Lue keskustelun säännöt.
Jäin lapsettomaksi koska en löytänyt miestä
09.05.2021 |
Muita joilla sama tilanne? Olen siis jo 35-v, eli aika huonot mahdollisuudet enää löytää ennestään lapsetonta miestä joka haluaisi kanssani lapsia. Haluan ettei miehellä ole esim päihdehistoriaa, vakavia mielenterveysongelmia tms mitkä voisivat haitata normaalia elämää. Toki moni tilanteessani hommaa yksin lapsen lapsettomuushoidoilla, mutta itse haluasin sen koko paketin...
Kommentit (379)
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on aikaa vielä. Nyt laitat toimeksi. Mitäpä jos kävisit siellä baareissakin vähän? Kaikki keinot ja kanavat vain käyttöön ja mieli avoinna. Ensitreffit-ohjelmaankin vaikka haet. Kerrot avoimesti jo aika alkuvaiheessa, että toivot perhettä. Kyllä niitä hyviä miehiä on! Maaseudultakin voisi löytyä.
Voi ei alkoi naurattaa että mitä olisi lähipiirin reaktiot jos hakisin ensitreffit alttarilla -ohjelmaan! Mutta kiitos tsempeistä, pistän nyt vähän vauhtia hakuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin luulin että olis pakko saada koko paketti, mutta sitten onneksi tajusin, että juuri se paketti ei ole mikään autuus ja hommasin lapset yksin hoidoilla. Oli aika työlästä päästää irti siitä unelmaperhenormista, mutta siinä kyllä auttoi kovastikin kun avasi silmänsä ja tajusi, etteivät läheskään kaikki parisuhteet ole onnellisia, vaan monet jopa aivan kamalia. Jos susta ap tuntuu ihan varmasti, ettei sulle kelpaa kuin juuri sellainen perhe, joka mielikuvissasi on, sitten asia on niin. Kannattaa kuitenkin haastaa tätä ajatusta tosi voimakkaastikin, jos yhtään tuntuu, että epäröit. Sun ei ole pakko jäädä lapsettomaksi vain siksi, ettei sulla ole miestä. Jos päätät jäädä lapsettomaksi siksi, se on aktiivinen päätös, ja se on ihan hyvä tiedostaa.
Kiitos että jaoit rohkaisevan kokemuksesi. Hommasitko useamman lapsen ja oliko millaiset tukiverkot lasten ollessa pieniä?
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en koskaan saanut lasta, koska kukaan mies ei huolinut minua. Olen nätti, mutta jonkin verran ylipainoinen.
Voi äh... On minulla joitain ylipainosenakin kumppaninsa tavanneita ystäviä ja onnellisia ovat yhdessä. Harmi ettei kohtaamasi miehet ole halunneet nähdä persoonaasi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos sua yhtään kiinnostaa edes teoriassa pohtia lapsen saamista yksin hoidoilla, on olemassa tosi hyviä vertaistukiryhmiä. Asiaa ei tarvitse miettiä yksin, pääset osaksi isoa yhteisöä. En viitsi tähän laittaa linkkejä, mutta kysäise lapsettomien yhdistys Simpukasta esim. mitä facebook-ryhmiä ja muuta heillä olisi olemassa. Näitä ei kannata jäädä miettimään yksin.
Jos on valmis päästämään irti siitä ajatuksesta, että on vain yksi tapa saada perhe, näkee yhtäkkiä ympärillään mielettömän vaihtoehtojen kirjon. Se on uskomattoman hieno tunne.
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Utelias. kirjoitti:
Mistä sinä sitä parisuhdetta olet viimeiset 15 vuotta etsinyt vai onko asia vasta nyt ajankohtainen?
Esim Suomi24, Tinder, Okcupid jne. Ei vaan ole tärpännyt, aina jompi kumpi ei kiinnostu tai kumpikaan. Myös työt ja harrastukset olleet sellaiset että valtaosa ollut naisia. Enkä ole koskaan etsinyt seuraa baareista/yökerhoista. Pisimmässä parisuhteessani oli paljon hyvää, mutta mies petti. En päässyt siitä yli, yritettiin kyllä.
Me löydettiin miehen kanssa toisemme bussipysäkiltä, systeri löysi omansa kirjaston lukusalista.
Eli miten? Mitä siellä bussipysäkillä käytännössä tapahtui että siitä syntyi parisuhde?
