Lue keskustelun säännöt.
Mies vaihtoi lennosta uuteen
09.05.2021 |
Erosimme kuukausi sitten miehen kanssa ja mies oli se joka teki lopullisen päätöksen erosta. Nyt on sitten selvinnyt, että on ilmeisesti samoin tein alkanut pyörimään työkaverinsa kanssa, jonka aavistelin jo aiemmin olevan kiinnostunut miehestäni ja tiedän heidän olleen myös työn ulkopuolella yhteyksissä. Mies ilmeisesti viettää öitään naisen asunnolla ja muutoinkin pyörivät yhdessä. Meillä on yhteinen lapsi ja hänkin on kertonut naisen olleen mukana kun ovat isän kanssa viettäneet aikaa. Miehen mukaan mitään sutinaa ei ole ollut ennen meidän eroa vaan hänen mukaansa olen ollut täysin turhasta mustasukkainen. Miehen välit tuohon naiseen oli yksi iso syy siihen miksi meille ero tuli, vaikka syitä oli muitakin. Hän on kuitenkin saanut minut tuntemaan jälkeenpäin suurta syyllisyyttä siitä että tunsin suhteen aikana mustasukkaisuutta heidän väleistään ilman syytä. Mutta kyllähän se herättää kysymyksiä jos samoin tein eron jälkeen aletaan suhteeseen. Asiahan ei tietenkään minulle enää sinänsä kuulu, mutta kuvio satuttaa hyvin paljon. Lapsen takia joudumme tietenkin olemaan tekemisissä mikä tuntuu tällä hetkellä aika raskaalta, mutta yritän parhaani mukaan asettua tilanteen yläpuolelle. Silti päässä risteilee paljon ajatuksia siitä puhuuko mies totta, että todellakaan heillä ei ollut mitään vispilänkauppaa suhteemme aikana vaan kuvittelin kaiken. Olen soimannut itseäni melkoisesti näistä asioista.
Onko jollain kokemusta vastaavasta?
Kommentit (183)
Aivan varmasti on jotain viritelmää ollut. Onko se ollut fyysistä, sillä ei ole välttämättä edes merkitystä. Parisuhteessa oleva henkilö voi käyttäytyä epäsopivasti monella muullakin tavalla kuin fyysisiä rajoja rikkomalla. Tätä vaan eivät kaikki tajua vaan ajattelevat asioita tapahtuneen vasta kun on harrastettu seksiä. Tuota ennen ehtii kuitenkin jo tapahtua monenlaista. Naiset tuntuvat huomaavan nämä miehiä selvemmin ja naisen vaisto todellakin on oikeassa hyvin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne kuin ap:lla. Mies ilmoitti erosta kuukausi sitten. Meillä kouluikäisiä lapsia ja pitkä avioliitto.
Tämä on aiva kamala tilanne!! Millainen nainen alkaa salaseurustelemaan naimisissa olevan lapsiperheen isän kanssa?
He ovat jo nyt ostamassa yhteistä omaa asuntoa vaikka meidän avioero on vasta vireillä ja omaisuuttakaan ei ole ositettu. Lapsille tuota naista ei ole vielä esitelty. Miten tällaiset suhteet edes kestävät?
Itse selviän, mutta lapset säälittävät. Äiti heitettiin romukoppaan, perhe hajotettiin ja isällä jo uusi nainen. Lapset ovat todella järkyttyneitä, kouluikäiset nimittäin ymmärtävät tilanteen todellisuuden.
Mä en ymmärrä näitä, joille se eka reaktio on "Miten joku voi viedä varatun perheenisän?"
Vieraalle ihmiselle se teidän perhe on hyvin teoreettinen ja abstrakti käsite. Siihen tietty vielä lisätään sen perheellisen yksipuolinen kuvaus onnettomasta, muutenkin hajoamassa olevasta suhteesta (jossa kärvistellään lasten takia, rakkaus tietenkin on kuollut jo kauan sitten, hän kertoo). Miksi sen perheen hajottamisen pitäisi olla isompi asia sille toiselle naiselle?
Mielestäni paljon oleellisempi kysymys on: "Millainen perheenisä aloittaa salasuhteen toisen naisen kanssa?"
Tähän sinä varmaankin kykenet helpommin vastaamaan, sillä päätit perustaa perheen sellaisen miehen kanssa.
Tottakai varattu on suurin syypää, mutta ei se salarakaskaan viaton ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä ja lasten isällä oli jo ollut tietämättäni suhde työkaveriin useamman kuukauden ennen eroa.
Ihmettelin tietysti miksi miehen käytös oli kotona outoa. Mies oli kärttyinen ja ilkeä. Kuittaili ja ilkeili minkä kerkesi. Seksi loppui miehen tahdosta ja kännykkä kädessä kulki jopa suihkuun. Mies viipyi kauppareissulla maito-ostoksilla kaksi tuntia. Toivoin, että kyseessä olisi ollut keski-iän kriisi, mutta epäilin suhdetta. Kysyin onko jotain selkäni takana, mutta mies kielsi vaikka merkit olivat selkeät.
Lopulta asia paljastui vahingossa ja mies muuttui raivohulluksi.
Kysyin kyllä miksi otti uuden naisen eikä antanut meille ja meidän perheelle mahdollisuutta. Mies luetteli kaikki viat mitä minusta keksi. Olin huono makuuhuoneessa, en ihaillut ja kehunut häntä, en järjestänyt hänelle yllätyksiä, pukeuduin epäkiihottaviin vaatteisiin. Tämänkö vuoksi lapsiperhe hajotettiin? Meillä ei ollut alko-ongelmia, vakavia sairauksia tai raha-ongelmia.
