimmässä lääkkeessä ritaliinissa harvempi kuin yksi kymmenestä potee ruokahalun menetystä, tai oksentelee, mutta ainakaan tuntemillani adhd-ihmisillä noita ongelmia ei ole.

https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=7589&i=NOVARTIS_RITALIN

Lääkkeillä voi - millä tahansa lääkkeellä - olla tietysti haittavaikutuksia. Niistä keskustellaan lääkärin kanssa ja pohditaan, ovatko ne niin vakavia, että lääkitys kannattaa vaihtaa. Niitä on erilaisia.

Esimerkiksi omalla tyttärelläni tutkittiin ennen reseptin antoa tarkkaan sydän, koska ritalin lisää sykettä ja hänellä siis oli taipumusta lisälyönteihin ja hiukan tavanomaisesta poikkeava sydänkäyrä. Hyvä oli, että tutkittiin, mitään estettä lääkitykselle ei sitten sydänlääkärin mukaan ollutkaan.

Nyt muuten vielä puhuttiin nuorista, ei pienistä lapsista. Pienillä lapsilla lääkityksen säätö tietysti pitää tehdä aivan erityisen varoen ja huolella.

Mitään sinänsä adhd:hen tai autismikirjoon tehoavaa spesifiä terapiaa ei ole. Joillekin on hyötyä coachingista, toisille neuropsykiatrisesta, joillekin jopa puheterapiasta. Kaikkiin noista on vaikea saada lähetettä varsinkaan enää teininä, saati aikuisena.

4

En oo itse käyttänyt näitä amfetamiinijohdanaisia, mun kokemukset perustuvat vain asiakkaiden elikkä lapsien/nuorten kertomaan! En ole myöskään siis lääkäri!  Oksettaa on vähän eri asia kun oksennella elikkä on siis pahoinvointia! Sun kokemus on tyttäresi kautta, joka siis nähtävästi jo täysi-ikäinen tai lähellä?! Oletko edes tietoinen hänen lääkityksensä sivuvaikutuksista? Arvaan muuten, mihin alalle tyttäresi on kouluttautunut...sosionomi?!? Toinen suosittu adhd/add tyttöjen ala on eläintenhoitaja/hevostenhoitaja! He ovat empaattisia ja haluavat auttaa muita!  Lisäksi monella on joku taiteellinen harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ovat niin avuttomia? Kyllä yksityiselle pääsee. Kuka on niin köyhä, että se säästö on merkittävä asia lapsen hyvinvointiin verrattuna?

Esimerkiksii sellaiset matlaapalkka-alan työssäkäyvät, joiden palkka ei riitä edes välttämättömien perustarpeiden tyydyttämiseen,kuten vaikkapa asunto. Tarvitsevat siis palkkansa lisäksi yhteiskunnan tukia.

Suomessa heitä on jo yli puoli miljoonaa.

Ei niillä tuloilla mennä yksityislääkäriin, edes lapsen takia, vaikka halua olisikin.

Avaa silmäsi ja katsele oman elämäsi ulkopuolelle, äläkä harjoita hyväosaisille tyypillistä syyllistämistä.

Satun olemaan opettaja ja tiedän, että näissä jonoissa on runsaasti hyvin toimeentulevien perheiden lapsia. Silti pitää kaikki saada yhteiskunnan maksamana.

Ja minä kyllä ottaisin itse vaikka lainaa ihan mistä vain, jos oman lapseni hoito sitä vaatisi.

Ei aina, mutta usein tuo jonoon jääminen on joko välinpitämättömyyttä tai uusavuttomuutta.

Yksityislääkärien tekemissä diagnooseissa on sellainen ongelma, että ne täytyy hyväksyttää julkisella ellei halua pitää kaikkea hoitoon liittyvää yksityisellä puolella.

Käytännössä se menee niin, että joidenkin lääkäreiden tekemät diagnoosit hyväksytään, mutta ei kaikkien. Vanhemman voi olla vaikea tietää etukäteen kenen yksityisen tekemä diagnoosi kelpaa julkisella.

Siinä saa ottaa monet lainat omalla rahalla pitää kustantaa koko lysti. Kiva siinä maksaa isoja veroja ja hoitaa lapsensa lainarahalla.

Vierailija kirjoitti:

En muuten ole kyllä kuullut kenenkään oksentelevan adhd-lääkkeen takia. Yleisimmässä lääkkeessä ritaliinissa harvempi kuin yksi kymmenestä potee ruokahalun menetystä, tai oksentelee, mutta ainakaan tuntemillani adhd-ihmisillä noita ongelmia ei ole.

https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=7589&i=NOVARTIS_RITALIN

Lääkkeillä voi - millä tahansa lääkkeellä - olla tietysti haittavaikutuksia. Niistä keskustellaan lääkärin kanssa ja pohditaan, ovatko ne niin vakavia, että lääkitys kannattaa vaihtaa. Niitä on erilaisia.

