Lapsettomien lauantai, koskettiko sinua ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mietin, että minun pitäisi syyllistyä siitä, että olen saanut lapsia. Aivan äitienpäivää ei saisi juhlia, koska joku tulee siitä surulliseksi. Itsellä oli 11 vuotta lapsettomuustutkimuksia ja hoitoja takana ennen kuin lapsen sain, joten lapsettomien lauantai tuntuu katkerien ihmisten syyllistävältä juhlapäivältä.

Miksi pitäisi syyllistyä? Joku viettää joulua, toinen ei. Lauantai ja sunnuntai ovat eri päivät. Ehkä tuolla kokemuksella voisit löytää vielä empatiaa lapsettomia kohtaan. Kärsimys ei näköjään aina jalosta ihmistä. Hienoa, että kuitenkin sait lapsen.

Koska lapsettomien lauantain suurin sanoma on se, että jotkut eivät saa lapsia, vaikka haluavat, joten seuraavana päivänä juhlivien äitien pitää ymmärtää olla hiljaa äitiydestään ja onnestaan. Se kun satuttaa niitä, jotka eivät lapsia saa. Äidit eivät saisi puhua vauvoistaan lapsettomien kuullen, koska se on kerskailua ja sattuu.

Enpä muistanut koko asiaa. En viettänyt kyseistä päivää mitenkään silloin kun olin vielä lapseton.

Sympatiat on toki tahattomasti lapsettomien puolella.

Koirat ovat söpömpiä kuin lapset. Koirattomuus koskettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mietin, että minun pitäisi syyllistyä siitä, että olen saanut lapsia. Aivan äitienpäivää ei saisi juhlia, koska joku tulee siitä surulliseksi. Itsellä oli 11 vuotta lapsettomuustutkimuksia ja hoitoja takana ennen kuin lapsen sain, joten lapsettomien lauantai tuntuu katkerien ihmisten syyllistävältä juhlapäivältä.

Miksi pitäisi syyllistyä? Joku viettää joulua, toinen ei. Lauantai ja sunnuntai ovat eri päivät. Ehkä tuolla kokemuksella voisit löytää vielä empatiaa lapsettomia kohtaan. Kärsimys ei näköjään aina jalosta ihmistä. Hienoa, että kuitenkin sait lapsen.

Totta, miksi ennen joulua ei ole jouluttomien päivää? Se olisi niille, jotka haluavat juhlia joulua, mutta jostain syystä eivät voi, on vaikka väärä uskonto tai liian vähän rahaa tms. Sitten olisi mediajuttuja perheistä, joissa itketään sitä, että ei tule meille joulua, vaikka se ihana olisi, mutta kun uskonto kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt erityislasten parissa melkein 7.v ja olin aivan täynnä sitä työtä. Päivittäin potkuja, puremia, huutoa ja rääkymistä, kiukuttelua, lentäviä leluja, yms. En löydä lapsista mitään suloista. En enää siedä lapsia edes lähelläni. Olen tyytyväinen lapsettomuuteen, ei lapsia.

Monella yläkoulun opettajallakaan ei ole lapsia, koska he joutuvat koko työikänsä elämään murrosikäisten kanssa. Toisesta päästä mukulat lentävät eteenpäin elämässään, toisesta päästä tulee uutta satsia tilalle. Naamat vaihtuvat, murrosikä ei. Niitä oppilaita ei näe pikkuisina kullannuppuina eikä vastuullisina aikuisina vaan just siinä pahimmassa p-iässä.

En osaa oikein suhtautua kumpaankaan päivään, en lapsettomien lauantaihin enkä äitienpäivään. Silti ymmärrän, että molemmilla on merkityksensä jollekin, enkä lähtisi kenenkään kyseisten päivien viettoa arvostelemaan tai vähättelemään. Ne mahtuvat ihan hyvin samaan viikonloppuun, ovat kuitenkin eri päivinä.

