Lue keskustelun säännöt.
Jäin lapsettomaksi koska en löytänyt miestä
09.05.2021 |
Muita joilla sama tilanne? Olen siis jo 35-v, eli aika huonot mahdollisuudet enää löytää ennestään lapsetonta miestä joka haluaisi kanssani lapsia. Haluan ettei miehellä ole esim päihdehistoriaa, vakavia mielenterveysongelmia tms mitkä voisivat haitata normaalia elämää. Toki moni tilanteessani hommaa yksin lapsen lapsettomuushoidoilla, mutta itse haluasin sen koko paketin...
Kommentit (379)
Vierailija kirjoitti:
Saatat ihan hyvin ehtiä vielä hankkimaan luomulapsenkin, jos hormonitoimintasi on kunnossa. Jos sitä haluat, niin hopi hopi lääkärille selvittelemään asiaa. Ja jos kaikki on vielä kunnossa, niin sitten miestä, kumpoanuusvanhempaa etsimään...ilmoituksia sinne ja tänne. Sormia pyörittelemällä se ei onnistu. Mullakin oli toivo toisesta lapsesta jo mennyt, mut lopulta natsasi, löysin miehen ja sain lapsen päälle nelikymppisenä ja luomusti. Äitiys on ihanaa. Töitä on, mutta niin on rakkauttakin. Älä siis usko lapsivihamielisten mielipuolisia höpinöitä!
Kiitos! Selvititkö hedelmällisyytesi ennen kun törmäsit mieheesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan miettiä, onko halu saada lapsi niin voimakas, että hankkisit sen vaikka omin päin. Vai oletko valmis elämään sen asian kanssa, että jäät odottamaan sopivaa miestä, ja aika ajaa ohi? Joku tuolla ehdottikin liittymään vertaistukiryhmään, jossa näitä asioita voi pohtia yhdessä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. Ja voithan varata ajan lapsettomuusklinikalle, jossa sinulle kerrotaan, kuinka homma etenisi, jos haluat ryhtyä toimeen. Voit sitten päättää suuntaan tai toiseen.
Itse elin pitkään etäsuhteessa. Mies ei halunnut panostaa enempää suhteeseen, eikä varsinkaan ryhtyä isäksi. Niinpä lähdin suhteesta ja hankin lapsen yksin lapsettomuusklinikan avulla. Ei ollut enää aikaa jäädä etsimään isäksi haluavaa miestä. Onneksi vielä sain toivomani lapsen, kolme vuotta siihen meni. Nyt tuskin enää lasta saisin. Jos olisin jäänyt tuohon väljähtyneeseen suhteeseen, eikä minulla olisi lastani, voisin olla onneton nainen.
Toivon että sinäkin löydät oman tiesi onneen.
Minkä ikäisenä aloitit hoidot? Oliko millaiset tukiverkot kun lapsi oli pieni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista (mies/nais)trolleista välittämättä voin sanoa, että sopivan puolison etsiminen tossa iässä ei ole mahdoton tehtävä. Sikäli kuin tarkoitus on karsia mt-tapaukset ja alkoholistit ulkopuolelle, niin esim pk-seudulta löytyy tuhansia hyviä miehiä, jotka haluavat perustaa perheen tervehenkisen naisen kanssa. Joten ei ole mitään syytä luovuttaa.
Kaksi perusasiaa on pidettävä mielessä. Ensinnäkin pitää olla aktiivinen. Kun löytää potentiaalisen kumppanin, niin ota itse yhteyttä. Ja vaikka ensimmäiset 50 treffikumppania ei olisikaan se oikea, niin ei saa luovuttaa. Sinnikkyys
Itselläni ei ole mitään pituuskriteerejä, mutta toivon että elämäntavat olisi suht samanlaiset. Eli ei tupakointia, liiallista päihteilyä, liikunnallisia harrastuksia jne. En vaan pysty näkemään esimerkiksi tupakoivaa miestä millään tavalla seksuaalisesti puoleensavetävänä, se hajukin on vaan niin vastenmielinen. Onneksi suurin osa ihmisistä ei polta.
