Lue keskustelun säännöt.
Jäin lapsettomaksi koska en löytänyt miestä
09.05.2021 |
Muita joilla sama tilanne? Olen siis jo 35-v, eli aika huonot mahdollisuudet enää löytää ennestään lapsetonta miestä joka haluaisi kanssani lapsia. Haluan ettei miehellä ole esim päihdehistoriaa, vakavia mielenterveysongelmia tms mitkä voisivat haitata normaalia elämää. Toki moni tilanteessani hommaa yksin lapsen lapsettomuushoidoilla, mutta itse haluasin sen koko paketin...
Kommentit (379)
En edelleenkään ymmärrä, miten oikeastaan minkään ikäisillä naisilla VOI olla ongelmia parisuhteen löytämisessä?
Omassa tuttava- ja lähipiirissä puolet miehistä on sinkkuja, ja jokaikinen etsii nimen omaan parisuhdetta, ei mitään yhden illan juttuja tai FWB-säätöjä. Omanikäisistään naisista. Kukaan ei ole kertonut etsinnässä sulkevansa pois muut kuin kaikkein vaikeimmat moniongelmaiset tapaukset; lähinnä suonensisäisten huumeiden käyttäjät ja laitoshoitoa tarvitsevat MT-ongelmaiset.
Totta kai nämä tuntemani miehet ovat aivan tavallisia miehiä: eivät mitään viisinumeroista kuukausipalkkaa nostavia ultrajuoksija-uraohjuksia. Ihan normaaleja miehiä. Fiksuja, työssäkäyviä, korkeakoulutettuja. Osa hyviä isiä. Tunne-elämältään, elämänhallinnaltaan, ulkoiselta olemukseltaan ja toimintatavoiltaan aivan normaaleja, tavallisia kunnon miehiä. Insinöörejä, opettajia, hallinnon asiantuntijatehtävissä toimivia, kulttuurialalla toimivia.
Omanikäisiä - noin 35-45 -vuotiaita vapaita naisia - on vaan erittäin, erittäin, erittäin vaikeaa tavata ja löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan miettiä, onko halu saada lapsi niin voimakas, että hankkisit sen vaikka omin päin. Vai oletko valmis elämään sen asian kanssa, että jäät odottamaan sopivaa miestä, ja aika ajaa ohi? Joku tuolla ehdottikin liittymään vertaistukiryhmään, jossa näitä asioita voi pohtia yhdessä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. Ja voithan varata ajan lapsettomuusklinikalle, jossa sinulle kerrotaan, kuinka homma etenisi, jos haluat ryhtyä toimeen. Voit sitten päättää suuntaan tai toiseen.
Itse elin pitkään etäsuhteessa. Mies ei halunnut panostaa enempää suhteeseen, eikä varsinkaan ryhtyä isäksi. Niinpä lähdin suhteesta ja hankin lapsen yksin lapsettomuusklinikan avulla. Ei ollut enää aikaa jäädä etsimään isäksi haluavaa miestä. Onneksi vielä sain toivomani lapsen, kolme vuotta siihen meni. Nyt tuskin enää lasta saisin. Jos olisin jäänyt tuohon väljähtyneeseen suhteeseen, eikä minulla olisi lastani, voisin olla onneton nainen.
Toivon että sinäkin löydät oman tiesi onneen.Minkä ikäisenä aloitit hoidot? Oliko millaiset tukiverkot kun lapsi oli pieni?
Olin 38-vuotias, kun aloitin. Lapsi syntyi vähän ennen kuin täytin 41. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisasta aloittaa jo aiemmin. Minulla meni kuitenkin muutama vuosi asiaa kypsytellessä, en meinannut uskaltaa. Onneksi lopputulos oli toivottu.
Noissa hoidoissa menee oma aikansa, ennen kuin päästään itse asiaan. Ensimmäinen vuosi meni siinä, kun tutkittiin, onko minulla kaikki ok, jotta voin raskaaksi tulla. Sekä luovutettavia siittiöitä odotellessa. Lisäksi oli psykologin haastattelu. Se oli mielestäni oikein mukava kokemus, auttoi pohtimaan asiaa monelta suunnalta. Ja kai psykologi samalla selvitti, vaikutanko täyspäiseltä tyypiltä. Toinen vuosi meni raskautta yrittäessä, kunnes tärppäsi.