Tässä se hyvin kiteytyykin, miksi se ero tulee yllätyksenä, jos ei ole alkoholiongelmaa tai muuta isoa häiriötekijää ei voi olla tarvetta erota. Miehen käytös kyllä kuulostaa asiattomalta, mutta muuten näiden kirjoittajien mielestä pitää olla joku iso ongelma, että on ok erota, ihan kuin avioliitto olisi joku elinkautinen. Tässä kohtaa voi jokainen itseltään kysyä, olenko todella antanut itsestäni paljon puolisolleni ja suhteelle vai ovatko yhteiset juttumme asuntolaina, mökki ja reissut aurinkorannikolle, joita pidät hyvän suhteenne saavutuksina.
Elämä on ollut harmaata ja ehkä ei enää ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita eikä panosteta suhteeseen. Ja se riittää toiselle, se perusarki. Toinen kaipaa jotain muuta, mutta jää lasten takia kunnes kohdalle sattuu joku, jonka kanssa voisi olla yksinkertaisesti hauskempaa. Joku jolla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet, arvostaa samoja juttuja, laittautuu ja heittäytyy. Se voi toki olla ohimenevä vaihe tai sitten ei. Mutta jos jää siihen harmauteen, niin sitten ei pääse kokemaan edes hetkeksi sitä menoa.
Eroaminen on ok, mutta ongelma onkin siinä ettei ihmiset ole suoraselkäisiä ja rehellisiä tai ota vastuuta omasta osuudestaan. Syyllistetään toinen tainnoksiin, peitellään ja salaillaan. Se on yleensä itse eroa isompi ongelma.
Ja sitten toisessa keskustelussa pidetään selkärangattomana miestä joka haluaa eron saatesanoilla " vika ei ole sinussa, se on minussa". Se kun kuulemma ei auta ymmärtämään mitään.
Koita tässä nyt sitten
Eikö ole jännä, miten eri ihmisillä voi olla täysin erilaiset mielipiteet samasta asiasta?
Onhan se. Ja sitten kun todella lähdetään syitä kairaamaan niin selitys on yleensä raadollinen "ei vaan nappaa enää". Siihen on tyytyminen jos jättäjä ei tarkempaakaan osaa selittää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä noin pari viikkoa ennen eroa mies alkoi puhua tietyistä asioista ensimmäistä kertaa, silloinkin tosin puoliksi vitsaillen, kuten tyyliinsä kuului. Tässä vaiheessa istutin hänet alas ja pyysin puhumaan, kysyin useita kertoja hänen ajatuksistaan ja tunteistaan, koska hänestä on usein vaikea saada selvää juurikin siksi koska hänellä on ollut tapana verhota moni asia vähän huumoriin. Tuossa keskustelussa lopputulos oli, että miehen mielestä vika ei ollut suhteessa. Sanoin hänelle ottavani vakavasti hänen kertomansa enkä halua hänelle huonoa oloa. Sitten eron yhteydessä kaikki asiat loppujen lopuksi leväytettiin auki ihan eri laajuudessa eikä minulla ollut enää mitään mahdollisuutta tehdä korjausliikkeitä kun mies ei sitä halunnut. Todella paljon olen miettinyt sitä mitä olisin voinut tehdä toisin ja kantanut surua siitä etten ymmärtänyt missä mennään. Varmasti monessa asiassa olisin voinut itsekin toimia paremmin. Olen useita kertoja nämä myös miehelle sanonut ja pyytänyt anteeksi omaa käytöstäni ja ymmärtämättömyyttäni. Omaa osuuttaan asioihin hän ei kuitenkaan näe. Minä olen syyllinen koska olen kuvitellut omiani, ottanut eron ensimmäisenä puheeksi, ollut liikaa sitä ja liian vähän tätä.
Toistaiseksi lapseen liittyvät käytännön asiat ovat sujuneet kohtuullisen hyvin, mistä olen kiitollinen. Ap
No mut nyt kun kaikki on ohi, niin onko sillä merkitystä kuka on syyllinen?
Mies ilmaisi tunteidensa olevan lopussa pari viikkoa ennen eroa. Jos tosiaan yhtään mitään ongelmia ei ennen sitä ollut, niin ongelmathan on kriisiytyneet aivan hetkessä eroon saakka. Eli ollut joku todella massiivinen kriisi?
Vai ongelma ollut jo pidemmän aikaa puhumattomuus ja se ettei toisen tunteista ole oikein kartalla?
Minulle syyllisten etsiminen on toissijaista, enemmänkin omalla kohdalla nyt on käynnissä yritys vain ymmärtää tapahtunutta, koska erosta on vasta muutama viikko aikaa ja olen ehkä jonkinlaisessa shokissa vielä. Mistään massiivisesta kriisistä en ole ollut tietoinen. Ainoastaan tuo hänen työkaverinsa aiheutti suhteeseen hämminkiä viimeisinä aikoina. Näen ongelmaa olleen siinä ettei asioista puhuttu riittävän ajoissa, koska todellakaan minulla ei ollut suurimmaksi osaksi mitään tietoa niistä ajatuksista joita mies toi julki eron hetkellä. Ap
Siinä tapauksessa sanoisin kokemusta omaavana näin;
jos mies on kerran lähtenyt hyvästä suhteesta, jossa ei merkkejä ole ollut suuremmista ongelmista, jonkun työpaikkaihastuksen vuoksi niin hän tulee katumaan valintaansa.
Eli kun olet käsityksessä, että suhteesi oli hyvässä kunnossa vielä muutama viikko sitten, niin nyt kannattaa ruveta miettimään kuinka toimit kun hän ilmoittaa halukkuutensa takaisin. Et luultavasti ole tehnyt mitään suhteessa väärin, miehen vain jonkun toisen naisen houkutus sokeutti hetkellisesti.
Antaisin n 1-2kk kun hän palaa pyytelemään anteeksi.
Oletan että tämä on toivomasi lopputulos.
Ei se mitään kadu. Jos AP ei ole enää haluttava miehen silmissä, ei hän siitä haluttavammaksi muutu, vaikka uuden kanssa suhde kariutuisi. Ilmeisesti mies ei kaivannut niitä kulisseja vaan vähän vipinää kun otti eroaskeleen. Sitäpaitsi AP jo kertoi, että suhteessa oli ollut ongelmia muutenkin, tuskin hän haluaa takaisin niitä vatvomaan.
