Eroaisitko sinä miehestä, joka on ulkoistanut itsensä perhe-elämästä?

Paljonko vietätte miehen kanssa yhteistä aikaa kahdestaan?

Mitä jos suhteenne ongelma on se, että teillä ei ole sitä, vaan että sinä et huomaa, että hänelle ei ole kivaa, että ajanvietto sinun kanssasi tapahtuu vain lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen eroa, kokeilkaapa kehittää joku juttu, johon teidän pitää yksin lähteä viikoksi, eli mies jää vastuuseen lapsista. Jätätte jääkaapin tylysti tyhjäksi ja pyykkivuoren miehelle pestäväksi.

Kaveri tekee tuon aina vuoden parin välein kun mies alkaa pitää asioita itsestäänselvyytenä. Viikon jälkeen on hyvin nöyrää miestä ja osallistuu perhe-elämään taas kunnolla.

Oi kuule! Kokeiltu ja niin monta kertaa sillä tuloksella, että mies ulkoisti lasten ja itsensä hoidon äidilleen.

Kun mies ei ole vierottunut omasta äidistään eli katkaissut napanuoraansa ja osaa puhua kauniisti maalaillen, niin hölmönä höynähdin miehenkin "äidiksi" eli kolmen lapsen sijaan hoidin neljä.

Nyt vain kolmea. Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Paljonko vietätte miehen kanssa yhteistä aikaa kahdestaan?

Mitä jos suhteenne ongelma on se, että teillä ei ole sitä, vaan että sinä et huomaa, että hänelle ei ole kivaa, että ajanvietto sinun kanssasi tapahtuu vain lasten kanssa.

Emme juurikaan vietä sillä kun mahdollisuus olisi mies katoaa omiin juttuihinsa, minusta tuntuu ettei hän niin edes viihdy seurassani enää. Mutta ei siis vietä kanssani aikaa edes lasten kanssa eikä lasten kanssa ilman minua vaan hän viettää kaiken aikansa ilman meitä. Ap

Voi tehdä sen päätöksen että ei enää välitä ja hoitaa kaiken itse. Niin tein itsekin. Samalla kiitenkin avautui ovi, josta rakkaus, kunnioiyus ja arvostus miestä kohtaan luikki ulos ja omanarvontunne hiipi onneksi sisään. Eron otin lopulta. Elämäni paras päätös. Nyt tasavertaisessa ja oikeasti rakastavassa suhteessa elämä on täysin toisenlaista.

Itselläni vastaava ongelma, paitsi että mies on ulkoistanut itsensä avioliitosta. Lapset hoitaa, mutta minä vaimona olen vuosia ollut pelkkää ilmaa ja vain henkilö, joka tienaa perheeseen enemmän rahaa.

Eroaisitteko ja etsisittekö onnea yksin ollen tai muualta? Vai sinnittelisittekö vain siksi, että lapsilla on osallistuva isä?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni vastaava ongelma, paitsi että mies on ulkoistanut itsensä avioliitosta. Lapset hoitaa, mutta minä vaimona olen vuosia ollut pelkkää ilmaa ja vain henkilö, joka tienaa perheeseen enemmän rahaa.

Eroaisitteko ja etsisittekö onnea yksin ollen tai muualta? Vai sinnittelisittekö vain siksi, että lapsilla on osallistuva isä?

Lapsilla on eron jälkeenkin osallistuva isä. Samalla kun sinulla voi olla rakastava uusi puolido tai onnellinen elämä yksin. Nämä eivät sulje toisiaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko vietätte miehen kanssa yhteistä aikaa kahdestaan?

Mitä jos suhteenne ongelma on se, että teillä ei ole sitä, vaan että sinä et huomaa, että hänelle ei ole kivaa, että ajanvietto sinun kanssasi tapahtuu vain lasten kanssa.

