Mieheni veljen vaimo oli sitä mieltä, että meidän miniöiden pitäisi viedä mennessämme äitienpäivätarjottavat anoppilaan

mies mies mies. mies sitä ja tätä. mies, mies, mies 

mies mies mies. mies sitä ja tätä. mies, mies, mies 

mies mies mies. mies sitä ja tätä. mies, mies, mies 

mies mies mies. mies sitä ja tätä. mies, mies, mies 

mies mies mies. mies sitä ja tätä. mies, mies, mies 

mies mies mies. mies sitä ja tätä. mies, mies, mies 

mies mies mies. mies sitä ja tätä. mies, mies, mies 

mies mies mies. mies sitä ja tätä. mies, mies, mies 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshän se tässä tapauksessa olisi joka ne tarjottavat tekisi omalle äidilleen. Miksi miniän pitäisi niitä alkaa tekemään? Hän tekee sitten omalle äidilleen.

ja sinä syöttösikana istut valmiiseen pöytään? 

Syöttösikana? Anoppikin sitten syöttösika. Jokainen vuorollaan valmiiseen pöytään. Tottakai ensisijaisesti lapset äidilleen tekee, eikä lasten puolisot!!

et vastannut kysmykseen, syörrösikalehmä.

apljonko painat? räskynräksyn 

Laitapa korkki kiinni ja mene nukkumaan humalasi pois.

"olen synnytysreikä, palvo minua"

huutista lehmille 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshän se tässä tapauksessa olisi joka ne tarjottavat tekisi omalle äidilleen. Miksi miniän pitäisi niitä alkaa tekemään? Hän tekee sitten omalle äidilleen.

ja sinä syöttösikana istut valmiiseen pöytään? 

Syöttösikana? Anoppikin sitten syöttösika. Jokainen vuorollaan valmiiseen pöytään. Tottakai ensisijaisesti lapset äidilleen tekee, eikä lasten puolisot!!

et vastannut kysmykseen, syörrösikalehmä.

apljonko painat? räskynräksyn 

Laitapa korkki kiinni ja mene nukkumaan humalasi pois.

"olen synnytysreikä, palvo minua"

huutista lehmille 

Noinko paljon vihaat itseäsi, että olisit halunnut jäädä syntymättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestenkin se pitäisi naisia helliä. Mutta joo, miehen veljen vaimo on selkeästi sivistynyt, hyvät tavat omaava ihminen. Onnellinen se miehesi veli.

Sivistynyt? Nöyristelevä, palvelunhaluinen kynnysmatto joka yrittää paikata junttimiehensä mokailua. No joo, tuollaisia sinä haluaisit naisten olevan.

Sinäkin äitinä(?) aloit leipomaan itsellesi kakkua tänä aamuna? Eihän sitä voi omilta lapsilta ja mieheltä moista pyytää ettei pidetä kynnysmattona.

Viedään kakku ja salaatti ruuan kanssa. Aika usein viedään osa tarjoiluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole anoppia, hän on kuollut vuosikausia ennen kuin puolisoani edes tapasin, mutta eipä olisi tullut mieleenikään, että minun tehtäväni olisi huolehtia hänen lahjastaan tai tarjoiluistaan. Enkä todellakaan ole hetkeäkään koskaan odottanut, että miniäni huolehtisi minun lahjastani tai tekisi minulle kakkua.

Ei se sinun velvollisuutesi olekaan.

Mutta entä jos joskus tekisitkin jotain sellaista ihan vaan ystävällisyyttäsi?  Onko täysin mahdoton ajatus?

Minä olen leiponut anopin ja apen syntymäpäiville muutaman kerran lähes kaikki tarjottavat. En kuitenkaan ole enää niin pyyteetön, että käytän itselle tärkeän päivän muille. Myös minulla on oikeus äitienpäivään. Ensimmäisen kerran rohkenin vaatia sitä silloin, kun esikoinen oli viimeistä kevättä kotona, muuten äitienpäivät meni aina mummojen ehdoilla.

Eli et tehnyt sitä silkkaa hyvän hyvyyttäsi, vaan toisten odotusten mukaisesti.  Siinä on tietysti aina hiukan hapan maku mukana.  Ei itseään pidäkään unohtaa, vaan tehdä näitä asioita vain silloin, kun se itsestä hyvältä tuntuu ja haluaa tehdä.  