Näin se luultavasti on. Minua surettaa nämä aloitukset joka kerran, kun näissä vähän paistaa läpi se, että haetaan tukea sille ajatukselle, ettei se lähteneen osapuolen päätös ole niin kuin järkevässä järjessä tehty. Että se mahdollinen uusi nainen siellä on viekas viettelijä joka on sotkenut miehen pään. Hyvä suhde on sotkettu miehen itsekkään huikentelevaisuuden vuoksi.
Yksikään tietämistäni eroista ei ole päätynyt myöhemmin yhteen paluuseen. 5 tietämästäni 7stä sivusuhteesta on ollut ptikäaikainen, 4 jatkuu yhä. 2 sivusuhdetta päättyi jotakuinkin heti, mutta osapuolet eivät silti ole halunneet palata takaisin entiseen.
Näkisinkin sivusuhteen sinä viimeisenä tikettinä ulos epätyydyttävästä suhteesta, josta syystä tai toisesta ei ole uskallettu lähteä tekemään eroa. Yleisin syy lapset ja talo (lukemattomia venyneitä eroja "lasten vuoksi"), toiseksi yleisin se kun puoliso on itsetuhoinen (3 tapausta).
Ap kommentoi tähän, että minä en miestä takaisin ottaisi vaikka hän sitä toivoisi. Vaikka tällä hetkellä päällä on shokki ja ikävöin miestä, niin järki minussa sanoo etten halua kumppania jonka kanssa kommunikaatio ei toimi ja joka ei ota vastuuta omasta osuudestaan. Mitä tulee tähän työkaveriin, niin kyllä minä näen miehen enemmän syyllisenä tähän tilanteeseen kuin tuon naisen. Se on mieheni vika jos hän ei ole osannut asettaa rajoja suhteessa tuohon naiseen vaan on lietsonut tämän kiinnostusta. Tosin mieheni mukaan myös tämä nainen oli suhteessa, sillä hän aiemmin perusteli sitä miksi huoleni oli kuviteltu. Minun puolestani saavat pitää toisensa. Kunhan pääsen pahimmasta yli alan rakentaa omaa elämääni. Nyt on kuitenkin vielä se vaihe kun on kova tarve ymmärtää tapahtumien kulkua.
No nyt kuulostaa hyvälle! Hyvä ap! Selviät kyllä tästäkin.
Ei sillä miksi valitsi toisen ja missä vaiheessa kaveruus muuttui suhteeksi ole mitään väliä, sillä siinä vaiheessa hän oli kirjautunut ulos suhteesta sinun kanssasi. Veikkaan että ajan mittaan ymmärrät ne syytkin. Kukaan ei lähde sähläämään suhteen ulkopuolisen kanssa jos suhteessa on hyvä olla ja rakkautta ja tulevaisuudenuskoa. Muunlaiseen suhteeseen minä en edes haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä noin pari viikkoa ennen eroa mies alkoi puhua tietyistä asioista ensimmäistä kertaa, silloinkin tosin puoliksi vitsaillen, kuten tyyliinsä kuului. Tässä vaiheessa istutin hänet alas ja pyysin puhumaan, kysyin useita kertoja hänen ajatuksistaan ja tunteistaan, koska hänestä on usein vaikea saada selvää juurikin siksi koska hänellä on ollut tapana verhota moni asia vähän huumoriin. Tuossa keskustelussa lopputulos oli, että miehen mielestä vika ei ollut suhteessa. Sanoin hänelle ottavani vakavasti hänen kertomansa enkä halua hänelle huonoa oloa. Sitten eron yhteydessä kaikki asiat loppujen lopuksi leväytettiin auki ihan eri laajuudessa eikä minulla ollut enää mitään mahdollisuutta tehdä korjausliikkeitä kun mies ei sitä halunnut. Todella paljon olen miettinyt sitä mitä olisin voinut tehdä toisin ja kantanut surua siitä etten ymmärtänyt missä mennään. Varmasti monessa asiassa olisin voinut itsekin toimia paremmin. Olen useita kertoja nämä myös miehelle sanonut ja pyytänyt anteeksi omaa käytöstäni ja ymmärtämättömyyttäni. Omaa osuuttaan asioihin hän ei kuitenkaan näe. Minä olen syyllinen koska olen kuvitellut omiani, ottanut eron ensimmäisenä puheeksi, ollut liikaa sitä ja liian vähän tätä.
Toistaiseksi lapseen liittyvät käytännön asiat ovat sujuneet kohtuullisen hyvin, mistä olen kiitollinen. Ap
No mut nyt kun kaikki on ohi, niin onko sillä merkitystä kuka on syyllinen?
Mies ilmaisi tunteidensa olevan lopussa pari viikkoa ennen eroa. Jos tosiaan yhtään mitään ongelmia ei ennen sitä ollut, niin ongelmathan on kriisiytyneet aivan hetkessä eroon saakka. Eli ollut joku todella massiivinen kriisi?
Vai ongelma ollut jo pidemmän aikaa puhumattomuus ja se ettei toisen tunteista ole oikein kartalla?
Minulle syyllisten etsiminen on toissijaista, enemmänkin omalla kohdalla nyt on käynnissä yritys vain ymmärtää tapahtunutta, koska erosta on vasta muutama viikko aikaa ja olen ehkä jonkinlaisessa shokissa vielä. Mistään massiivisesta kriisistä en ole ollut tietoinen. Ainoastaan tuo hänen työkaverinsa aiheutti suhteeseen hämminkiä viimeisinä aikoina. Näen ongelmaa olleen siinä ettei asioista puhuttu riittävän ajoissa, koska todellakaan minulla ei ollut suurimmaksi osaksi mitään tietoa niistä ajatuksista joita mies toi julki eron hetkellä. Ap
Siinä tapauksessa sanoisin kokemusta omaavana näin;
jos mies on kerran lähtenyt hyvästä suhteesta, jossa ei merkkejä ole ollut suuremmista ongelmista, jonkun työpaikkaihastuksen vuoksi niin hän tulee katumaan valintaansa.