Emme juurikaan vietä sillä kun mahdollisuus olisi mies katoaa omiin juttuihinsa, minusta tuntuu ettei hän niin edes viihdy seurassani enää. Mutta ei siis vietä kanssani aikaa edes lasten kanssa eikä lasten kanssa ilman minua vaan hän viettää kaiken aikansa ilman meitä. Ap

No avaa keskustelut siitä, näkeekö mies, että te voisitte tehdä jotain ilman lapsia? Jos vastaus on ei, silloin kai homma on aika selvä.

Sitä taas en ihmettele, jos suhteenne on kuollut sen seurauksena, että sinun seuraasi on tarjolla vain lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko vietätte miehen kanssa yhteistä aikaa kahdestaan?

Mitä jos suhteenne ongelma on se, että teillä ei ole sitä, vaan että sinä et huomaa, että hänelle ei ole kivaa, että ajanvietto sinun kanssasi tapahtuu vain lasten kanssa.

Emme juurikaan vietä sillä kun mahdollisuus olisi mies katoaa omiin juttuihinsa, minusta tuntuu ettei hän niin edes viihdy seurassani enää. Mutta ei siis vietä kanssani aikaa edes lasten kanssa eikä lasten kanssa ilman minua vaan hän viettää kaiken aikansa ilman meitä. Ap

Kuulostaapa tutulta.

Tuohon lisäksi se, että aina miehellä oli aikaa työasioille ja työkavereille. Silloinkin, kun lapset pyysivät leikkimään, niin jos joku työkaveri, tai muukin kaveri, soitti niin hetkessä unohtui lapset ja leikki.

Edelleenkin kuulema tekee samoin, kun lapsiaan näkee. Lapset ovatkin jo puhuneet, että eipä tartte isänsä heidän perään kohta soitellakaan. Miksi ihmeessä huomaisivat isäänsä, kun hän ei huomaa heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko vietätte miehen kanssa yhteistä aikaa kahdestaan?

Mitä jos suhteenne ongelma on se, että teillä ei ole sitä, vaan että sinä et huomaa, että hänelle ei ole kivaa, että ajanvietto sinun kanssasi tapahtuu vain lasten kanssa.

Emme juurikaan vietä sillä kun mahdollisuus olisi mies katoaa omiin juttuihinsa, minusta tuntuu ettei hän niin edes viihdy seurassani enää. Mutta ei siis vietä kanssani aikaa edes lasten kanssa eikä lasten kanssa ilman minua vaan hän viettää kaiken aikansa ilman meitä. Ap

No avaa keskustelut siitä, näkeekö mies, että te voisitte tehdä jotain ilman lapsia? Jos vastaus on ei, silloin kai homma on aika selvä.

Sitä taas en ihmettele, jos suhteenne on kuollut sen seurauksena, että sinun seuraasi on tarjolla vain lasten kanssa.

En ymmärrä kommenttiasi, johan monta kertaa kirjoitin (jo aloituksessakin) että kun olisi kahdenkeskistä aikaa niin mies katoaa yksin omiin touhuihinsa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko vietätte miehen kanssa yhteistä aikaa kahdestaan?

Mitä jos suhteenne ongelma on se, että teillä ei ole sitä, vaan että sinä et huomaa, että hänelle ei ole kivaa, että ajanvietto sinun kanssasi tapahtuu vain lasten kanssa.

Emme juurikaan vietä sillä kun mahdollisuus olisi mies katoaa omiin juttuihinsa, minusta tuntuu ettei hän niin edes viihdy seurassani enää. Mutta ei siis vietä kanssani aikaa edes lasten kanssa eikä lasten kanssa ilman minua vaan hän viettää kaiken aikansa ilman meitä. Ap

Kuulostaapa tutulta.

Tuohon lisäksi se, että aina miehellä oli aikaa työasioille ja työkavereille. Silloinkin, kun lapset pyysivät leikkimään, niin jos joku työkaveri, tai muukin kaveri, soitti niin hetkessä unohtui lapset ja leikki.