Esimerkiksi omalla tyttärelläni tutkittiin ennen reseptin antoa tarkkaan sydän, koska ritalin lisää sykettä ja hänellä siis oli taipumusta lisälyönteihin ja hiukan tavanomaisesta poikkeava sydänkäyrä. Hyvä oli, että tutkittiin, mitään estettä lääkitykselle ei sitten sydänlääkärin mukaan ollutkaan.

Nyt muuten vielä puhuttiin nuorista, ei pienistä lapsista. Pienillä lapsilla lääkityksen säätö tietysti pitää tehdä aivan erityisen varoen ja huolella.

Mitään sinänsä adhd:hen tai autismikirjoon tehoavaa spesifiä terapiaa ei ole. Joillekin on hyötyä coachingista, toisille neuropsykiatrisesta, joillekin jopa puheterapiasta. Kaikkiin noista on vaikea saada lähetettä varsinkaan enää teininä, saati aikuisena.

4

Nepsy saattaa oksentaa ihan jo siksi että perunamuusi tuntuu pahalle suussa, tai siksi että miehissä on hedelmälihaa.

Ihan mikä tahansa pilleri tuntuu enemmän ja pahemmalta.

Nepsyt ovat myös tavallista herkempiä lääkkeiden sivuvaikutuksille. Heille myös riittää monessakin lääkkeissä tavanomaista pienempi annos. Joidenkin kanssa taas käy niin että tehoa ei tule millään annoksella mutta sivuvaikutukset kyllä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuten ole kyllä kuullut kenenkään oksentelevan adhd-lääkkeen takia. Yleisimmässä lääkkeessä ritaliinissa harvempi kuin yksi kymmenestä potee ruokahalun menetystä, tai oksentelee, mutta ainakaan tuntemillani adhd-ihmisillä noita ongelmia ei ole.

https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=7589&i=NOVARTIS_RITALIN

Lääkkeillä voi - millä tahansa lääkkeellä - olla tietysti haittavaikutuksia. Niistä keskustellaan lääkärin kanssa ja pohditaan, ovatko ne niin vakavia, että lääkitys kannattaa vaihtaa. Niitä on erilaisia.

Esimerkiksi omalla tyttärelläni tutkittiin ennen reseptin antoa tarkkaan sydän, koska ritalin lisää sykettä ja hänellä siis oli taipumusta lisälyönteihin ja hiukan tavanomaisesta poikkeava sydänkäyrä. Hyvä oli, että tutkittiin, mitään estettä lääkitykselle ei sitten sydänlääkärin mukaan ollutkaan.

Nyt muuten vielä puhuttiin nuorista, ei pienistä lapsista. Pienillä lapsilla lääkityksen säätö tietysti pitää tehdä aivan erityisen varoen ja huolella.

Mitään sinänsä adhd:hen tai autismikirjoon tehoavaa spesifiä terapiaa ei ole. Joillekin on hyötyä coachingista, toisille neuropsykiatrisesta, joillekin jopa puheterapiasta. Kaikkiin noista on vaikea saada lähetettä varsinkaan enää teininä, saati aikuisena.

4

Nepsy saattaa oksentaa ihan jo siksi että perunamuusi tuntuu pahalle suussa, tai siksi että miehissä on hedelmälihaa.

Ihan mikä tahansa pilleri tuntuu enemmän ja pahemmalta.

Nepsyt ovat myös tavallista herkempiä lääkkeiden sivuvaikutuksille. Heille myös riittää monessakin lääkkeissä tavanomaista pienempi annos. Joidenkin kanssa taas käy niin että tehoa ei tule millään annoksella mutta sivuvaikutukset kyllä tulee.

Nuo lääkkeet voi kyllä aiheuttaa pahoinvointia. Etenkin tyhjään tai melkein tyhjään vatsaan otettuna. Olen nepsy mutten millään tavalla aistiyliherkkä, noiden lääkkeiden aiheuttama oksetus oli alkuun todella rajua. Ilman tuhtia aamupalaa ennen lääkettä paha olo iski varmasti. Kerran tuli oksennettuakin, luulin päässeeni tuosta alkuvaiheen pahoinvoinnista ohi ja totesin yhden jugurtin olevan ihan riittävä aamupala lääkkeen alle. Myöhästyin bussista kun n. kaksi metriä kotiovelta piti tehdä täyskäännös ja juosta vessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuten ole kyllä kuullut kenenkään oksentelevan adhd-lääkkeen takia. Yleisimmässä lääkkeessä ritaliinissa harvempi kuin yksi kymmenestä potee ruokahalun menetystä, tai oksentelee, mutta ainakaan tuntemillani adhd-ihmisillä noita ongelmia ei ole.

https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=7589&i=NOVARTIS_RITALIN

Lääkkeillä voi - millä tahansa lääkkeellä - olla tietysti haittavaikutuksia. Niistä keskustellaan lääkärin kanssa ja pohditaan, ovatko ne niin vakavia, että lääkitys kannattaa vaihtaa. Niitä on erilaisia.

