Lue keskustelun säännöt.
Kun vanha äitini "turvautuu" minuun jatkuvasti (vertaistukea kaivataan)
10.05.2021 |
Iäkäs äitini jäi leskeksi muutama vuosi sitten. Tämän jälkeen hän on turvautunut minuun aivan tauotta. Hän soittelee useita kertoja päivässä, lähettää jopa sähköpostia, keksii asioita mitä minun pitäisi hänen kotonaan käydä tekemässä viikoittain jne. Olen auttanut häntä todella paljon ja kiltisti kuunnellut pitkiä puheluita. Mutta liika on aina liikaa. Laitoin hänelle jopa sähköpostia, jossa kerroin elämästäni ja sanoin etten pysty jatkuvasti olemaan hänelle läsnä. Minulla on oma elämäkin elettävänä, iso perhe, työ, harrastukset, ystävät jne. Mutta ei mitään tulosta. Huoh. Äitini on varmasti yksinäinen, mutta en voi olla hänelle terapeutti ja ystävien korvike. Onko muilla ollut samanlaista ja oletteko keksineet jonkin ratkaisun?
Kommentit (142)
Mulla sellaista että äitini joskus teeeskentelee ettei osaa tehdä asioita vaikka oikeasti hän osaa kaikki sitten jos en auta häntä. Esim. pyytää joskus että nostan rahaa hänelle, täytän hakemuksia jne. Mistähän tälläisetä on kyse? Kun ei hänellä mitään vammaa ole. Sitten tuntuu joskus että olen ainoa henkilö kenellä hän voi purkautua . koska hänellä on aina kauheasti sanottavaa kun tulee kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sellaista että äitini joskus teeeskentelee ettei osaa tehdä asioita vaikka oikeasti hän osaa kaikki sitten jos en auta häntä. Esim. pyytää joskus että nostan rahaa hänelle, täytän hakemuksia jne. Mistähän tälläisetä on kyse? Kun ei hänellä mitään vammaa ole. Sitten tuntuu joskus että olen ainoa henkilö kenellä hän voi purkautua . koska hänellä on aina kauheasti sanottavaa kun tulee kylään.
Esim. just eilen kirjoitti ettei muka osaa kirjoitaa sähköpostia jollekin tyypille.. vaikka on käyttänyt nettiä jo yli 10 vuotta... No, en sitten auttanut ja nyt sai sen kirjoitettua ihan itse..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ala käyttämään häntä erilaisissa harrastuksissa (kun hän löytää mieluisen, löytää sieltä myös kavereita ja "dumppaa" sinut seurustelulistaltaan), kysy jostain paikkakuntansa päiväkeskuksesta pääsisikö hän sinne seurustelemaan ikätöveriensa kanssa ,auta häntä löytämään itselleen uusi kumppani
Perheellisellä työssäkäyvällä ei tuohon aika ja jaksaminen aina riitä. Eikä mielenkiinto ainakaan kumppanin etsimiseen.
Kyse on perheellisen omasta äidistä, luulisi riittävän ja haluttavan. Ihmiset ovat ihmeen itsekkäitä nykyisin....
Antakaa vanhuksillenne tuo puhelinnumero, johon voi soittaa tiettyinä aikoina, eli su/ ma/ ti klo 13-15.
Vanhustyön keskusliiton perustama " vahvikelinja" on kyseessä ja puhelimeen vastaa vapaaehtoiset, jotka on koulutettu kyseiseen tehtävään. Erityisesti vanhuksille, jotka eivät käytä internettiä. Puhelun aikana voidaan ratkoa aivopähkinöitä tai muistella mukavia, mutta ylipäätään keskustella soittajan haluamista aiheista. Numero kuuluu tavallisten puhepakettien piiriin, eli ei tule ylimääräisiä kuluja.
Puhelinnro: 050 328 8588
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sellaista että äitini joskus teeeskentelee ettei osaa tehdä asioita vaikka oikeasti hän osaa kaikki sitten jos en auta häntä. Esim. pyytää joskus että nostan rahaa hänelle, täytän hakemuksia jne. Mistähän tälläisetä on kyse? Kun ei hänellä mitään vammaa ole. Sitten tuntuu joskus että olen ainoa henkilö kenellä hän voi purkautua . koska hänellä on aina kauheasti sanottavaa kun tulee kylään.