Edelleenkin kuulema tekee samoin, kun lapsiaan näkee. Lapset ovatkin jo puhuneet, että eipä tartte isänsä heidän perään kohta soitellakaan. Miksi ihmeessä huomaisivat isäänsä, kun hän ei huomaa heitä.

Ja omat tarpeensa hänen piti saada täytetyksi heti, kun itseään halutti eli p*illua piti olla aina tarjolla. Sillä ei ollut mitään väliä, miltä minusta tuntui eli antoiko minulle hellyyttä saati sainko. Kunhan hän itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko vietätte miehen kanssa yhteistä aikaa kahdestaan?

Mitä jos suhteenne ongelma on se, että teillä ei ole sitä, vaan että sinä et huomaa, että hänelle ei ole kivaa, että ajanvietto sinun kanssasi tapahtuu vain lasten kanssa.

Emme juurikaan vietä sillä kun mahdollisuus olisi mies katoaa omiin juttuihinsa, minusta tuntuu ettei hän niin edes viihdy seurassani enää. Mutta ei siis vietä kanssani aikaa edes lasten kanssa eikä lasten kanssa ilman minua vaan hän viettää kaiken aikansa ilman meitä. Ap

Kuulostaapa tutulta.

Tuohon lisäksi se, että aina miehellä oli aikaa työasioille ja työkavereille. Silloinkin, kun lapset pyysivät leikkimään, niin jos joku työkaveri, tai muukin kaveri, soitti niin hetkessä unohtui lapset ja leikki.

Edelleenkin kuulema tekee samoin, kun lapsiaan näkee. Lapset ovatkin jo puhuneet, että eipä tartte isänsä heidän perään kohta soitellakaan. Miksi ihmeessä huomaisivat isäänsä, kun hän ei huomaa heitä.

Juuri tällaista meillä on. Kun mies joskus harvoin ryhtyy tekemään jotain lasten kanssa niin hänen puhelin soi, työkaveri soittaa ja hän juoruilee pari tuntia siinä puhelimessa eikä taaskaan ollut lasten kanssa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko vietätte miehen kanssa yhteistä aikaa kahdestaan?

Mitä jos suhteenne ongelma on se, että teillä ei ole sitä, vaan että sinä et huomaa, että hänelle ei ole kivaa, että ajanvietto sinun kanssasi tapahtuu vain lasten kanssa.

Emme juurikaan vietä sillä kun mahdollisuus olisi mies katoaa omiin juttuihinsa, minusta tuntuu ettei hän niin edes viihdy seurassani enää. Mutta ei siis vietä kanssani aikaa edes lasten kanssa eikä lasten kanssa ilman minua vaan hän viettää kaiken aikansa ilman meitä. Ap

No avaa keskustelut siitä, näkeekö mies, että te voisitte tehdä jotain ilman lapsia? Jos vastaus on ei, silloin kai homma on aika selvä.

Sitä taas en ihmettele, jos suhteenne on kuollut sen seurauksena, että sinun seuraasi on tarjolla vain lasten kanssa.

En ymmärrä kommenttiasi, johan monta kertaa kirjoitin (jo aloituksessakin) että kun olisi kahdenkeskistä aikaa niin mies katoaa yksin omiin touhuihinsa. Ap

Ok, anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni vastaava ongelma, paitsi että mies on ulkoistanut itsensä avioliitosta. Lapset hoitaa, mutta minä vaimona olen vuosia ollut pelkkää ilmaa ja vain henkilö, joka tienaa perheeseen enemmän rahaa.

Eroaisitteko ja etsisittekö onnea yksin ollen tai muualta? Vai sinnittelisittekö vain siksi, että lapsilla on osallistuva isä?

Lapsilla on eron jälkeenkin osallistuva isä. Samalla kun sinulla voi olla rakastava uusi puolido tai onnellinen elämä yksin. Nämä eivät sulje toisiaan pois.

Mutta "menettäisin" lapseni joka toiseksi viikoksi, mikä myös raastaa päätöstä. Samalla tämä suhde tukahduttaa minut ja elämä tuntuu menevän ohi. Nuorin lapsista on vasta 2-vuotias.

