Lue keskustelun säännöt.
Mies vaihtoi lennosta uuteen
09.05.2021 |
Erosimme kuukausi sitten miehen kanssa ja mies oli se joka teki lopullisen päätöksen erosta. Nyt on sitten selvinnyt, että on ilmeisesti samoin tein alkanut pyörimään työkaverinsa kanssa, jonka aavistelin jo aiemmin olevan kiinnostunut miehestäni ja tiedän heidän olleen myös työn ulkopuolella yhteyksissä. Mies ilmeisesti viettää öitään naisen asunnolla ja muutoinkin pyörivät yhdessä. Meillä on yhteinen lapsi ja hänkin on kertonut naisen olleen mukana kun ovat isän kanssa viettäneet aikaa. Miehen mukaan mitään sutinaa ei ole ollut ennen meidän eroa vaan hänen mukaansa olen ollut täysin turhasta mustasukkainen. Miehen välit tuohon naiseen oli yksi iso syy siihen miksi meille ero tuli, vaikka syitä oli muitakin. Hän on kuitenkin saanut minut tuntemaan jälkeenpäin suurta syyllisyyttä siitä että tunsin suhteen aikana mustasukkaisuutta heidän väleistään ilman syytä. Mutta kyllähän se herättää kysymyksiä jos samoin tein eron jälkeen aletaan suhteeseen. Asiahan ei tietenkään minulle enää sinänsä kuulu, mutta kuvio satuttaa hyvin paljon. Lapsen takia joudumme tietenkin olemaan tekemisissä mikä tuntuu tällä hetkellä aika raskaalta, mutta yritän parhaani mukaan asettua tilanteen yläpuolelle. Silti päässä risteilee paljon ajatuksia siitä puhuuko mies totta, että todellakaan heillä ei ollut mitään vispilänkauppaa suhteemme aikana vaan kuvittelin kaiken. Olen soimannut itseäni melkoisesti näistä asioista.
Onko jollain kokemusta vastaavasta?
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta vastaavasta, mutta olen se lennosta vaihdettu "uusi nainen". Sanoisin, että on mahdollista, ettei suhdetta ollut ennen eroa. Meillä ei ollut muuta kuin lämpimän kaverilliset välit, mutta tilanne muuttui varsin nopeasti, kun miehen vaimo muutti pois. Varmaan vaimo tyrmistyisi, jos tietäisi minusta. Oli jättänyt niin paljon tavaroitaan ympäri asuntoa, ettei varmaan tosissaan ollut lähdössä.
Minä myös olen se tuoreempi kumppani. Aiempi varmaan aidosti kokee tulleensa vaihdetuksi lennosta. Hänellähän oli ollut täysin kuurot korvat miehen eropuheille jo kolmatta vuotta. Heräsi sitten vaatimaan pariterapioita ynnä muuta suhteenpaikkausta kun mies rakastui lopulta toiseen. Olisiko kannattanut kuunnella ja ottaa huomioon toisen tyytymättömyyden aiheet jo vuosia aiemmin, keskustelulle oli tarjottu mahdollisuutta kymmeniä kertoja. Kaikki ei ehkä ole kunnossa jos seurustelukumppani ei jaksa kahta päivää pidempää samassa asunnossa? Jos ei kyseessä olisi ollut 'suhde' satojen km etäisyydellä, olisi ero tullut jo paljon aiemmin.
Suosittelen vähän varauksella suhtautumaan siihen mitä miehet näissä tilanteissa puhuu osuudestaan parisuhteessa, todellisuus voi olla jotain muuta kuin millainen kuva sille uudelle kumppanille halutaan maalata. En yleistä, mutta nähty ja kuultu sen verran usein...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama tilanne kuin ap:lla. Mies ilmoitti erosta kuukausi sitten. Meillä kouluikäisiä lapsia ja pitkä avioliitto.
Tämä on aiva kamala tilanne!! Millainen nainen alkaa salaseurustelemaan naimisissa olevan lapsiperheen isän kanssa?
He ovat jo nyt ostamassa yhteistä omaa asuntoa vaikka meidän avioero on vasta vireillä ja omaisuuttakaan ei ole ositettu. Lapsille tuota naista ei ole vielä esitelty. Miten tällaiset suhteet edes kestävät?