En yksinkertaisesti tajua kun en ole koskaan kokenut minkäänlaista erityistä kohtaamista. Olen minä lähestynyt vieraita, varmasti kymmeniä kertoja elämässäni, mutta ei siitä tule koskaan mitään. Ihan sama kysynkö kelloa, tai kaupassa voisitko auttaa ja ottaa tuolta ylähyllyltä jotain kun olen niin lyhyt. Tai ihan mitä vaan.
Yksi jäi erityisesti mieleen kun olin joukkoliikennevälineessä jo ottanut katsekontaktia erääseen mieheen. Sitten tapahtui jotain todella yllättävää, jota oli luontaista kommentoida. Verrattavissa siihen kun bussiin tulisi hassuun pukuun pukeutunut apina, siis todellakin sellaista mitä ei joka päivä näe. Kommentoin tätä siis tällä miehelle ja hymynsä vaihtui sekunnissa mitä sä mulle puhut -ilmeeseen. Vastaus oli murahdus.
Kuitenkin kaikkialla ihmiset kuulemma tapaavat toisiaan näin koko ajan. Kaupassa vaikka joku tuote putoaa ja toinen nostaa sen ja pam! Olette naimisissa. Itse saan vain noita murinoita, ja jos joku vieras mulle jotain puhuu, se yleensä sanoo voitko mennä pois tieltä, tai jotain vastaavaa... :D
Hullu en ole enkä ruma, ja sosiaalisilta taidoiltani olen normaali. Kavereita on paljon. Mutta tämä yksi vaan ei onnistu, ikinä.
Haha, oletko minä? Myös itse ihmettelen suuresti että miten muut voikin tavata kumppaninsa niin käsittämättömissä tilanteissa. Ja miksi itselleni ei ole käynyt samoin?
Ihanaa että on muitakin! Tai siis ei ihanaa, mutta you know :D.
Tää tuntuu siltä kuin kaikki muut pelaisivat jotain peliä jonka sääntöjä ei oo kerrottu mulle. Ja ne säännöt myös vaihtuu joka päivä - kaveri heittää pallon koriin, saa pisteitä ja hänelle hurrataan. Mä teen samoin niin joudun jäähypenkille koska eihän koreista saa mitään vaan pallo pitää saada tonne maaliin!
Ihan samalla tavalla kaveri moikkaa jotain miestä juomajonossa ja saa aviomiehen. Mä moikkaan jotakuta ja saan reaktioksi "niin?" - Mitä tölläät? -ilmeellä :*)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-yh kirjoitti:
Ei kannata jäädä lapsettomaksi miehen (tai miehettömyyden) takia. Varsinkin nykyään on niin yleistä hankkia lapsi yksin, tai melkein yksin, ettei siihen vaadita edes moraalista rohkeutta. Konstit on monet, joko se perinteinen tai sitten klinikan avulla. Ettei tarvitse sitten vanhana yksin nököttää.
Niinpä. Kyllähän tuon asian voisi hoitaa vaikka niin, että hommaisi Tinderistä seksisuhteen ja hups kävisi vahinko. Hoitaisi ja kasvattaisi lapsen yksin. Ei pidä jäädä suremaan kohtaloaan. Niitäkin miehiä löytyy, jotka voivat ns auttaa.
Joo, todellakin miehiä löytyy. Kun olin pitkän parisuhteen kariutumisen jälkeen sinkkuna, niin kyllä oli vaikka minkälaista säätäjää. Minut sai varovaiseksi, oli se, että tapailu vaiheessa yhtä lukuunottamatta kukaan ei halunnut käyttää kumia vaikka kerroin, että en käytä ehkäisyä. Minua ei sitten kiinnostanut ilman kumia, mutta siis spermaa olisi kyllä saanut. Mutta niin kuin ap, minäkään en halunnut yksin lasta. Onneksi löysin miehen ja sain esikoisen 37-vuotiaana.
Jep itselläni myös loppuu juttu lyhyeen jos mies ei edes kumia huoli, ties mitä tauteja kantaa silloin. Hienoa että löysit kumppanin ja sait vielä lapsenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en koskaan saanut lasta, koska kukaan mies ei huolinut minua. Olen nätti, mutta jonkin verran ylipainoinen.
Maailman helpoin asia korjata.
Jos hankkiutumalla hoikaksi ja vaikka treenaamalla itsensä melkeinpä fitness-kuntoon saisi naisen, pitäisin sitä pikkuvaivana.