Mä kanssa ajattelin, että tupakoimattomuus on ehdoton vaatimus. Rööki on mun nenääni haissut aina pahalle. Haistan pienenkin määrän ja pinttyneestä hajusta mulle tulee huono olo. Tapasin miehen, jossa kaikki omaisuudet kohdallaan ja ehdittiin tapailla muutama viikko kun aloin ihmetellä, että olenko ihan sekaisin, kun haistan röökin. Selvisi, että polttaa satunnaisesti esim. stressiin ja väsymykseen. Käytiin pitkät keskustelut ja sovittiin, että ei polta jos seuraavana päivänä haluaa mun kanssa viettää aikaa hajuetäisyydellä. Homma toiminut, joten ei kannata olla liian ehdoton mihinkään suuntaan paitsi niissä aivan ehdottoman tärkeissä asioissa.
No, tuo mieshän oli valmis pistämään satunnaisetkin polttelut tauolle jos aikoi sinua tavata. Mutta useampikin näistä "satunnaisista polttelijoista" joiden kanssa olen ollut treffeillä ei jaksa olla edes niitä yksiä treffejä polttamatta. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat kertautuvat.
Moni nainen nirsoilee tai sinkkuilee nuoruutensa koska vapaus ja pariutminen ahdistaa.
Kun ikää alkaa olla, alkaa tehdä mieli miestä. Ei niinkään sen miehen takia, vaan lapsikuumeen takia.
Mutta sitten alkaa se kertautuminen:
- enemmän ikää = vähemmän kiihottava ulkonäkö miesten silmissä
- enemmän ikää miehillä = eivät syty yhtä helposti
- hyvät miehet jo viety
- vähemmän aikaa huolettomaan seurusteluun ennen kuin pitää alkaa lisääntymään, miehet eivät pidä tästä
- miehet ovat skeptisiä vauvakuumeisten naisten suhteen. Miten käy kun lapset on saatu? Tuleeko ero, huoltajuuskiistat ja elarit? Loppuuko seksi ja romantiikka kuin seinään kun naisen biologinen tarve on täytetty?
Järkyttävän negatiivinen lähestymistapa sinulla, ja tietysti taas kaikki on naisten syytä. Tummensin pari tyhmintä kohtaa. 1) Ihan yhtä lailla, ellei enemmänkin, nuoret miehet eivät halua parisuhteeseen, koska vapauden menetys pelottaa. 2) Tuleeko elarit? Millainen on mies, joka ei halua omaa lastaan elättää? Ei mies ollenkaan. Tuleeko ero? Kirjoitat ihan kuin miehet eivät voisi mitenkään vaikuttaa asiaan, vaan naiset ihan huvikseen jättäisivät hyvän parisuhteen.
Ei tuollaisella asenteella yksikään mies pärjää.
Samaa mieltä. Ja totta kai mies elättää (ja kasvattaa) oman lapsensa! Ei se lapsi ole mikään naisen projekti jos ero tulee, vaan ihan yhtä lailla myös miehen lapsi ja miehen vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko asia olla niin että mietit liikaa. Jos suhde tuntuu hyvältä niin ehkäisyt pois. Vauva tulee jos tullakseen. Ei kannatte olla suhteessa ja miettiä jotain oikeaa hetkeä tai tilannetta. Ei sellaista tulekkaan. Asiat saa oman järjestyksen kun testi on positiivinen.
Tuore suhde voi kestää siinä missä pitkäaikainenki. Eroja tulee oli lapsia tai ei. Eli rohkeasti vaan toteuttaan unelmaa
No eipä nyt ole mitään suhdetta edes ollut missä sen ehkäisyn voisi/uskaltaisi jättää pois. Ja muutenkin, kyllä sitä toivoisi että lapsi voisi syntyä toivottuna. Ehkä en vaan luota yhtä paljon siihen että elämä kantaa, kuten vaikkapa sinä uskallat luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hankkimaan lapsen mahdollisimman pian, tai luovuttamaan munasoluja puolisoa etsiessä. ASAP, 35-vuotias kelpaa vielä luovuttajaksi. Myöhemmällä iällä voi kaduttaa.
