Lue keskustelun säännöt.
Mies vaihtoi lennosta uuteen
09.05.2021 |
Erosimme kuukausi sitten miehen kanssa ja mies oli se joka teki lopullisen päätöksen erosta. Nyt on sitten selvinnyt, että on ilmeisesti samoin tein alkanut pyörimään työkaverinsa kanssa, jonka aavistelin jo aiemmin olevan kiinnostunut miehestäni ja tiedän heidän olleen myös työn ulkopuolella yhteyksissä. Mies ilmeisesti viettää öitään naisen asunnolla ja muutoinkin pyörivät yhdessä. Meillä on yhteinen lapsi ja hänkin on kertonut naisen olleen mukana kun ovat isän kanssa viettäneet aikaa. Miehen mukaan mitään sutinaa ei ole ollut ennen meidän eroa vaan hänen mukaansa olen ollut täysin turhasta mustasukkainen. Miehen välit tuohon naiseen oli yksi iso syy siihen miksi meille ero tuli, vaikka syitä oli muitakin. Hän on kuitenkin saanut minut tuntemaan jälkeenpäin suurta syyllisyyttä siitä että tunsin suhteen aikana mustasukkaisuutta heidän väleistään ilman syytä. Mutta kyllähän se herättää kysymyksiä jos samoin tein eron jälkeen aletaan suhteeseen. Asiahan ei tietenkään minulle enää sinänsä kuulu, mutta kuvio satuttaa hyvin paljon. Lapsen takia joudumme tietenkin olemaan tekemisissä mikä tuntuu tällä hetkellä aika raskaalta, mutta yritän parhaani mukaan asettua tilanteen yläpuolelle. Silti päässä risteilee paljon ajatuksia siitä puhuuko mies totta, että todellakaan heillä ei ollut mitään vispilänkauppaa suhteemme aikana vaan kuvittelin kaiken. Olen soimannut itseäni melkoisesti näistä asioista.
Onko jollain kokemusta vastaavasta?
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne kuin ap:lla. Mies ilmoitti erosta kuukausi sitten. Meillä kouluikäisiä lapsia ja pitkä avioliitto.
Tämä on aiva kamala tilanne!! Millainen nainen alkaa salaseurustelemaan naimisissa olevan lapsiperheen isän kanssa?
He ovat jo nyt ostamassa yhteistä omaa asuntoa vaikka meidän avioero on vasta vireillä ja omaisuuttakaan ei ole ositettu. Lapsille tuota naista ei ole vielä esitelty. Miten tällaiset suhteet edes kestävät?
Itse selviän, mutta lapset säälittävät. Äiti heitettiin romukoppaan, perhe hajotettiin ja isällä jo uusi nainen. Lapset ovat todella järkyttyneitä, kouluikäiset nimittäin ymmärtävät tilanteen todellisuuden.
Mä en ymmärrä näitä, joille se eka reaktio on "Miten joku voi viedä varatun perheenisän?"
Vieraalle ihmiselle se teidän perhe on hyvin teoreettinen ja abstrakti käsite. Siihen tietty vielä lisätään sen perheellisen yksipuolinen kuvaus onnettomasta, muutenkin hajoamassa olevasta suhteesta (jossa kärvistellään lasten takia, rakkaus tietenkin on kuollut jo kauan sitten, hän kertoo). Miksi sen perheen hajottamisen pitäisi olla isompi asia sille toiselle naiselle?
Mielestäni paljon oleellisempi kysymys on: "Millainen perheenisä aloittaa salasuhteen toisen naisen kanssa?"
Tähän sinä varmaankin kykenet helpommin vastaamaan, sillä päätit perustaa perheen sellaisen miehen kanssa.
Ohiksena mietin, miksi niitä miehiä, jotka ovat "eroamassa ihan just, kun vaimo on aivan kamala hirviö" on paljon enemmän kuin jo eronneita, joilla on ok välit exään ja lasten asiat sovittu yhteisymmärryksessä.
Itse ainakin naisena olen aina välttänyt näitä tällä sekunnilla tai heti huomenna eroavia ja "traagisia avioliittotarinoita kertovia" pienten lasten isiä. Paljon luotettavammalta tuntuu heti aluksi mies, joka on suoraselkäisesti eronnut ja vaikka oitis myöntää, että itsessä oli myös vikaa. Pettämisen tunnustaminen ois tosin aika järkyttävää.