Isommat tukiverkostot olisivat olleet suotavat. Alkuvuodet olivat tietty hyvin hektisiä. Nyt lapsi on jo koululainen ja arki rullaa kevyemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat kertautuvat.
Moni nainen nirsoilee tai sinkkuilee nuoruutensa koska vapaus ja pariutminen ahdistaa.
Kun ikää alkaa olla, alkaa tehdä mieli miestä. Ei niinkään sen miehen takia, vaan lapsikuumeen takia.
Mutta sitten alkaa se kertautuminen:
- enemmän ikää = vähemmän kiihottava ulkonäkö miesten silmissä
- enemmän ikää miehillä = eivät syty yhtä helposti
- hyvät miehet jo viety
- vähemmän aikaa huolettomaan seurusteluun ennen kuin pitää alkaa lisääntymään, miehet eivät pidä tästä
- miehet ovat skeptisiä vauvakuumeisten naisten suhteen. Miten käy kun lapset on saatu? Tuleeko ero, huoltajuuskiistat ja elarit? Loppuuko seksi ja romantiikka kuin seinään kun naisen biologinen tarve on täytetty?
Järkyttävän negatiivinen lähestymistapa sinulla, ja tietysti taas kaikki on naisten syytä. Tummensin pari tyhmintä kohtaa. 1) Ihan yhtä lailla, ellei enemmänkin, nuoret miehet eivät halua parisuhteeseen, koska vapauden menetys pelottaa. 2) Tuleeko elarit? Millainen on mies, joka ei halua omaa lastaan elättää? Ei mies ollenkaan. Tuleeko ero? Kirjoitat ihan kuin miehet eivät voisi mitenkään vaikuttaa asiaan, vaan naiset ihan huvikseen jättäisivät hyvän parisuhteen.
Ei tuollaisella asenteella yksikään mies pärjää.
Samaa mieltä. Ja totta kai mies elättää (ja kasvattaa) oman lapsensa! Ei se lapsi ole mikään naisen projekti jos ero tulee, vaan ihan yhtä lailla myös miehen lapsi ja miehen vastuulla.
Ei kysymys ole siitä etteikö oltaisi valmiita elättämään omaa lastaan. Nuo miehet pelkäävät lähinnä sitä että heivataanko heidän ensimmäisen erimielisyyden tai muun (teko)syyn perusteella pois parisuhteesta joka käytännössä tarkoittaisi että lapsi jää äidilleen, äiti päättää lapsen asioista ja miehellä jää lähinnä oikeus maksaa elatusmaksuja. Toki on teoriassa tapaamisoikeus mutta käytännössä sekin voidaan tehdä aika vaikeaksi ja tehokkaasti vierottaa lapsi isästään ja tämän suvusta. Teorissa tuokin pitäisi olla kiellettyä eikä fiksu nainen lähde tähän (tämä kun vahingoittaa lasta hyvin tehokkaasti) mutta aika lailla näitäkin esimerkkejä on saanut lukea. Kuin pisteenä i:n päälle monet sossuviranomaiset eivät laita näissä asioissa tikkua ristiin ylläpitääkseen lapsen ja hänen isänsä vuorovaikutusta, johtuneeko sitten jostain omista käsittelemättömistä traumoista?
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä, miten oikeastaan minkään ikäisillä naisilla VOI olla ongelmia parisuhteen löytämisessä?
Omassa tuttava- ja lähipiirissä puolet miehistä on sinkkuja, ja jokaikinen etsii nimen omaan parisuhdetta, ei mitään yhden illan juttuja tai FWB-säätöjä. Omanikäisistään naisista. Kukaan ei ole kertonut etsinnässä sulkevansa pois muut kuin kaikkein vaikeimmat moniongelmaiset tapaukset; lähinnä suonensisäisten huumeiden käyttäjät ja laitoshoitoa tarvitsevat MT-ongelmaiset.
Totta kai nämä tuntemani miehet ovat aivan tavallisia miehiä: eivät mitään viisinumeroista kuukausipalkkaa nostavia ultrajuoksija-uraohjuksia. Ihan normaaleja miehiä. Fiksuja, työssäkäyviä, korkeakoulutettuja. Osa hyviä isiä. Tunne-elämältään, elämänhallinnaltaan, ulkoiselta olemukseltaan ja toimintatavoiltaan aivan normaaleja, tavallisia kunnon miehiä. Insinöörejä, opettajia, hallinnon asiantuntijatehtävissä toimivia, kulttuurialalla toimivia.