Miksi luovuttaisin munasoluja?
Höh, mä rupesin just sun ikäisenä etsii sitä miestä / lasten isää, löysin 37 v ja sain 40 v kaksoset, (ihan luomuna). Eli ihan hyvin voit saada vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sähän olet noin 5-6 vuoden päästä "Parasta Jälkeen"-päiväyksen saavuttanut, ja jos et ole ihan muodottomaksi itseäsi syönyt/juonut ja olet edes mukiinmenevän näköinen, niin alat olla sellainen turvallinen yksilö, jonka kanssa pystyy seurustelemaan. Mutta se vaati tosiaan sen että ne munuaiset on varmasti pilalla = taloudellinen miina purettu
Ööö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Utelias. kirjoitti:
Mistä sinä sitä parisuhdetta olet viimeiset 15 vuotta etsinyt vai onko asia vasta nyt ajankohtainen?
Esim Suomi24, Tinder, Okcupid jne. Ei vaan ole tärpännyt, aina jompi kumpi ei kiinnostu tai kumpikaan. Myös työt ja harrastukset olleet sellaiset että valtaosa ollut naisia. Enkä ole koskaan etsinyt seuraa baareista/yökerhoista. Pisimmässä parisuhteessani oli paljon hyvää, mutta mies petti. En päässyt siitä yli, yritettiin kyllä.
Me löydettiin miehen kanssa toisemme bussipysäkiltä, systeri löysi omansa kirjaston lukusalista.
Eli miten? Mitä siellä bussipysäkillä käytännössä tapahtui että siitä syntyi parisuhde?
En yksinkertaisesti tajua kun en ole koskaan kokenut minkäänlaista erityistä kohtaamista. Olen minä lähestynyt vieraita, varmasti kymmeniä kertoja elämässäni, mutta ei siitä tule koskaan mitään. Ihan sama kysynkö kelloa, tai kaupassa voisitko auttaa ja ottaa tuolta ylähyllyltä jotain kun olen niin lyhyt. Tai ihan mitä vaan.
Yksi jäi erityisesti mieleen kun olin joukkoliikennevälineessä jo ottanut katsekontaktia erääseen mieheen. Sitten tapahtui jotain todella yllättävää, jota oli luontaista kommentoida. Verrattavissa siihen kun bussiin tulisi hassuun pukuun pukeutunut apina, siis todellakin sellaista mitä ei joka päivä näe. Kommentoin tätä siis tällä miehelle ja hymynsä vaihtui sekunnissa mitä sä mulle puhut -ilmeeseen. Vastaus oli murahdus.
Kuitenkin kaikkialla ihmiset kuulemma tapaavat toisiaan näin koko ajan. Kaupassa vaikka joku tuote putoaa ja toinen nostaa sen ja pam! Olette naimisissa. Itse saan vain noita murinoita, ja jos joku vieras mulle jotain puhuu, se yleensä sanoo voitko mennä pois tieltä, tai jotain vastaavaa... :D
Hullu en ole enkä ruma, ja sosiaalisilta taidoiltani olen normaali. Kavereita on paljon. Mutta tämä yksi vaan ei onnistu, ikinä.
Haha, oletko minä? Myös itse ihmettelen suuresti että miten muut voikin tavata kumppaninsa niin käsittämättömissä tilanteissa. Ja miksi itselleni ei ole käynyt samoin?
Ihanaa että on muitakin! Tai siis ei ihanaa, mutta you know :D.
Tää tuntuu siltä kuin kaikki muut pelaisivat jotain peliä jonka sääntöjä ei oo kerrottu mulle. Ja ne säännöt myös vaihtuu joka päivä - kaveri heittää pallon koriin, saa pisteitä ja hänelle hurrataan. Mä teen samoin niin joudun jäähypenkille koska eihän koreista saa mitään vaan pallo pitää saada tonne maaliin!
