Huomenna taas äitienpäivä, ahdistaa
Olen kolmekymppinen, naimisissa mutta lapseton. Olen aina halunnut lapsia, ja päätimme mieheni kanssa niitä hankkia kun olisimme olleet muutaman vuoden naimisissa. Mies on vaihtanut mielipidettään, eikä haluakaan lapsia. Syitä ovat taloudellinen tilanne (joka minun mielestäni on ihan normaali: molemmat käymme töissä, lainaa on noin 50 000e) ja vapaa-ajan puute (jota minun mielestäni ei kummallakaan ole, mutta perheenlisäys tietysti vaatisi priorisointia). Viimeisimpänä ovat minun olkapääongelmat, joiden vuoksi olen välillä joutunut olemaan saikulla ja käymään leikkauksessa - mies pelkää, etten pärjää fyysisesti.
Näin äitienpäivän kynnyksellä pettymykseni, suruni ja sydämeni toiveet ryöpsähtävät yli ja itkettää koko ajan. Huomenna juhlimme äitienpäivää vanhempieni, pikkusiskoni ja hänen lapsiensa kanssa. Tuntuu tosi itsekkäältä, että haluaisin jäädä kotiin.
Vertaistukea kai haen tällä avauksella, en niinkään vastauksia että tulisi erota.
Kommentit (24)
No sanon sen kuitenkin vaikka et haluaisi kuulla. Miksi annat miehen olla suuren unelmasi tiellä? Mennyttä aikaa et tule saamaan takaisin etkä enää nuorru.
Sinua tuntuu ahdistavan ihan kaikki
No jos ei lapsitoiveet kohtaan, niin ainut ratkaisu on ero.
Btw eikös nyt ole vielä korona päällä, vai onko se jo unohtunut kun taas näköjään kokoonnutaan isommalla porukalla?
Luulen, että kannattaa kyllä hakea tuohon ihan ammattiapua. On niin iso asia, että se saattaa hiertää vielä vuosikymmeniä myöhemmin jonka koet vaillinaiseksi.
Ammattiapu voi auttaa näkemään ne syyt mitkä ovat niitä tärkeitä sinulle miksi luovut unelmistasi.
Jää vaan kotiin itkemään. Jospa mies tajuaisi, miten isosta asiasta on kysymys.
Miksi haluat lapsia? Niistä on paljon vaivaa.
Olet siis ruikuttaja. joka itkee kohtaloaan tekemättä asialle mitään.
Ikävästi tehty mieheltäsi, jos siis tiesi jo aiemmin ettei halua lapsia. Toki jokaisella on oikeus muuttaa mieltään, mutta löysässä hirressä roikottaminen ei ole ok.
Mieti, kumpi painaa vaakakupissa enemmän: mies vai lapsi? Lasten hankkimatta jättäminen (Okei, huono sanavalinta, kun lapsia saadaan eikä hankita) vain toisen takia voi aiheuttaa sinulle elämäsi suurimman kriisin ja menetyksen. Sinun tilanteessasi (omana itsenäni siis) en kiristäisi miestä, mutta tekisin selväksi, että minä haluan lapsen, joko yksin tai hänen kanssaan.
Järkyttävää kuulla mistä olet valmis luopumaan miehen vuoksi. Eihän se tietysti varmaa ole että löytyisi uusi ihana mies jonka kanssa haluaisi ja saisi lapsia mutta ainakin se voisi olla mahdollista. Tuossa nykyisessä tilanteessa ymmärsin ettei edes voi olla mahdollista.
Minä täytän tänä vuonna 40 v ja 40vuoden kriisi on siitä kiva että siinä käy läpi tähän asti elettyä elämää. Ja katuu typeriä päätöksiä, siis sellaisia missä on asettanut jonkun toisen onnen omansa eelle. Itse valitsisin seurata omaa unelmaani tuossa sinun tilanteessa, koska vaikutat kovin surulliselta että olet luopunut siitä. Lapset on niin iso lahja että kukaan mies ei niitä voi korvata.
Voimia huomiseen päivään ja anteeksi jos pahoitin mieltäsi lisää.
Jos joskus haikailen sitä, että ei ole lapsia (mies ei halunnut), niin ajattelen, että lapseni olisi varmaan joku voimat vievä erityislapsi tai kännykkäänsä uppoutuva välinpitämätön teini, joka äidiltään odottaa vain palvelua
tai aikuinen lapsi, joka syrjäytyy perintöjä odotellessa. Menee aina haikeus pois ja tyytyväisyys nykyiseen elämään kasvaa.
Mies keittää aamukahvit minulle yleensäkin sunnuntaiaamuisin ja yleensä ostamme ruukkuruusuja parvekkeelle äitienpäiväksi kun niitä on niin hyvin tarjolla.