Esimerkiksi omalla tyttärelläni tutkittiin ennen reseptin antoa tarkkaan sydän, koska ritalin lisää sykettä ja hänellä siis oli taipumusta lisälyönteihin ja hiukan tavanomaisesta poikkeava sydänkäyrä. Hyvä oli, että tutkittiin, mitään estettä lääkitykselle ei sitten sydänlääkärin mukaan ollutkaan.

Nyt muuten vielä puhuttiin nuorista, ei pienistä lapsista. Pienillä lapsilla lääkityksen säätö tietysti pitää tehdä aivan erityisen varoen ja huolella.

Mitään sinänsä adhd:hen tai autismikirjoon tehoavaa spesifiä terapiaa ei ole. Joillekin on hyötyä coachingista, toisille neuropsykiatrisesta, joillekin jopa puheterapiasta. Kaikkiin noista on vaikea saada lähetettä varsinkaan enää teininä, saati aikuisena.

4

En oo itse käyttänyt näitä amfetamiinijohdanaisia, mun kokemukset perustuvat vain asiakkaiden elikkä lapsien/nuorten kertomaan! En ole myöskään siis lääkäri!  Oksettaa on vähän eri asia kun oksennella elikkä on siis pahoinvointia! Sun kokemus on tyttäresi kautta, joka siis nähtävästi jo täysi-ikäinen tai lähellä?! Oletko edes tietoinen hänen lääkityksensä sivuvaikutuksista? Arvaan muuten, mihin alalle tyttäresi on kouluttautunut...sosionomi?!? Toinen suosittu adhd/add tyttöjen ala on eläintenhoitaja/hevostenhoitaja! He ovat empaattisia ja haluavat auttaa muita!  Lisäksi monella on joku taiteellinen harrastus.

Olen tarkkaan lukenut tuoteselosteet aina ja niin on tytärkin. Ei ole sosionomi eikä eläinten kanssa tekemisissä laisinkaan. Miksi ylipäätään edes jankutat ja arvailet, nuo eivät liity ketjun aiheeseen millään tavalla.

4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuten ole kyllä kuullut kenenkään oksentelevan adhd-lääkkeen takia. Yleisimmässä lääkkeessä ritaliinissa harvempi kuin yksi kymmenestä potee ruokahalun menetystä, tai oksentelee, mutta ainakaan tuntemillani adhd-ihmisillä noita ongelmia ei ole.

https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=7589&i=NOVARTIS_RITALIN

Lääkkeillä voi - millä tahansa lääkkeellä - olla tietysti haittavaikutuksia. Niistä keskustellaan lääkärin kanssa ja pohditaan, ovatko ne niin vakavia, että lääkitys kannattaa vaihtaa. Niitä on erilaisia.

Esimerkiksi omalla tyttärelläni tutkittiin ennen reseptin antoa tarkkaan sydän, koska ritalin lisää sykettä ja hänellä siis oli taipumusta lisälyönteihin ja hiukan tavanomaisesta poikkeava sydänkäyrä. Hyvä oli, että tutkittiin, mitään estettä lääkitykselle ei sitten sydänlääkärin mukaan ollutkaan.

Nyt muuten vielä puhuttiin nuorista, ei pienistä lapsista. Pienillä lapsilla lääkityksen säätö tietysti pitää tehdä aivan erityisen varoen ja huolella.

Mitään sinänsä adhd:hen tai autismikirjoon tehoavaa spesifiä terapiaa ei ole. Joillekin on hyötyä coachingista, toisille neuropsykiatrisesta, joillekin jopa puheterapiasta. Kaikkiin noista on vaikea saada lähetettä varsinkaan enää teininä, saati aikuisena.

4

Nepsy saattaa oksentaa ihan jo siksi että perunamuusi tuntuu pahalle suussa, tai siksi että miehissä on hedelmälihaa.

Ihan mikä tahansa pilleri tuntuu enemmän ja pahemmalta.

Nepsyt ovat myös tavallista herkempiä lääkkeiden sivuvaikutuksille. Heille myös riittää monessakin lääkkeissä tavanomaista pienempi annos. Joidenkin kanssa taas käy niin että tehoa ei tule millään annoksella mutta sivuvaikutukset kyllä tulee.

No höpsis. Tuo riippuu aivan neurologisesta sairaudesta/ongelmasta ja siitä, liittyykö vai eikö siihen liity valikoivuutta ja/tai aistiyliherkkyyttä. Osa esimerkiksi autismikirjolaisista on aistiyliherkkiä, osa taas jopa aistiALIherkkiä.

Lääkitys on aina yksilöllisesti säädettävä asia, eikä tuollaista yleistystä, mitä sinä sanoit todellakaan voi sanoa kaikista eri neurologisista ongelmista. Paino vaikuttaa yleensä enemmän siihen, miten lääkitys vaikuttaa!

4

Ketään ei kiinnosta, kokkarit veisi saman tein saunan taa.