Omanikäisiä - noin 35-45 -vuotiaita vapaita naisia - on vaan erittäin, erittäin, erittäin vaikeaa tavata ja löytää.
Sano niille sun tutuilles että muuttavat Helsinkiin tai muihin isoihin kaupunkeihin. Naiset ei jää maalle jos ei ole töitä siellä.
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä, miten oikeastaan minkään ikäisillä naisilla VOI olla ongelmia parisuhteen löytämisessä?
Omassa tuttava- ja lähipiirissä puolet miehistä on sinkkuja, ja jokaikinen etsii nimen omaan parisuhdetta, ei mitään yhden illan juttuja tai FWB-säätöjä. Omanikäisistään naisista. Kukaan ei ole kertonut etsinnässä sulkevansa pois muut kuin kaikkein vaikeimmat moniongelmaiset tapaukset; lähinnä suonensisäisten huumeiden käyttäjät ja laitoshoitoa tarvitsevat MT-ongelmaiset.
Totta kai nämä tuntemani miehet ovat aivan tavallisia miehiä: eivät mitään viisinumeroista kuukausipalkkaa nostavia ultrajuoksija-uraohjuksia. Ihan normaaleja miehiä. Fiksuja, työssäkäyviä, korkeakoulutettuja. Osa hyviä isiä. Tunne-elämältään, elämänhallinnaltaan, ulkoiselta olemukseltaan ja toimintatavoiltaan aivan normaaleja, tavallisia kunnon miehiä. Insinöörejä, opettajia, hallinnon asiantuntijatehtävissä toimivia, kulttuurialalla toimivia.
Omanikäisiä - noin 35-45 -vuotiaita vapaita naisia - on vaan erittäin, erittäin, erittäin vaikeaa tavata ja löytää.
Et oikeasti voi olla noin yksinkertainen, että kuvittelet, että jos varsinaisia kriteereitä ei ole muita kuin ettei saa olla ongelmatapaus, niin että sitten suhteen voi aloittaa kenen tahansa kanssa! Tuohan tarkoittaa vain, että muita etukäteistoiveita ei ole asetettu, eli laajasta joukosta voi periaatteessa katsella, kenen kanssa synkkaisi oikealla tavalla. Mutta jos ei kenenkään kanssa synny kemiaa, niin sitten ei synny suhdettakaan. Ei ne suhteet silleen synny, että sinkut vaan jaetaan päittäin pareiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä, miten oikeastaan minkään ikäisillä naisilla VOI olla ongelmia parisuhteen löytämisessä?
Omassa tuttava- ja lähipiirissä puolet miehistä on sinkkuja, ja jokaikinen etsii nimen omaan parisuhdetta, ei mitään yhden illan juttuja tai FWB-säätöjä. Omanikäisistään naisista. Kukaan ei ole kertonut etsinnässä sulkevansa pois muut kuin kaikkein vaikeimmat moniongelmaiset tapaukset; lähinnä suonensisäisten huumeiden käyttäjät ja laitoshoitoa tarvitsevat MT-ongelmaiset.
Totta kai nämä tuntemani miehet ovat aivan tavallisia miehiä: eivät mitään viisinumeroista kuukausipalkkaa nostavia ultrajuoksija-uraohjuksia. Ihan normaaleja miehiä. Fiksuja, työssäkäyviä, korkeakoulutettuja. Osa hyviä isiä. Tunne-elämältään, elämänhallinnaltaan, ulkoiselta olemukseltaan ja toimintatavoiltaan aivan normaaleja, tavallisia kunnon miehiä. Insinöörejä, opettajia, hallinnon asiantuntijatehtävissä toimivia, kulttuurialalla toimivia.
Omanikäisiä - noin 35-45 -vuotiaita vapaita naisia - on vaan erittäin, erittäin, erittäin vaikeaa tavata ja löytää.
Erosin 38-vuotiaana ja kuvailemasi kaltaisia miehiä ei ollut juuri ollenkaan sinkkumarkkinoilla. Jos oikein muistelen, niin tällaiset miehet ovat olleet harvinaisuus myös nuorempana. Ehkä en ole herrojen ikähaarukassa tai jokin muu ominaisuus estää tämän kohtaamisen tiedä sitten. Onneksi löysin puolessa vuodessa etsimäni, mutta mitään suurta kilpailua ei "huipulla" ollut.