Itselläni on taustalla 9 vuotta lapsettomuutta hoitoineen ja kohtukuolema hieman raskauden puolenvälin jälkeen. Nyt olen pidemmällä raskaana ja voin vaan toivoa kaiken sujuvan tällä kertaa hyvin loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mietin, että minun pitäisi syyllistyä siitä, että olen saanut lapsia. Aivan äitienpäivää ei saisi juhlia, koska joku tulee siitä surulliseksi. Itsellä oli 11 vuotta lapsettomuustutkimuksia ja hoitoja takana ennen kuin lapsen sain, joten lapsettomien lauantai tuntuu katkerien ihmisten syyllistävältä juhlapäivältä.

Miksi pitäisi syyllistyä? Joku viettää joulua, toinen ei. Lauantai ja sunnuntai ovat eri päivät. Ehkä tuolla kokemuksella voisit löytää vielä empatiaa lapsettomia kohtaan. Kärsimys ei näköjään aina jalosta ihmistä. Hienoa, että kuitenkin sait lapsen.

Totta, miksi ennen joulua ei ole jouluttomien päivää? Se olisi niille, jotka haluavat juhlia joulua, mutta jostain syystä eivät voi, on vaikka väärä uskonto tai liian vähän rahaa tms. Sitten olisi mediajuttuja perheistä, joissa itketään sitä, että ei tule meille joulua, vaikka se ihana olisi, mutta kun uskonto kieltää.

Ihan hyvin voi olla, jos joku tällaiselle tarvetta kokee. Eihän se ole keltään joulua viettävältä pois.

Jennia kirjoitti:

Koskettaa. Anovi olisi halunnut saada lapsia mutta ei saanut. Juhliva t kummipoika ansa heflmöitte kanssa lapsettomuutta. Kummipoika äitihän sil lopulta yhden lapsen ja anoppi adoptoi miehen sä lapset eli mieheni ja veljebsö

Hohhoijaa. Jälkeenjääneet ei onneksi lisäänny.

On todella surullista, että ihmiset, jotka haluaisivat lapsia ja ovat valmiita huolehtimaan lapsistaan hyvin, eivät saa lapsia syystä tai toisesta.

Ihmiset, jotka eivät huolehdi ja välitä lapsistaan, saavat lapsia. Nämä luonnehäiriöiset ja väkivaltaiset narsistit, alkoholistit, juopot, huumeidenkäyttäjät ja muut piripäät eivät välitä mitään lapsistaan. Lapset ovat usein yksin kotona, ilman hoitoa, huolenpitoa ja ruokaa. Lapset ovat heittopusseina milloin sukulaisilla, mummoloissa, naapureissa ja hoidossa miloin missäkin. Pääasia, että äiti ja/tai isä saavat velttoilla, ryypätä ja kännätä rauhassa. Minusta tällaiset hulttiot ja lapsiaan kaltoinkohtelevat äidit ja isät eivät ansaitse lapsia!

Asian vierestä: On myös kohtalon ivaa, että lemmikkejään hoitava ja rakastava perhe menettää lemmikkinsä aivan liian aikaisin - joko parantumattoman sairauden, tapaturman, onnettomuuden tai hoitovirheen takia.

Vastaavasti on ihmisiä, jotka eivät hoida lemmikkejään ja kotieläimiään. Koiraa pidetään yötäpäivää -20-30 asteen talvipakkasilla lyhyessä ketjussa ja olemattomassa koirankopissa. Koiran kanssa ei harrasteta mitään, koiraa ei viedä koskaan lenkille eikä koiralla ole mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen. Otetaan kissa lemmikiksi keväällä ja hylätään kissa syksyllä luontoon. Narttukissoja ei leikata, vaan kissat ne tekevät jatkuvasti pentuja. Sairasta eläinrääkkäystä!

Säälittää, että nämä julmurit, lapsivihaajat ja eläinvihaajat saavat pitää lapsia, lemmikkejä ja kotieläimiä!

Kyllä.

Miksi sen pitää olla äitienpäivää ennen? Miksei isänpäivää ennen?