No en sanoisi että helppo asia korjata. Naiskeho pitää viimeiseen asti läskeistä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen varmasti löydät, jos haluat. Mut et välttämättä semmosta joka enää tekee (lisää) lapsia. Joudut tod näk valitsemaan miehen tai lapsen (yksin) väliltä.
Niin. Pitää miettiä kumman arvotan nyt korkeammalle, parisuhteen vai lapsen hankkimisen (yksin). Voi olla että molempia en voi saada, välttämättä edes tämän elämän aikana. Sillä moni mies taas vierastaa yksinhuoltajia, tai ainakin sellainen käsitys tällä palstalla on tullut.
Vierailija kirjoitti:
No ihan asiallinen kommentti tässä:
etsi mies, olet lähes parhaassa lapsentekoiässä nyt.
Monet on hommanneet suurperheen vielä tossa iässä, kosla ikäsi on vasta noin vähän.
Loput lapset syntyneet melkein 50v. korvilla.
Nyt itseä niskasta kiinni, hyvä mies löytyy kyllä ja tosi yllättävästä paikasta😅👍
Paras lapsentekoikä naisella loppuu noin 23-25 ikävuosiin. Sen jälkeen on pelkkää alamäkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiat kertautuvat.
Moni nainen nirsoilee tai sinkkuilee nuoruutensa koska vapaus ja pariutminen ahdistaa.
Kun ikää alkaa olla, alkaa tehdä mieli miestä. Ei niinkään sen miehen takia, vaan lapsikuumeen takia.
Mutta sitten alkaa se kertautuminen:
- enemmän ikää = vähemmän kiihottava ulkonäkö miesten silmissä
- enemmän ikää miehillä = eivät syty yhtä helposti
- hyvät miehet jo viety
- vähemmän aikaa huolettomaan seurusteluun ennen kuin pitää alkaa lisääntymään, miehet eivät pidä tästä
- miehet ovat skeptisiä vauvakuumeisten naisten suhteen. Miten käy kun lapset on saatu? Tuleeko ero, huoltajuuskiistat ja elarit? Loppuuko seksi ja romantiikka kuin seinään kun naisen biologinen tarve on täytetty?
En koe mitenkään "nirsoilleeni" tai "sinkkuilleeni" nuoruuteni, ei vaan tullut ketään ihmistä pidempiaikaisesti elämääni.
Ja muistakin väitteistäsi voi olla toki montaa mieltä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en koskaan saanut lasta, koska kukaan mies ei huolinut minua. Olen nätti, mutta jonkin verran ylipainoinen.
Maailman helpoin asia korjata.
Jos hankkiutumalla hoikaksi ja vaikka treenaamalla itsensä melkeinpä fitness-kuntoon saisi naisen, pitäisin sitä pikkuvaivana.
Jos se olisi pikkuvaiva tai jotenkin tavoiteltavaksi koettu asia niin eiköhän niitä olisi enemmän. Aika monella itseään vahvasti muokkaavalla on jotain vikaa korvien välissä, joko vahvaa epävarmuutta omasta itsestä tai vahvaa kilpailuviettiä tai pinnallisuutta.
Minulle ainakin paras testi pitää pinnalliset ihmiset loitolla on olla näyttämättä pinnalliselle kelpaavalta. Jos en sitten kelpaa muillekaan, ei voi mitään.
Pakko arvostaa itsetuntoasi. Itselleni nämä viestit tekevät sen että nyt tuijottelen noita olemattomia jenkkakahvojani ja mietin että pitäisikö yrittää kuitenkin laihtua vaikka oikeasti se ei ole terveydellisesti millään tavalla tarpeellista. Sen lisäksi on jotain tutkimuksia ollut siitä että normaalipainoisena laihduttavat päätyvät yleensä vaan lihoamaan kun menee aineenvaihdunta sekaisin. Ehkä yritän vaan lisätä liikuntaa entisestään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en koskaan saanut lasta, koska kukaan mies ei huolinut minua. Olen nätti, mutta jonkin verran ylipainoinen.
Maailman helpoin asia korjata.
Jos hankkiutumalla hoikaksi ja vaikka treenaamalla itsensä melkeinpä fitness-kuntoon saisi naisen, pitäisin sitä pikkuvaivana.