Esim. just eilen kirjoitti ettei muka osaa kirjoitaa sähköpostia jollekin tyypille.. vaikka on käyttänyt nettiä jo yli 10 vuotta... No, en sitten auttanut ja nyt sai sen kirjoitettua ihan itse..
eli kokee itsensä yksinäiseksi. Auta häntä löytämään uutta seuraa, niin pääset ongelmastasi eroon eikä sinun tarvitse välittää äidistäsi enää senkään vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sellaista että äitini joskus teeeskentelee ettei osaa tehdä asioita vaikka oikeasti hän osaa kaikki sitten jos en auta häntä. Esim. pyytää joskus että nostan rahaa hänelle, täytän hakemuksia jne. Mistähän tälläisetä on kyse? Kun ei hänellä mitään vammaa ole. Sitten tuntuu joskus että olen ainoa henkilö kenellä hän voi purkautua . koska hänellä on aina kauheasti sanottavaa kun tulee kylään.
Esim. just eilen kirjoitti ettei muka osaa kirjoitaa sähköpostia jollekin tyypille.. vaikka on käyttänyt nettiä jo yli 10 vuotta... No, en sitten auttanut ja nyt sai sen kirjoitettua ihan itse..
eli kokee itsensä yksinäiseksi. Auta häntä löytämään uutta seuraa, niin pääset ongelmastasi eroon eikä sinun tarvitse välittää äidistäsi enää senkään vertaa.
Olenkin jutellut tästä äitini kanssa ja vastaukset on tyyliin "EN OLE YKSINÄINEn, KAIKKI ON HYVIN!! VIIHDYN YKSIN!!!!" Käytös kuitenkin kertoo muuta. Olin myös antamassa hänelle toisen tietokoneeni että voisi sitä kautta tavta ihmisiä mutta sanoi ilkeästi ette sitä halua.
Minusta sinun kannattaa nyt vakavasti jutella äitisi kanssa. Hän saattaa olla masentunut tain potee alkavaa dementiaa.
Lähesty asiaa sitä kautta, että olet hänestä huolissasi, koska hän vaikuttaa aloitekyvyttömältä ja yksinäiseltä, jopa masentuneelta. Nosta kissa pöydälle! Älä alleviivaa sitä, että hänen yhteydenpitonsa on ylenpalttista - se ilman muuta on sitä - mutta kerro, että podet huonoa omaatuntoa siitä, että et pysty mitenkään repeämään kaikkialle, kun pitäisi sinunkn hoitaa perheesi, kotisi ja työsi.
Mistä olisi siis äidillesi apua? Kimppakämpästä muiden eläkeläisten kanssa, tämän suosio kasvaa täällä Helsingissä kohisten? Palveluasumisesta? Eläkeläisten harrastustoiminnasta?
Toki yksi ratkaisu voisi olla - mä vain esitän tämän yhtenä vaihtoehtona,et ehkä innostu jos koet äitisi tällä hetkellä rasitteeksi - että äitisi muuttaisi lähelle tai jopa samaan asuntoon kanssanne. Juu, sitten olisit pääsemättömissä, mutta toisaalta yhteydenpito olisi vaivatonta.
Jos tuntuu, että äitisi muisti heittää, muistitestiin meno olisi tärkeää, koska Alzheimer-lääkitys kannattaa aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sairautta. Jos taas epäilette masennusta, sitäkin kannattaa ehdottomasti hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyiskö SPR:n tai srk:n sivuilta ystäväpalvelutoimintaa?
Minä hommasin vanhemmilleni
sitä kautta ihmisen joka kävi juttelemassa ja ulkoili heidän kanssaan.
Kannattaa huolehtia omasta jaksamisestaan eikä hypätä joka pyynnön takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ala käyttämään häntä erilaisissa harrastuksissa (kun hän löytää mieluisen, löytää sieltä myös kavereita ja "dumppaa" sinut seurustelulistaltaan), kysy jostain paikkakuntansa päiväkeskuksesta pääsisikö hän sinne seurustelemaan ikätöveriensa kanssa ,auta häntä löytämään itselleen uusi kumppani
Perheellisellä työssäkäyvällä ei tuohon aika ja jaksaminen aina riitä. Eikä mielenkiinto ainakaan kumppanin etsimiseen.