Vierailija kirjoitti:
Latasin tinderin vuosia sitten. Silloin ~30-35 vuotiaat naiset olivat kuin lapsi karkkikaupassa. Tarjontaa heille oli varmasti yllinkyllin ja naiset olivat "ronkeleita" ja ylimielisiä. Eivät vastanneet mitään, tai vastasivat yhdellä sanalla ja usein pikku piilo vi**uilua viesteissä. Latasin hiljattain tinderin uudestaan testimielessä ja moni tuttu nainen roikkui yhä listoilla. Nyt profiilissa luki että "ei lapsia, mutta haaveissa oma lapsi" Nyt heidän ikänsä oli siinä 37-40v. Ne keiden kanssa tuli match usein jopa aloittivat keskustelun ja se ylimielisyys ja veetuilu oli jäänyt pois. Huomasivat että biologinen kello sammuu ja ottajia ei enää olekkaan kuten nuorena.
Tämä on rankkaa yleistystä, mutta suunta oli selvästi nähtävissä.
Vai että karkkikaupassa. Tinder voisi tuntua kuin karkkikaupalta, jos siellä tarjolla olevat lukuisat miehet olisivat todella kiinnostavia - tai edes jossain määrin kiinnostavia. Mutta jos Tinder tuntuu olevan täynnä epäkiinnostavia, vaikkakin halukkaita miehiä, niin eihän se karkkikaupalta tunnu, vaan pikemminkin huonosti järjestetyltä romukaupalta, josta täytyy etsiä kaiken turhan roinan seasta yksittäiset kiinnostavat asiat. Ei minusta ainakaan suurin osa miehistä tunnu saati näytä "kuin karkeilta", kaikkea vielä!
Jos Tinderissä minua lähestyy sata miestä, on tilanne ihan yhtä ankea kuin jos lähestyy vain 10 miestä, jos kukaan heistä ei ole kiinnostava. Itse asiassa sadan epäkiinnostavan lähestyminen on vielä ankeampaa, koska jos viestejä tulee vain muutamalta, voi helposti ajatella, että "tässä nyt on niin pieni otanta, eiköhän joku kiinnostavakin löydy", mutta sata turhaa viestiä tuntuu jo siltä, että "ei niitä kiinnostavia miehiä vaan taida olla".
Jotkut sitten hädissään ottavan siitä sadan epäkiinnostavan joukosta jonkun vähiten tylsän tai tarttuvat johonkin pariin "paperilla hyvään" ominaisuuteen ja yrittävät väkisin kiinnostua edes jostakusta. Jotkut sitten taas toteavat, että sopivaa kumppania ei vaan näytä löytyvän, kun ei edes sadan miehen joukossa ole. Veikkaankin, että väite siitä, että runsas tarjontaa aiheuttaa sen, ettei valitse ketään, ei pidä paikkaansa. Runsaasta tarjonnasta alkaa tuntua, että siitä on "pakko" löytyä joku, koska ei tunnu enää todennäköiseltä, että niitä kiinnostavia edes olisi, jos ei isoon määräänkään ole eksynyt yhtään. Sitten taas pienestä määrästä on helpompi ajatella, että ei se nyt niin erkoista ole, jos ei kymmenen miehen joukosta löydy ketään - mutta ehkä vähän myöhemmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs ap etsit sellaista vain Suomesta. Muuallakin Euroopassa ois miehiä ollut.
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä, miten oikeastaan minkään ikäisillä naisilla VOI olla ongelmia parisuhteen löytämisessä?
Omassa tuttava- ja lähipiirissä puolet miehistä on sinkkuja, ja jokaikinen etsii nimen omaan parisuhdetta, ei mitään yhden illan juttuja tai FWB-säätöjä. Omanikäisistään naisista. Kukaan ei ole kertonut etsinnässä sulkevansa pois muut kuin kaikkein vaikeimmat moniongelmaiset tapaukset; lähinnä suonensisäisten huumeiden käyttäjät ja laitoshoitoa tarvitsevat MT-ongelmaiset.