Olen usein kuullut juttua, ihan lähipiiristä, kuinka lopulta itkien selitellään, että ei se mitään eroamassa ole, kun niille syntyykin vauva".
Joten eiköhän nainen sen verran voi odotella, että miehen siviilisääty on 'eronnut'.
Toki niitä oikeasti jo vuosiakin ilman mitään kontaktia vaimoonsa eläviä on, kun on täysihoito niin kivaa. Ja vaimo tyytyy olemaan jopa ilman seksiä, kun ajattelee, että tämä on vaan joku väliaikainen vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samankaltainen tilanne aikoinaan. Mies ei halunnut keskustella kanssani suhteen ongelmista, eikä käydä pariterapiassa, itse yritin pitää perhettä kasassa (kaksi lasta). Mies viihtyi kovasti kavereidensa seurassa, johon kuului myös eräs nainen - "kaveri". Missään vaiheessa hän ei tunnustanut mitään (eikä varmaan vieläkään), mutta muuttipa naisen kanssa samana päivänä yhteen, kun erottiin. Ja viikon päästä tutustutti tämän "kaverin" lapsiin. No, vanhan suhteen lapset jäivätkin sitten sivurooliin, alkoi rakentamaan perhettä tämän uuden naisen kanssa.
Että nopeasti ne kaverisuhteet muuttuvat :)
Ot, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko niin, että miehet harvoin epäilevät/vaistoavat mitään, jos se vaimo vaikka säätää siellä työpaikalla työkaverinsa kanssa? Sitten se vaimo pamauttaa, että erotaan ja kunnon suhde pääsee alkamaan sen työkaverin kanssa..? Ja tämä kaikki tulee miehelle ihan yllätyksenä. Usein saa kuulla juuri niin, että se nainen on jo pitkään epäillyt miehellään olevan jotain meneillään vaikka siellä työpaikalla tai kaveripiirissä. Sitten, kun nainen kysyy epäilyttävistä asioista hän saa kuulla olevansa mustasukkainen hullu, mutta kuitenkin lopulta se nainen olikin oikeassa...
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samankaltainen tilanne aikoinaan. Mies ei halunnut keskustella kanssani suhteen ongelmista, eikä käydä pariterapiassa, itse yritin pitää perhettä kasassa (kaksi lasta). Mies viihtyi kovasti kavereidensa seurassa, johon kuului myös eräs nainen - "kaveri". Missään vaiheessa hän ei tunnustanut mitään (eikä varmaan vieläkään), mutta muuttipa naisen kanssa samana päivänä yhteen, kun erottiin. Ja viikon päästä tutustutti tämän "kaverin" lapsiin. No, vanhan suhteen lapset jäivätkin sitten sivurooliin, alkoi rakentamaan perhettä tämän uuden naisen kanssa.
Että nopeasti ne kaverisuhteet muuttuvat :)
Häijy ja kylmä tyyppi. Tuo lasten unohtaminen on järkyttävää. Siellä voi muhia jo samanlainen tilanne uuden kanssa, kun huomaa, että samanlaista arkea tässä taas eletään, kun perhe kasvaa ja parisuhdeaika väistämättä vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne kuin ap:lla. Mies ilmoitti erosta kuukausi sitten. Meillä kouluikäisiä lapsia ja pitkä avioliitto.
Tämä on aiva kamala tilanne!! Millainen nainen alkaa salaseurustelemaan naimisissa olevan lapsiperheen isän kanssa?
He ovat jo nyt ostamassa yhteistä omaa asuntoa vaikka meidän avioero on vasta vireillä ja omaisuuttakaan ei ole ositettu. Lapsille tuota naista ei ole vielä esitelty. Miten tällaiset suhteet edes kestävät?
Itse selviän, mutta lapset säälittävät. Äiti heitettiin romukoppaan, perhe hajotettiin ja isällä jo uusi nainen. Lapset ovat todella järkyttyneitä, kouluikäiset nimittäin ymmärtävät tilanteen todellisuuden.
Mä en ymmärrä näitä, joille se eka reaktio on "Miten joku voi viedä varatun perheenisän?"
Vieraalle ihmiselle se teidän perhe on hyvin teoreettinen ja abstrakti käsite. Siihen tietty vielä lisätään sen perheellisen yksipuolinen kuvaus onnettomasta, muutenkin hajoamassa olevasta suhteesta (jossa kärvistellään lasten takia, rakkaus tietenkin on kuollut jo kauan sitten, hän kertoo). Miksi sen perheen hajottamisen pitäisi olla isompi asia sille toiselle naiselle?
