Miksi toisten häät koetaan vaivaksi?

On. Häät on aivan hanurista. Niissä saa myös pelätä mitä typeriä leikkejä on keksitty joihin valitaan osallistujia - ne on kaikki aivan kauheita.

Tulee hiton kalliiksi. Häälahjatoivelista on yleensä pöyristyttävä, täynnä turhaa tavaraa, jota parilla ei itsellään ole varaa tai halua ostaa. Rahaa häämatkaan.

Matkat juhlapaikalle, yöpyminen, vaatteet, kengät ym. Sillä rahalla, mikä perheellä menee jonkun hääjuhlaan, tekisi perhe itse jo kivan lomareissun.

Omien lasten häät erikseen.

Mieluummin en saisi yhtäkään kutsua häihin. Aina melko tylsiä tapahtumia jossain hevon kuusessa, ruoka pahimmillaan aivan ala-arvoista, vieraina sekalainen seurakunta ihmisiä joiden kanssa ei välitä viettää aikaa ja nykyään on vielä vallalla se rahanruinauskulttuuri, että vieraiden pitää käytännössä maksaa osallistumisensa vähintään viiden kympin rahalahjalla per nenä. Sit nää on vielä yleensä jonain kesälauantaina kun olis muutakin tekemistä. Joten ei, häistä ei yleensä todellisuudessa innostu muut kuin morsian ja morsiamen äiti.

Vierailija kirjoitti:

En mene juhliin ellei ole kyse jostain todella läheisestä ihmisestä. Häät minne on kissan kummin kaimatkin pyydetty ei kuulu niihin. Veljeni häät oli kyllä sellaiset että ihan kaikki tutut ja työkaverit oli kutsuttu ja sanoisin että vaivaannuttavimmissa häissä en ole koskaan ollut mutta kun morsian niin halusi. Pitkä matka paikalle, vielä pitempi päivä jossain puhki kuluneessa juhlapaikassa helteessä ja vielä pitkä matka kotiin, siinä sitten katsellessa muiden kännäilyä.

Tää kuvaus on kuin minun veljeni häistä. Morsian halusi yli sadan hengen kartanohäät alueelta, jonne heillä oli alle tunnin matka mutta monen vieraan piti körötellä kolme tuntia suuntaansa. Maailman tylsimmät juhlat, vieraat keskenään täysin erilaisia ja just sellaisia että useimmat eivät olisi tekemisissä missään muussa tilanteessa. Sit hirveä säätö että pääsi lopulta pois sieltä, ei mitään julkisia yhteyksiä tietenkään. Menin käytännössä pakosta kun oli lähisukulainen.

Uuup

Tuosta kuvauksesta. Kävimme ennen vihkimistä kuvissa. Huomasin jälkeen päin, että kuvissa näkyy vain kihlasormus.

Silloin muka harmitti. Mutta se harmitus on mennyt ohi 30 vuoden aikana.

Mutta siis alkuperäiseen kysymykseen. Suhtautuminen häihin on muuttunut elämäntilanteen mukaan. Nuorena oli kiva käydä häissä.

Kun lapset oli pieniä, oli aina kamala stressi lapsenvahdeista yms. Mieluummin jätti väliin, kun kyseli ja anoi hoitopaikkoja.

Nyt vanhana on ollut parit häät ja ne on olleet mukavia. Aikuisen parin pienet häät, joissa olleet vain lähimmät ja ihan vain vihkimisen jälkeen ruokailu ravintolassa. Ei mitään isoja häitä leikkeineen yms

Meillä on itse asiassa avomiehen kanssa kiistaa naimisiin menosta juuri häiden osalta. Meillä hän on se joka haluaisi hääjuhlat, mä taas oon sitä mieltä että en millään haluaisi haaskata kymppitonnia juhliin joihin kukaan ei välttämättä edes oikein välittäisi tulla.

Itse en halua laittaa tuhansia euroja yhteen päivään, mutta toinen syy haluttomuudelleni järjestää häitä on juuri tämän ketjun aihe. En halua että häistäni on muille vaivaa. Onneksi mies on samoilla linjoilla.

Jos on pienet tulot niin häihin osallistuminen on oikeasti valtava rasite ja aiheuttaa stressiä siitä miten on varaa hankkimaan lahjat, häävaatteet, matkakustannukset sun muut.

Juuri se hääparin asemaan asettuminen ja toisten juhlasta nauttiminen on se vaikea pala. Onnistuu, jos hääpari on läheinen. Ärsyttää, ellei ole. Ja useimmiten ei ole.