Totta kai nämä tuntemani miehet ovat aivan tavallisia miehiä: eivät mitään viisinumeroista kuukausipalkkaa nostavia ultrajuoksija-uraohjuksia. Ihan normaaleja miehiä. Fiksuja, työssäkäyviä, korkeakoulutettuja. Osa hyviä isiä. Tunne-elämältään, elämänhallinnaltaan, ulkoiselta olemukseltaan ja toimintatavoiltaan aivan normaaleja, tavallisia kunnon miehiä. Insinöörejä, opettajia, hallinnon asiantuntijatehtävissä toimivia, kulttuurialalla toimivia.
Omanikäisiä - noin 35-45 -vuotiaita vapaita naisia - on vaan erittäin, erittäin, erittäin vaikeaa tavata ja löytää.
Olen melkein nelikymppinen ja useassa maassakin asunut, enkä ole koskaan löytänyt noin omanikäistä, tavallista, mukavaa, parisuhdetta etsivää miestä joka myös olisi kiinnostunut minusta romanttisesti (huom. en ole huumeidenkäyttäjä enkä mt-potilas). Ja tadaa, olen edelleen sinkku. Se on erittäin helppoa.
Tällä hetkellä omassa tuttavapiirissäni on tasan yksi yli nelikymppinen sinkkumies, joka on ihan ok kaverina mutta käytökseltään erikoinen enkä ole vuosien varrella kokenut minkäänlaista vetoa häneen. Ja siinäpä se lista olikin. Töissä mukavat miehet ovat joko naimisissa tai etsivät hauskanpitoa. Aina jos on ollut kemiaa jonkun kanssa, elämäntilanteet on olleet täysin epäsopivat.
(Ja kyllä, netti on kokeiltu. Ei sieltä löytynyt kuin pettäjiä ja jopa ne kaikkein tavallisimmat, normaalin näköiset, perustöissä käyvät pyörittivät useita samanaikaisesti. Ei ole mun juttu joten jätin leikin sikseen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ap etsit sellaista vain Suomesta. Muuallakin Euroopassa ois miehiä ollut.
Nyt korona-aikaan vähän omituinen neuvo... Ja lisäksi perheenperustamiseen kummallinen neuvo, koska käytännössä jomman kumman täytyy muuttaa toiseen maahan. Ja Suomesta taas on ihan hullua lähteä tekemään lapsia muihin maihin, Pohjoismaita ja Viroa ehkä lukuunottamatta. Monessa maassa äitiyslomat ovat pieniä, päivähoito- ja koulumaksut suuria, lasten hoidon jakaminen kumppanin kanssa olematonta, eli käytännössä monessa maassa äitiys tarkoittaisi joko kotiäitiyttä tai sitten lapsen laittamista hoitoon liian pienenä. Ja kuinka helppoa on löytää oman alan töitä ulkomailta? Puolison työnsaanti Suomessa olisi niin ikään hankalaa. Lisäksi voi tulla kieliongelmat ja kulttuurierot, lapsilla käytännössä toisen suvun isovanhemmat asuvat kaukana eikä voi nähdä usein... Ihan järjetön kuvio.
Paljon fiksumpaa on tehdä lapsi yksin Suomessa ilman kaikkea tuota säätöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä, miten oikeastaan minkään ikäisillä naisilla VOI olla ongelmia parisuhteen löytämisessä?
Omassa tuttava- ja lähipiirissä puolet miehistä on sinkkuja, ja jokaikinen etsii nimen omaan parisuhdetta, ei mitään yhden illan juttuja tai FWB-säätöjä. Omanikäisistään naisista. Kukaan ei ole kertonut etsinnässä sulkevansa pois muut kuin kaikkein vaikeimmat moniongelmaiset tapaukset; lähinnä suonensisäisten huumeiden käyttäjät ja laitoshoitoa tarvitsevat MT-ongelmaiset.
Totta kai nämä tuntemani miehet ovat aivan tavallisia miehiä: eivät mitään viisinumeroista kuukausipalkkaa nostavia ultrajuoksija-uraohjuksia. Ihan normaaleja miehiä. Fiksuja, työssäkäyviä, korkeakoulutettuja. Osa hyviä isiä. Tunne-elämältään, elämänhallinnaltaan, ulkoiselta olemukseltaan ja toimintatavoiltaan aivan normaaleja, tavallisia kunnon miehiä. Insinöörejä, opettajia, hallinnon asiantuntijatehtävissä toimivia, kulttuurialalla toimivia.
