Lue keskustelun säännöt.
Eroaisitko sinä miehestä, joka on ulkoistanut itsensä perhe-elämästä?
08.05.2021 |
Eli miehestä, jonka kanssa sinulla on yhteisiä lapsia ja jonka kanssa olet ollut ehkä pitkäänkin naimisissa, mutta joka elelee pitkälti vain omaa elämäänsä osallistumatta sinun ja yhteisten lasten asioihin juurikaan? Vai jatkaisitko liittoa siksi, ettei lasten tarvisi kokea eroa ja joutua osaksi uusperhesotkuja?
Omaa tilannettani tässä mietin, että mitäköhän kannattaisi tehdä... ja mitähän muut ajattelisi jos olisivat vastaavassa tilanteessa. Ei tämä nimittäin taida niin harvinaista edes olla... Mieheni on järjestänyt työaikansa niin, että on aika vähän kotona lasten hereilläoloaikana (itse teen lyhennettyä työaikaa joten palaan töistä aikaisin ja samalla haen lapset hoidosta). Kun mies tulee töistä, hän lähtee mieluummin lenkille tai salille kuin on kotona meidän kanssa. Menee mieluummin pitkään suihkuun kuin syö lasten kanssa iltapalaa. Puhuu mieluummin työkaverin kanssa pitkään puhelimessa kuin leikkii lasten kanssa. Jää mieluummin yksin kotiin katsomaan telkkaria kuin lähtee meidän kanssa ulos viikonloppuisin. Kun saan lapset nukkumaan niin mies vetäytyy tietokoneensa kanssa jonnekin. Mitään yhteistä hänellä ei siis minun tai lasten kanssa juuri ole, ei edes ilman minua halua tehdä lastensa kanssa oikein mitään (sillä lähtee mieluummin lenkille, työkaverille tai vain ajelemaan jos on vapaa-aikaa). Toisaalta osallistuu kyllä kotitöihin ja sellaiseen, eli ei ns. elä kuin hotellissa tai kaipaa minusta vain jotain kodinhoitajaa.
Mitä sinä tekisit?
Kommentit (118)
Erosin. Miehelle tuli järkytyksenä että hän joutui aktiivisesti hoitamaan vanhemmuutta ja lasta. Minä vapauduin jatkuvasta pettymyksestä. Rahat alkoi riittää paremmin, kunhan mies suostui alkaa maksaa elatusmaksua, siihen meni melkein vuosi ja siinä kohtaa rahat oli kyllä tiukalla, silti sain ne riittämään.
Oli paljon helpompi suunnitella lomat ja remontit ja kaikki, kun oli yhtä kivirekeä vähemmän.
Lapsella oli kaikki vapaus olla isällään enemmänkin, mutta teini-ikään tullessaan näki isäänsä ehkä kerran viikossa, ja noin kerran kuussa oli yötä.
Miehestä tuli pakolla parempi isä, koska nyt ovat aina kaksinkin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa samalta kuin tutuilla tilanne,poissaolo paljastui pettämiseksi, kysy mieheltä miksi ei ole omien lastensa kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
kuulostaa samalta kuin tutuilla tilanne,poissaolo paljastui pettämiseksi, kysy mieheltä miksi ei ole omien lastensa kanssa kotona.
Aina näissä ei ole sentään pettämisistä kyse. Meillä töissä on useampi mies joka leimaa töiden päättyessä itsensä ulos mutta jää juttelemaan kahvihuoneeseen ettei tarvisi mennä kotiin perheen luo.
Osaisiko joku selittää mihin mies pyrkii sillä että jättäytyy ulkokehälle?
Eroa miettisin, eihän tuollaisessa liitossa ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku selittää mihin mies pyrkii sillä että jättäytyy ulkokehälle?
Koska hän voi. Koska se on helppoa, ja laiska ihminen valitsee helpoimman.
Äiti ei jostain syystä valitse helpointa, koska hän ajattelee lapsia, vaikka itselle olisi mukavampaa jäädä nukkumaan tai olla välittämättä likaisista vaatteista ja naamoista, tai likaisesta kodista.