Aika monella on riittänyt. Ovat ymmärtäneet, että jos nyt käyttää siihen vähän enemmän omaa aikaa, niin tulevaisuudessa sen ajan saa moninkertaisena takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kamalaa, kun joutuu äitiä passaamaan. 72-vuotias ei ole edes vanha tänä päivänä. Harrastukset mummoille ovat poikaa.
Viekää ne kerhoihin, kun avautuvat. Olen aika iäkäs myös, mutta teen kaikki jutut itse. Laitan tietokoneet, asennan printterit ja hoidan kaikki pankkiasiat verkossa. Monta kertaa Toivon, etteivät lapseni olisi jatkuvasti ovella. Minähän olen heidät jo kasvattanut. Hoitakoot nyt omat asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sellaista että äitini joskus teeeskentelee ettei osaa tehdä asioita vaikka oikeasti hän osaa kaikki sitten jos en auta häntä. Esim. pyytää joskus että nostan rahaa hänelle, täytän hakemuksia jne. Mistähän tälläisetä on kyse? Kun ei hänellä mitään vammaa ole. Sitten tuntuu joskus että olen ainoa henkilö kenellä hän voi purkautua . koska hänellä on aina kauheasti sanottavaa kun tulee kylään.
Esim. just eilen kirjoitti ettei muka osaa kirjoitaa sähköpostia jollekin tyypille.. vaikka on käyttänyt nettiä jo yli 10 vuotta... No, en sitten auttanut ja nyt sai sen kirjoitettua ihan itse..
eli kokee itsensä yksinäiseksi. Auta häntä löytämään uutta seuraa, niin pääset ongelmastasi eroon eikä sinun tarvitse välittää äidistäsi enää senkään vertaa.
Aika katkera vastaus :D kuka sanoi etten haluaisi välittää äidistäni? Oletko takertuva äiti?
näkeehän se vastauksistasi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tää ihan järjetöntä. Yks lapsi valittaa, että aina täytyy äitiä auttaa ja toinen valittaa ja ihmettelee, kun äitimuori ei tarvitse mitään minulta, eikä tavata. Tehköön ruinaavan äitinsä auttamisesta elämäänsä suoritettavan projektin, niinkuin niistä ns. tärkeistä harrastuksistaankin. Ittekin vanhenee. Tuleeko tarvitsemaan apua? Todennäköisesti. Ja kaipaamaan ja tottumaan uuteen vaiheeseen. Näyttää olevan käynnissä yleinen suhtautuminen itseään vanhempaan ihmiseen sellainen, että ei ne enää mitään osaa eikä ymmärrä eikä tarvitsekaan. Eikä lähimmäisistä välitetä, kuin pakkotyönä. Ja että "nyt se on keksinyt sitä ja tätä ja sellaista. Ja ihan elää omaa elämäänsäkin, että kyllä se on sitten kummallista, että tollasia puhuu ja tekee".
Vierailija kirjoitti:
Onhan tää ihan järjetöntä. Yks lapsi valittaa, että aina täytyy äitiä auttaa ja toinen valittaa ja ihmettelee, kun äitimuori ei tarvitse mitään minulta, eikä tavata. Tehköön ruinaavan äitinsä auttamisesta elämäänsä suoritettavan projektin, niinkuin niistä ns. tärkeistä harrastuksistaankin. Ittekin vanhenee. Tuleeko tarvitsemaan apua? Todennäköisesti. Ja kaipaamaan ja tottumaan uuteen vaiheeseen. Näyttää olevan käynnissä yleinen suhtautuminen itseään vanhempaan ihmiseen sellainen, että ei ne enää mitään osaa eikä ymmärrä eikä tarvitsekaan. Eikä lähimmäisistä välitetä, kuin pakkotyönä. Ja että "nyt se on keksinyt sitä ja tätä ja sellaista. Ja ihan elää omaa elämäänsäkin, että kyllä se on sitten kummallista, että tollasia puhuu ja tekee".