Omanikäisiä - noin 35-45 -vuotiaita vapaita naisia - on vaan erittäin, erittäin, erittäin vaikeaa tavata ja löytää.
Et oikeasti voi olla noin yksinkertainen, että kuvittelet, että jos varsinaisia kriteereitä ei ole muita kuin ettei saa olla ongelmatapaus, niin että sitten suhteen voi aloittaa kenen tahansa kanssa! Tuohan tarkoittaa vain, että muita etukäteistoiveita ei ole asetettu, eli laajasta joukosta voi periaatteessa katsella, kenen kanssa synkkaisi oikealla tavalla. Mutta jos ei kenenkään kanssa synny kemiaa, niin sitten ei synny suhdettakaan. Ei ne suhteet silleen synny, että sinkut vaan jaetaan päittäin pareiksi.
Niinpä. Naisille aina sanotaan että sen kuin valitset. Mutta eihän se todellakaan mene niin! Ihmisillä on oma tahto eikä kaikki tykkää kaikista. En ole ollut koskaan tilanteessa jossa olisin voinut "valita". Aito kiinnostus syntyy molemminpuolisesti ja se on aina jonkun tason ihme, että juuri ne ihmiset ovat kohdanneet oikeaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä, miten oikeastaan minkään ikäisillä naisilla VOI olla ongelmia parisuhteen löytämisessä?
Omassa tuttava- ja lähipiirissä puolet miehistä on sinkkuja, ja jokaikinen etsii nimen omaan parisuhdetta, ei mitään yhden illan juttuja tai FWB-säätöjä. Omanikäisistään naisista. Kukaan ei ole kertonut etsinnässä sulkevansa pois muut kuin kaikkein vaikeimmat moniongelmaiset tapaukset; lähinnä suonensisäisten huumeiden käyttäjät ja laitoshoitoa tarvitsevat MT-ongelmaiset.
Totta kai nämä tuntemani miehet ovat aivan tavallisia miehiä: eivät mitään viisinumeroista kuukausipalkkaa nostavia ultrajuoksija-uraohjuksia. Ihan normaaleja miehiä. Fiksuja, työssäkäyviä, korkeakoulutettuja. Osa hyviä isiä. Tunne-elämältään, elämänhallinnaltaan, ulkoiselta olemukseltaan ja toimintatavoiltaan aivan normaaleja, tavallisia kunnon miehiä. Insinöörejä, opettajia, hallinnon asiantuntijatehtävissä toimivia, kulttuurialalla toimivia.
Omanikäisiä - noin 35-45 -vuotiaita vapaita naisia - on vaan erittäin, erittäin, erittäin vaikeaa tavata ja löytää.
Et oikeasti voi olla noin yksinkertainen, että kuvittelet, että jos varsinaisia kriteereitä ei ole muita kuin ettei saa olla ongelmatapaus, niin että sitten suhteen voi aloittaa kenen tahansa kanssa! Tuohan tarkoittaa vain, että muita etukäteistoiveita ei ole asetettu, eli laajasta joukosta voi periaatteessa katsella, kenen kanssa synkkaisi oikealla tavalla. Mutta jos ei kenenkään kanssa synny kemiaa, niin sitten ei synny suhdettakaan. Ei ne suhteet silleen synny, että sinkut vaan jaetaan päittäin pareiksi.
Niinpä. Naisille aina sanotaan että sen kuin valitset. Mutta eihän se todellakaan mene niin! Ihmisillä on oma tahto eikä kaikki tykkää kaikista. En ole ollut koskaan tilanteessa jossa olisin voinut "valita". Aito kiinnostus syntyy molemminpuolisesti ja se on aina jonkun tason ihme, että juuri ne ihmiset ovat kohdanneet oikeaan aikaan.
Minullekin ihan tuntematon tilanne, että voisi vaan valita kenet haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä, miten oikeastaan minkään ikäisillä naisilla VOI olla ongelmia parisuhteen löytämisessä?
Omassa tuttava- ja lähipiirissä puolet miehistä on sinkkuja, ja jokaikinen etsii nimen omaan parisuhdetta, ei mitään yhden illan juttuja tai FWB-säätöjä. Omanikäisistään naisista. Kukaan ei ole kertonut etsinnässä sulkevansa pois muut kuin kaikkein vaikeimmat moniongelmaiset tapaukset; lähinnä suonensisäisten huumeiden käyttäjät ja laitoshoitoa tarvitsevat MT-ongelmaiset.