Maailmassa kun on niin paljon asioita, joita pitää tehdä, vaikka ei niin haluaisikaan, niin onhan sitä oikeus ajatella itseäänkin.  Äitienpäivään latautuu ehkä liiankin isoja odotuksia tai oletuksia.  Jos jotain alkaa tehdä säännöllisesti, vaikkapa siis leipoa anopille kakkuja ja pullia äitienpäiväksi, niin lopultahan siitä tuleekin sääntö.  Ja siitä on vaikea irtautua, kun ne mummot vanhenee vielä koko ajan.  Se oma äitienpäivänvietto kutistuu, kun on muistettava niitä mummoja.  Mutta onko tuo niin kauhean suuri asia sitten, sitähän voi tietysti miettiä.

Oma äitini on 96-vuotias.  Tavaksi on tosiaan jo tullut mennä kaikki me lapset porukottemme kanssa mennä sinne äidin luokse ja mehän ne tarjottavatkin hoidetaan, kun ei äidistä ole pitkään aikaan siihen enää ollut.  Hyvä jos kahviakaan osaa enää keittää.  Toisaalta se on kivaa, siellä nähdään sitten toisiammekin aina.  Lahjoja ei enää viedä, kukat ja kortit riittää.

Kirjoituksessasi pisti silmään kohta, jossa sanoit lasten menevän porukoittensa kanssa sinun äidin luo. Miten sitten sinun anoppisi, sinun sisarusten anopit ja kaikkien lastenlasten anopit, joutuvatko he viettämään äitienpäivät yksinään, kun te kaikki olette siellä sinun äitisi luona?

Ymmärtänet, että kun minun äitini on jo noin vanha, ei niitä ikätovereita enää ole, eli kaikki muitten anopit ja apet on jo kuolleet, mieheni äitikin kuoli jo 20 vuotta sitten ja isänsä jo sitä ennen.  Yksi siskoni ei ole anoppiaan koskaan nähnytkään, oli jo kuollut nuorena.  Mun äiti on tuosta vanhasta kaartista ainoa elossaoleva.

Meidän lapsilla muutamilla on ne apet ja anopit.  Mun tyttäreni anoppi on dementoitunut eikä tunne ketään.  He järjestävät asiansa oman mielensä mukaan, ei tietenkään meistä aina jokainen ole paikalla.  Riippuu niin monesta asiasta, mutta tätä nykyä on oltu niin, että mennään sinne mun ja sisarusteni äidille kun se vielä elossa on ja asian ymmärtää.  

Sitten kun äiti kuolee, aletaan viettää toisenlaisia äitienpäiviä.  Aika näyttää, miten.  Minä itse en niin tärkeänä pidä, että minua pitäisi äitienpäivänä juhlia.  Asutaan tyttären perheen kanssa niin lähekkäin, että käydään muutenkin toisissamme paljon ja tyttären lapset käy meillä melkein joka päivä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas näkee kuinka naisille luodaan vaatimuksia. Ja noita vaatimuksia luovat toiset naiset suu vaahdossa.

Siis miksi miniän täytyisi hoitaa anopin äitienpäivä?! Eiköhän se ole miehen tehtävä muistaa äitiään. Miniällä on oma äitinsä jota muistaa. Käsittämätöntä ja epäreilua laittaa miniän harteille anopin äitienpäivän onnistuminen. Itse en tuohon suostuisi. Minulla on oma äiti. Joka tosin itse muinoin otti tuon piikan roolin ja hoiti isäni suvulle joulukukat, isäni kummilapselle lahjat ym. kaikki mahdolliset muistamiset.

Naiset, ei ole pakko, jos ei tahdo.

Mutta saa jos tahtoo, eikä sen takia ansaitse tulla nimitellyksi kynnysmatoksi ja nöyristelijäksi.

Ahaa. Mikä olisi poliittisesti korrekti termi jota kynnysmatosta käytetään, että kynnysmatto ei heräisi tajuamaan olevansa kynnysmatto?

Mikä tekee omaa tahtoaan toteuttavasta ihmisestä kynnysmaton?

Se , että tämän palstan mukaan mikään ei ole yhteistä. On sinun ystävät, vanhemmat ja makkaranviipaleet sekä minun vanhempani, rahani ja juuston palani. Lapset ovat naisen. Jos olet eri mieltä olet miesten ylivaltaan harhautunut tahdoton kynnysmatto. Tehköön mies itse safkansa , mutta h*lvetti vieköön miksi se sika ei tuo minulle ruusuja ja vie Kämppiin.

Vanhemmat ei kyllä ole yhteisiä, eivätkä tule olemaan. Vai mitäs helvettiä täällä draamailet  ja marttyroit?

Joo vanhemmat eivät ole yhteisiä. Mutta miehen vanhemmat ovat (tai olivat) mun appivanhemmat.

Mun poika asuu ulkomailla.

