Huomenna taas äitienpäivä, ahdistaa
Olen kolmekymppinen, naimisissa mutta lapseton. Olen aina halunnut lapsia, ja päätimme mieheni kanssa niitä hankkia kun olisimme olleet muutaman vuoden naimisissa. Mies on vaihtanut mielipidettään, eikä haluakaan lapsia. Syitä ovat taloudellinen tilanne (joka minun mielestäni on ihan normaali: molemmat käymme töissä, lainaa on noin 50 000e) ja vapaa-ajan puute (jota minun mielestäni ei kummallakaan ole, mutta perheenlisäys tietysti vaatisi priorisointia). Viimeisimpänä ovat minun olkapääongelmat, joiden vuoksi olen välillä joutunut olemaan saikulla ja käymään leikkauksessa - mies pelkää, etten pärjää fyysisesti.
Näin äitienpäivän kynnyksellä pettymykseni, suruni ja sydämeni toiveet ryöpsähtävät yli ja itkettää koko ajan. Huomenna juhlimme äitienpäivää vanhempieni, pikkusiskoni ja hänen lapsiensa kanssa. Tuntuu tosi itsekkäältä, että haluaisin jäädä kotiin.
Vertaistukea kai haen tällä avauksella, en niinkään vastauksia että tulisi erota.
Kommentit (24)
Kerroin jo ekatreffeillä miehelleni, että haluaisin lapsia. Jos vastaus olisi ollut kielteinen, suhteella ei olisi ollut mitään tulevaisuutta. Naiselta viedään liian iso unelma, jos mies sen kieltää. Se on varmasti kovan kriisin paikka.
Minä hankkiutuisin tilanteessasi raskaaksi tottakai. Sen enempiä miettimättä.
Huominen on hyvä päivä ilmoittaa miehelle, että et näe suhteella tulevaisuutta ilman lapsia.
Lapsihaaveessa ei oikein kannata tehdä kompromisseja. Jos haluat lapsia, eroa ja hanki sellainen vaikka itsellisesti.
Omalle miehelle olen todennut että jos joskus muuttaa mielensä ja haluaakin lapsia, niin sitten kertoo sen avoimesti ja lähtee. En ala seisomaan toisen unelmien tiellä.