Mieheni veljen vaimo oli sitä mieltä, että meidän miniöiden pitäisi viedä mennessämme äitienpäivätarjottavat anoppilaan

Tänään taas monissa ketjuissa mieltä pahoitettu, kun ei ole miehet eikä lapset hoksanneet muistaa, itse on omat äitienpäivänsä saanut moni äiti järjestää.

Varmaan juuri näistä lapsista tulee aikuisenkin juuri niitä, jotka aina vain äitinsä valmiiseen pöytään haluavat mennä, siellä äiti edelleen omat juhlansa kokkaa ja leipoo.

Mitäs sitten kun tämä ”vanha” äiti ei enää ole olemassa, kuka tätä nuorempaa sukupolvea passaa ja juhlat järjestää???

Vierailija kirjoitti:

Perheenäidin pitäisi siis äitienpäivänä ilmeisesti pistää pöytä koreaksi niin omassa kodissaan, vanhempiensa luona että appivanhemmilla?

Huhhuh, on siinä juhlaa kerrakseen, ihan perheenäitinä liikutun tästä oman äitiyteni yltäkylläisestä juhlimisesta ja arvostamisesta.

Niin, ajattele, miten oma perhe pettyy, kun äiti väsyneenä ei jaksa itselleen leipomuksia tehdä. Sitä sitten ruoditaan mummuloissa kakkua posket pullollaan.

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas monissa ketjuissa mieltä pahoitettu, kun ei ole miehet eikä lapset hoksanneet muistaa, itse on omat äitienpäivänsä saanut moni äiti järjestää.

Varmaan juuri näistä lapsista tulee aikuisenkin juuri niitä, jotka aina vain äitinsä valmiiseen pöytään haluavat mennä, siellä äiti edelleen omat juhlansa kokkaa ja leipoo.

Mitäs sitten kun tämä ”vanha” äiti ei enää ole olemassa, kuka tätä nuorempaa sukupolvea passaa ja juhlat järjestää???

Mun miehellä on tuollainen äiti, mutta kyllä hän minua osaa passata ja helliä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole anoppia, hän on kuollut vuosikausia ennen kuin puolisoani edes tapasin, mutta eipä olisi tullut mieleenikään, että minun tehtäväni olisi huolehtia hänen lahjastaan tai tarjoiluistaan. Enkä todellakaan ole hetkeäkään koskaan odottanut, että miniäni huolehtisi minun lahjastani tai tekisi minulle kakkua.

Ei se sinun velvollisuutesi olekaan.

Mutta entä jos joskus tekisitkin jotain sellaista ihan vaan ystävällisyyttäsi?  Onko täysin mahdoton ajatus?

Jos mieheni olisi pyytänyt minua auttamaan niin kyllä, varmaankin olisin auttanut. Mutta kuten sanottu, ei olisi tullut mieleenikään, että se olisi minun tehtäväni.

Eipä hätää. Täällä on kyllä iso joukko palvelualttiita kynnysmattoja, jotka pitävät huolta että sinä ja muutkin naiset tajuavat että tehtäväsi on palvella miehen sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas näkee kuinka naisille luodaan vaatimuksia. Ja noita vaatimuksia luovat toiset naiset suu vaahdossa.

Siis miksi miniän täytyisi hoitaa anopin äitienpäivä?! Eiköhän se ole miehen tehtävä muistaa äitiään. Miniällä on oma äitinsä jota muistaa. Käsittämätöntä ja epäreilua laittaa miniän harteille anopin äitienpäivän onnistuminen. Itse en tuohon suostuisi. Minulla on oma äiti. Joka tosin itse muinoin otti tuon piikan roolin ja hoiti isäni suvulle joulukukat, isäni kummilapselle lahjat ym. kaikki mahdolliset muistamiset.

Naiset, ei ole pakko, jos ei tahdo.

Mutta saa jos tahtoo, eikä sen takia ansaitse tulla nimitellyksi kynnysmatoksi ja nöyristelijäksi.

Ahaa. Mikä olisi poliittisesti korrekti termi jota kynnysmatosta käytetään, että kynnysmatto ei heräisi tajuamaan olevansa kynnysmatto?