Mielestäni paljon oleellisempi kysymys on: "Millainen perheenisä aloittaa salasuhteen toisen naisen kanssa?"
Tähän sinä varmaankin kykenet helpommin vastaamaan, sillä päätit perustaa perheen sellaisen miehen kanssa.
Ohiksena mietin, miksi niitä miehiä, jotka ovat "eroamassa ihan just, kun vaimo on aivan kamala hirviö" on paljon enemmän kuin jo eronneita, joilla on ok välit exään ja lasten asiat sovittu yhteisymmärryksessä.
Itse ainakin naisena olen aina välttänyt näitä tällä sekunnilla tai heti huomenna eroavia ja "traagisia avioliittotarinoita kertovia" pienten lasten isiä. Paljon luotettavammalta tuntuu heti aluksi mies, joka on suoraselkäisesti eronnut ja vaikka oitis myöntää, että itsessä oli myös vikaa. Pettämisen tunnustaminen ois tosin aika järkyttävää.
Olen usein kuullut juttua, ihan lähipiiristä, kuinka lopulta itkien selitellään, että ei se mitään eroamassa ole, kun niille syntyykin vauva".
Joten eiköhän nainen sen verran voi odotella, että miehen siviilisääty on 'eronnut'.
Toki niitä oikeasti jo vuosiakin ilman mitään kontaktia vaimoonsa eläviä on, kun on täysihoito niin kivaa. Ja vaimo tyytyy olemaan jopa ilman seksiä, kun ajattelee, että tämä on vaan joku väliaikainen vaihe.
Toisaalta, on myös naisia, jotka on joka kerran tulleet jätetyksi ja joka ikinen taakse jäänyt kumppani on hullu, narsisti, pettäjä. Samoin myös ystävät joiden kanssa on tullut riitaa. Hieman varauksella suhtautuisin myös heidän tarinoihinsa(?)
Ystäväpiiristäni tunnen kaksi miestä kenellä on huonot välit exäänsä. Molemmat on aika..erikoisia.. Lopuilla on kaikilla asialliset välit ex kumppaniinsa, monella eroon liittyi kuitenkin jonkunlaista draamaa, kolmansia osapuolia tms. Valtaosa IRL osaa ottaa siis eron erona ja jättää katkeruuden taakseen. Niin miehistä kuin naisista.
Kannattaa varautua siihen, että lapsiarjen alkaessa uusi suhde voi kariutua nopeasti ja sitten mies haluaa sinut takaisin. Sanoo tietysti, että ei tarkoittanut mitään ja puhuu sukulaisille naisesta perheenrikkojana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niillä varmaan on ollut, mutta koita ajatella niin, että mitä väliä enää.
Sinänsä väliä ei olekaan, mutta hän sai minut ottamaan pääosin syyt niskoilleni erosta kun epäilin heidän suhteensa laatua "turhaan". Olen kärsinyt kovista itsesyytöksistä ja jaloilleen pääseminen on ollut hyvin vaikeaa. Toki eron syynä oli myös mm. lapsen kasvatukseen liittyviä näkemyseroja.
Mies on näköjään aika taitava manipuloimaan. Mietihän nyt, sinä olisit ollut "turhaan" mustasukkainen, jopa niin paljon, että miehelle ei jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota sinusta ja alkaa samantien seukata tämän naisen kanssa, jonka takia olet ollut "turhaan" mustasukkainen.
Joopa joo. Ihan varmasti ovat olleet suhteessa jo ennen teidän eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne kuin ap:lla. Mies ilmoitti erosta kuukausi sitten. Meillä kouluikäisiä lapsia ja pitkä avioliitto.
Tämä on aiva kamala tilanne!! Millainen nainen alkaa salaseurustelemaan naimisissa olevan lapsiperheen isän kanssa?
He ovat jo nyt ostamassa yhteistä omaa asuntoa vaikka meidän avioero on vasta vireillä ja omaisuuttakaan ei ole ositettu. Lapsille tuota naista ei ole vielä esitelty. Miten tällaiset suhteet edes kestävät?
Itse selviän, mutta lapset säälittävät. Äiti heitettiin romukoppaan, perhe hajotettiin ja isällä jo uusi nainen. Lapset ovat todella järkyttyneitä, kouluikäiset nimittäin ymmärtävät tilanteen todellisuuden.