Totta kai nämä tuntemani miehet ovat aivan tavallisia miehiä: eivät mitään viisinumeroista kuukausipalkkaa nostavia ultrajuoksija-uraohjuksia. Ihan normaaleja miehiä. Fiksuja, työssäkäyviä, korkeakoulutettuja. Osa hyviä isiä. Tunne-elämältään, elämänhallinnaltaan, ulkoiselta olemukseltaan ja toimintatavoiltaan aivan normaaleja, tavallisia kunnon miehiä. Insinöörejä, opettajia, hallinnon asiantuntijatehtävissä toimivia, kulttuurialalla toimivia.
Omanikäisiä - noin 35-45 -vuotiaita vapaita naisia - on vaan erittäin, erittäin, erittäin vaikeaa tavata ja löytää.
Olen melkein nelikymppinen ja useassa maassakin asunut, enkä ole koskaan löytänyt noin omanikäistä, tavallista, mukavaa, parisuhdetta etsivää miestä joka myös olisi kiinnostunut minusta romanttisesti (huom. en ole huumeidenkäyttäjä enkä mt-potilas). Ja tadaa, olen edelleen sinkku. Se on erittäin helppoa.
Tällä hetkellä omassa tuttavapiirissäni on tasan yksi yli nelikymppinen sinkkumies, joka on ihan ok kaverina mutta käytökseltään erikoinen enkä ole vuosien varrella kokenut minkäänlaista vetoa häneen. Ja siinäpä se lista olikin. Töissä mukavat miehet ovat joko naimisissa tai etsivät hauskanpitoa. Aina jos on ollut kemiaa jonkun kanssa, elämäntilanteet on olleet täysin epäsopivat.
(Ja kyllä, netti on kokeiltu. Ei sieltä löytynyt kuin pettäjiä ja jopa ne kaikkein tavallisimmat, normaalin näköiset, perustöissä käyvät pyörittivät useita samanaikaisesti. Ei ole mun juttu joten jätin leikin sikseen.)
"Tavallisen näköinen" = top 20% mies. Riittävän komea erottuakseen, riittävän tavallinen ettei pärjäisi miesmallina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritin 39-vuotiaana hankkia lapsen yksin hedelmöityshoidoilla. Ne kestivät kaksi vuotta ja epäonnistuivat. Rahaa paloi hirveästi, mutta en kadu että yritin. En myöskään lopulta ihan hirveästi surrut sitä, että lasta ei tullut. Välillä tietysti ihmettelen että mitenkäs mun elämä nyt näin meni (miksi muuten olisin päätynyt tälle sivustolle). Lapsen hankkiminen nuorempana ei ollut realistinen vaihtoehto, koska en koskaan ihastunut kehenkään enkä halunnut elää parisuhteessa. Voi tietysti olla että en olisi tullut raskaaksi kaksikymppisenäkään.
Joo olen kans jäänyt lapsettomaksi. Asiat vaan on menneet pieleen. Ei voi mitään. Se juna meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Mene hedelmöityshoitoihin tai pane töpinäksi miehen etsimisessä. Etsi tarvittaessa ulkomailta (paljon helpompaa).
Jos siitä olisi kiinni niin mies olisi jo löytynyt. Pääkaupunkiseutu kuhisee toisaalta saapuneita. En vain huoli Afrikka-Aasia-Lähi-itä-akselin edustajia. sivusta
Ajatelkaa toisinpäin, mulla akka ja lapset mutta rahaton, elämä tiukkaa, ei varaa mennä juuri mihinkään kaikki on kallista köyhälle, jos oisin yksin matkustelisin, lähtisin ulkomaille töihin asettuisin mukavaan maahan, suku pieni ja harvoin nähdään joten ei kukaan jäisi kaipaamaan tänne. Perhe on kiva mutta se ei kannata ilman hyvää työpaikkaa, työttömänä helvetin vaikeaa elämää. Mutta voisin valita toisinkin lähtö ei enään mahdollista ulkomaille, ehkä sitten eläkkeellä pois suomesta pysyvästi kun lapset ovat omillaan.
Monilla miehillä on illuusio että mies voi siittää vaikka eläkepapparaiseksi asti. Mutta niin joutui Sauli ja Jennikin hoidoissa käymään vaikka Jenni oli alle 40-v.