Mikä tekee omaa tahtoaan toteuttavasta ihmisestä kynnysmaton?

Se, että oma tahto on olla nöyristelevä koira.

Ja sinä olet se, jolla on oikeus olla tällaisen asian määrittelijä?  

Muista sitten, että myös sinä olet kynnysmatto, koska toteutat elämässäsi omaa tahtoasi.  

Sinullahan ei ole koskaan elämässäsi tarve olla toiselle ihmiselle miellyttävä, auttaa toista ihmistä, antaa jotain toiselle ihmiselle, osoittaa kenellekään huolenpitoa, välittää toisesta ihmisestä?

Kylläpäs sinä pidät kynsin ja hampain kiinni kynnysmaton roolistasi. No, ei ole sinun syysi. Tuo on ihan tietty persoonallisuustyyppi. Elämä pyörii täysin muiden ihmisten palvelemisen ympärillä. Ja he myös edellyttävät että heitä palvotaan sen vuoksi. Kun joku sanoo tuon palvelemisen olevan arvotonta, seuraa raivokohtaus.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä annan lahjan omalle äidilleni ja mieheni hommaa lahjan omalleen. Kummallinen oletus, että miniän pitäisi järkätä lahjat miehen puolesta.

Meillä nyt tapahtuu kaikkea muutakin kummallista. Esim. mies on leikannut sekä oman äitinsä että minun äitini nurmikkot, eikä ole milloinkaan ollut sitä mieltä, että jälkimmäinen ei kuulu hänen hommiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole anoppia, hän on kuollut vuosikausia ennen kuin puolisoani edes tapasin, mutta eipä olisi tullut mieleenikään, että minun tehtäväni olisi huolehtia hänen lahjastaan tai tarjoiluistaan. Enkä todellakaan ole hetkeäkään koskaan odottanut, että miniäni huolehtisi minun lahjastani tai tekisi minulle kakkua.

Ei se sinun velvollisuutesi olekaan.

Mutta entä jos joskus tekisitkin jotain sellaista ihan vaan ystävällisyyttäsi?  Onko täysin mahdoton ajatus?

Jos mieheni olisi pyytänyt minua auttamaan niin kyllä, varmaankin olisin auttanut. Mutta kuten sanottu, ei olisi tullut mieleenikään, että se olisi minun tehtäväni.

Eipä hätää. Täällä on kyllä iso joukko palvelualttiita kynnysmattoja, jotka pitävät huolta että sinä ja muutkin naiset tajuavat että tehtäväsi on palvella miehen sukua.

uliuliöliöööö.

mitä sinä olet ikinä tehnyt yhdenkään miehen eteen? 

Nythän on kyse niistä miesten äideistä. Miksei pojat leivo tai osta äideilleen äitienpäiväkakkua, miksi se on miniöiden homma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole anoppia, hän on kuollut vuosikausia ennen kuin puolisoani edes tapasin, mutta eipä olisi tullut mieleenikään, että minun tehtäväni olisi huolehtia hänen lahjastaan tai tarjoiluistaan. Enkä todellakaan ole hetkeäkään koskaan odottanut, että miniäni huolehtisi minun lahjastani tai tekisi minulle kakkua.

Ei se sinun velvollisuutesi olekaan.

Mutta entä jos joskus tekisitkin jotain sellaista ihan vaan ystävällisyyttäsi?  Onko täysin mahdoton ajatus?

Minä olen leiponut anopin ja apen syntymäpäiville muutaman kerran lähes kaikki tarjottavat. En kuitenkaan ole enää niin pyyteetön, että käytän itselle tärkeän päivän muille. Myös minulla on oikeus äitienpäivään. Ensimmäisen kerran rohkenin vaatia sitä silloin, kun esikoinen oli viimeistä kevättä kotona, muuten äitienpäivät meni aina mummojen ehdoilla.

Eli et tehnyt sitä silkkaa hyvän hyvyyttäsi, vaan toisten odotusten mukaisesti.  Siinä on tietysti aina hiukan hapan maku mukana.  Ei itseään pidäkään unohtaa, vaan tehdä näitä asioita vain silloin, kun se itsestä hyvältä tuntuu ja haluaa tehdä.  