Minä haluaisin että äitini viihtyisi yksin tehden omia juttuja ja että hänellä olisi menoa, mutta jos ainoat menoni on jutut minun kanssa, siitä tulee syyllinen olo koska en aina kerkeä tehdä juttuja. Ja minulla on oma elämä, mies ja harrastukset, lemmikit. Sitten jos hänelle ehdottaa jotain on vastaukset aina kielteisiä. Hän ei halua tavata uusia ihmisiä, edes netissä tai jutella kenellekään muulle. Mistä tälläinen johtuu? Olisi ihanaa tavata äitiäni vaikka kerran viikossa ja hän olisi hyvinvoiva ja onnellinen, mutta aina kun tapaamme hän kuulostaa streeaantuneelta ja ahdistuneelta ja kaikki murheet on purettava minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiiitos äitini löysi miesystävän 82vuotiaana leskeksi jäätyään.
Toinen ennestään tuttu leskimies 82v
Nyt he käyvät yhdessä lounaalla ja Prismassa ja päiväretkillä. Tottakai autan välillä kun tarvitaan, mutta minun ei nyt tarvitse täyttää tyhjiötä, jonka täyttäjäksi minusta ei olisi.
Äiti nuorentui äänestäänkin 20 vuotta, ilman uutta kumppanuutta hän olisi kuihtunut pikkuhiljaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiiitos äitini löysi miesystävän 82vuotiaana leskeksi jäätyään.
Toinen ennestään tuttu leskimies 82v
Nyt he käyvät yhdessä lounaalla ja Prismassa ja päiväretkillä. Tottakai autan välillä kun tarvitaan, mutta minun ei nyt tarvitse täyttää tyhjiötä, jonka täyttäjäksi minusta ei olisi.
Äiti nuorentui äänestäänkin 20 vuotta, ilman uutta kumppanuutta hän olisi kuihtunut pikkuhiljaa pois.
Miun äiti on miesvihaaja. " kaikki miehet kamalia ja oksettavia murhaaji, hyihyi!!" Ei voii edes ehdottaa hänelle treffeilua.
Minkä ikäisiä teidän äidit on kun ne alkoi takertua? minun jotain 60v....
Mulla on sama tilanne, tosin olen 22v ja äitini on 53 vuotta. Äitini on aika hankala luonteeltaan ja omalaatuinen, ystäviä ei tän vuoksi ole eikä oikein välejä sukulaisiinkaan. Mullekin on usein ilkeä tai hankala, tarvitsee apua arkisissakin asioissa (esim. asuntoasiat), aina saa olla neuvomassa ja kuuntelemassa ongelmia. Mulla on kuitenkin oma elämä elettävänä: käyn töissä, luen pääsykokeisiin ja mulla on parisuhdekin. Oon yrittänyt sanoa, että en jaksa enkä pysty, kun soittaa 1-5 kertaa päivässä ja laittaa jopa tekstiviestejä siihen päälle. Ja sitten iskee huono omatunto, jos asiasta sanon.... Onhan hän yksinäinen enkä "luonnevioista" huolimatta haluaisi hänelle pahaa. :( On vain välillä todella raskasta, kun joudun neuvomaan sekä paapomaan aikuista ihmistä, vastineeksi kun ei itse kuuntele mun ongelmia tai osaa neuvoa mun ongelmissa. Sitten saattaa loukkaantua, jos matkustelen, mökkeilen tai en muuten vain pääse matkustamaan hänen luokseen.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä teidän äidit on kun ne alkoi takertua? minun jotain 60v....
No oho. Olen itse 61, enkä kyllä takerru keneenkään. Kyllähän tämänikäisistä valtaosa on vielä aktiivisesti työelämässä, omia ystäviä ja harrastuksiakin on vaikka kuinka.
Toki vanhempiaan voi auttaa ja tukea. Mutta, älkää auttako sellaisissa asioissa, jotka kyllä osaavat, muuten menevät ajan kanssa ihan avuttomiksi, jos passaa kaikessa. Ja uusiakin asioita pystyy kyllä opettelemaan vanhuskin!
Perheellisellä työssäkäyvällä ei tuohon aika ja jaksaminen aina riitä. Eikä mielenkiinto ainakaan kumppanin etsimiseen.