Ihan samalla tavalla kaveri moikkaa jotain miestä juomajonossa ja saa aviomiehen. Mä moikkaan jotakuta ja saan reaktioksi "niin?" - Mitä tölläät? -ilmeellä :*)
Jep just näin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höh, mä rupesin just sun ikäisenä etsii sitä miestä / lasten isää, löysin 37 v ja sain 40 v kaksoset, (ihan luomuna). Eli ihan hyvin voit saada vielä.
voitin lotossa eli ihan hyvin voit sinäkin voittaa!
JS87 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan asiallinen kommentti tässä:
etsi mies, olet lähes parhaassa lapsentekoiässä nyt.
Monet on hommanneet suurperheen vielä tossa iässä, kosla ikäsi on vasta noin vähän.
Loput lapset syntyneet melkein 50v. korvilla.
Nyt itseä niskasta kiinni, hyvä mies löytyy kyllä ja tosi yllättävästä paikasta😅👍
Paras lapsentekoikä naisella loppuu noin 23-25 ikävuosiin. Sen jälkeen on pelkkää alamäkeä.
No ei välttämättä ihan noinkaan. Mutta kyllä tässä iässä on jo todellinen riski siihen ettei lapsia enää kuulu, edes niillä hoidoilla. Ja ihan yhtä usein myös miehessä on se vika miksei lapsia kuulu, ei vain meissä naisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-yh kirjoitti:
Ei kannata jäädä lapsettomaksi miehen (tai miehettömyyden) takia. Varsinkin nykyään on niin yleistä hankkia lapsi yksin, tai melkein yksin, ettei siihen vaadita edes moraalista rohkeutta. Konstit on monet, joko se perinteinen tai sitten klinikan avulla. Ettei tarvitse sitten vanhana yksin nököttää.
Niin. Huolettaa toki sekin että miten kestää yksin raskausajan, synnytyksen ja vauvavuoden. Mitä jos vaikka joutuu keisarinleikkaukseen ja ei voi itse nostella vauvaa, mutta ei ole myöskään ketään joka voisi auttaa?
Sektion jälkeen äiti kyllä nostelee vauvaa heti leikkausta seuraavana päivänä. Minulle lääkäri sanoi, että "yleensä pidetään rajana, että yli viisi kiloa painavampaa ei saisi nostaa, mutta se ei koske sinua". Oma vauva kun oli päälle viisikiloinen. Eikä sairaalasta heitetä heti kotiin, jos siellä joutuu yksin pärjäämään.
Kiitos! Ehkä sitten olen lukenut täältä liikaa kauhutarinoita missä pyörtymiskuntoisia äitejä pistetään itse vaihtamaan lakanoita ja nostelemaan vauvaa vaikka silmissä pimenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen varmasti löydät, jos haluat. Mut et välttämättä semmosta joka enää tekee (lisää) lapsia. Joudut tod näk valitsemaan miehen tai lapsen (yksin) väliltä.
Niin. Pitää miettiä kumman arvotan nyt korkeammalle, parisuhteen vai lapsen hankkimisen (yksin). Voi olla että molempia en voi saada, välttämättä edes tämän elämän aikana. Sillä moni mies taas vierastaa yksinhuoltajia, tai ainakin sellainen käsitys tällä palstalla on tullut.
Ihan oikeassa elämässä yksinhuoltajatkin löytävät hyviä miehiä vaikka täällä toisin väitetään.
Näin haluaisin itsekin uskoa. Ja toisaalta on myös lähipiirissä niitä naisia joilla on ollut lapsi/lapsia ja sitten tullut jossain vaiheessa uusi mies elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höh, mä rupesin just sun ikäisenä etsii sitä miestä / lasten isää, löysin 37 v ja sain 40 v kaksoset, (ihan luomuna). Eli ihan hyvin voit saada vielä.
Vau! Mistä löysit miehesi?
