Lue keskustelun säännöt.
Olen niin loppu ihmisiin.
09.05.2021 |
En tiedä.. Jotenkin tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä raskaammalta muut ihmiset tuntuvat. Ärsyttää monenlaiset asiat. Esim tylyt ja töykeät ihmiset. Ihmiset jotka tavoittelevat röyhkeästi aina vaan omaa etua muiden hyvinvoinnin kustannuksella. Kamalaa sanoa mutta: tyhmät ihmiset. Ainakin sellaiset jotka luulevat olevansa kovinkin fiksuja, ja pitävät muita tyhmempinä. Jep taidan tässä itsekin syyllistyä samaan. Tarkoitan kuitenkin esim sellaista, että valehdellaan naurettavista asioista, kun ajatellaan että toinen on niin tyhmä ettei se tajua mitään. Tätä listaa voisin varmasti jatkaa pitkään...
Kaiken lisäksi olen sellaisessa työssä, jossa joudun jatkuvasti olemaan monenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Huh, kertokaa mulle jotain vinkkejä miten muuttaisin omaa ajatteluani, koska olen vaan tosi väsynyt tällä hetkellä sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa (poislukien oma perheeni).
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain joskus ohjeeksi "mitä enemmän toinen ihminen ärsyttää, sen enemmän yritä tutustua häneen paremmin".. Jokaisessa ihmisessä on hyviä ja huonoja piirteitä, pitää vaan löytää ne hyvät...
Ihan hyvä vinkki. Toisaalta jotkut erikoisen ärsyttävät mieluiten kierrän mahdollisemman kaukaa. Sitten on vielä sekopäät, jotka sotkee vaan muiden elämää jatkuvasti. Niiden tutustumiseen en kyllä jaksa käyttää aikaani, koska se on niiiin kuluttavaa. Mutta uskon että jossain tapauksissa tämä voi pitää paikkansa.
T. Ap
Joskus ärsyyntyminen jostakusta voi olla myös merkki siitä, että kyseinen ihminen ei ole itselle hyvää ja tervettä seuraa. Ärsyyntymisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että siihen ärsytykseen jää vellomaan ja märehtimään toisen ihmisen sietämättömyyttä. Jos näin käy, niin silloin voi olla hyvä tarkistaa omia asenteita ja pohtia sitä, miksi se toinen ärsyttää niin tavattoman paljon. Etenkin silloin, jos kyseessä on ihan tavallisen harmiton ihminen, eikä mikään rajaton kylähullu. Ärsyttävään ihmiseen tutustumisessa pitää olla aitoa uteliaisuutta ja ymmärtämisen halua taustalla, jotta siitä voisi saada jotain irti. Pakottaa ei itseään siihen kannata, se vain kasvattaa ärsyyntymisen taustalla olevaa tunne-energiaa ja toinen osapuoli vaistoaa väistämättä sen. En usko, että kukaan on mielissään siitä, jos joku pakottautuu seuraan hampaat irvessä vain siksi, että on jotenkin jaloa yrittää tutustua itseä ärsyttävään ihmiseen.
Hei Aloittaja ja muut ihmisiin väsyneet!
Aina ei vaan jaksa. Elämä on välillä helpompaa ja välillä kuormittavampaa ja omat voimavaratkin vaihtelee elämän varrella. Joskus on takki tyhjä, eikä vaan jaksa. Ketään, eikä mitään. Se on ihan ok! Ei ihminen ole mikään kone, vaikka tämä nykyaika niin kovin suorittajia ihannoikin ja nostaa sankaritarinoita "taistelijoista ja selviytyjistä" framille.
Negatiiviset ja vaikeat tunteet ja elämänvaiheet ovat ihan normaalia elämää. Turha niistä on kokea syyllisyyttä ja kaikin tavoin yrittää tsempata itseään olemaan "se paras versio itsestään". Silloin kun on takki tyhjä, niin parempi keskittyä sellaisiin asioihin, jotka sillä hetkellä tuovat itselle iloa ja palautumista, eikä väkisin pakota itseään johonkin opittuun muottiin. Lepää, laske rimaa ja hyväksy myös vaikeat tunteet ja tilanteet. Nekin menevät aikanaan ohi ja sitten tilalle tulee jotain muuta.
Aurinkoista kevättä niidenkin ikkunoiden taakse, joita juuri nyt ei huvita pestä!!!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on, itsekäs, julma, petollinen, ahne, epäluotettava, rakkaudeton
Oikea kuvaus tämän palstan väestä.
Vierailija kirjoitti:
Hei Aloittaja ja muut ihmisiin väsyneet!
Aina ei vaan jaksa. Elämä on välillä helpompaa ja välillä kuormittavampaa ja omat voimavaratkin vaihtelee elämän varrella. Joskus on takki tyhjä, eikä vaan jaksa. Ketään, eikä mitään. Se on ihan ok! Ei ihminen ole mikään kone, vaikka tämä nykyaika niin kovin suorittajia ihannoikin ja nostaa sankaritarinoita "taistelijoista ja selviytyjistä" framille.