Miniäni poika edellisestä avioliitosta kävi luonani tekemässä ruokaa. Hän

opiskelee kokiksi. Hyvää oli teriaki-lohi ja risotto.

Kakkua en syö, joten jälkkäriksi vahvaa kahvia ja konjakkihömpsyt.

Samuli sain tietysti videopuhelun pojaltani ja lapsenlapselleno maailmalla. Äitienpäivälahjaksi tililleni tupapsahti 2 tonkii.

Minä olen sitä lajia, että tykkään ruuanlaitosta ja leipomisesta erityisesti.  Musta on kivaa leipoa ja laittaa kaikkee hyvää tarjottavaa.  Olen innokas kokeileen kaikkia uusia juttujakin.

Mä tykkään, kun tulee vieraita ja tarjoan mielelläni kaikenlaista.  Mutta siis mitä nyt, enkö saisikaan?

Täällä on nyt sellaista asennetta, että leipomisesta ja ruuanlaitosta tykkäävä nainen on kynnysmatto.  Eli mun pitäisi nyt jotenkin ymmärtää, että olen tyhmä ja mun pitää laittaa mies tekemään nää hommat.  Varsinkaan jos olis anopista kyse, en sais tehdä mitään.   Vaikka niin hyvin osaan ja tykkään.

Olen leiponut anopille ja omalle äidilleni äitienpäiväksi ja muinakin juhlapäivinä, kun he vielä elivät. Tein sen kunnioituksesta vanhoja ihmisiä kohtaan. Sain siitä hyvän mielen, enkä ole koskaan tuntenut itseäni kynnysmatoksi. Toivon omien lasteni ja miniöiden muistavan minua, kun en itse enää pysty tai jaksa laittaa tarjoilua.

Itsekkyys on nykyajan tauti! Minä minä minä minä...loputtomiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen vietiin anopille kakku ja kukka ja laitettiin ruokaa siellä. Anoppi on +80 ja muistisairas joten ei todellakaan hänen tartte terveille nuorille ihmisille laitella. tänään oma äiti tuli meille syömään ja kakkukaffelle, hän on +80 ja liikuntarajoitteinen joten ei tarvitse hänenkään enää muille laittaa. Ovat varmasti osansa hoitaneet, nyt saavat nauttia nämä viimeiset vuotensa

Ennen koronaa kaikki isovanhemmat tuli meille syömään, nyt porrastetaan niin että kaikkia nähdään muttei kokoonnuta isolla porukalla

Kai miehesi osallistui äitinsä passaamiseen?

Tottakai osallistui. Minä tein sen kakun, lapset salaatin ja mies hoiti kalan ja lihan grillaamisen anoppilassa. Kävi ostamassa kukat (minulle, äidilleen JA minun äidilleni) ja tänään taas grillasi ja sen jälkeen siivosi keittiön kun minä vein äidin pihalle kahvittelemaan

Meillä on muutenkin tapana kummankin hoitaa kotitöitä niin ettei mulla ole syytä vetää marttyyrin viittaa harteille ja valittaa miehen tekemisistä eikä se ole mikään iso juttu vaan enempi itsestäänselvyys että se tekee joka ehtii

Ymmärrätkö siis, että sinun tilanteessasi ja ap:n tilanteessa on niin olennainen ero, että sinun tarinasi itse asiassa ei kuulu lainkaan tähän keskusteluun?

Avauksessa kysytään ”mites teillä muilla”, ei haeta vertaistukea

Näen mielessäni tilanteen, jossa joku itsekäs ”leipokoon mies itse äidilleen”-tyyppi sanoo jonain kauniina aamuna miehelleen että äidin luo pitäisi mennä siirtämään sohva/ rakentamaan terassi/ korjaamaan portaat/ jotain muuta ja mies sanoo että mee keskenäs, ei oo mun äiti

🤣🤣🤣

Meillä vietettiin äitienpäiväjuhlat eilen. Miniän vanhemmat ja anoppikin mukana.

Tarjoilut teki vävyt, poikamme ja lapsettomat tyttäremme sekä lastenlapset auttoivat. Se oli heidän lahjansa meille 6:lle äidille

Pääsevät kuitenkin monta kertaa vuodessa valmiiseen pöytään joten kiva kun edes kerran vuodessa näinpäin

Meillä mies leipoi lasten kanssa kakun ja sitä vietiin yhdessä anopille sekä omalle äidilleni. Minulle tekivät aamulla kunnon aamupalan. Äitienpäivä on minunkin juhlapäiväni, ei vain mummojen. Minusta on oikein, että mies ja lapset hoitavat silloin tarjoilut. Isänpäivänä sitten taas minä ja lapset.