Itse selviän, mutta lapset säälittävät. Äiti heitettiin romukoppaan, perhe hajotettiin ja isällä jo uusi nainen. Lapset ovat todella järkyttyneitä, kouluikäiset nimittäin ymmärtävät tilanteen todellisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta vastaavasta, mutta olen se lennosta vaihdettu "uusi nainen". Sanoisin, että on mahdollista, ettei suhdetta ollut ennen eroa. Meillä ei ollut muuta kuin lämpimän kaverilliset välit, mutta tilanne muuttui varsin nopeasti, kun miehen vaimo muutti pois. Varmaan vaimo tyrmistyisi, jos tietäisi minusta. Oli jättänyt niin paljon tavaroitaan ympäri asuntoa, ettei varmaan tosissaan ollut lähdössä.
Minä myös olen se tuoreempi kumppani. Aiempi varmaan aidosti kokee tulleensa vaihdetuksi lennosta. Hänellähän oli ollut täysin kuurot korvat miehen eropuheille jo kolmatta vuotta. Heräsi sitten vaatimaan pariterapioita ynnä muuta suhteenpaikkausta kun mies rakastui lopulta toiseen. Olisiko kannattanut kuunnella ja ottaa huomioon toisen tyytymättömyyden aiheet jo vuosia aiemmin, keskustelulle oli tarjottu mahdollisuutta kymmeniä kertoja. Kaikki ei ehkä ole kunnossa jos seurustelukumppani ei jaksa kahta päivää pidempää samassa asunnossa? Jos ei kyseessä olisi ollut 'suhde' satojen km etäisyydellä, olisi ero tullut jo paljon aiemmin.
Kehotan myös varovaisuuteen sen suhteen mikä on totuus. Mies on kertonut sinulle yhden version, hänen versionsa, joka on luonnollisesti hänen mielestään oikea versio ja hän on elänyt "kurjassa parisuhteessa mistä on ollut pakko lähteä". Sillä ex-kumppanilla on varmasti oma versionsa.
Jos mies on pettänyt kanssasi avioliitossa ollessaan, se kertoo hänen arvoistaan. Oma exäni on varmasti kertonut vastaavaa tarinaa nyxälleen, mutta lyön vetoa että sieltä on jätetty pois mm. miehen toistuva pettäminen avioliiton aikana, miehen narsismi (ja sen nyxä huomaa vasta kun arki koittaa), miehen uhkailu vaimon hakkaamisella, miehen toistuva alistaminen, haukkuminen, laiskuus kaikessa. Ai niin, miehen mielestä hän oli ahkera ja osallistuva isä, joka halusi vain parasta.
Ihan kaikkea ei kannata uskoa sokeasti. Vanha sanonta "jos se vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei voi olla totta" kannattaa pitää mielessä ja ottaa ne ruusunpunaiset lasit pois silmiltä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne kuin ap:lla. Mies ilmoitti erosta kuukausi sitten. Meillä kouluikäisiä lapsia ja pitkä avioliitto.
Tämä on aiva kamala tilanne!! Millainen nainen alkaa salaseurustelemaan naimisissa olevan lapsiperheen isän kanssa?
He ovat jo nyt ostamassa yhteistä omaa asuntoa vaikka meidän avioero on vasta vireillä ja omaisuuttakaan ei ole ositettu. Lapsille tuota naista ei ole vielä esitelty. Miten tällaiset suhteet edes kestävät?
Itse selviän, mutta lapset säälittävät. Äiti heitettiin romukoppaan, perhe hajotettiin ja isällä jo uusi nainen. Lapset ovat todella järkyttyneitä, kouluikäiset nimittäin ymmärtävät tilanteen todellisuuden.
Ikävä tilanne, voimia ja jaksamista sinulle!
Muista kuitenkin, että se todellinen syyllinen tilanteeseen on ex-miehesi, eikä se toinen nainen. Toki toinen nainen on voinut pyrkiä väliinne, mutta miehesi on se, joka on tehnyt tietoisen päätöksen lähteä toisen mukaan ja rikkoa perheenne. Ei myöskään voida tietää, että mitä valheita hän on mahdollisesti kertonut tälle uudelle naiselle suhteenne tilasta.