Kyllä tuolla vauvakuume-puolella vielä lähemmäs 50-vuotiaitakin on näkynyt vielä tosissaan yrittämässä raskautumista, että eihän 35-vuotias, varsinkin jos on terveet elämäntavat, ole vielä vanha ollenkaan. Miksi sen miehen pitäisi olla valmiiksi lapseton (olettaen että olisi valmis hankkimaan lisää)?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuolla vauvakuume-puolella vielä lähemmäs 50-vuotiaitakin on näkynyt vielä tosissaan yrittämässä raskautumista, että eihän 35-vuotias, varsinkin jos on terveet elämäntavat, ole vielä vanha ollenkaan. Miksi sen miehen pitäisi olla valmiiksi lapseton (olettaen että olisi valmis hankkimaan lisää)?
Koska en ehdoin tahdoin halua joutua osaksi uusioperhettä. Olen liian monimutkaisia perheviritelmiä katsellut vierestä missä on sun ja mun ja meidän lapset, vihainen eksä ja vihainen eksän suku heittämässä kapuloita rattaisiin. Sen lisäksi mitä olen yrittänyt tapailla miehiä joilla on jo lapsia, niin moni sitten kuitekin päätyy siihen että entiset lapset riittää, ei painetta hankkia enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feel you. Tämä on vaiettu aihe, mutta varsin yleinen ongelma. Omassa tuttavapiirissä vastaavassa tilanteessa äkkiä laskien lähes 10 naista. Osasta en toki tiedä, olisivatko lapsia halunneet. Mutta osa on asiasta puhunutkin.
Onpa harmillista kuulla :(
Mutta mitä olen tuttavieni puheistakin ymmärtänyt, niin paljon harvempi mies haluaa lapsia kuin nainen. Ja sitten se että moni kolmekymppinen mies on omasta halustaan sinkku, ei edes halua parisuhdetta. Moni herää perheen perustamiseen yli nelikymppisenä mutta ihan yhtä lailla myös miehen hedelmällisyys laskee ja myöskin naisen riski saada keskenmeno jos mies on vanha. Ja sitten kohonnnut riski autismiin, skitsofreniaan jne...
Yli 35-vuotiailla miehillä alkoi näkyä vaikeuksia saada lapsia. Jos miehen ikä oli puolestaan yli 40-vuotta, olivat miehestä johtuvat hedelmöitysongelmat jo merkittäviä.
Ongelmat johtuvat sperman laadusta. Miesten ikääntyessä sperman DNA heikkenee. Tästä seuraa hedelmöitysvaikeuksia. Myös keskenmenoriski on korkeampi, jos mies on yli 35-vuotta.
https://www.vau.fi/raskauden-yrittaminen/miehen-hedelmallisyys/viimeine…
Ja tästä syystä jokaisen lapsia haluavan naisen kannattaa katsella korkeintaan ikäistään miestä, mielummin vähän nuorempaa. Sillä nuo miehet tuppaavat kupsahtamaan nuorempana kuin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Ikä on vain numeroita
Sorry papparainen, mut kyllä se ikä vaan merkitsee, paljonkin. Helpointa kun on suunnilleen samanikäinen kumppani, samassa elämäntilanteessa. Ja molemmat vielä hedelmällisiä jos toiveissa perhe.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hankkimaan lapsen mahdollisimman pian, tai luovuttamaan munasoluja puolisoa etsiessä. ASAP, 35-vuotias kelpaa vielä luovuttajaksi. Myöhemmällä iällä voi kaduttaa.
Miksi kukaan kumppania/lapsia toivova menisi luovuttamaan munasoluja? Ei ne luovutetut solut tee vanhemmaksi, vaan se niillä alulle saatu lapsi on ihan jonkun muun lapsi. Joka saattaa ehkä ottaa 18-vuotiaana yhteyttä tai sitten ei.
Näinpä. Eikä kaikki edes opiskele sellaista alaa missä sukupuolijakauma sattuisi menemään ihan tasan. Saati että kaikki opiskelijat olisivat sinkkuja ja heteroita.