Maailmassa kun on niin paljon asioita, joita pitää tehdä, vaikka ei niin haluaisikaan, niin onhan sitä oikeus ajatella itseäänkin.  Äitienpäivään latautuu ehkä liiankin isoja odotuksia tai oletuksia.  Jos jotain alkaa tehdä säännöllisesti, vaikkapa siis leipoa anopille kakkuja ja pullia äitienpäiväksi, niin lopultahan siitä tuleekin sääntö.  Ja siitä on vaikea irtautua, kun ne mummot vanhenee vielä koko ajan.  Se oma äitienpäivänvietto kutistuu, kun on muistettava niitä mummoja.  Mutta onko tuo niin kauhean suuri asia sitten, sitähän voi tietysti miettiä.

Oma äitini on 96-vuotias.  Tavaksi on tosiaan jo tullut mennä kaikki me lapset porukottemme kanssa mennä sinne äidin luokse ja mehän ne tarjottavatkin hoidetaan, kun ei äidistä ole pitkään aikaan siihen enää ollut.  Hyvä jos kahviakaan osaa enää keittää.  Toisaalta se on kivaa, siellä nähdään sitten toisiammekin aina.  Lahjoja ei enää viedä, kukat ja kortit riittää.

Onhan tää nyt ihan kiinni tilanteesta. Kun olin vielä naimisissa niin mieheni teki aamupalan ja toi kukkia/vei ulos syömään. Anoppia kun mentiin silloin onnittelemaan niin tehtiin yhdessä kaikki ettei hänen tarvinnut tehdä kaikkea yksin. 

Nyt sinkkuna niin laitan ruoat itse koska lapset on vielä sen verran pieniä. Vanhempi auttaa tosin ihan täysillä, ja iso apu onkin jo hänestä. 

Ex-mies toi kukkia. 

En mä nyt osaa mistään valittaa.

Riippuu tietysti aika paljon tilanteesta. Meillä anoppi rakastaa leipomista ja hänellä on yleensä enemmänkin vaikeuksia löytää leivonnaisilleen menekkiä, eihän ne nyt apen kanssa voi kauheasti vetää, joten emme vie tarjoamisia mukanamme. 

Omalle mummolleni viemme tarjoilut, koska hän ei ole enää leivontakunnossa. Olisi aika tylyä ilmaantua passattavaksi, kun toisella on jo vaikeuksia jokapäiväisessä elämässä. Vaikeaahan hänelle oli antautua toisten passattavaksi, mutta sellaista se on. 

Mieshän se tässä tapauksessa olisi joka ne tarjottavat tekisi omalle äidilleen. Miksi miniän pitäisi niitä alkaa tekemään? Hän tekee sitten omalle äidilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas näkee kuinka naisille luodaan vaatimuksia. Ja noita vaatimuksia luovat toiset naiset suu vaahdossa.

Siis miksi miniän täytyisi hoitaa anopin äitienpäivä?! Eiköhän se ole miehen tehtävä muistaa äitiään. Miniällä on oma äitinsä jota muistaa. Käsittämätöntä ja epäreilua laittaa miniän harteille anopin äitienpäivän onnistuminen. Itse en tuohon suostuisi. Minulla on oma äiti. Joka tosin itse muinoin otti tuon piikan roolin ja hoiti isäni suvulle joulukukat, isäni kummilapselle lahjat ym. kaikki mahdolliset muistamiset.

Naiset, ei ole pakko, jos ei tahdo.

Mutta saa jos tahtoo, eikä sen takia ansaitse tulla nimitellyksi kynnysmatoksi ja nöyristelijäksi.

Ahaa. Mikä olisi poliittisesti korrekti termi jota kynnysmatosta käytetään, että kynnysmatto ei heräisi tajuamaan olevansa kynnysmatto?

Mikä tekee omaa tahtoaan toteuttavasta ihmisestä kynnysmaton?

Se, että oma tahto on olla nöyristelevä koira.