Kannattaa luottaa siihen naisen vaistoon! Jos joku tuntuu erikoiselta ja siltä, ettei ole ihan puhtaat jauhot pussissa (esim. työkaveruus), niin yleensä ei olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan ero on toisen syy, ei koskaa itsessä vikaa. Mutta kun eropäätös on tehty, mitä ihmettä toiselle kuuluu mikä kukin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta vastaavasta, mutta olen se lennosta vaihdettu "uusi nainen". Sanoisin, että on mahdollista, ettei suhdetta ollut ennen eroa. Meillä ei ollut muuta kuin lämpimän kaverilliset välit, mutta tilanne muuttui varsin nopeasti, kun miehen vaimo muutti pois. Varmaan vaimo tyrmistyisi, jos tietäisi minusta. Oli jättänyt niin paljon tavaroitaan ympäri asuntoa, ettei varmaan tosissaan ollut lähdössä.
Minä myös olen se tuoreempi kumppani. Aiempi varmaan aidosti kokee tulleensa vaihdetuksi lennosta. Hänellähän oli ollut täysin kuurot korvat miehen eropuheille jo kolmatta vuotta. Heräsi sitten vaatimaan pariterapioita ynnä muuta suhteenpaikkausta kun mies rakastui lopulta toiseen. Olisiko kannattanut kuunnella ja ottaa huomioon toisen tyytymättömyyden aiheet jo vuosia aiemmin, keskustelulle oli tarjottu mahdollisuutta kymmeniä kertoja. Kaikki ei ehkä ole kunnossa jos seurustelukumppani ei jaksa kahta päivää pidempää samassa asunnossa? Jos ei kyseessä olisi ollut 'suhde' satojen km etäisyydellä, olisi ero tullut jo paljon aiemmin.
Hieman erikoista että mies on muka riutunut huonossa suhteessa tosissaan yrittäen saada hommaa toimimaan 3 vuotta, vaikka eivät edes asuneet 100 km säteellä toisistaan.
Itse laittaisin rahani vaihtoehdolle: Mies ei ollut ikinä rakastunut exäänsä, mutta ei saanut siihen hätään parempaakaan, joten tyytyi mielummin kuin oli yksin. Sitten tulit kuvioihin sinä ja vanha sai jäädä. Sinulle tietysti kerrottiin tarina urheasti yrittävästä, mutta kaltoin kohdellusta sankarista, sillä se on paljon kauniimpi kuva kuin "No me tavattiin ja se vaikutti kiinnostuneelta. En varsinaisesti mitenkään hirveästi innostunut siitä, mutta se paremmannäköinen antoi pakit ja teki mieli seksiä. Sit me vähän niinku tavattiin uudelleen kun se halusi ja ei mulla parempaakaan ollut. Sit mä aattelin, että ollaan nyt niin kauan kun ei muualtakaan saa. Sit tulit vastaan sä ja säkin vaikutit kiinnostuneelta. Ja olet paremmman näköinenkin."
Exä ei todennäköisesti ikinä tajunnut olleensa tyytymissuhde paremman puutteessa, ja siksi oli kovin ihmeissään kun mies vaihtoi yhtäkkiä sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TIETOKSI! MIES EI EROA IKINÄ, ELLEI OLE JO VALMIIKSI KATSOTTUNA UUTTA. VOI OLLA PELKKÄ YKSIPUOLINEN HAAVE, MUTTA JOKU TOINEN NAINEN ON JO MIELESSÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta vastaavasta, mutta olen se lennosta vaihdettu "uusi nainen". Sanoisin, että on mahdollista, ettei suhdetta ollut ennen eroa. Meillä ei ollut muuta kuin lämpimän kaverilliset välit, mutta tilanne muuttui varsin nopeasti, kun miehen vaimo muutti pois. Varmaan vaimo tyrmistyisi, jos tietäisi minusta. Oli jättänyt niin paljon tavaroitaan ympäri asuntoa, ettei varmaan tosissaan ollut lähdössä.
Minä myös olen se tuoreempi kumppani. Aiempi varmaan aidosti kokee tulleensa vaihdetuksi lennosta. Hänellähän oli ollut täysin kuurot korvat miehen eropuheille jo kolmatta vuotta. Heräsi sitten vaatimaan pariterapioita ynnä muuta suhteenpaikkausta kun mies rakastui lopulta toiseen. Olisiko kannattanut kuunnella ja ottaa huomioon toisen tyytymättömyyden aiheet jo vuosia aiemmin, keskustelulle oli tarjottu mahdollisuutta kymmeniä kertoja. Kaikki ei ehkä ole kunnossa jos seurustelukumppani ei jaksa kahta päivää pidempää samassa asunnossa? Jos ei kyseessä olisi ollut 'suhde' satojen km etäisyydellä, olisi ero tullut jo paljon aiemmin.