Eli kun olet käsityksessä, että suhteesi oli hyvässä kunnossa vielä muutama viikko sitten, niin nyt kannattaa ruveta miettimään kuinka toimit kun hän ilmoittaa halukkuutensa takaisin. Et luultavasti ole tehnyt mitään suhteessa väärin, miehen vain jonkun toisen naisen houkutus sokeutti hetkellisesti.
Antaisin n 1-2kk kun hän palaa pyytelemään anteeksi.
Oletan että tämä on toivomasi lopputulos.
Ei se mitään kadu. Jos AP ei ole enää haluttava miehen silmissä, ei hän siitä haluttavammaksi muutu, vaikka uuden kanssa suhde kariutuisi. Ilmeisesti mies ei kaivannut niitä kulisseja vaan vähän vipinää kun otti eroaskeleen. Sitäpaitsi AP jo kertoi, että suhteessa oli ollut ongelmia muutenkin, tuskin hän haluaa takaisin niitä vatvomaan.
Näin se luultavasti on. Minua surettaa nämä aloitukset joka kerran, kun näissä vähän paistaa läpi se, että haetaan tukea sille ajatukselle, ettei se lähteneen osapuolen päätös ole niin kuin järkevässä järjessä tehty. Että se mahdollinen uusi nainen siellä on viekas viettelijä joka on sotkenut miehen pään. Hyvä suhde on sotkettu miehen itsekkään huikentelevaisuuden vuoksi.
Yksikään tietämistäni eroista ei ole päätynyt myöhemmin yhteen paluuseen. 5 tietämästäni 7stä sivusuhteesta on ollut ptikäaikainen, 4 jatkuu yhä. 2 sivusuhdetta päättyi jotakuinkin heti, mutta osapuolet eivät silti ole halunneet palata takaisin entiseen.
Näkisinkin sivusuhteen sinä viimeisenä tikettinä ulos epätyydyttävästä suhteesta, josta syystä tai toisesta ei ole uskallettu lähteä tekemään eroa. Yleisin syy lapset ja talo (lukemattomia venyneitä eroja "lasten vuoksi"), toiseksi yleisin se kun puoliso on itsetuhoinen (3 tapausta).
Minä mietin aina noista sivusuhteena alkaneista virityksistä, että pettävätkö jo molemmat vai vasta toinen.
Ilokseni voin huojentaa mieltäsi; 5-6 vuotta yhteistä elämää takana, josta 4 viimeisintä olla oltu montaakaan yötä erillään. Siis moninkertaisesti yhteistä aikaa takana verrattuna suhteeseensa josta lähti. Joka päivä olemme rakastuneempia ja onnellisempia kuin edellisenä. Ei ole tarvetta vilkuilla sivuilleen kun löytää sen oikean ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä noin pari viikkoa ennen eroa mies alkoi puhua tietyistä asioista ensimmäistä kertaa, silloinkin tosin puoliksi vitsaillen, kuten tyyliinsä kuului. Tässä vaiheessa istutin hänet alas ja pyysin puhumaan, kysyin useita kertoja hänen ajatuksistaan ja tunteistaan, koska hänestä on usein vaikea saada selvää juurikin siksi koska hänellä on ollut tapana verhota moni asia vähän huumoriin. Tuossa keskustelussa lopputulos oli, että miehen mielestä vika ei ollut suhteessa. Sanoin hänelle ottavani vakavasti hänen kertomansa enkä halua hänelle huonoa oloa. Sitten eron yhteydessä kaikki asiat loppujen lopuksi leväytettiin auki ihan eri laajuudessa eikä minulla ollut enää mitään mahdollisuutta tehdä korjausliikkeitä kun mies ei sitä halunnut. Todella paljon olen miettinyt sitä mitä olisin voinut tehdä toisin ja kantanut surua siitä etten ymmärtänyt missä mennään. Varmasti monessa asiassa olisin voinut itsekin toimia paremmin. Olen useita kertoja nämä myös miehelle sanonut ja pyytänyt anteeksi omaa käytöstäni ja ymmärtämättömyyttäni. Omaa osuuttaan asioihin hän ei kuitenkaan näe. Minä olen syyllinen koska olen kuvitellut omiani, ottanut eron ensimmäisenä puheeksi, ollut liikaa sitä ja liian vähän tätä.
Toistaiseksi lapseen liittyvät käytännön asiat ovat sujuneet kohtuullisen hyvin, mistä olen kiitollinen. Ap
No mut nyt kun kaikki on ohi, niin onko sillä merkitystä kuka on syyllinen?
Mies ilmaisi tunteidensa olevan lopussa pari viikkoa ennen eroa. Jos tosiaan yhtään mitään ongelmia ei ennen sitä ollut, niin ongelmathan on kriisiytyneet aivan hetkessä eroon saakka. Eli ollut joku todella massiivinen kriisi?
Vai ongelma ollut jo pidemmän aikaa puhumattomuus ja se ettei toisen tunteista ole oikein kartalla?
Minulle syyllisten etsiminen on toissijaista, enemmänkin omalla kohdalla nyt on käynnissä yritys vain ymmärtää tapahtunutta, koska erosta on vasta muutama viikko aikaa ja olen ehkä jonkinlaisessa shokissa vielä. Mistään massiivisesta kriisistä en ole ollut tietoinen. Ainoastaan tuo hänen työkaverinsa aiheutti suhteeseen hämminkiä viimeisinä aikoina. Näen ongelmaa olleen siinä ettei asioista puhuttu riittävän ajoissa, koska todellakaan minulla ei ollut suurimmaksi osaksi mitään tietoa niistä ajatuksista joita mies toi julki eron hetkellä. Ap
Siinä tapauksessa sanoisin kokemusta omaavana näin;
jos mies on kerran lähtenyt hyvästä suhteesta, jossa ei merkkejä ole ollut suuremmista ongelmista, jonkun työpaikkaihastuksen vuoksi niin hän tulee katumaan valintaansa.