Tässä kaava järjestää hyvät häät: kutsu vain ne ihmiset, jotka ovat aidosti läheisiä. Esim keihin olet viikottain yhteydessä ja jotka eivät katoa elämästäsi, vaikka työpaikat, paikkakunnat, elämäntilanteet ja harrastukset muuttuu. Montako jäi jäljelle? Veikkaan että muutama kymmenen. Järjestä näille ihmisille niin rentouttava ja kiva viikonloppu kuluja säästämättä, mutta omaa budjettiasi ylittämättä ja yhdistä tähän kivaan vihkiminen. Esim vuokraa kylpylästä juhlatila vihkimistä varten ja maksa häävieraille illallinen, juomat ja kylpyläviikonloppu. 

Häiden stressaamisen saattaa kulua koko viikko, pahimmillaan pelkkään hääpaikalle kulkemiseen menee tunteja ja yöpymisen takia häihin kuluu kokonainen viikonloppu. Pahimmillaan kyse on vielä lomaviikonlopusta kesällä. Toisekseen häät tulevat vieraille yleensä kalliiksi. Itseäni eniten kuitenkin häiritsee eniten häiden kesto. Ei keskivertosuomalainen jaksa istua KENENKÄÄN, puhumattakaan tuntemattoman vieressä tuntikausia. Väännä siinä keskustelua, ihan kamalaa. Hyvät häät kestävät kokonaisuudessaan max 5h. Sellaiset klo 15 alkavat ja 01 loppuvat häät ovat ihan horroria.

En minäkään ymmärrä, miten muiden häistä saa aikaan valtavan stressin? Olen ollut pienestä pitäen useissa häissä, näin nopeasti laskettuna 41 häät ja tietenkin omani. 

Ymmärrän sen, että kun rahat ovat vähissä, ei ensimmäisenä ole mielessä toisten häihin osallistuminen. Kai kaikki ymmärtävät, ettei jokainen kutsuttu pääse paikalle? Luulisi näin olevan. Meilläkin osa jäi pois, kuten leikkauksesta toipuva eno, kaikkia juhlia karttava setäni ja perhetuttu, joka ei jaksanut osallistua ilman puolisoaan (oli jäänyt leskeksi 5v aiemmin). Tilanteet vaihtelevat ja pääosa hääpareista myös ymmärtää tämän.

Myönnän kyllä, että häissä oli mukavampaa aikana ennen kuin olin mennyt naimisiin ja äiti. Ehkä yksinkertaisesti olen vanhempi? Monet häät kokeneena harvat häät pääsevät todella yllättämään ja ihastumaan. Lähipiiri on nyt naimisissa ja suvun nuorimmilla menee vuosia ennen mahdollisia häitä, joten ellei pari ns. ikisinkkua yllätä, niin seuraavan kerran olemme häissä siinä 10-15 vuoden päästä. Siinä vaiheessa on varmasti taas mukavaa mennä häihin, kun ei taas ole aikoihin ollut. :-)

Vierailija kirjoitti:

Jos on pienet tulot niin häihin osallistuminen on oikeasti valtava rasite ja aiheuttaa stressiä siitä miten on varaa hankkimaan lahjat, häävaatteet, matkakustannukset sun muut.

Joo, ja tuntuu että moni pari ei mieti vieraille aiheutuvia kustannuksia ollenkaan kun lahjatoiveetkin on nykyään todella hintavia. Olen ollut yksissä häissä saaristossa, paikassa jonne kaikilla vierailla oli todella pitkä matka, useampi tunti autolla, sitten lauttaan ja vielä vähän lisää autolla. Siinä meni pelkästään kulkemiseen varmaan satasen verran, ja osa maksoi myös majoittumisensa paikan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Tulee hiton kalliiksi. Häälahjatoivelista on yleensä pöyristyttävä, täynnä turhaa tavaraa, jota parilla ei itsellään ole varaa tai halua ostaa. Rahaa häämatkaan.

Matkat juhlapaikalle, yöpyminen, vaatteet, kengät ym. Sillä rahalla, mikä perheellä menee jonkun hääjuhlaan, tekisi perhe itse jo kivan lomareissun.

Omien lasten häät erikseen.

Sama havainto lahjalistoista, yleisimmin vongutaan nykyään rahaa ja etiketti on mennyt siihen että pari kymppiä ei enää riitä. Eikö ihmiset todella tajua että se 50 euroa on pienituloisen ruokabudjetti koko viikolle vai onko se tarkoituskin että persaukisimmat tajuaa jäädä pois.

Vierailija kirjoitti:

Mitä juhlimista toisten naimisiinmenossa edes on?

Että pääsevät vihdoin parittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Häät ovat yleensä tylsiä juhlia. Pönötetään kahdessa eri leirissä ja leikitään muka hauskoja leikkejä. Aivan ajanhukkaa. Sitten se pari vielä muutaman vuoden kuluttua eroaa ja sama rumba uudelleen.