Mä en ymmärrä näitä, joille se eka reaktio on "Miten joku voi viedä varatun perheenisän?"
Vieraalle ihmiselle se teidän perhe on hyvin teoreettinen ja abstrakti käsite. Siihen tietty vielä lisätään sen perheellisen yksipuolinen kuvaus onnettomasta, muutenkin hajoamassa olevasta suhteesta (jossa kärvistellään lasten takia, rakkaus tietenkin on kuollut jo kauan sitten, hän kertoo). Miksi sen perheen hajottamisen pitäisi olla isompi asia sille toiselle naiselle?
Mielestäni paljon oleellisempi kysymys on: "Millainen perheenisä aloittaa salasuhteen toisen naisen kanssa?"
Tähän sinä varmaankin kykenet helpommin vastaamaan, sillä päätit perustaa perheen sellaisen miehen kanssa.
Ohiksena mietin, miksi niitä miehiä, jotka ovat "eroamassa ihan just, kun vaimo on aivan kamala hirviö" on paljon enemmän kuin jo eronneita, joilla on ok välit exään ja lasten asiat sovittu yhteisymmärryksessä.
Itse ainakin naisena olen aina välttänyt näitä tällä sekunnilla tai heti huomenna eroavia ja "traagisia avioliittotarinoita kertovia" pienten lasten isiä. Paljon luotettavammalta tuntuu heti aluksi mies, joka on suoraselkäisesti eronnut ja vaikka oitis myöntää, että itsessä oli myös vikaa. Pettämisen tunnustaminen ois tosin aika järkyttävää.
Olen usein kuullut juttua, ihan lähipiiristä, kuinka lopulta itkien selitellään, että ei se mitään eroamassa ole, kun niille syntyykin vauva".
Joten eiköhän nainen sen verran voi odotella, että miehen siviilisääty on 'eronnut'.
Toki niitä oikeasti jo vuosiakin ilman mitään kontaktia vaimoonsa eläviä on, kun on täysihoito niin kivaa. Ja vaimo tyytyy olemaan jopa ilman seksiä, kun ajattelee, että tämä on vaan joku väliaikainen vaihe.
Ymmärrän pointtisi ja itseäni esim. Tinderissä ärsyttää jopa paljon ennemmän nämä "Olemme yhdessä vain lasten takia, mutta suhde itsessään on kuollut ja siksi etsin vierasta" -miehet, kuin "Suhde on jees, mutta välillä sitä vain tekisi vierasta mieli, sillä seksi ei vaimon kanssa enää ole kovin intohimoista" -miehet. En siis tosiaan kummankaan matkaan lähtisi, mutta jälkimmäisillä (joita on paljon vähemmän) on sentään selkärankaa olla rehellisiä edes itselleen.
Monet ovat kuitenkin ihan käsittämättömän tyhmiä mitä rakkauteen tulee. En nyt tiedä kumpi on surullisempi: se toinen nainen, joka uskottelee itselleen että mies on tosissaan ja jättää vielä vaimonsa, vai se vaimo, joka selittelee itselleen parhain päin kaikki red flagit ja sinnikkäästi uskoo kumppanin uskollisuuteen.
Toisaalta monet sinnittelevät vuosikausia huonoissa suhteissa toivoen, että kumppani muuttuu huomaavaiseksi/lopettaa juomisen tai lyömisen/haluaa sittenkin lapsia/alkaa kantamaan vastuuta tms., vaikka kaikki ulkopuoliset tajuavat että niin ei tule käymään, vaan toivoja tuhlaa aikaansa altistaen itsensä toistuville pettymyksille. Mutta minkäs teet, sillä ei niihin ikinä järkipuhe auta. Tunne-elämän ongelmat tekevät jännää jälkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko niin, että miehet harvoin epäilevät/vaistoavat mitään, jos se vaimo vaikka säätää siellä työpaikalla työkaverinsa kanssa? Sitten se vaimo pamauttaa, että erotaan ja kunnon suhde pääsee alkamaan sen työkaverin kanssa..? Ja tämä kaikki tulee miehelle ihan yllätyksenä. Usein saa kuulla juuri niin, että se nainen on jo pitkään epäillyt miehellään olevan jotain meneillään vaikka siellä työpaikalla tai kaveripiirissä. Sitten, kun nainen kysyy epäilyttävistä asioista hän saa kuulla olevansa mustasukkainen hullu, mutta kuitenkin lopulta se nainen olikin oikeassa...