Eli kun olet käsityksessä, että suhteesi oli hyvässä kunnossa vielä muutama viikko sitten, niin nyt kannattaa ruveta miettimään kuinka toimit kun hän ilmoittaa halukkuutensa takaisin. Et luultavasti ole tehnyt mitään suhteessa väärin, miehen vain jonkun toisen naisen houkutus sokeutti hetkellisesti.
Antaisin n 1-2kk kun hän palaa pyytelemään anteeksi.
Oletan että tämä on toivomasi lopputulos.
Ei se mitään kadu. Jos AP ei ole enää haluttava miehen silmissä, ei hän siitä haluttavammaksi muutu, vaikka uuden kanssa suhde kariutuisi. Ilmeisesti mies ei kaivannut niitä kulisseja vaan vähän vipinää kun otti eroaskeleen. Sitäpaitsi AP jo kertoi, että suhteessa oli ollut ongelmia muutenkin, tuskin hän haluaa takaisin niitä vatvomaan.
Näin se luultavasti on. Minua surettaa nämä aloitukset joka kerran, kun näissä vähän paistaa läpi se, että haetaan tukea sille ajatukselle, ettei se lähteneen osapuolen päätös ole niin kuin järkevässä järjessä tehty. Että se mahdollinen uusi nainen siellä on viekas viettelijä joka on sotkenut miehen pään. Hyvä suhde on sotkettu miehen itsekkään huikentelevaisuuden vuoksi.
Yksikään tietämistäni eroista ei ole päätynyt myöhemmin yhteen paluuseen. 5 tietämästäni 7stä sivusuhteesta on ollut ptikäaikainen, 4 jatkuu yhä. 2 sivusuhdetta päättyi jotakuinkin heti, mutta osapuolet eivät silti ole halunneet palata takaisin entiseen.
Näkisinkin sivusuhteen sinä viimeisenä tikettinä ulos epätyydyttävästä suhteesta, josta syystä tai toisesta ei ole uskallettu lähteä tekemään eroa. Yleisin syy lapset ja talo (lukemattomia venyneitä eroja "lasten vuoksi"), toiseksi yleisin se kun puoliso on itsetuhoinen (3 tapausta).
Minä mietin aina noista sivusuhteena alkaneista virityksistä, että pettävätkö jo molemmat vai vasta toinen.
Ilokseni voin huojentaa mieltäsi; 5-6 vuotta yhteistä elämää takana, josta 4 viimeisintä olla oltu montaakaan yötä erillään. Siis moninkertaisesti yhteistä aikaa takana verrattuna suhteeseensa josta lähti. Joka päivä olemme rakastuneempia ja onnellisempia kuin edellisenä. Ei ole tarvetta vilkuilla sivuilleen kun löytää sen oikean ihmisen.
Valitettavasti joillain ihmisillä on myös tarve vilkuilla sivuilleen oli suhde minkälainen tahansa.
MItä väliä? Ellei hän halunnut olla sinun kanssasi, miksi sinunkaan pitäisi hänen peräänsä itkeä. Hän oli paska ja hän lähti ja pääsit paskasta eroon. Onnea ja nyt olet vapaa!
T. sama koettu v. 2016, äijällä lukuisia eroon päättyneitä suhteita sittemmin. Kohta voimme perustaa Esasta eroon päässeiden onnellisten naisten klubin. Heitämme tikkaa hänen valokuvaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mies välttämättä ole pettänyt. Tunteita aika varmasti siitä huolimatta. On aivan mahdollista, että mitään fyysistä ei ole ollut ennen kuin mies on eronnut, koska kaikki naiset ei aio olla se toinen nainen eivätkä ala mihinkään fyysiseen ennen kuin se entinen suhde on ohi, koska se on epäreilua kaikille osapuolille. Ja tää on tällä palstalla tosi epäsuosittu mielipide, koska miehet on aina paskoja, pettäjiä ja kusipäitä, mutta: on myös olemassa silleen suoraselkäisiä miehiä, jotka päättää entisen suhteen, kun huomaavat, että haluavat suhteeseen jonkun muun kanssa ennen kuin aloittavat uuden suhteen.
Kyllä heillä on ollut jo sutinaa suhteenne aikana. Nyt vaan lasten takia tekemisissä mitä on pakko, ei muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä noin pari viikkoa ennen eroa mies alkoi puhua tietyistä asioista ensimmäistä kertaa, silloinkin tosin puoliksi vitsaillen, kuten tyyliinsä kuului. Tässä vaiheessa istutin hänet alas ja pyysin puhumaan, kysyin useita kertoja hänen ajatuksistaan ja tunteistaan, koska hänestä on usein vaikea saada selvää juurikin siksi koska hänellä on ollut tapana verhota moni asia vähän huumoriin. Tuossa keskustelussa lopputulos oli, että miehen mielestä vika ei ollut suhteessa. Sanoin hänelle ottavani vakavasti hänen kertomansa enkä halua hänelle huonoa oloa. Sitten eron yhteydessä kaikki asiat loppujen lopuksi leväytettiin auki ihan eri laajuudessa eikä minulla ollut enää mitään mahdollisuutta tehdä korjausliikkeitä kun mies ei sitä halunnut. Todella paljon olen miettinyt sitä mitä olisin voinut tehdä toisin ja kantanut surua siitä etten ymmärtänyt missä mennään. Varmasti monessa asiassa olisin voinut itsekin toimia paremmin. Olen useita kertoja nämä myös miehelle sanonut ja pyytänyt anteeksi omaa käytöstäni ja ymmärtämättömyyttäni. Omaa osuuttaan asioihin hän ei kuitenkaan näe. Minä olen syyllinen koska olen kuvitellut omiani, ottanut eron ensimmäisenä puheeksi, ollut liikaa sitä ja liian vähän tätä.