Suosittelen vähän varauksella suhtautumaan siihen mitä miehet näissä tilanteissa puhuu osuudestaan parisuhteessa, todellisuus voi olla jotain muuta kuin millainen kuva sille uudelle kumppanille halutaan maalata. En yleistä, mutta nähty ja kuultu sen verran usein...
Ehkä. Mutta sanotaan tässä tapauksessa näin, että olen riittävän määrän viestintää lukenut, ja saanut kunnian keskustella tämän ihmisen kanssa itsekin, että olen miehen kertomusta vastaavan mielikuvan saanut luotua.
Jos ihmisellä on mennyt ajan mittaan välit täysin poikki kaikkien läheisempien ystävien ja entisten seurustelukumppaneiden, sekä oman sisaruksen, kanssa niin siitäkin voinee päätellä jotain.
Joskus minusta tuntuu, että tällä palstalla kirjoitteleville on mahdotonta myöntää, että on olemassa mahdollista, että joku nainen, jossain, joskus, on tullut jätetyksi -ei vääryydestä, vaan siksi, ettei ole ollut erikoisen rakastettava kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika erikoista, että sinua Ap on selkeästi petetty selkäsi takana, ja nyt yrität haalia kokoon syitä, miksi SINUN pitäisi tuntea syyllisyyttä erosta. Olet, anteeksi vain, kyllä aika sinisilmäinen. Voit hyvin vetää tapauksesta johtopäätökset, että epäilysi osuivat oikeaan.
Kehottaisin katsomaan tulevaisuuteen, menneiden märehtiminen on sinulle aivan tarpeetonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne kuin ap:lla. Mies ilmoitti erosta kuukausi sitten. Meillä kouluikäisiä lapsia ja pitkä avioliitto.
Tämä on aiva kamala tilanne!! Millainen nainen alkaa salaseurustelemaan naimisissa olevan lapsiperheen isän kanssa?
He ovat jo nyt ostamassa yhteistä omaa asuntoa vaikka meidän avioero on vasta vireillä ja omaisuuttakaan ei ole ositettu. Lapsille tuota naista ei ole vielä esitelty. Miten tällaiset suhteet edes kestävät?
Itse selviän, mutta lapset säälittävät. Äiti heitettiin romukoppaan, perhe hajotettiin ja isällä jo uusi nainen. Lapset ovat todella järkyttyneitä, kouluikäiset nimittäin ymmärtävät tilanteen todellisuuden.
Mä en ymmärrä näitä, joille se eka reaktio on "Miten joku voi viedä varatun perheenisän?"
Vieraalle ihmiselle se teidän perhe on hyvin teoreettinen ja abstrakti käsite. Siihen tietty vielä lisätään sen perheellisen yksipuolinen kuvaus onnettomasta, muutenkin hajoamassa olevasta suhteesta (jossa kärvistellään lasten takia, rakkaus tietenkin on kuollut jo kauan sitten, hän kertoo). Miksi sen perheen hajottamisen pitäisi olla isompi asia sille toiselle naiselle?
Mielestäni paljon oleellisempi kysymys on: "Millainen perheenisä aloittaa salasuhteen toisen naisen kanssa?"
Tähän sinä varmaankin kykenet helpommin vastaamaan, sillä päätit perustaa perheen sellaisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainahan ero on toisen syy, ei koskaa itsessä vikaa. Mutta kun eropäätös on tehty, mitä ihmettä toiselle kuuluu mikä kukin tekee.