Kyllä me molemmat aavisteltiin, kyllä sen minusta huomaa hyvin tuntemastaan ihmisestä.
Minä (nainen) en aikoinaan kysynyt mitään kun ymmärsin tavallaan vieraissa käymisen syyn. Vuosia myöhemmin mies ei ehtinyt kysyä kun kerroin itse heti kun huomasin, että oli tunnetta toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samankaltainen tilanne aikoinaan. Mies ei halunnut keskustella kanssani suhteen ongelmista, eikä käydä pariterapiassa, itse yritin pitää perhettä kasassa (kaksi lasta). Mies viihtyi kovasti kavereidensa seurassa, johon kuului myös eräs nainen - "kaveri". Missään vaiheessa hän ei tunnustanut mitään (eikä varmaan vieläkään), mutta muuttipa naisen kanssa samana päivänä yhteen, kun erottiin. Ja viikon päästä tutustutti tämän "kaverin" lapsiin. No, vanhan suhteen lapset jäivätkin sitten sivurooliin, alkoi rakentamaan perhettä tämän uuden naisen kanssa.
Että nopeasti ne kaverisuhteet muuttuvat :)
Kyllä sen vaan tietää milloin on kyse kaverista ja "kaverista". Se on kyllä jännä miten pystyy tällaiset asiat aavistamaan, vaikka ei olisikaan mitään selkeää näyttöä asiasta. Se on kyllä jo selkeä juttu, kun mies hermostuu asiasta neutraalisti kysyttäessä. Se "kaveri" on kummasti aina jossain illanvietoissa missä sinä et ole, se "kaveri" välttelee sinua ja/tai käyttäytyy kylmäkiskoisesti, vaikka ette edes tunne, se "kaveri" tykkää soitella ja viestitellä erikoisiin kellonaikoihin, siitä "kaverista" jotain puhuttaessa (esim. miehen miespuolinen kaveri mainitsee ihan viattomassa yhteydessä naisen nimen) mies valahtaa valkoiseksi ja hänestä näkyy, että on kiusallista puhua hänestä, kun sinä olet läsnä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne kuin ap:lla. Mies ilmoitti erosta kuukausi sitten. Meillä kouluikäisiä lapsia ja pitkä avioliitto.
Tämä on aiva kamala tilanne!! Millainen nainen alkaa salaseurustelemaan naimisissa olevan lapsiperheen isän kanssa?
He ovat jo nyt ostamassa yhteistä omaa asuntoa vaikka meidän avioero on vasta vireillä ja omaisuuttakaan ei ole ositettu. Lapsille tuota naista ei ole vielä esitelty. Miten tällaiset suhteet edes kestävät?
Itse selviän, mutta lapset säälittävät. Äiti heitettiin romukoppaan, perhe hajotettiin ja isällä jo uusi nainen. Lapset ovat todella järkyttyneitä, kouluikäiset nimittäin ymmärtävät tilanteen todellisuuden.
Mä en ymmärrä näitä, joille se eka reaktio on "Miten joku voi viedä varatun perheenisän?"
Vieraalle ihmiselle se teidän perhe on hyvin teoreettinen ja abstrakti käsite. Siihen tietty vielä lisätään sen perheellisen yksipuolinen kuvaus onnettomasta, muutenkin hajoamassa olevasta suhteesta (jossa kärvistellään lasten takia, rakkaus tietenkin on kuollut jo kauan sitten, hän kertoo). Miksi sen perheen hajottamisen pitäisi olla isompi asia sille toiselle naiselle?
Mielestäni paljon oleellisempi kysymys on: "Millainen perheenisä aloittaa salasuhteen toisen naisen kanssa?"
Tähän sinä varmaankin kykenet helpommin vastaamaan, sillä päätit perustaa perheen sellaisen miehen kanssa.
Ohiksena mietin, miksi niitä miehiä, jotka ovat "eroamassa ihan just, kun vaimo on aivan kamala hirviö" on paljon enemmän kuin jo eronneita, joilla on ok välit exään ja lasten asiat sovittu yhteisymmärryksessä.
Itse ainakin naisena olen aina välttänyt näitä tällä sekunnilla tai heti huomenna eroavia ja "traagisia avioliittotarinoita kertovia" pienten lasten isiä. Paljon luotettavammalta tuntuu heti aluksi mies, joka on suoraselkäisesti eronnut ja vaikka oitis myöntää, että itsessä oli myös vikaa. Pettämisen tunnustaminen ois tosin aika järkyttävää.