Toistaiseksi lapseen liittyvät käytännön asiat ovat sujuneet kohtuullisen hyvin, mistä olen kiitollinen. Ap
No mut nyt kun kaikki on ohi, niin onko sillä merkitystä kuka on syyllinen?
Mies ilmaisi tunteidensa olevan lopussa pari viikkoa ennen eroa. Jos tosiaan yhtään mitään ongelmia ei ennen sitä ollut, niin ongelmathan on kriisiytyneet aivan hetkessä eroon saakka. Eli ollut joku todella massiivinen kriisi?
Vai ongelma ollut jo pidemmän aikaa puhumattomuus ja se ettei toisen tunteista ole oikein kartalla?
Minulle syyllisten etsiminen on toissijaista, enemmänkin omalla kohdalla nyt on käynnissä yritys vain ymmärtää tapahtunutta, koska erosta on vasta muutama viikko aikaa ja olen ehkä jonkinlaisessa shokissa vielä. Mistään massiivisesta kriisistä en ole ollut tietoinen. Ainoastaan tuo hänen työkaverinsa aiheutti suhteeseen hämminkiä viimeisinä aikoina. Näen ongelmaa olleen siinä ettei asioista puhuttu riittävän ajoissa, koska todellakaan minulla ei ollut suurimmaksi osaksi mitään tietoa niistä ajatuksista joita mies toi julki eron hetkellä. Ap
Siinä tapauksessa sanoisin kokemusta omaavana näin;
jos mies on kerran lähtenyt hyvästä suhteesta, jossa ei merkkejä ole ollut suuremmista ongelmista, jonkun työpaikkaihastuksen vuoksi niin hän tulee katumaan valintaansa.
Eli kun olet käsityksessä, että suhteesi oli hyvässä kunnossa vielä muutama viikko sitten, niin nyt kannattaa ruveta miettimään kuinka toimit kun hän ilmoittaa halukkuutensa takaisin. Et luultavasti ole tehnyt mitään suhteessa väärin, miehen vain jonkun toisen naisen houkutus sokeutti hetkellisesti.
Antaisin n 1-2kk kun hän palaa pyytelemään anteeksi.
Oletan että tämä on toivomasi lopputulos.
Ei se mitään kadu. Jos AP ei ole enää haluttava miehen silmissä, ei hän siitä haluttavammaksi muutu, vaikka uuden kanssa suhde kariutuisi. Ilmeisesti mies ei kaivannut niitä kulisseja vaan vähän vipinää kun otti eroaskeleen. Sitäpaitsi AP jo kertoi, että suhteessa oli ollut ongelmia muutenkin, tuskin hän haluaa takaisin niitä vatvomaan.
Näin se luultavasti on. Minua surettaa nämä aloitukset joka kerran, kun näissä vähän paistaa läpi se, että haetaan tukea sille ajatukselle, ettei se lähteneen osapuolen päätös ole niin kuin järkevässä järjessä tehty. Että se mahdollinen uusi nainen siellä on viekas viettelijä joka on sotkenut miehen pään. Hyvä suhde on sotkettu miehen itsekkään huikentelevaisuuden vuoksi.
Yksikään tietämistäni eroista ei ole päätynyt myöhemmin yhteen paluuseen. 5 tietämästäni 7stä sivusuhteesta on ollut ptikäaikainen, 4 jatkuu yhä. 2 sivusuhdetta päättyi jotakuinkin heti, mutta osapuolet eivät silti ole halunneet palata takaisin entiseen.
Näkisinkin sivusuhteen sinä viimeisenä tikettinä ulos epätyydyttävästä suhteesta, josta syystä tai toisesta ei ole uskallettu lähteä tekemään eroa. Yleisin syy lapset ja talo (lukemattomia venyneitä eroja "lasten vuoksi"), toiseksi yleisin se kun puoliso on itsetuhoinen (3 tapausta).
Sulla on kammottavia tuttuja. ihmiset jotka ovat varattuja, ovat normaali ihmiselle varattuja. Ei kiitos.
kukaan mies ei kestäisi loputtomasti sopivan missin näköisen naisen painetta vanhassa parisuhteessaan. Toki tuo harvalle on edes mahdollista.
mies53v
Minä en itse edes usko mitään fyysistä pettämistä tapahtuneen, tai sitten olen vaan todella hyväuskoinen. Niin tai näin, se ei oikeastaan ole edes olennaisinta. Heidän väleistään olin joka tapauksessa suhteen aikana huolissani, miehen mukaan turhaan. Mutta merkkejä oli siitä, että jotain hämärää on meneillään. Oliko se kuvitelmaa, sitä en tiedä. Ajan myötä pystyn varmasti tämän kaiken jättämään taakseni enkä enää vaivaa tällä päätäni. Juuri nyt tilanne on vielä niin tuore, että pää kuhisee ajatuksia.
Tapasin miehen tänään lyhyesti lapsen asioissa. En uskaltanut ottaa puheeksi toivetta siitä, että hidastaisi vähän naisen tuomista lapsen elämään. Tänään oli olo etten vaan olisi jaksanut jos asiasta olisi täytynyt kinastella. Toivoisin hänen itse ymmärtävän katsoa tilannetta lapsen näkökulmasta.
Mitä tulee vastuun ottamiseen, usein suhteessamme erimielisyydet myös päättyivät siihen, että minä pyydän anteeksi ja hyvittelen. Jos mies loukkasi minua, ongelma ei koskaan ollut hänessä vaan esimerkiksi minun herkkänahkaisuudessani. Anteeksi hän ei pyytänyt juuri koskaan. Ehkä ajan myötä minullakin hävisi käsitys siitä milloin reagoin aiheesta ja milloin aiheetta. Ei sillä, virheitä olen minäkin suhteessa tehnyt ja omalta osaltani varmasti vaikuttanut siihen miksi näin on käynyt.