Tässähän ei ollut kyse siitä kuuluuko toisen tekemiset enää. Enemmänkin siitä, että mies on aika epäreilusti vierittänyt koko vastuun ap:lle ja nämä ei ole erosta toipumisen kannalta välttämättä kovin helppoja paikkoja. Onhan se myös ihan ymmärrettävää jos tällainen ero sattuu. Lisäksi jos mukana on lapsi niin silloin se kyllä jollain lailla vähän kuuluu sille toisellekin vanhemmalle etenkin jos lapsi alkaa oireilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta vastaavasta, mutta olen se lennosta vaihdettu "uusi nainen". Sanoisin, että on mahdollista, ettei suhdetta ollut ennen eroa. Meillä ei ollut muuta kuin lämpimän kaverilliset välit, mutta tilanne muuttui varsin nopeasti, kun miehen vaimo muutti pois. Varmaan vaimo tyrmistyisi, jos tietäisi minusta. Oli jättänyt niin paljon tavaroitaan ympäri asuntoa, ettei varmaan tosissaan ollut lähdössä.
Minä myös olen se tuoreempi kumppani. Aiempi varmaan aidosti kokee tulleensa vaihdetuksi lennosta. Hänellähän oli ollut täysin kuurot korvat miehen eropuheille jo kolmatta vuotta. Heräsi sitten vaatimaan pariterapioita ynnä muuta suhteenpaikkausta kun mies rakastui lopulta toiseen. Olisiko kannattanut kuunnella ja ottaa huomioon toisen tyytymättömyyden aiheet jo vuosia aiemmin, keskustelulle oli tarjottu mahdollisuutta kymmeniä kertoja. Kaikki ei ehkä ole kunnossa jos seurustelukumppani ei jaksa kahta päivää pidempää samassa asunnossa? Jos ei kyseessä olisi ollut 'suhde' satojen km etäisyydellä, olisi ero tullut jo paljon aiemmin.
Hieman erikoista että mies on muka riutunut huonossa suhteessa tosissaan yrittäen saada hommaa toimimaan 3 vuotta, vaikka eivät edes asuneet 100 km säteellä toisistaan.
Itse laittaisin rahani vaihtoehdolle: Mies ei ollut ikinä rakastunut exäänsä, mutta ei saanut siihen hätään parempaakaan, joten tyytyi mielummin kuin oli yksin. Sitten tulit kuvioihin sinä ja vanha sai jäädä. Sinulle tietysti kerrottiin tarina urheasti yrittävästä, mutta kaltoin kohdellusta sankarista, sillä se on paljon kauniimpi kuva kuin "No me tavattiin ja se vaikutti kiinnostuneelta. En varsinaisesti mitenkään hirveästi innostunut siitä, mutta se paremmannäköinen antoi pakit ja teki mieli seksiä. Sit me vähän niinku tavattiin uudelleen kun se halusi ja ei mulla parempaakaan ollut. Sit mä aattelin, että ollaan nyt niin kauan kun ei muualtakaan saa. Sit tulit vastaan sä ja säkin vaikutit kiinnostuneelta. Ja olet paremmman näköinenkin."
Exä ei todennäköisesti ikinä tajunnut olleensa tyytymissuhde paremman puutteessa, ja siksi oli kovin ihmeissään kun mies vaihtoi yhtäkkiä sinuun.
Tai sitten:
mies rakasti kumppaniaan, alussa oli yhdessä mukavaa. Sitten kävi kuten suhteessa usein käy: alkuhuuman jälkeen toisen käytöksessä joku alkaa ärsyttää. Sitten keskustellaan ja käydään asioita läpi, etsitään kompromissia, eikö niin? No ei. Kun toinen ei ole tehnyt mitään väärää niin mitään ei tarivtse korjatakaan, mies on vain narsisti ja sitäpaitsi ex oli sängyssäkin parempi. Mies yhä kuitenkin rakastaa ja yrittää, kunnes ärsytys hiljalleen ottaa ylivallan ja tunteet hiljalleen kuolee. Kymmeneen vuoteen mahtuu monenlaista aikakautta ja monenlaista olosuhdetta nääs. Useimmille on kaiketi käynyt niin, että jollain aikaa tunteet vain hiipuu pois, eikä sitä ajankohtaa osaa sormella tarkkaan osoittaa koska se tapahtui. Toisestahan voi silti yhä kovasti välittää ja lopulta toivoa vaikka suhteen jatkuvan ystävyytenä?