Olen usein kuullut juttua, ihan lähipiiristä, kuinka lopulta itkien selitellään, että ei se mitään eroamassa ole, kun niille syntyykin vauva".
Joten eiköhän nainen sen verran voi odotella, että miehen siviilisääty on 'eronnut'.
Toki niitä oikeasti jo vuosiakin ilman mitään kontaktia vaimoonsa eläviä on, kun on täysihoito niin kivaa. Ja vaimo tyytyy olemaan jopa ilman seksiä, kun ajattelee, että tämä on vaan joku väliaikainen vaihe.
Toisaalta, on myös naisia, jotka on joka kerran tulleet jätetyksi ja joka ikinen taakse jäänyt kumppani on hullu, narsisti, pettäjä. Samoin myös ystävät joiden kanssa on tullut riitaa. Hieman varauksella suhtautuisin myös heidän tarinoihinsa(?)
Ystäväpiiristäni tunnen kaksi miestä kenellä on huonot välit exäänsä. Molemmat on aika..erikoisia.. Lopuilla on kaikilla asialliset välit ex kumppaniinsa, monella eroon liittyi kuitenkin jonkunlaista draamaa, kolmansia osapuolia tms. Valtaosa IRL osaa ottaa siis eron erona ja jättää katkeruuden taakseen. Niin miehistä kuin naisista.
Näin. Tuo eron kohtaaminen ja sen jälkeinen selviäminen onkin aika mielenkiintoinen asia, kun se voi olla niin erilainen kokemus itse kullekin.
Jotkut vaan sanovat melkeinpä bye bye, kun yhdessä hoksaavat, että kaikki on kuollut, ja ilman suurempia traumoja lähdetään eri suuntiin.
Sitten on kai tämä yleisin, että toinen on täysin pihalla, kun ilmoitetaan, että ollaan tässä taidettu kasvaa vähän erilleen ja mä lähden, tai että pitäis pitää vähän "taukoa", kun siellä taustalla jo häärii tuore (tai jo pitempiaikainenkin) salarakas valmiina uuteen elämäänsä varatun kanssa. Ja tässä moni kokee niin kovan järkytyksen, että voi alkaa marttyyriksi, keksimään ja vääristelemään, ja haukkumaan exää ulkopuolisille, käyttäen koko värikynäpaketillisen.
Kummallista kun näitä klassisia "entisajan piikalikkatarinoita", missä isäntä tekaisee temppunsa, mutta palaa aina emäntänsä luo, riittää nykyaikanakin niin paljon. Rakkaus kai sokaisee.
Kaikille varmaan pätee kuitenkin, että aika parantaa haavat, siis ainakin tervejärkisillä ihmisillä. Säälittäviä ovat ne, jotka jäävät ikiajoiksi kostamaan kokemaansa vääryyttää, eivätkä alun alkaenkaan ole edes tulleet ajatelleeksi, että oiskohan itse voinut tehdä jotain toisin.
Kyllä se suhde oli olemassa jo aikaisemmin. Meillä oli sama tilanne, miehellä pari kk ennen eroa oli suhde. Käyttäytyi kotona niin veemäisesti ja vastuuttomasti, että minä olin se joka otti eroasian ensimmäisenä esiin. Tästä on jo vuosia, mutta mies kuvitteli koko ajan että ero on tehty yhteisymmärryksessä koska meidän liitosta oli hävinnyt "kipinä". Kipinä hävisi mun puoleltani juurikin sen vastuuttoman käytöksen vuoksi. Mutta eipä tuo ole miksikään muuttunut, itseltä tippui kyllä vaaleanpunaiset lasit lopullisesti eron myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy testeissä!!! Voit olla saanut jonkun pöpön ilman oireita.
Osa ihmisistä vaihtaa lennosta uuteen. Osalla on ollut sutinaa, osalla ei. Mitäpä sitä miettimään sen enempää. Jokainen meistä on vapaa toimimaan kuten haluaa.
Kuulostaa hyvin samalta kuin meillä tällä hetkellä, paitsi että lapsia ei ole...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne kuin ap:lla. Mies ilmoitti erosta kuukausi sitten. Meillä kouluikäisiä lapsia ja pitkä avioliitto.
Tämä on aiva kamala tilanne!! Millainen nainen alkaa salaseurustelemaan naimisissa olevan lapsiperheen isän kanssa?
