Olen niin loppu ihmisiin.
En tiedä.. Jotenkin tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä raskaammalta muut ihmiset tuntuvat. Ärsyttää monenlaiset asiat. Esim tylyt ja töykeät ihmiset. Ihmiset jotka tavoittelevat röyhkeästi aina vaan omaa etua muiden hyvinvoinnin kustannuksella. Kamalaa sanoa mutta: tyhmät ihmiset. Ainakin sellaiset jotka luulevat olevansa kovinkin fiksuja, ja pitävät muita tyhmempinä. Jep taidan tässä itsekin syyllistyä samaan. Tarkoitan kuitenkin esim sellaista, että valehdellaan naurettavista asioista, kun ajatellaan että toinen on niin tyhmä ettei se tajua mitään. Tätä listaa voisin varmasti jatkaa pitkään...
Kaiken lisäksi olen sellaisessa työssä, jossa joudun jatkuvasti olemaan monenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Huh, kertokaa mulle jotain vinkkejä miten muuttaisin omaa ajatteluani, koska olen vaan tosi väsynyt tällä hetkellä sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa (poislukien oma perheeni).
Kommentit (48)
Minä olen miettinyt samaa viime ajat. Lähinnä miksi toiset saa olla sellaisia kuin on ja itse en saisi olla sellainen kuin olen? Saan ihmisten vihat päälle livenä tai minut ignoorataan. Netin keskusteluryhmissä sama homma. Vaikka kirjoitan asiallisesti ja olen kohtelias. Ihmiset saa kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo mutta minut ignoorataan tai aletaan tylyttää jos jotakin kirjoitan jonnekin. En ole bessewisseri vaan pohdiskeleva ihminen. Jotkut menevät täysin sekaisin jos kirjoitan jotakin. Tai kukaan ei vastaa mitään. Ketään en mielistele kuitenkaan vaikka olen peruskohtelias enkä kuvia kumartele.
Liittyyko jotenkin ikään? Mulle on käynyt samalla tavalla kuin ap:lle ja ikää on 47.
Ai miksei muuteta ollenkaan? Kyllä ne korona hommat on pikkuhiljaa väistymässä ja maailman tilanne normalisoitumassa. Miksei voisi perheen kanssa muuttaa ulkomaille, aloittaa hakemalla työpaikkaa ensiksi. Esim. Espanjassa elää samalla rahalla mitä Suomessakin, ellei halvemmalla.
Minä mietin myös sitä miten ihmiset vaan saavat käyttäytyä kuten käyttäytyvät. Esim tosi häikäilemättömästi ja itsekkäästi. Niin vaan porskuttavat elämässä eteenpäin, jopa menestyvät poikkeuksellisen hyvin, eikä tunnu siltä että he koskaan ”löytäisivät edestään”. Kukaan ei välttämättä edes kyseenalaista heidän käytöstään tai toimintatapojaan, vaikka ne voivat olla hyvinkin räikeitä ja moraalisesti kyseenalaisia.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Liittyyko jotenkin ikään? Mulle on käynyt samalla tavalla kuin ap:lle ja ikää on 47.
Niin, en tiedä? Itse olen 37v.
T. Ap
Ap olet varmasti paljon parempi kuin muut. Anna meille muille anteeksi mitä me olemme ja ettemme yllä sinun standardeihisi.
Tyhmät ihmiset on kyl kaikkein pahimpia. Sellaiset urpot. Ja niitähän riittää!
NLPn keinoin. Voit kuvitella heille esim eläimen päät. Voit kuvitella asiat kuviksi ja sitten zoomata pieneksi ja pois. Voit kuvitella itsellesi kupolin joka suojaa.
Minun oli pakko lopettaa työ jossa olin jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä. Vaihdoin huonommin palkattuun yksinäiseen työhön ja en ole koskaan ollut näin onnellinen. Moni kummasteli valintaani mutta henkinen jaksamiseni meni aivan nolliin tuntemattomien ihmisten kanssa jolloin en enää jaksanut tavata ystäviänikään koskaan. Tsemppiä ap!!