Ja sinä olet se, jolla on oikeus olla tällaisen asian määrittelijä?  

Muista sitten, että myös sinä olet kynnysmatto, koska toteutat elämässäsi omaa tahtoasi.  

Sinullahan ei ole koskaan elämässäsi tarve olla toiselle ihmiselle miellyttävä, auttaa toista ihmistä, antaa jotain toiselle ihmiselle, osoittaa kenellekään huolenpitoa, välittää toisesta ihmisestä?

Kylläpäs sinä pidät kynsin ja hampain kiinni kynnysmaton roolistasi. No, ei ole sinun syysi. Tuo on ihan tietty persoonallisuustyyppi. Elämä pyörii täysin muiden ihmisten palvelemisen ympärillä. Ja he myös edellyttävät että heitä palvotaan sen vuoksi. Kun joku sanoo tuon palvelemisen olevan arvotonta, seuraa raivokohtaus.

Revittele vaan lisää omasta päästäsi noita täysin paikkaansapitämättömiä oletuksia - ainakin minusta, kun et minua lainkaan tunne.  Sinun persoonallisuusarviosi meni kyllä niin metsään kuin mennä voi, mutta laadi toki lisää niin paljon kuin haluat.

Appi teki ruuan, miehen sisko toi kakun ja me vietiin kukkia. Näin meillä meni. Joskus ollaan myös viety appi ja anoppi syömään, mutta nyt ei oikein oltu ravintolatuulella. Omalle äidille lähetin kukkia, kun en päässyt paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas näkee kuinka naisille luodaan vaatimuksia. Ja noita vaatimuksia luovat toiset naiset suu vaahdossa.

Siis miksi miniän täytyisi hoitaa anopin äitienpäivä?! Eiköhän se ole miehen tehtävä muistaa äitiään. Miniällä on oma äitinsä jota muistaa. Käsittämätöntä ja epäreilua laittaa miniän harteille anopin äitienpäivän onnistuminen. Itse en tuohon suostuisi. Minulla on oma äiti. Joka tosin itse muinoin otti tuon piikan roolin ja hoiti isäni suvulle joulukukat, isäni kummilapselle lahjat ym. kaikki mahdolliset muistamiset.

Naiset, ei ole pakko, jos ei tahdo.

Mutta saa jos tahtoo, eikä sen takia ansaitse tulla nimitellyksi kynnysmatoksi ja nöyristelijäksi.

Ahaa. Mikä olisi poliittisesti korrekti termi jota kynnysmatosta käytetään, että kynnysmatto ei heräisi tajuamaan olevansa kynnysmatto?

Mikä tekee omaa tahtoaan toteuttavasta ihmisestä kynnysmaton?

Se, että oma tahto on olla nöyristelevä koira.

Ja sinä olet se, jolla on oikeus olla tällaisen asian määrittelijä?  

Muista sitten, että myös sinä olet kynnysmatto, koska toteutat elämässäsi omaa tahtoasi.  

Sinullahan ei ole koskaan elämässäsi tarve olla toiselle ihmiselle miellyttävä, auttaa toista ihmistä, antaa jotain toiselle ihmiselle, osoittaa kenellekään huolenpitoa, välittää toisesta ihmisestä?

Kylläpäs sinä pidät kynsin ja hampain kiinni kynnysmaton roolistasi. No, ei ole sinun syysi. Tuo on ihan tietty persoonallisuustyyppi. Elämä pyörii täysin muiden ihmisten palvelemisen ympärillä. Ja he myös edellyttävät että heitä palvotaan sen vuoksi. Kun joku sanoo tuon palvelemisen olevan arvotonta, seuraa raivokohtaus.

Olen eri vastaaja, mutta ei todellakaan pyöri, vaan muiden ihmisten auttaminen ja ilahduttaminen on kivaa vastapainoa, kun töissä oma rooli on ihan toisenlainen. Enkä ole lainkaan raivokohtauksia saavaa ihmistyyppiä. 

t. yksi kynnysmatoksi nimitelty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole anoppia, hän on kuollut vuosikausia ennen kuin puolisoani edes tapasin, mutta eipä olisi tullut mieleenikään, että minun tehtäväni olisi huolehtia hänen lahjastaan tai tarjoiluistaan. Enkä todellakaan ole hetkeäkään koskaan odottanut, että miniäni huolehtisi minun lahjastani tai tekisi minulle kakkua.