Kyllä tämä vaan koville ottaa kaikesta huolimatta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä noin pari viikkoa ennen eroa mies alkoi puhua tietyistä asioista ensimmäistä kertaa, silloinkin tosin puoliksi vitsaillen, kuten tyyliinsä kuului. Tässä vaiheessa istutin hänet alas ja pyysin puhumaan, kysyin useita kertoja hänen ajatuksistaan ja tunteistaan, koska hänestä on usein vaikea saada selvää juurikin siksi koska hänellä on ollut tapana verhota moni asia vähän huumoriin. Tuossa keskustelussa lopputulos oli, että miehen mielestä vika ei ollut suhteessa. Sanoin hänelle ottavani vakavasti hänen kertomansa enkä halua hänelle huonoa oloa. Sitten eron yhteydessä kaikki asiat loppujen lopuksi leväytettiin auki ihan eri laajuudessa eikä minulla ollut enää mitään mahdollisuutta tehdä korjausliikkeitä kun mies ei sitä halunnut. Todella paljon olen miettinyt sitä mitä olisin voinut tehdä toisin ja kantanut surua siitä etten ymmärtänyt missä mennään. Varmasti monessa asiassa olisin voinut itsekin toimia paremmin. Olen useita kertoja nämä myös miehelle sanonut ja pyytänyt anteeksi omaa käytöstäni ja ymmärtämättömyyttäni. Omaa osuuttaan asioihin hän ei kuitenkaan näe. Minä olen syyllinen koska olen kuvitellut omiani, ottanut eron ensimmäisenä puheeksi, ollut liikaa sitä ja liian vähän tätä.
Toistaiseksi lapseen liittyvät käytännön asiat ovat sujuneet kohtuullisen hyvin, mistä olen kiitollinen. Ap
No mut nyt kun kaikki on ohi, niin onko sillä merkitystä kuka on syyllinen?
Mies ilmaisi tunteidensa olevan lopussa pari viikkoa ennen eroa. Jos tosiaan yhtään mitään ongelmia ei ennen sitä ollut, niin ongelmathan on kriisiytyneet aivan hetkessä eroon saakka. Eli ollut joku todella massiivinen kriisi?
Vai ongelma ollut jo pidemmän aikaa puhumattomuus ja se ettei toisen tunteista ole oikein kartalla?
Minulle syyllisten etsiminen on toissijaista, enemmänkin omalla kohdalla nyt on käynnissä yritys vain ymmärtää tapahtunutta, koska erosta on vasta muutama viikko aikaa ja olen ehkä jonkinlaisessa shokissa vielä. Mistään massiivisesta kriisistä en ole ollut tietoinen. Ainoastaan tuo hänen työkaverinsa aiheutti suhteeseen hämminkiä viimeisinä aikoina. Näen ongelmaa olleen siinä ettei asioista puhuttu riittävän ajoissa, koska todellakaan minulla ei ollut suurimmaksi osaksi mitään tietoa niistä ajatuksista joita mies toi julki eron hetkellä. Ap
Siinä tapauksessa sanoisin kokemusta omaavana näin;
jos mies on kerran lähtenyt hyvästä suhteesta, jossa ei merkkejä ole ollut suuremmista ongelmista, jonkun työpaikkaihastuksen vuoksi niin hän tulee katumaan valintaansa.
Eli kun olet käsityksessä, että suhteesi oli hyvässä kunnossa vielä muutama viikko sitten, niin nyt kannattaa ruveta miettimään kuinka toimit kun hän ilmoittaa halukkuutensa takaisin. Et luultavasti ole tehnyt mitään suhteessa väärin, miehen vain jonkun toisen naisen houkutus sokeutti hetkellisesti.
Antaisin n 1-2kk kun hän palaa pyytelemään anteeksi.
Oletan että tämä on toivomasi lopputulos.
Ei se mitään kadu. Jos AP ei ole enää haluttava miehen silmissä, ei hän siitä haluttavammaksi muutu, vaikka uuden kanssa suhde kariutuisi. Ilmeisesti mies ei kaivannut niitä kulisseja vaan vähän vipinää kun otti eroaskeleen. Sitäpaitsi AP jo kertoi, että suhteessa oli ollut ongelmia muutenkin, tuskin hän haluaa takaisin niitä vatvomaan.
Näin se luultavasti on. Minua surettaa nämä aloitukset joka kerran, kun näissä vähän paistaa läpi se, että haetaan tukea sille ajatukselle, ettei se lähteneen osapuolen päätös ole niin kuin järkevässä järjessä tehty. Että se mahdollinen uusi nainen siellä on viekas viettelijä joka on sotkenut miehen pään. Hyvä suhde on sotkettu miehen itsekkään huikentelevaisuuden vuoksi.
Yksikään tietämistäni eroista ei ole päätynyt myöhemmin yhteen paluuseen. 5 tietämästäni 7stä sivusuhteesta on ollut ptikäaikainen, 4 jatkuu yhä. 2 sivusuhdetta päättyi jotakuinkin heti, mutta osapuolet eivät silti ole halunneet palata takaisin entiseen.
Näkisinkin sivusuhteen sinä viimeisenä tikettinä ulos epätyydyttävästä suhteesta, josta syystä tai toisesta ei ole uskallettu lähteä tekemään eroa. Yleisin syy lapset ja talo (lukemattomia venyneitä eroja "lasten vuoksi"), toiseksi yleisin se kun puoliso on itsetuhoinen (3 tapausta).
Minä mietin aina noista sivusuhteena alkaneista virityksistä, että pettävätkö jo molemmat vai vasta toinen.
Ilokseni voin huojentaa mieltäsi; 5-6 vuotta yhteistä elämää takana, josta 4 viimeisintä olla oltu montaakaan yötä erillään. Siis moninkertaisesti yhteistä aikaa takana verrattuna suhteeseensa josta lähti. Joka päivä olemme rakastuneempia ja onnellisempia kuin edellisenä. Ei ole tarvetta vilkuilla sivuilleen kun löytää sen oikean ihmisen.