Vierailija kirjoitti:
Minun oli pakko lopettaa työ jossa olin jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä. Vaihdoin huonommin palkattuun yksinäiseen työhön ja en ole koskaan ollut näin onnellinen. Moni kummasteli valintaani mutta henkinen jaksamiseni meni aivan nolliin tuntemattomien ihmisten kanssa jolloin en enää jaksanut tavata ystäviänikään koskaan. Tsemppiä ap!!
Huh, kuulostaa kyllä tosi pahalta. Mutta en ole aikoihin itsekään jaksanut tavata ystäviäni... T. Ap
Kaipaisin vielä vinkkejä miten jaksaa kanssakäymistä muiden, ehkä omasta mielestä ärsyttävien ihmisten kanssa? Jos kerta ihmiset ovat järjestäen epäkelpoja, niin onko oikeasti ainoa vaihtoehto alkaa erakoksi? Miten niitä voisi jaksaa vielä vuosikymmeniä, jos jo tässä vaiheessa on näin pahoja vaikeuksia?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyyko jotenkin ikään? Mulle on käynyt samalla tavalla kuin ap:lle ja ikää on 47.
Niin, en tiedä? Itse olen 37v.
T. Ap
Mullekin, olen 38v.
Kai se on luonnollista kehitystä siinä kohtaa kun alkaa ymmärtämään kertyvän kokemuksen kautta ihmisten motiiveja ja käyttäytymistä. Ehkä lopulta opit ottamaan ne vain sellaisina alkeellisina ja alhaisina kuin ne yleisesti ovat ja oppia tulemaan sen kanssa toimeen. Tai sitten et.
Oon 31 v nainen ja oon muutamia vuosia jo tuntenu samaa. En vaan siis jaksa ihmisiä. Aina joku vika kaikissa. En kestä tyhmiä ihmisiä. Onneks on perhe ja hyviä ystäviä ne riittää.
Vierailija kirjoitti:
Minun oli pakko lopettaa työ jossa olin jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä. Vaihdoin huonommin palkattuun yksinäiseen työhön ja en ole koskaan ollut näin onnellinen. Moni kummasteli valintaani mutta henkinen jaksamiseni meni aivan nolliin tuntemattomien ihmisten kanssa jolloin en enää jaksanut tavata ystäviänikään koskaan. Tsemppiä ap!!
Saako kysyä millasta työtä teet? Eilen viimeksi puolisolleni puhuin ja oon miettinyt kauan, että mitä kaikkea työtä vois tehdä itsenäisesti. En vaan siis jaksa ihmisiä ja niiden tyhmyyttä, niin haluaisin tehdä töitä ihan itsenäisesti.
Myös sellainen aggressiivinen ja hyökkäävä tyyli on ahdistava, mitä jotkut ihmiset harrastaa. Heti ollaan suuna päänä syyttelemässä muita kaikesta mahdollisesta. Eikä edes pyydetä anteeksi, jos ollaankin väärässä!
Olen kolmekymppinen ja samat ajatukset kuin sinulla. Juuri tuo ihmisten omien etujen tavoittelu häikäilettömästi muiden kustannuksella. Tuntuu että monesti ne mädimmät ihmiset ovat menestyneitä. Myös nyky-yhteiskunnan järjetön materian palvonta kuvottaa. Itsensä palvonta instagrammissa ja oikeastaan jokaisessa sosiaalisessa mediassa. Välillä tuntuu, etten kuulu tänne.
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen ja samat ajatukset kuin sinulla. Juuri tuo ihmisten omien etujen tavoittelu häikäilettömästi muiden kustannuksella. Tuntuu että monesti ne mädimmät ihmiset ovat menestyneitä. Myös nyky-yhteiskunnan järjetön materian palvonta kuvottaa. Itsensä palvonta instagrammissa ja oikeastaan jokaisessa sosiaalisessa mediassa. Välillä tuntuu, etten kuulu tänne.
Niin samanlaisia ajatuksia! Ja moni ihan näennäisesti ”normaali” ihminen on oikeasti niin itsekäs. Tosi moni vanhempi esim nykyään täysin omien lastensa kustannuksella. Niin surullista.
Mä muistelen omia, vanhojakin, törppöilyitäni, eikä muut ihmiset enää niin ärsytä - kunnes taas jonkin ajan päästä.