Negatiiviset ja vaikeat tunteet ja elämänvaiheet ovat ihan normaalia elämää. Turha niistä on kokea syyllisyyttä ja kaikin tavoin yrittää tsempata itseään olemaan "se paras versio itsestään". Silloin kun on takki tyhjä, niin parempi keskittyä sellaisiin asioihin, jotka sillä hetkellä tuovat itselle iloa ja palautumista, eikä väkisin pakota itseään johonkin opittuun muottiin. Lepää, laske rimaa ja hyväksy myös vaikeat tunteet ja tilanteet. Nekin menevät aikanaan ohi ja sitten tilalle tulee jotain muuta.
Aurinkoista kevättä niidenkin ikkunoiden taakse, joita juuri nyt ei huvita pestä!!!
Tämä on ihan lohdullinen kommentti kyllä. Itselleni viimeiset keväät ovat olleet vaikeaa aikaa, kun sekä sisarukseni että äitini ovat kuolleet silloin, melko nuorina molemmat, toinen aivan yllättäen, eikä tästä ole vielä pitkä aika. Olen käynyt läpi tietynlaista surua joka kevät näiden kuolemien jälkeen.
Ehkä joku ärsyyntyy minuun silloin ja pitää minua itsekkäänä, kun en jaksa huomioida muita samalla tavalla kuin yleensä.
Yleisesti usein tuntuu siltä, että ei ihmisiä oikeasti edes kiinnosta mitä toisille kuuluu. Kysytään vaan kohteliaisuudesta, jotta päästään itse puhumaan omista asioista. Omasta mielestäni olen kyllä ihan aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja heidän kuulumisistaan, mutta tosiaan ei sitä aina ei jaksa vaan kuunnella muita. Silloin mieluiten pysyttelen omissa oloissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös ihmisiin väsynyt ja olen seurastani tosi valikoiva, muutin haja-asutusalueelle luonnon rauhaan. Oon tosin myös erityisherkkä ja uupumistaustainen, minkä vuoksi poissa työelämästä. Ihmisten huono-osaisuus ja pahoinvointi on varmaan monesti taustalla noissa töykeyksissä. Ollaan vaan niin v*¤*tuneita maailmalle, ettei jakseta välittää toisista. Ja se on surullista. Ite pidän itteäni hyväosaisena ja hyvästä kodista lähtöisin, niin tollanen ei vaan kuulu tapoihin. On tosi kuormittavaa olla ihmisten ilmoilla, kun saa aina olla vaan vastaanottavana osapuolena kaikelle p:lle. Sillon yritän vaan muistaa, että olen tosiaan hyväosainen ja kiitollinen siitä. Pääsen pian kotiin turvaan ja rauhoittumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain joskus ohjeeksi "mitä enemmän toinen ihminen ärsyttää, sen enemmän yritä tutustua häneen paremmin".. Jokaisessa ihmisessä on hyviä ja huonoja piirteitä, pitää vaan löytää ne hyvät...
Ihan hyvä vinkki. Toisaalta jotkut erikoisen ärsyttävät mieluiten kierrän mahdollisemman kaukaa. Sitten on vielä sekopäät, jotka sotkee vaan muiden elämää jatkuvasti. Niiden tutustumiseen en kyllä jaksa käyttää aikaani, koska se on niiiin kuluttavaa. Mutta uskon että jossain tapauksissa tämä voi pitää paikkansa.
T. Ap
Joskus ärsyyntyminen jostakusta voi olla myös merkki siitä, että kyseinen ihminen ei ole itselle hyvää ja tervettä seuraa. Ärsyyntymisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että siihen ärsytykseen jää vellomaan ja märehtimään toisen ihmisen sietämättömyyttä. Jos näin käy, niin silloin voi olla hyvä tarkistaa omia asenteita ja pohtia sitä, miksi se toinen ärsyttää niin tavattoman paljon. Etenkin silloin, jos kyseessä on ihan tavallisen harmiton ihminen, eikä mikään rajaton kylähullu. Ärsyttävään ihmiseen tutustumisessa pitää olla aitoa uteliaisuutta ja ymmärtämisen halua taustalla, jotta siitä voisi saada jotain irti. Pakottaa ei itseään siihen kannata, se vain kasvattaa ärsyyntymisen taustalla olevaa tunne-energiaa ja toinen osapuoli vaistoaa väistämättä sen. En usko, että kukaan on mielissään siitä, jos joku pakottautuu seuraan hampaat irvessä vain siksi, että on jotenkin jaloa yrittää tutustua itseä ärsyttävään ihmiseen.
Kuka sitten haluaa olla rikkinäisten ihmisten kanssa? Jätetäänkö ne kaikki yksin?
Ihmiset ovat niin uskomattoman huonokäytöksisiä, tylyjä ja välinpitämättömiä.
Ei mikään ihme että pää paukkuu