Ei se sinun velvollisuutesi olekaan.

Mutta entä jos joskus tekisitkin jotain sellaista ihan vaan ystävällisyyttäsi?  Onko täysin mahdoton ajatus?

Minä olen leiponut anopin ja apen syntymäpäiville muutaman kerran lähes kaikki tarjottavat. En kuitenkaan ole enää niin pyyteetön, että käytän itselle tärkeän päivän muille. Myös minulla on oikeus äitienpäivään. Ensimmäisen kerran rohkenin vaatia sitä silloin, kun esikoinen oli viimeistä kevättä kotona, muuten äitienpäivät meni aina mummojen ehdoilla.

Eli et tehnyt sitä silkkaa hyvän hyvyyttäsi, vaan toisten odotusten mukaisesti.  Siinä on tietysti aina hiukan hapan maku mukana.  Ei itseään pidäkään unohtaa, vaan tehdä näitä asioita vain silloin, kun se itsestä hyvältä tuntuu ja haluaa tehdä.  

Maailmassa kun on niin paljon asioita, joita pitää tehdä, vaikka ei niin haluaisikaan, niin onhan sitä oikeus ajatella itseäänkin.  Äitienpäivään latautuu ehkä liiankin isoja odotuksia tai oletuksia.  Jos jotain alkaa tehdä säännöllisesti, vaikkapa siis leipoa anopille kakkuja ja pullia äitienpäiväksi, niin lopultahan siitä tuleekin sääntö.  Ja siitä on vaikea irtautua, kun ne mummot vanhenee vielä koko ajan.  Se oma äitienpäivänvietto kutistuu, kun on muistettava niitä mummoja.  Mutta onko tuo niin kauhean suuri asia sitten, sitähän voi tietysti miettiä.

Oma äitini on 96-vuotias.  Tavaksi on tosiaan jo tullut mennä kaikki me lapset porukottemme kanssa mennä sinne äidin luokse ja mehän ne tarjottavatkin hoidetaan, kun ei äidistä ole pitkään aikaan siihen enää ollut.  Hyvä jos kahviakaan osaa enää keittää.  Toisaalta se on kivaa, siellä nähdään sitten toisiammekin aina.  Lahjoja ei enää viedä, kukat ja kortit riittää.

Ihan itse tarjouduin, otin jopa lomapäiviä ennen juhlia, että saan rauhassa tehdä kaiken. Mutta olen kyllä itsekäs, sen myönnän, kun minulla on omat toiveet äitienpäivälle. Ihan liian pitkään äitienpäivät oli minuuttiaikataulussa juoksemista paikasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas näkee kuinka naisille luodaan vaatimuksia. Ja noita vaatimuksia luovat toiset naiset suu vaahdossa.

Siis miksi miniän täytyisi hoitaa anopin äitienpäivä?! Eiköhän se ole miehen tehtävä muistaa äitiään. Miniällä on oma äitinsä jota muistaa. Käsittämätöntä ja epäreilua laittaa miniän harteille anopin äitienpäivän onnistuminen. Itse en tuohon suostuisi. Minulla on oma äiti. Joka tosin itse muinoin otti tuon piikan roolin ja hoiti isäni suvulle joulukukat, isäni kummilapselle lahjat ym. kaikki mahdolliset muistamiset.

Naiset, ei ole pakko, jos ei tahdo.

Mutta saa jos tahtoo, eikä sen takia ansaitse tulla nimitellyksi kynnysmatoksi ja nöyristelijäksi.

Ahaa. Mikä olisi poliittisesti korrekti termi jota kynnysmatosta käytetään, että kynnysmatto ei heräisi tajuamaan olevansa kynnysmatto?

Mikä tekee omaa tahtoaan toteuttavasta ihmisestä kynnysmaton?