Mutta se tyypilline väite, että ero tulee toiselle osapuolelle aivan kuin salama kirkaalta taivaalta pitää varmasti harvoin paikkaansa. Miksi ei voi vain myöntää, että no, olihan siitä monesti puhetta, ettei toisella oikein ole enää fiilistä. Jatkettiin sitten kuitenkin kun halusin kun itse rakastin ja ajattelin, että toinenkin vielä löytää sen tunteen ja on mulle sen yrityksen velkaa. No sit se oli ihastunut johonkin toiseen ja se oli sitten siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta vastaavasta, mutta olen se lennosta vaihdettu "uusi nainen". Sanoisin, että on mahdollista, ettei suhdetta ollut ennen eroa. Meillä ei ollut muuta kuin lämpimän kaverilliset välit, mutta tilanne muuttui varsin nopeasti, kun miehen vaimo muutti pois. Varmaan vaimo tyrmistyisi, jos tietäisi minusta. Oli jättänyt niin paljon tavaroitaan ympäri asuntoa, ettei varmaan tosissaan ollut lähdössä.
Minä myös olen se tuoreempi kumppani. Aiempi varmaan aidosti kokee tulleensa vaihdetuksi lennosta. Hänellähän oli ollut täysin kuurot korvat miehen eropuheille jo kolmatta vuotta. Heräsi sitten vaatimaan pariterapioita ynnä muuta suhteenpaikkausta kun mies rakastui lopulta toiseen. Olisiko kannattanut kuunnella ja ottaa huomioon toisen tyytymättömyyden aiheet jo vuosia aiemmin, keskustelulle oli tarjottu mahdollisuutta kymmeniä kertoja. Kaikki ei ehkä ole kunnossa jos seurustelukumppani ei jaksa kahta päivää pidempää samassa asunnossa? Jos ei kyseessä olisi ollut 'suhde' satojen km etäisyydellä, olisi ero tullut jo paljon aiemmin.
Kehotan myös varovaisuuteen sen suhteen mikä on totuus. Mies on kertonut sinulle yhden version, hänen versionsa, joka on luonnollisesti hänen mielestään oikea versio ja hän on elänyt "kurjassa parisuhteessa mistä on ollut pakko lähteä". Sillä ex-kumppanilla on varmasti oma versionsa.
Jos mies on pettänyt kanssasi avioliitossa ollessaan, se kertoo hänen arvoistaan. Oma exäni on varmasti kertonut vastaavaa tarinaa nyxälleen, mutta lyön vetoa että sieltä on jätetty pois mm. miehen toistuva pettäminen avioliiton aikana, miehen narsismi (ja sen nyxä huomaa vasta kun arki koittaa), miehen uhkailu vaimon hakkaamisella, miehen toistuva alistaminen, haukkuminen, laiskuus kaikessa. Ai niin, miehen mielestä hän oli ahkera ja osallistuva isä, joka halusi vain parasta.
Ihan kaikkea ei kannata uskoa sokeasti. Vanha sanonta "jos se vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei voi olla totta" kannattaa pitää mielessä ja ottaa ne ruusunpunaiset lasit pois silmiltä.
Niin just! Koska huonoja parisuhteita ei oikeesti ole olemassa. Ei ellei se ole sitä suhteen naisen mielestä. Sitten se on huono ja pitää erota. Muuten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan ero on toisen syy, ei koskaa itsessä vikaa. Mutta kun eropäätös on tehty, mitä ihmettä toiselle kuuluu mikä kukin tekee.
Tässähän ei ollut kyse siitä kuuluuko toisen tekemiset enää. Enemmänkin siitä, että mies on aika epäreilusti vierittänyt koko vastuun ap:lle ja nämä ei ole erosta toipumisen kannalta välttämättä kovin helppoja paikkoja. Onhan se myös ihan ymmärrettävää jos tällainen ero sattuu. Lisäksi jos mukana on lapsi niin silloin se kyllä jollain lailla vähän kuuluu sille toisellekin vanhemmalle etenkin jos lapsi alkaa oireilla.
Niinpä, ja miksiköhän lapsi alkaa oireilla? Ei olisi ensimmäinen kerta kun lasta aletaan manipuloida.
Ja mikä on epäreilua? Usein unohdetaan mitä on ensin tapahtunut, ihmisen mieli kun vaan on semmonen ett vika on aina jonkun muun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta vastaavasta, mutta olen se lennosta vaihdettu "uusi nainen". Sanoisin, että on mahdollista, ettei suhdetta ollut ennen eroa. Meillä ei ollut muuta kuin lämpimän kaverilliset välit, mutta tilanne muuttui varsin nopeasti, kun miehen vaimo muutti pois. Varmaan vaimo tyrmistyisi, jos tietäisi minusta. Oli jättänyt niin paljon tavaroitaan ympäri asuntoa, ettei varmaan tosissaan ollut lähdössä.