On varmaan isoja ongelmia ollut suhteessa kun tälläiseen ajaudutaan. Todennäköisesti se syy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko vietätte miehen kanssa yhteistä aikaa kahdestaan?

Mitä jos suhteenne ongelma on se, että teillä ei ole sitä, vaan että sinä et huomaa, että hänelle ei ole kivaa, että ajanvietto sinun kanssasi tapahtuu vain lasten kanssa.

Emme juurikaan vietä sillä kun mahdollisuus olisi mies katoaa omiin juttuihinsa, minusta tuntuu ettei hän niin edes viihdy seurassani enää. Mutta ei siis vietä kanssani aikaa edes lasten kanssa eikä lasten kanssa ilman minua vaan hän viettää kaiken aikansa ilman meitä. Ap

Kuulostaapa tutulta.

Tuohon lisäksi se, että aina miehellä oli aikaa työasioille ja työkavereille. Silloinkin, kun lapset pyysivät leikkimään, niin jos joku työkaveri, tai muukin kaveri, soitti niin hetkessä unohtui lapset ja leikki.

Edelleenkin kuulema tekee samoin, kun lapsiaan näkee. Lapset ovatkin jo puhuneet, että eipä tartte isänsä heidän perään kohta soitellakaan. Miksi ihmeessä huomaisivat isäänsä, kun hän ei huomaa heitä.

Juuri tällaista meillä on. Kun mies joskus harvoin ryhtyy tekemään jotain lasten kanssa niin hänen puhelin soi, työkaveri soittaa ja hän juoruilee pari tuntia siinä puhelimessa eikä taaskaan ollut lasten kanssa. Ap

Ja tuon huomaaminen sivusta, kun näkee miten kovasti lapset pettyvät ja kasvaessaan ymmärtävät, että heidän sanomisillaan ja tekemisillään ei ole isälleen mitään painoarvoa - niin hyvässä kuin pahassa - rakastaa.

Olen todella pahoillani siitä tilanteesta, missä olet lapsiesi kanssa. Mutta ajattele nyt itseäsi, mitä haluat. Ja lapsiasi. Tuossa tilanteessa ei tarvitse olla. Niin kulunut fraasi kuin onkin, niin elämä kantaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko vietätte miehen kanssa yhteistä aikaa kahdestaan?

Mitä jos suhteenne ongelma on se, että teillä ei ole sitä, vaan että sinä et huomaa, että hänelle ei ole kivaa, että ajanvietto sinun kanssasi tapahtuu vain lasten kanssa.

Emme juurikaan vietä sillä kun mahdollisuus olisi mies katoaa omiin juttuihinsa, minusta tuntuu ettei hän niin edes viihdy seurassani enää. Mutta ei siis vietä kanssani aikaa edes lasten kanssa eikä lasten kanssa ilman minua vaan hän viettää kaiken aikansa ilman meitä. Ap

Kuulostaapa tutulta.

Tuohon lisäksi se, että aina miehellä oli aikaa työasioille ja työkavereille. Silloinkin, kun lapset pyysivät leikkimään, niin jos joku työkaveri, tai muukin kaveri, soitti niin hetkessä unohtui lapset ja leikki.

Edelleenkin kuulema tekee samoin, kun lapsiaan näkee. Lapset ovatkin jo puhuneet, että eipä tartte isänsä heidän perään kohta soitellakaan. Miksi ihmeessä huomaisivat isäänsä, kun hän ei huomaa heitä.

Juuri tällaista meillä on. Kun mies joskus harvoin ryhtyy tekemään jotain lasten kanssa niin hänen puhelin soi, työkaveri soittaa ja hän juoruilee pari tuntia siinä puhelimessa eikä taaskaan ollut lasten kanssa. Ap

Ja tuon huomaaminen sivusta, kun näkee miten kovasti lapset pettyvät ja kasvaessaan ymmärtävät, että heidän sanomisillaan ja tekemisillään ei ole isälleen mitään painoarvoa - niin hyvässä kuin pahassa - rakastaa.