Se, että oma tahto on olla nöyristelevä koira.

Ja sinä olet se, jolla on oikeus olla tällaisen asian määrittelijä?  

Muista sitten, että myös sinä olet kynnysmatto, koska toteutat elämässäsi omaa tahtoasi.  

Sinullahan ei ole koskaan elämässäsi tarve olla toiselle ihmiselle miellyttävä, auttaa toista ihmistä, antaa jotain toiselle ihmiselle, osoittaa kenellekään huolenpitoa, välittää toisesta ihmisestä?

Kylläpäs sinä pidät kynsin ja hampain kiinni kynnysmaton roolistasi. No, ei ole sinun syysi. Tuo on ihan tietty persoonallisuustyyppi. Elämä pyörii täysin muiden ihmisten palvelemisen ympärillä. Ja he myös edellyttävät että heitä palvotaan sen vuoksi. Kun joku sanoo tuon palvelemisen olevan arvotonta, seuraa raivokohtaus.

Oletko miettinyt käydä psykiatrin juttusilla, voisi helpottaa oloa. Ei normaali toisten ilahduttaminen ole sama kuin kynnysmattona oleminen mitä sinä näet kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole anoppia, hän on kuollut vuosikausia ennen kuin puolisoani edes tapasin, mutta eipä olisi tullut mieleenikään, että minun tehtäväni olisi huolehtia hänen lahjastaan tai tarjoiluistaan. Enkä todellakaan ole hetkeäkään koskaan odottanut, että miniäni huolehtisi minun lahjastani tai tekisi minulle kakkua.

Ei se sinun velvollisuutesi olekaan.

Mutta entä jos joskus tekisitkin jotain sellaista ihan vaan ystävällisyyttäsi?  Onko täysin mahdoton ajatus?

Jos mieheni olisi pyytänyt minua auttamaan niin kyllä, varmaankin olisin auttanut. Mutta kuten sanottu, ei olisi tullut mieleenikään, että se olisi minun tehtäväni.

Eipä hätää. Täällä on kyllä iso joukko palvelualttiita kynnysmattoja, jotka pitävät huolta että sinä ja muutkin naiset tajuavat että tehtäväsi on palvella miehen sukua.

uliuliöliöööö.

mitä sinä olet ikinä tehnyt yhdenkään miehen eteen? 

Nythän on kyse niistä miesten äideistä. Miksei pojat leivo tai osta äideilleen äitienpäiväkakkua, miksi se on miniöiden homma?

ei ole "miesten" tehtävä. ainoastaan omalle äidilleen 

Mun miehen äiti on viimeisen päälle passaaja ja veljensä myös taitava löytämään passaavat naisystävät. Mikä lie arviointivirhe käynyt miehelleni kun valitsi minut.

Olen mielenkiinnolla seurannut miten nämä naiset suostuvat mihin vain röyhkeys riittää. He ovat aikuisia ihmisiä ja varmasti saavat roolistaan jotain iloa, en siis ajattele valintansa olevan väärä, tai minun asiani. Mutta sen sanon että se on valinta, jota en lainkaan ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tämä tietenkään ole miniöiden homma, vaan miesten (anopin poikien).

Nimenomaan näin. Uskomatonta, että vieläkin jotkut eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä annan lahjan omalle äidilleni ja mieheni hommaa lahjan omalleen. Kummallinen oletus, että miniän pitäisi järkätä lahjat miehen puolesta.

Meillä nyt tapahtuu kaikkea muutakin kummallista. Esim. mies on leikannut sekä oman äitinsä että minun äitini nurmikkot, eikä ole milloinkaan ollut sitä mieltä, että jälkimmäinen ei kuulu hänen hommiinsa.

Meillä myös.  Ei mun remonttireiska-mies koskaan kysy, miksi se on juuri hänen tehtävänsä korjata kaikki anoppinsa rikkimenneet laitteet ja tehdä remppaa sen asunnossa ja olla apuna kaikessa missä vaan voi.  Se tekee ton kaiken ihan siksi, kun se autettava tai muuten muistettava on mun äiti!  

Miettikääs sitä.