Tämä nyt on ihan humpuukia. Pettäminen kertoo ihmisen arvoista ja luonteesta. Mutta ymmärrän, miksi haluat itseäsi vakuuttaa. Oman eksänikin nykyinen varmasti ajattelee samoin. Sattumoisin tiedän, että heidän suhteensa alkuvaiheissa (ja minun ja eksäni loppuvaiheissa) mies katseli kuitenkin kolmattakin naista, vaikka meille molemmille vakuutti meidän olevan elämänsä rakkauksia. Tsemppiä kuitenkin sinulle.
Ei muuta kun pää pystyyn ja kohti uutta elämää. Nämä on rankkoja juttuja ja ottaa aikansa päästä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä maailmassa voi luottaa yhtään kehenkään, semmoiseen lopputulokseen olen valitettavasti tullut.
Se on kyllä jännä, miten usein nämä uudet kumppanit joihin on lennosta vaihdettu kuvittelevat olevansa jotenkin erityisiä ja mies poloinen on vaan kärsinyt huonossa suhteessa. Tuskinpa useinkaan asia on näin. Se jos sutinoidaan toisen kanssa suhteen aikana saatikka petetään kertoo kyllä ihmisestä aika paljon ja en oikein ymmärrä kuka haluaa kunnian olla sellaisen ihmisen kanssa joka ei osaa suoraselkäisesti hoitaa asioita. Sitten uskotaan sokeasti, että nyt se mies (tai nainen) on minun kanssani niin onnellinen ettei ole tarvetta katsella muita. Niin ne edelliset kumppanitkin on hyvin todennäköisesti ajatelleet. Ja jos ongelmia ei käsitellä vaan vastuu sysätään toiselle, niin samat ongelmat seuraa uuteen suhteeseen.
Hyvä mies saa helposti uuden naisen.
Pitäkää naiset vähän parempaa huolta puolisoistanne niin näin ei pääse käymään :D
Vierailija kirjoitti:
Minä en itse edes usko mitään fyysistä pettämistä tapahtuneen, tai sitten olen vaan todella hyväuskoinen. Niin tai näin, se ei oikeastaan ole edes olennaisinta. Heidän väleistään olin joka tapauksessa suhteen aikana huolissani, miehen mukaan turhaan. Mutta merkkejä oli siitä, että jotain hämärää on meneillään. Oliko se kuvitelmaa, sitä en tiedä. Ajan myötä pystyn varmasti tämän kaiken jättämään taakseni enkä enää vaivaa tällä päätäni. Juuri nyt tilanne on vielä niin tuore, että pää kuhisee ajatuksia.
Tapasin miehen tänään lyhyesti lapsen asioissa. En uskaltanut ottaa puheeksi toivetta siitä, että hidastaisi vähän naisen tuomista lapsen elämään. Tänään oli olo etten vaan olisi jaksanut jos asiasta olisi täytynyt kinastella. Toivoisin hänen itse ymmärtävän katsoa tilannetta lapsen näkökulmasta.
Mitä tulee vastuun ottamiseen, usein suhteessamme erimielisyydet myös päättyivät siihen, että minä pyydän anteeksi ja hyvittelen. Jos mies loukkasi minua, ongelma ei koskaan ollut hänessä vaan esimerkiksi minun herkkänahkaisuudessani. Anteeksi hän ei pyytänyt juuri koskaan. Ehkä ajan myötä minullakin hävisi käsitys siitä milloin reagoin aiheesta ja milloin aiheetta. Ei sillä, virheitä olen minäkin suhteessa tehnyt ja omalta osaltani varmasti vaikuttanut siihen miksi näin on käynyt.
Kyllä tämä vaan koville ottaa kaikesta huolimatta. Ap
Enää sinun ei tarvitse ottaa vastuuta, pyytää anteeksi tai hyvitellä. Et ole vastuussa miehen tunteista tai esimerkiksi lasten reagoinnin aiheuttamasta mielipahasta. Sinun ei tarvitse yrittää kaivaa esiin jotain omia virheitä suhteessa, mies on mokaillut ihan tarpeeksi.
Olisi ollut myös miehen tehtävä tuoda esille asiat, jotka hänen mielestään ovat olleet huonosti, eikä sinun tehtävä yrittää arvailla niitä. Toisaalta kykenit aika hyvin lukemaan tuon ongelmia aiheuttaneen naisen vaikutuksen, joten luultavasti olisit pystynyt lukemaan myös muut ongelmat, jos niistä olisi ollut vihjeitä näkyvissä. Anna itsellesi aikaa toipua, vähitellen asia helpottuu!
Vierailija kirjoitti:
Hyvä mies saa helposti uuden naisen.
Pitäkää naiset vähän parempaa huolta puolisoistanne niin näin ei pääse käymään :D
Ihanaa yksinkertaistusta 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä mies saa helposti uuden naisen.
Pitäkää naiset vähän parempaa huolta puolisoistanne niin näin ei pääse käymään :D
Ihanaa yksinkertaistusta 😂
Näin se kuitenkin toimii.
Keiden kanssa miehet "pettävät" ? Naisten. Ja miksi ihmeessä se "toinen" nainen ottaisi huonon miehen? Ehei, se ottaa hyvän miehen, tarvittaessa sellaisen joka on kelvannut toiselle häntä ennen.
Entä miksi mies pettäisi jos ei huonon puolison vuoksi?
"Onko jollain kokemusta vastaavasta". Hei, nyt kuuntelet. Tuohan on ikiaikainen stoori, näitä nyt on suomen niemet ja notkot pullollaan, joten ollos rauhallinen, ei tämä mikään uutuuskuvio ole. Miehet valehtelee, naiset valehtelee, mutta siitä huolimatta tämä ei todellakaan ole mikään ainutkertainen ilmiö, ei eka, eikä vika.