Kyllähän tuo haikeutta aiheutti, vaikka julkisesti en koe että saisin surra lapsettomuutta. Siihen kun on syynä vain se ettei ole miestä. Siihen on taas syynä interstitielli kystiitti. Ei kukaan mies halua puolisoa, joka ei voi harrastaa sek siä. Toki en voi tietää että olisinko koskaan tullut raskaaksi. Kyllähän tulehdussairaudet sitäkin vaikeuttaa. Mutta moni lapseton varmaan ajattelee, että olisin voinut silti yrittää yksin. En vain koe että olisin jaksanut yksinhuoltajana. 

Ei oikeastaan. Olen lapseton ja välillä kyllä miettinyt asiaa. Yleensä heillä jotka puhuvat tästä asiasta on kuitenkin parisuhde olemassa. Kaverillani on lapsettomuushoidot tällä hetkellä ajankohtainen asia mutta aihe tuntuu olevan hyvin tulenarka. Hänen elämänsä keskittyy vain siihen mistä hän voi jäädä paitsi. Olen joskus miettinyt että mikseivät he voi olla onnellisia edes siitä parisuhteesta, kun toisilla itseni mukaanlukien ei ole edes sitä. Ilman mitään kilpailua huonommuudesta on ihmisiä joilla on asiat vielä huonommin. Jotkut ovat elämässään yksin ilman yhtäkään läheistä eli ei perhettä (sisaruksia, vanhempia, sukulaisia), parisuhdetta tai ystäviä. Tai vaihtoehtoisesti ovat vakavasti sairaita. Silti heidänkin pitää yrittää etsiä keinoja elää elämäänsä ja etsiä sitä elämän tarkoitusta muista keinoista kuten vaikkapa liikunta, harrastukset ym.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen pitää olla äitienpäivää ennen? Miksei isänpäivää ennen?

Naiset varmasti yleisesti suree lapsettomuutta enemmän kuin miehet. Minusta ajankohta on hyvin valittu, koska äitienpäivä varmasti nostaa aina lapsettomien naisten surun pintaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan. Olen lapseton ja välillä kyllä miettinyt asiaa. Yleensä heillä jotka puhuvat tästä asiasta on kuitenkin parisuhde olemassa. Kaverillani on lapsettomuushoidot tällä hetkellä ajankohtainen asia mutta aihe tuntuu olevan hyvin tulenarka. Hänen elämänsä keskittyy vain siihen mistä hän voi jäädä paitsi. Olen joskus miettinyt että mikseivät he voi olla onnellisia edes siitä parisuhteesta, kun toisilla itseni mukaanlukien ei ole edes sitä. Ilman mitään kilpailua huonommuudesta on ihmisiä joilla on asiat vielä huonommin. Jotkut ovat elämässään yksin ilman yhtäkään läheistä eli ei perhettä (sisaruksia, vanhempia, sukulaisia), parisuhdetta tai ystäviä. Tai vaihtoehtoisesti ovat vakavasti sairaita. Silti heidänkin pitää yrittää etsiä keinoja elää elämäänsä ja etsiä sitä elämän tarkoitusta muista keinoista kuten vaikkapa liikunta, harrastukset ym.

Ikäkin varmasti vaikuttaa. Sinkkuna surin lapsettomuuttani suurin piirtein ikävuodet 40-44, koska se oli väistämättä se tilanne, että juna meni jo ja jäin kyydistä. Siihen asti jaksoin uskoa, että asia jotenkin järjestyisi. Nyt taas se on auttamattomasti mennyttä eikä mitään toivoa enää ole, joten yritän keskittyä muuhun. 

Minulla ei ole töiden puolesta hyviä kokemuksia lapsista. En tiedä jos olisin tehnyt muuta kuin lastenhoitotyötä, että olisinko lapseton. Lapset ovat ollet lähinnä kamalia ja monet huonosti kasvatettuja. Jopa päiväkoti-ikäiset saattavat kiroilla jne. Suvussani on mielenterveystaustaa ja lastensuojelujuttujakin eli en halua lapsia. En haluaisi myöskään samanlaista elämää lapselle tarjota kuin itselläni on ollut.

Koskettaa. Esikoista yritettiin kolme vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. Lapsi nyt jo 5-vuotias, mutta kyllä ne lapsettomuuden surulliset tunteet tulee aina välillä mieleen, varsinkin toisten surua seuratessa ja lapsettomuudesta lukiessa.