Mutta kun ei sillä hoikkuudella vaan saa kumppania. Tunnen useamman hoikan ikisinkun.
No sepä se...
Vierailija kirjoitti:
Ex-yh kirjoitti:
Ei kannata jäädä lapsettomaksi miehen (tai miehettömyyden) takia. Varsinkin nykyään on niin yleistä hankkia lapsi yksin, tai melkein yksin, ettei siihen vaadita edes moraalista rohkeutta. Konstit on monet, joko se perinteinen tai sitten klinikan avulla. Ettei tarvitse sitten vanhana yksin nököttää.
Niin. Huolettaa toki sekin että miten kestää yksin raskausajan, synnytyksen ja vauvavuoden. Mitä jos vaikka joutuu keisarinleikkaukseen ja ei voi itse nostella vauvaa, mutta ei ole myöskään ketään joka voisi auttaa?
Sektion jälkeen äiti kyllä nostelee vauvaa heti leikkausta seuraavana päivänä. Minulle lääkäri sanoi, että "yleensä pidetään rajana, että yli viisi kiloa painavampaa ei saisi nostaa, mutta se ei koske sinua". Oma vauva kun oli päälle viisikiloinen. Eikä sairaalasta heitetä heti kotiin, jos siellä joutuu yksin pärjäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen varmasti löydät, jos haluat. Mut et välttämättä semmosta joka enää tekee (lisää) lapsia. Joudut tod näk valitsemaan miehen tai lapsen (yksin) väliltä.
Niin. Pitää miettiä kumman arvotan nyt korkeammalle, parisuhteen vai lapsen hankkimisen (yksin). Voi olla että molempia en voi saada, välttämättä edes tämän elämän aikana. Sillä moni mies taas vierastaa yksinhuoltajia, tai ainakin sellainen käsitys tällä palstalla on tullut.
Ihan oikeassa elämässä yksinhuoltajatkin löytävät hyviä miehiä vaikka täällä toisin väitetään.
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa. No olen asunut ulkomailla muutamia vuosia vaihdellen maata ja sitä ennen opiskelut jossain perähikiässä. Siinä minun tekosyyt. Ehkä isoin syy on että haluan miehen jolla on sama vakaumus, arvot ja suunnilleen samat tavoitteet. Jos nyt apahtuisi edes ihme että tärkeimmät natsaa, ulkonäkö toissijainen rakastuessa. Haluan myös tutustua mieheen kunnolla ennenkuin menen naimisiin. Olen koko elämäni katsonut mitä huono avioliitto voi tehdä....
No hyvinä puolina voin muuttaa heti vaikka Braziliaan...
Samoja ajatuksia. Myös itse olen aikuisiällä muuttanut monesti, en tosin ulkomaille mutta ihan eri puolelle suomea, joko töiden tai opiskelujen perässä. Ehkä sekin on tehnyt kumppanin hankinnan vaikeaksi, kun introverttinä menee aina aikaa uuteen paikkaan asettuessa että alkaa löytyä ne omat piirit. Ja sitten kun ne porukat onkin kaikki pariskuntia tai naisvaltaisia harrastusporukoita jne, niin eipä siinä sinkkumiehiin tutustu.
Vierailija kirjoitti:
AP sinulla on vielä ainakin noin 7-8v aikaa. Paras pistää töpinäksi.
En luottaisi että varsinkaan enää nelikymppisenä voisi mitekään saada lapsia, edes hoidoilla. Ei se ole kaikille mahdollista. Monille on jo tässä iässä aivan liian myöhäistä. Positiivista että minulla on sentään koko ajan ollut hyvin säännöllinen hormonikierto, joten siinä mielessä ehkä mahdollisuuksia. Mutta eipä sekään paljosta vielä kerro.
Vierailija kirjoitti:
Tästä aloituksesta tulee mieleen, että kumppanuus vanhemmuus olisi ihan hyvä juttu.
Kun kyllä miehillekin se voi olla hankalaa. Ikää kertyy, muttei sitä vaimoketta löydy.Mutta jos sopisi jonkun kanssa aletaan isäksi ja äidiksi, sopimuspaperin kanssa.
Hyvä puoli tässä keskustelussa on ehdottomasti ollut se että olen alkanut miettiä myös kumppanuusvanhemmuutta vaihtoehtona. Koska miksi ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene hedelmöityshoitoihin tai pane töpinäksi miehen etsimisessä. Etsi tarvittaessa ulkomailta (paljon helpompaa).