He ovat jo nyt ostamassa yhteistä omaa asuntoa vaikka meidän avioero on vasta vireillä ja omaisuuttakaan ei ole ositettu. Lapsille tuota naista ei ole vielä esitelty. Miten tällaiset suhteet edes kestävät?
Itse selviän, mutta lapset säälittävät. Äiti heitettiin romukoppaan, perhe hajotettiin ja isällä jo uusi nainen. Lapset ovat todella järkyttyneitä, kouluikäiset nimittäin ymmärtävät tilanteen todellisuuden.
Mä en ymmärrä näitä, joille se eka reaktio on "Miten joku voi viedä varatun perheenisän?"
Vieraalle ihmiselle se teidän perhe on hyvin teoreettinen ja abstrakti käsite. Siihen tietty vielä lisätään sen perheellisen yksipuolinen kuvaus onnettomasta, muutenkin hajoamassa olevasta suhteesta (jossa kärvistellään lasten takia, rakkaus tietenkin on kuollut jo kauan sitten, hän kertoo). Miksi sen perheen hajottamisen pitäisi olla isompi asia sille toiselle naiselle?
Mielestäni paljon oleellisempi kysymys on: "Millainen perheenisä aloittaa salasuhteen toisen naisen kanssa?"
Tähän sinä varmaankin kykenet helpommin vastaamaan, sillä päätit perustaa perheen sellaisen miehen kanssa.
Ohiksena mietin, miksi niitä miehiä, jotka ovat "eroamassa ihan just, kun vaimo on aivan kamala hirviö" on paljon enemmän kuin jo eronneita, joilla on ok välit exään ja lasten asiat sovittu yhteisymmärryksessä.
Itse ainakin naisena olen aina välttänyt näitä tällä sekunnilla tai heti huomenna eroavia ja "traagisia avioliittotarinoita kertovia" pienten lasten isiä. Paljon luotettavammalta tuntuu heti aluksi mies, joka on suoraselkäisesti eronnut ja vaikka oitis myöntää, että itsessä oli myös vikaa. Pettämisen tunnustaminen ois tosin aika järkyttävää.
Olen usein kuullut juttua, ihan lähipiiristä, kuinka lopulta itkien selitellään, että ei se mitään eroamassa ole, kun niille syntyykin vauva".
Joten eiköhän nainen sen verran voi odotella, että miehen siviilisääty on 'eronnut'.
Toki niitä oikeasti jo vuosiakin ilman mitään kontaktia vaimoonsa eläviä on, kun on täysihoito niin kivaa. Ja vaimo tyytyy olemaan jopa ilman seksiä, kun ajattelee, että tämä on vaan joku väliaikainen vaihe.
Toisaalta, on myös naisia, jotka on joka kerran tulleet jätetyksi ja joka ikinen taakse jäänyt kumppani on hullu, narsisti, pettäjä. Samoin myös ystävät joiden kanssa on tullut riitaa. Hieman varauksella suhtautuisin myös heidän tarinoihinsa(?)
Ystäväpiiristäni tunnen kaksi miestä kenellä on huonot välit exäänsä. Molemmat on aika..erikoisia.. Lopuilla on kaikilla asialliset välit ex kumppaniinsa, monella eroon liittyi kuitenkin jonkunlaista draamaa, kolmansia osapuolia tms. Valtaosa IRL osaa ottaa siis eron erona ja jättää katkeruuden taakseen. Niin miehistä kuin naisista.
Näin. Tuo eron kohtaaminen ja sen jälkeinen selviäminen onkin aika mielenkiintoinen asia, kun se voi olla niin erilainen kokemus itse kullekin.
Jotkut vaan sanovat melkeinpä bye bye, kun yhdessä hoksaavat, että kaikki on kuollut, ja ilman suurempia traumoja lähdetään eri suuntiin.
Sitten on kai tämä yleisin, että toinen on täysin pihalla, kun ilmoitetaan, että ollaan tässä taidettu kasvaa vähän erilleen ja mä lähden, tai että pitäis pitää vähän "taukoa", kun siellä taustalla jo häärii tuore (tai jo pitempiaikainenkin) salarakas valmiina uuteen elämäänsä varatun kanssa. Ja tässä moni kokee niin kovan järkytyksen, että voi alkaa marttyyriksi, keksimään ja vääristelemään, ja haukkumaan exää ulkopuolisille, käyttäen koko värikynäpaketillisen.