Tätä et halunnut kuulla mutta miettisin kyllä eroa vakavasti. Lapsihaaveesta luopuminen toisen tahdon vuoksi on niin iso asia etten itse olisi sellaiseen kyennyt. Olet vielä niin nuori että ehdit perustamaan perheen mutta aikaa ei naisella loputtomiin ole. Merkitseekö miehesi sinulle niin paljon että hän korvaa mahdolliset lapset?
Huomisesta päivästä, jos sinua ahdistaa niin voisitko vain jäädä kotiin? Näin korona-aikaan olisi peräti suotavaakin.
Sinuna odottaisin että valtaväestö rokotettu koska kokisin raskaana ajankohdan olevan tuolloin turvallisempi. Nauti kesästä ja parisuhteesta, ehkä syksyllä tilanne miehesi mielestä eri ja laumasuojaa rokotteista edes jonkin verran enemmän
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus haikailen sitä, että ei ole lapsia (mies ei halunnut), niin ajattelen, että lapseni olisi varmaan joku voimat vievä erityislapsi tai kännykkäänsä uppoutuva välinpitämätön teini, joka äidiltään odottaa vain palvelua
tai aikuinen lapsi, joka syrjäytyy perintöjä odotellessa. Menee aina haikeus pois ja tyytyväisyys nykyiseen elämään kasvaa.Mies keittää aamukahvit minulle yleensäkin sunnuntaiaamuisin ja yleensä ostamme ruukkuruusuja parvekkeelle äitienpäiväksi kun niitä on niin hyvin tarjolla.
Se voimia vievä erityislapsi ja kännykkää rämpyttävä teini ovat kaikkein rakkainta mitä maailmassa voi olla. Puoliso jää kauas taakse vaikka tärkeä onkin.
Mutta hyvä että olet tyytyväinen.
Jää nyt ihmeessä huomenna ainakin kotiin! Köhi vaikka puhelimessa ja valehtele ettet uskalla lähteä, jos yskäsi on koronaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna odottaisin että valtaväestö rokotettu koska kokisin raskaana ajankohdan olevan tuolloin turvallisempi. Nauti kesästä ja parisuhteesta, ehkä syksyllä tilanne miehesi mielestä eri ja laumasuojaa rokotteista edes jonkin verran enemmän
Kenelle tämä vastaus on tarkoitettu? Aloittajalle vastattuna tää tuntuu aika irvokkaalta, vai erehdyitkö ketjusta?
Juhli tänään, nythän on lapsettomien lauantai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus haikailen sitä, että ei ole lapsia (mies ei halunnut), niin ajattelen, että lapseni olisi varmaan joku voimat vievä erityislapsi tai kännykkäänsä uppoutuva välinpitämätön teini, joka äidiltään odottaa vain palvelua
tai aikuinen lapsi, joka syrjäytyy perintöjä odotellessa. Menee aina haikeus pois ja tyytyväisyys nykyiseen elämään kasvaa.Mies keittää aamukahvit minulle yleensäkin sunnuntaiaamuisin ja yleensä ostamme ruukkuruusuja parvekkeelle äitienpäiväksi kun niitä on niin hyvin tarjolla.
Se voimia vievä erityislapsi ja kännykkää rämpyttävä teini ovat kaikkein rakkainta mitä maailmassa voi olla. Puoliso jää kauas taakse vaikka tärkeä onkin.
Mutta hyvä että olet tyytyväinen.
Kuinka se ärtynyt puhelinriippuvainen teini, joka tahtoo olla väkivaltainen psykopaatti, on rakkainta, mitä maailmassa voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus haikailen sitä, että ei ole lapsia (mies ei halunnut), niin ajattelen, että lapseni olisi varmaan joku voimat vievä erityislapsi tai kännykkäänsä uppoutuva välinpitämätön teini, joka äidiltään odottaa vain palvelua
tai aikuinen lapsi, joka syrjäytyy perintöjä odotellessa. Menee aina haikeus pois ja tyytyväisyys nykyiseen elämään kasvaa.Mies keittää aamukahvit minulle yleensäkin sunnuntaiaamuisin ja yleensä ostamme ruukkuruusuja parvekkeelle äitienpäiväksi kun niitä on niin hyvin tarjolla.
Se voimia vievä erityislapsi ja kännykkää rämpyttävä teini ovat kaikkein rakkainta mitä maailmassa voi olla. Puoliso jää kauas taakse vaikka tärkeä onkin.
Mutta hyvä että olet tyytyväinen.Kuinka se ärtynyt puhelinriippuvainen teini, joka tahtoo olla väkivaltainen psykopaatti, on rakkainta, mitä maailmassa voi olla?
Yleensä on hyvä, että ihminen on tyytyväinen elämäänsä ja saa ainakin itsensä vakuuttuneeksi, että valinnat kohdallaan ovat olleet parhaita mahdollisia. Vaikka itse säälinkin erityislasten ja psykopaattiteinien vanhempia, niin tosi hienoa, että tällainen vanhempi itse pystyy pitämään lapsiaan itselleen maailman rakkaimpina.
Siis puutetta vapaa-ajasta ei mielestäni kummallakaan ole.
Ap