Mutta haluaisinko kokea sen kaiken yksin? Kun haluaisin nimen omaan perheen, eli miehen ja lapsen. En vain jompaa kumpaa.
Toki olen miettinyt myös ulkomaista miestä, vakavastikin. En vaan tiedä missä edes törmäisin. Etäsuhteisiin en usko.
Ap, ”paketin” voi saada myös toisella tavalla. Eli hankit lapsen yksin ja mies sitten tulee kuvioihin ajallaan.
Itsekin nuorempana olin ehdoton ydinperheen suhteen, mutta elämä kun ei mene käsikirjoituksen mukaan... Aikanaan erosin kun olin jo raskaana. Uusi kumppani löytyi myöhemmin rinnalle. Mutta lopputulos on tärkeämpää <3 Elämässä joutuu kuitenkin aina tinkimään suunnitelmistaan.
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat kertautuvat.
Moni nainen nirsoilee tai sinkkuilee nuoruutensa koska vapaus ja pariutminen ahdistaa.
Kun ikää alkaa olla, alkaa tehdä mieli miestä. Ei niinkään sen miehen takia, vaan lapsikuumeen takia.
Mutta sitten alkaa se kertautuminen:
- enemmän ikää = vähemmän kiihottava ulkonäkö miesten silmissä
- enemmän ikää miehillä = eivät syty yhtä helposti
- hyvät miehet jo viety
- vähemmän aikaa huolettomaan seurusteluun ennen kuin pitää alkaa lisääntymään, miehet eivät pidä tästä
- miehet ovat skeptisiä vauvakuumeisten naisten suhteen. Miten käy kun lapset on saatu? Tuleeko ero, huoltajuuskiistat ja elarit? Loppuuko seksi ja romantiikka kuin seinään kun naisen biologinen tarve on täytetty?
No, ottaa vielä 5-10 vuotta vanhemman naisen, jolta juna meni jo. Ei tarvitse miettiä haluaako miehen vain perheen vuoksi vaan mies kelpaa täysin itsenään ilman välinearvoa.
Meinaatko että näissä naisissa on paljonkin sellaisia jotka ovat kiinnostavia kumppaneina ja ylipäätään halukkaita pariutumaan sen jälkeen kun lapset jäivät saamatta?
Voisin kyllä ottaakin jos kiinnostava tapaus tulisi vastaan. En itse halua perhettä. Harmi kyllä lapsikuume nostaa naisen pariutumishalut kymmenenteen potenssiin, kun taas ei-lapsikuumeiset ovat nirsoja vielä siinäkin iässä kun siihen ei ole enää varaa ("mieluummin yksin kuin...").
Itseäni ainakin kiinnostaisi edelleen löytää hyvä parisuhde, vaikka lasten osalta tilanne on menetetty. Ykkösprioriteetti ollut muutenkin hyvä parisuhde ja siihen lisäksi olisi tullut lapset, joita nyt sitten ei tule.
Ok, minä en ole kaltaisiasi tavannut.
Tuntemani tai tietämäni ilman lapsia jääneet ovat joko katkeria, lemmikkihulluja (en ole eläinvihaaja, minulla on kissa, mutta en palvo lemmikkieläimiä) tai ihan täysin luovuttaneet kaiken viehättävyyden ja miesten suhteen.
Ehkä lasket sitten epäviehättävien kastiin. Pukeudun kyllä ihan hyviin vaatteisiin, käyn kampaajalla, olen asiallisessa duunissa, koti kiva jne, mutta varmaan kasvot ja keho ei riitä enää tässä iässä viehättämään. Sääli sinänsä, koska en usko olevani ainoa kaltaiseni ja en mielestäni edes täysin harhainen siinä, että kuvittelen olevani ihan hyvää seuraa.
Niin, samoja mietteitä taas. Uskoisin myös itse olevani ihan kelvollista seuraa, on minulla kuitenkin ystäviä riittänyt. En tiedä mikä sitten karkottaa mahdolliset miehet pois kun vuodesta toiseen saa yksin tallustaa.
Niin. Huolettaa toki sekin että miten kestää yksin raskausajan, synnytyksen ja vauvavuoden. Mitä jos vaikka joutuu keisarinleikkaukseen ja ei voi itse nostella vauvaa, mutta ei ole myöskään ketään joka voisi auttaa?