Kummallista kun näitä klassisia "entisajan piikalikkatarinoita", missä isäntä tekaisee temppunsa, mutta palaa aina emäntänsä luo, riittää nykyaikanakin niin paljon. Rakkaus kai sokaisee.
Kaikille varmaan pätee kuitenkin, että aika parantaa haavat, siis ainakin tervejärkisillä ihmisillä. Säälittäviä ovat ne, jotka jäävät ikiajoiksi kostamaan kokemaansa vääryyttää, eivätkä alun alkaenkaan ole edes tulleet ajatelleeksi, että oiskohan itse voinut tehdä jotain toisin.
Ja sitä minä ihmettelen miten aina vaan on heitä, jotka on aivan pihalla. Sen lisäksi, että erosurun läpikäyntiin kuuluu se itsereflektio, että olisiko jotenkin voinut tehdä toisin, niin myös suosittelisin miettiin miksi ero tuli ihan puskista jos tuli. Jos suhde on onnellinen ja kaikki on normaalisti ja kunnossa niin eihän kukaan saa päähänsä vain yhtäkkiä erota. Ellei ole joku psykoosi päällä hyvän tähden. En vain pysty uskomaan, etteikö ongelmia olisi jo ollut molempien tiedossa. Eri asia onko niistä kyetty keskustelemaan tai ylipäätään välitetty siitä, ettei toinen suurinpiirtein puhu tai koske kuukausiin tmv.
Meillä noin pari viikkoa ennen eroa mies alkoi puhua tietyistä asioista ensimmäistä kertaa, silloinkin tosin puoliksi vitsaillen, kuten tyyliinsä kuului. Tässä vaiheessa istutin hänet alas ja pyysin puhumaan, kysyin useita kertoja hänen ajatuksistaan ja tunteistaan, koska hänestä on usein vaikea saada selvää juurikin siksi koska hänellä on ollut tapana verhota moni asia vähän huumoriin. Tuossa keskustelussa lopputulos oli, että miehen mielestä vika ei ollut suhteessa. Sanoin hänelle ottavani vakavasti hänen kertomansa enkä halua hänelle huonoa oloa. Sitten eron yhteydessä kaikki asiat loppujen lopuksi leväytettiin auki ihan eri laajuudessa eikä minulla ollut enää mitään mahdollisuutta tehdä korjausliikkeitä kun mies ei sitä halunnut. Todella paljon olen miettinyt sitä mitä olisin voinut tehdä toisin ja kantanut surua siitä etten ymmärtänyt missä mennään. Varmasti monessa asiassa olisin voinut itsekin toimia paremmin. Olen useita kertoja nämä myös miehelle sanonut ja pyytänyt anteeksi omaa käytöstäni ja ymmärtämättömyyttäni. Omaa osuuttaan asioihin hän ei kuitenkaan näe. Minä olen syyllinen koska olen kuvitellut omiani, ottanut eron ensimmäisenä puheeksi, ollut liikaa sitä ja liian vähän tätä.
Toistaiseksi lapseen liittyvät käytännön asiat ovat sujuneet kohtuullisen hyvin, mistä olen kiitollinen. Ap
Mun miehellä ja lasten isällä oli jo ollut tietämättäni suhde työkaveriin useamman kuukauden ennen eroa.
Ihmettelin tietysti miksi miehen käytös oli kotona outoa. Mies oli kärttyinen ja ilkeä. Kuittaili ja ilkeili minkä kerkesi. Seksi loppui miehen tahdosta ja kännykkä kädessä kulki jopa suihkuun. Mies viipyi kauppareissulla maito-ostoksilla kaksi tuntia. Toivoin, että kyseessä olisi ollut keski-iän kriisi, mutta epäilin suhdetta. Kysyin onko jotain selkäni takana, mutta mies kielsi vaikka merkit olivat selkeät.
Lopulta asia paljastui vahingossa ja mies muuttui raivohulluksi.
Kysyin kyllä miksi otti uuden naisen eikä antanut meille ja meidän perheelle mahdollisuutta. Mies luetteli kaikki viat mitä minusta keksi. Olin huono makuuhuoneessa, en ihaillut ja kehunut häntä, en järjestänyt hänelle yllätyksiä, pukeuduin epäkiihottaviin vaatteisiin. Tämänkö vuoksi lapsiperhe hajotettiin? Meillä ei ollut alko-ongelmia, vakavia sairauksia tai raha-ongelmia.
EEEEIIIIIHHHHHH!!!!!!