En muuta keksi kuin että tällaiset miehet ovat sillä lailla itsekkäitä, etteivät laita lapsia oman mukavuuden edelle, eivätkä välitä jos se heidän helppo elämä on vaimon selkänahasta.
Ehkä se jollain lailla heidän mielestä jopa kuuluu naisille, on naisten hommaa.
Mielestäni myös se ei ole sitä mitä ymmärrän rakkaudella. He varmaan luulevat rakastavansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri katson tuollaista tilannetta sivusta. Mies ahdistuu siitä naisen olemisesta määräilyineen ja ohjienpitämisineen. Kaikki tapahtuu hienovaraisesti, mies syrjäytetään perheestä.
Kun ero oli selvä, niin miehestä kuoriutui aivan uusi mies, ja lopulta lapsetkin muuttivat isän luokse asumaan yksi kerrallaan, ja vain vierailevat enää äidillään. Joten kannattaa ehdottomasti erota, kun mies ei sitä selkeästikään kykene tuossa tilanteessa tekemään. Hän voi paljon paremmin ilman ahdistavaa koti-ilmapiiriä, ja lasten kanssa eläminen ilman kotityrannia vapauttaa hänet olemaan maailman paras isä lapsilleen.
Mitä ihmettä, tottahan tämä on!
Miehellä on raskas työ jonka vastapainoksi tarvitsee vapaa-aikaa. Sinä teet lyhennettyä eli sinun vastuullasi on huolehtia lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä oli tuollainen,eleli vaan pitkälti omaa elämää,lapset ja lasten ääni ärsytti,isä piti vaan kotiorjana ja huomioi vasta sitten jos oli itse jotakin vailla. En ymmärrä miksi teki lapsia,sitä ärsytti jos äiti antoi liikaa huomiota meille.
Myp kirjoitti:
Samassa tilanteessa ollaan, kolmas lapsi tulossa ja mies on ollut juuri kuvailemasi kaltainen. Suurin helpotus oli oma asennemuutos; en odota mieheltä yhtään mitään muuta kuin satunnaista kotitöihin osallistumista ja laskujen maksua. Enkä näinollen enään suutu tai ole surullinen siitä, että ei ole läsnä.
Lapsetkaan eivät enään hirveästi kysele isän perään, enkä minä selittele miehen puolesta miksi ei ole kotona tai lomilla meidän kanssa, mies sitten selittelee itse ja lupailee pilvilinnoja lapsille, jotka useimmiten romahtavat.
Odotan kovasti omaa aikaa, kun toinenkin lapsi menee syksyllä päivähoitoon..en aio uhrata siitä hetkeäkään miehelle, ihan vain ollakseni samanlainen kuin hän. Teen omia juttuja joihin minulla on päivähoidon ansiosta aikaa. Aion siis olla itsekäs sen 3kk ennenkuin kolmas syntyy.
Mies ei ole yksistään taloudesta vastuussa, minä teen kotihoidontuesta ja lapsilisistä lapsille kaikki hankinnat ja kustannan lomamatkat, sekä käyn myös ruokaostoksilla. Mies on vaan saanut sellaisen kasvatuksen, että raha ja materiaalin omistaminen ratkaisee sen, kuka pärjää elämässä. Itse olen eri kastia, minusta on tärkeämpää olla läsnä lapsille. Ei mies mitenkään täysin huono puoliso ole, se nyt vaan on sellainen, enkä ketään muuta huolisi.
Toista et voi muuttaa, mutta itseäsi voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen kuvittelee, että synnyttämisen jälkeen valta kaikesta siirtyy hänelle ja miehestä tulee hänen pikku apulaisensa. Tämä ei miehelle käy. Mies pakenee ja alkaa elää omaa elämäänsä. Usein mies vielä elättää perheensä ja voimia vie työkin. Menkää nyt itseenne, naiset.