Ihme härdellin on aika moni saanut äitienpäivästä. Tuollaisella joka puolelle hästäämisellä vain väsyttää itsensä.

Meillä, onneksi, vietetään äitienpäivää rennosti vain omalla porukalla. Meidän arki on niin kiireistä, että nautin täysin siitä, että sinä yhtenä päivänä minulle on tehty aamupala ja mies ja lapset leipovat ja laittavat ruokaa tai käymme ravintolassa syömässä. Puuhastelemme muutenkin koko päivän jotain kivaa ihan vain omalla perheellä.

Soitamme mieheni kanssa molemmat omille äideillemme onnittelupuhelun ja jo aikaisemmin viikolla on laitettu kortit ja pienet muistamiset postiin. Tämä kuvio on sopinut kaikille enemmän kuin hyvin. Vierailemme mummoloissa sitten ihan muina viikonloppuina, mutta äitien- ja isänpäivä on pyhitetty vain tälle meidän omalle perheelle.

Mitä tarinan miehet puuhaavat? Tekevät tarjottavia vaimojensa äideille?

Muutama päivä sitten paikallisessa sanomalehdessä oli eläkeläisnaisen avautuminen aiheesta. Tätä äiti-ihmistä otti pattiin se, että hänen 760 euron eläkkeensä ei riitä edes elämiseen, ja nyt hänen pitäisi taikoa äitienpäivätarjoilut aikuisille lapsilleen ja näiden perheille.

Että tämäkin näkökulma ihan huomionarvoinen, jos on pieni eläke voi tarjoilujen loihtiminen olla rahallisesti aika vaikeaa, siksi kakkujen yms vieminen on paikallaan. Sitä ei aina tajuakaan, miten pieni eläke on esim niillä naisilla, jotka ovat hoitaneet lapsiaan kotona pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Näen mielessäni tilanteen, jossa joku itsekäs ”leipokoon mies itse äidilleen”-tyyppi sanoo jonain kauniina aamuna miehelleen että äidin luo pitäisi mennä siirtämään sohva/ rakentamaan terassi/ korjaamaan portaat/ jotain muuta ja mies sanoo että mee keskenäs, ei oo mun äiti

🤣🤣🤣

Eikö miehen rahat riitä kakun hankkimiseen leipomosta vai eikö sellainen vaihtoehto tule edes mieleen? Nuo terassinrakentamistapaukset ovat sen verran harvinaisia, että sulla menee nyt vähän yli. Minulla ei tulisi mieleenkään nakittaa tuollaista hommaa omalle miehelle, kun remppafirmojakin on. Jos vanhemman omat rahat ei riitä terassin rakentamiseen, niin olkoon ilman, se ei ole pakollinen.

Vierailija kirjoitti:

Muutama päivä sitten paikallisessa sanomalehdessä oli eläkeläisnaisen avautuminen aiheesta. Tätä äiti-ihmistä otti pattiin se, että hänen 760 euron eläkkeensä ei riitä edes elämiseen, ja nyt hänen pitäisi taikoa äitienpäivätarjoilut aikuisille lapsilleen ja näiden perheille.

Että tämäkin näkökulma ihan huomionarvoinen, jos on pieni eläke voi tarjoilujen loihtiminen olla rahallisesti aika vaikeaa, siksi kakkujen yms vieminen on paikallaan. Sitä ei aina tajuakaan, miten pieni eläke on esim niillä naisilla, jotka ovat hoitaneet lapsiaan kotona pitkään.

Jotain vikaa tuollaissa naisissa on, jos asiaa ei uskalla sanoa edes omille lapsilleen.

Tottakai viette. Meillä mies myös alussa oletti että minä hoidan tälläiset "naisten" työt kuten leipomisen hänenkin suvulleen. Ja siis mielelläni leivon jos huvittaa, mutta se ei voi olla yleinen oletus. Nykyään hän itse ehdottaa että mitä leikittäisiin tai miten voi auttaa ja hoidamme tälläiset asiat yhdessä ja mieskin on oppinut ihan omatoimisesti leipomaan helpon suklaakakun, täytekakun ja korvapuusteja.

Miehen perheessä on ollut tapana että miehet ei osallistu tälläiseen ja juhlien ja lahjojen järkkäily on naisten hommaa. Eli hän mielellään vastaanottaa, mutta ei osaa antaa.

Nykyään oppinut siis myös antamaan ihan omatoimisesti. Eli minulle tulee äitienpäoväkahvit sänkyyn ja lasten kanssa leipoo/hakee kaupasta herkkua.