Minä myös olen se tuoreempi kumppani. Aiempi varmaan aidosti kokee tulleensa vaihdetuksi lennosta. Hänellähän oli ollut täysin kuurot korvat miehen eropuheille jo kolmatta vuotta. Heräsi sitten vaatimaan pariterapioita ynnä muuta suhteenpaikkausta kun mies rakastui lopulta toiseen. Olisiko kannattanut kuunnella ja ottaa huomioon toisen tyytymättömyyden aiheet jo vuosia aiemmin, keskustelulle oli tarjottu mahdollisuutta kymmeniä kertoja. Kaikki ei ehkä ole kunnossa jos seurustelukumppani ei jaksa kahta päivää pidempää samassa asunnossa? Jos ei kyseessä olisi ollut 'suhde' satojen km etäisyydellä, olisi ero tullut jo paljon aiemmin.
Hieman erikoista että mies on muka riutunut huonossa suhteessa tosissaan yrittäen saada hommaa toimimaan 3 vuotta, vaikka eivät edes asuneet 100 km säteellä toisistaan.
Itse laittaisin rahani vaihtoehdolle: Mies ei ollut ikinä rakastunut exäänsä, mutta ei saanut siihen hätään parempaakaan, joten tyytyi mielummin kuin oli yksin. Sitten tulit kuvioihin sinä ja vanha sai jäädä. Sinulle tietysti kerrottiin tarina urheasti yrittävästä, mutta kaltoin kohdellusta sankarista, sillä se on paljon kauniimpi kuva kuin "No me tavattiin ja se vaikutti kiinnostuneelta. En varsinaisesti mitenkään hirveästi innostunut siitä, mutta se paremmannäköinen antoi pakit ja teki mieli seksiä. Sit me vähän niinku tavattiin uudelleen kun se halusi ja ei mulla parempaakaan ollut. Sit mä aattelin, että ollaan nyt niin kauan kun ei muualtakaan saa. Sit tulit vastaan sä ja säkin vaikutit kiinnostuneelta. Ja olet paremmman näköinenkin."
Exä ei todennäköisesti ikinä tajunnut olleensa tyytymissuhde paremman puutteessa, ja siksi oli kovin ihmeissään kun mies vaihtoi yhtäkkiä sinuun.
Tai sitten:
mies rakasti kumppaniaan, alussa oli yhdessä mukavaa. Sitten kävi kuten suhteessa usein käy: alkuhuuman jälkeen toisen käytöksessä joku alkaa ärsyttää. Sitten keskustellaan ja käydään asioita läpi, etsitään kompromissia, eikö niin? No ei. Kun toinen ei ole tehnyt mitään väärää niin mitään ei tarivtse korjatakaan, mies on vain narsisti ja sitäpaitsi ex oli sängyssäkin parempi. Mies yhä kuitenkin rakastaa ja yrittää, kunnes ärsytys hiljalleen ottaa ylivallan ja tunteet hiljalleen kuolee. Kymmeneen vuoteen mahtuu monenlaista aikakautta ja monenlaista olosuhdetta nääs. Useimmille on kaiketi käynyt niin, että jollain aikaa tunteet vain hiipuu pois, eikä sitä ajankohtaa osaa sormella tarkkaan osoittaa koska se tapahtui. Toisestahan voi silti yhä kovasti välittää ja lopulta toivoa vaikka suhteen jatkuvan ystävyytenä?
Mutta se tyypilline väite, että ero tulee toiselle osapuolelle aivan kuin salama kirkaalta taivaalta pitää varmasti harvoin paikkaansa. Miksi ei voi vain myöntää, että no, olihan siitä monesti puhetta, ettei toisella oikein ole enää fiilistä. Jatkettiin sitten kuitenkin kun halusin kun itse rakastin ja ajattelin, että toinenkin vielä löytää sen tunteen ja on mulle sen yrityksen velkaa. No sit se oli ihastunut johonkin toiseen ja se oli sitten siinä.