Vierailija kirjoitti:
Nainen kuvittelee, että synnyttämisen jälkeen valta kaikesta siirtyy hänelle ja miehestä tulee hänen pikku apulaisensa. Tämä ei miehelle käy. Mies pakenee ja alkaa elää omaa elämäänsä. Usein mies vielä elättää perheensä ja voimia vie työkin. Menkää nyt itseenne, naiset.
Mikä ihmeen valta? Kaipaan yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä, mistään kummallisista valtapeleistä en ymmärrä mitään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen kuvittelee, että synnyttämisen jälkeen valta kaikesta siirtyy hänelle ja miehestä tulee hänen pikku apulaisensa. Tämä ei miehelle käy. Mies pakenee ja alkaa elää omaa elämäänsä. Usein mies vielä elättää perheensä ja voimia vie työkin. Menkää nyt itseenne, naiset.
Mikä mies pakenee? Unohdit hipsukat, "".
Kids rather be from a broken home than live in one.
Tuo nykyinen malli antaa heille mallin omaan parisuhteeseen. Haluatko heille samaa?
Vierailija kirjoitti:
Ennen eroa, kokeilkaapa kehittää joku juttu, johon teidän pitää yksin lähteä viikoksi, eli mies jää vastuuseen lapsista. Jätätte jääkaapin tylysti tyhjäksi ja pyykkivuoren miehelle pestäväksi.
Kaveri tekee tuon aina vuoden parin välein kun mies alkaa pitää asioita itsestäänselvyytenä. Viikon jälkeen on hyvin nöyrää miestä ja osallistuu perhe-elämään taas kunnolla.
Tietysti pienten lasten hoidosta on pidettävä huoli, mutta muistan kun neljännellä olin viikon yksin kotona äidin ollessa työmatkalla. Isä oli samalla tavalla omassa kuplassaan kuin aina eli käytännössä pidin itse itsestäni huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin 20 vuoden suhteen jälkeen. Ex muuttui todella itsekkääksi, ja minulla alkoi nousta jo jonkinlainen inho häntä kohtaan. Kieltäytyi kaikesta mitä ehdotin. Tein lomareissutkin yksin lasten kanssa ja maksoinkin ne yksin. Kävin tapahtumissa yksin. Huolehdin lasten asiat yksin. Ex vain harrasti juttujaan ja halusi minut niistäkin pitää erossa.
Ex oli kaikessa kivireki ja aina piti miettiä miten asiat hänelle esittäisi ja miten hän suhtautuisi. Lopulta hän ulkoisti itsensä yhteisestä sängystäkin. Sen jälkeen ihastuin toiseen mieheen ja kahden vuoden eropähkäily oli selvä.
H uora!
No tuskin😃 kahta miestä ei koskaan ole ollut yhtaikaa. Ilmoitin erohaluni exälle jo ennen kuin suhdetta toiseen mieheen edes oli.
Ero tuosta suhteesta oli paras päätös ikinä. Pystyin hengittää. Talous parani. Olin suhteessa äiti, kodinhoitaja, asioiden huolehtia ja laskunmaksaja. Nuo asiat pystyin hoitaan paremmin ilman miestä.
Sun saamaton ja lusmu ex-mies näköjään eksyi tänne kommentoimaan.
Ap:n mies ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi. Hän kuulostaa ihan samalta kuin 14 v teinipoikani.
Seuraava kysymys onkin, miten voin varmistaa, ettei pojastani tule sellaista miestä?
Minulle ei sinänsä olisi ongelma vaikka perhe-elämä olisi minun harteillani jos mies arvostaisi perheen eteen tekemää työtäni, parisuhdepuoli olisi kunnossa ja mies kantaisi vastuunsa silloin kun sitä tarvitaan. Jos mies taas ei muuta tekisi kuin valittaisi kodin siisteystasosta tms., ihmettelisi miten en ehdi nyhjäämään hänen kainalossa ja edes minun sairastaessa tms. ei sormeaan nostaisi, en katselisi. Arvostuksen puute ja välinpitämättömyys on minulle ne asiat jotka saisi eroamaan välittömästi.