Olen todella pahoillani siitä tilanteesta, missä olet lapsiesi kanssa. Mutta ajattele nyt itseäsi, mitä haluat. Ja lapsiasi. Tuossa tilanteessa ei tarvitse olla. Niin kulunut fraasi kuin onkin, niin elämä kantaa kyllä.

... Niin - hyvässä kuin pahassa - raastaa...

Omituinen typo.

Omalla miehellä oli myös tuota, että elämä on jossain muualla kuin perheen parissa. Päivät ja osin viikonloput meni töissä, muu aika harrastuksissa ja kavereiden luona. Lapsetkin oppi, että jos jotain haluaa, pitää huutaa äitiä. Lapsi saattoi huutaa äitiä kaatamaan maitoa lasiin vaikka isä istui vieressä.

Lapset on jo aikuisia ja meillä on läheiset välit. Saan lapsilta hauskoja viestejä, he soittavat minulle, kun on tai ei ole mitään asiaa. Mes välillä ihmettelee, miksei lapset koskaan soita hänelle. Siinäpä miettii.

Vierailija kirjoitti:

Kuka halusi hankkia perheeseen lapsia? Oliko mies innoissaan perheen lisäyksestä? Oletko puhunut miehen kanssa tilanteestanne? Mitä hän vastaa?

Jos mies ei käyttänyt ehkäisyä parisuhteessa niin saa syyttää vain itseään joko tyhmyydestä tai laskelmoimisesta. Jos ei halua lapsia niin on syytä pysyä erossa naisista, jotka haluavat lapsia. Ei voi napsia rusinoita pullasta. Turha yrittää vääntää tätä naisen syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko vietätte miehen kanssa yhteistä aikaa kahdestaan?

Mitä jos suhteenne ongelma on se, että teillä ei ole sitä, vaan että sinä et huomaa, että hänelle ei ole kivaa, että ajanvietto sinun kanssasi tapahtuu vain lasten kanssa.

Emme juurikaan vietä sillä kun mahdollisuus olisi mies katoaa omiin juttuihinsa, minusta tuntuu ettei hän niin edes viihdy seurassani enää. Mutta ei siis vietä kanssani aikaa edes lasten kanssa eikä lasten kanssa ilman minua vaan hän viettää kaiken aikansa ilman meitä. Ap

Kuulostaapa tutulta.

Tuohon lisäksi se, että aina miehellä oli aikaa työasioille ja työkavereille. Silloinkin, kun lapset pyysivät leikkimään, niin jos joku työkaveri, tai muukin kaveri, soitti niin hetkessä unohtui lapset ja leikki.

Edelleenkin kuulema tekee samoin, kun lapsiaan näkee. Lapset ovatkin jo puhuneet, että eipä tartte isänsä heidän perään kohta soitellakaan. Miksi ihmeessä huomaisivat isäänsä, kun hän ei huomaa heitä.

Juuri tällaista meillä on. Kun mies joskus harvoin ryhtyy tekemään jotain lasten kanssa niin hänen puhelin soi, työkaveri soittaa ja hän juoruilee pari tuntia siinä puhelimessa eikä taaskaan ollut lasten kanssa. Ap

Jos ei puhuminen auta, tee lasu tällaisesta isästä. Siinähän selittää viranomaisille, miksi laiminlyö velvollisuuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Hankala sanoa. Miehestä on kuitenkin jotain hyötyä, kun hän tekee kotitöitä. Isäksi miehestä ei valitettavasti ole. Erotessa olisi kamalaa, kun joutuisi lapset laittamaan ventovieraan miehen luo, mahtaisiko mies edes pitää huolta lapsista. Luultavasti en vielä tuossa vaiheessa eroaisi, eläisin vain lasten kanssa omaa elämää. Miehestä on kuitenkin hyötyä myös taloudellisesti.

Hyötyä taloudellisesti?