Mäkin olisin toivonut, että lasten isä olis ottanut jo vuosia aiemmin vakavasti mun toiveen, että joisi vähemmän. Eikä vasta kun olin jo lähdössä. Siin ne tunteet haihtui, katsellessa krapulaista miestä, ei voi mitään. Exän kertomuksessa mä varmaan jätin aivan yllättäen hyvän suhteen.
Vierailija kirjoitti:
TIETOKSI! MIES EI EROA IKINÄ, ELLEI OLE JO VALMIIKSI KATSOTTUNA UUTTA. VOI OLLA PELKKÄ YKSIPUOLINEN HAAVE, MUTTA JOKU TOINEN NAINEN ON JO MIELESSÄ.
Tuskin on ihan näin mustavalkoista, mutta kyllä sama kokemus itselläkin ja mitä olen muiden päättyneitä suhteita nähnyt, joissa mies on jättävänä osapuolena. Moni harrastaa myös sitä, että käyttäytyy, kuin mikäkin k*sipää, jotta saa naisen jättämään itsensä ja pääsee uuden jo aiemmin katsotun naisen kainaloon. Ne suhteet, joissa nainen on pistänyt eron vireille on usein melko moninaisia syitä ja harvemmin niin, että nainen olisi jo suhteen aikana katsellut uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta vastaavasta, mutta olen se lennosta vaihdettu "uusi nainen". Sanoisin, että on mahdollista, ettei suhdetta ollut ennen eroa. Meillä ei ollut muuta kuin lämpimän kaverilliset välit, mutta tilanne muuttui varsin nopeasti, kun miehen vaimo muutti pois. Varmaan vaimo tyrmistyisi, jos tietäisi minusta. Oli jättänyt niin paljon tavaroitaan ympäri asuntoa, ettei varmaan tosissaan ollut lähdössä.
Minä myös olen se tuoreempi kumppani. Aiempi varmaan aidosti kokee tulleensa vaihdetuksi lennosta. Hänellähän oli ollut täysin kuurot korvat miehen eropuheille jo kolmatta vuotta. Heräsi sitten vaatimaan pariterapioita ynnä muuta suhteenpaikkausta kun mies rakastui lopulta toiseen. Olisiko kannattanut kuunnella ja ottaa huomioon toisen tyytymättömyyden aiheet jo vuosia aiemmin, keskustelulle oli tarjottu mahdollisuutta kymmeniä kertoja. Kaikki ei ehkä ole kunnossa jos seurustelukumppani ei jaksa kahta päivää pidempää samassa asunnossa? Jos ei kyseessä olisi ollut 'suhde' satojen km etäisyydellä, olisi ero tullut jo paljon aiemmin.
Suosittelen vähän varauksella suhtautumaan siihen mitä miehet näissä tilanteissa puhuu osuudestaan parisuhteessa, todellisuus voi olla jotain muuta kuin millainen kuva sille uudelle kumppanille halutaan maalata. En yleistä, mutta nähty ja kuultu sen verran usein...
Huomaatteko, ettei meillä tässäkään ole kuin ap.n puoli tarinasta. Kai nainenkin voi yhtälailla puhua omaa totuuttaan ja jättää itselleen kiusalliset yksityiskohdat kertomatta? Jos ei, niin miksi ei?
Käsittääkseni tarinassa ei myöskään ole mitään näyttöä pettämisestä. Kuitenkin keskustelussa koko ajan oikaistaan mutka toiseen ihastumisesta pettämiseen. Näin myös sen kommentin kohdalla johon vastaat.
Onko siis toiseen ihastuminen = pettäminen?
Me ollaa siinä tapauksessa melkein kaikki pettureita.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin myös se joka alunperin otti eron puheeksi, vaikkakin olisin ollut vielä halukas jatkamaan ja työstämään ongelmia. Mies teki lopullisen päätöksen. Hän syyllistää minua siitäkin, että otin eron alunperin puheeksi, sen jälkeen hänen tunteensa kuulemma muuttuivat eikä hän kyennyt enää muuhun kuin suhteemme päättämiseen..... Ap
No älä kyt saatana usko tähän, ihan täyttä paskaa ja syyllistystä
Uskalla ottaa puheeksi. Lasta tässä pitää eniten suojella.
Varmaan mies yrittää myös luistaa elatusmaksuista, koska "sinä aiheutit eron"....