Sulla on vaan tylsiä tuttuja. Olen viimeksi ollut häissä joissa oli jotain leikkejä ehkä 90-luvun alkupuoliskolla, enkä muista milloin olisin ollut jossain pönötyskemuissa.

Mä tykkään tosi paljon häistä ja ilahdun aina kutsusta. Jos kieltäydyn se johtuu aina jostain ihan oikeasta esteestä, eräänä vuonnakin oli kolme hääkutsua samalle päivälle joten pakko valita. 

Olen ollut vieraana noin 70:issä häissä, kolmella mantereella, kymmenessä eri maassa ja mieleen tulee vain kahdet tylsät juhlat. 

Jos ei halua mennä miksei voi vaan kieltäytyä kohteliaasti, miksi pitää motkottaa ja kiukutella?

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi halusin mennä naimisiin maistraatissa. Vieraina oli vain vanhemmat ja sisarukset, ja yksi ystävä. Yhteensä tusina. Maistraatista menimme ruokailemaan läheltä meille varattuun pieneen ravintolaan, jossa oli seisova pöytä ja oikein hyvää ruokaa. Syömään päästiin suoraan ja ravintolassa oli kaikki valmiina.

Häät kesti 2-3 tuntia. Hyvä lämmin fiilis, paljon naurua. Pyydettiin että ei lahjoja. Ei oikeasti haluttu mitään, halusimme vain läheisimmät mukaan meille tärkeään hetkeen ja lähdimme suoraan häämatkalle.

Tämä siksi että ei olla juhlakaluina viihtyviä ihmisiä mutta myös siksi että on oltu niin monissa häissä. Puolituttujakin on kutsuttu että saadaan se sata vierasta ja paljon lahjoja. Kirkko, pitkä odottelu hääpaikan pihalla, jonotetaan onnittelemaan, jonotetaan ruokaa, jonotetaan vessaan, jonotetaan kakkua, tympeitä leikkejä, puhe tai pari ja siinä se hauskuus oli. Harva osaa järjestää isommat häät joissa viihtyy, ja itse en halunnut edes yrittää.

Me teimme hieman samaan tyyliin, paitsi että kutsuimme molemman vanhemmat ja sisarukset kirkkohäihin, sitten seuraavana päivänä lähimmät sukulaiset ja ystävät syömään hyvin ja sitten lähdimme häämatkalle. Ei tarvinnut pönöttää, oli rentoa ja mukavaa yhdessäoloa ja kaiketi onnistuimme myös pitopalvelun valinnassa, kun vielä lähes 20 vuotta myöhemminkin kiitosta ropisee. 

Millaisten ihmisten häihin teitä oikein kutsutaan, kun on kauhea paine uusia vaatevarasto, käydä kampaajalla ja kaason/bestmanin pitää suunnilleen kustantaa puolet pippaloista? Kävin kyllä kampaajalla ennen omia häitäni, mutta en todellakaan hanki uutta mekkoa joka juhlaan. Omistan usean juhlamekon ja juhlavan mekon, joita olen vuorotellut vuosia. Kun hankkii ajattomia asuja, niin muutamalla pärjää. 

Ja olen ollut kaaso useamman kerran, enkä ole kertaakaan tehnyt valtavia taloudellisia uhrauksia sen vuoksi. Kyllä, olen organisoinut polttarit ja auttanut häiden järjestelyissä, mutta niihin on mennyt enemmän aika kuin rahaa. Ymmärrän kyllä, että asiaan vaikutta osaltaan se, että osa häistä on järjestetty samalla paikkakunnalla, jolla asun. Olen myös ollut etäkaaso, kun yksi ystävä suunnitteli häitään samaan aikaan kun olin töissä ulkomailla. Järjestin kesälomaa häiden ajankohtana, joten olin joka tapauksessa lentämässä Suomeen, joten sekin järjestyi hyvin. Minulla on ollut valtavan mukavaa myös talkoissa, joissa olemme tehneet yhdessä ystävien häihin koristeita. Kun joukossa on monta näppärää, eikä muiltakaan odoteta täydellisyyttä, niin se voi olla mukavaa yhdessäoloa. 

Pohdin, että ottavatko vain naiset painita muiden häihin osallistumista? Mieheni laittoi rahaa tuttunsa häätilille, vaikkemme päässeet häihin. Hän kyllä laittoi rajan siihen, ettei osallistunut yhden tutun polttareihin millään tavalla, kun emme kuuluneet siihen joukkoon, joka sai hääkutsun. Ilmeisesti siellä oli vaikeaa löytää innostuneita polttareihin, joten käytiin kaikki mahdolliset läpi. Hieman röyhkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Millaisten ihmisten häihin teitä oikein kutsutaan, kun on kauhea paine uusia vaatevarasto, käydä kampaajalla ja kaason/bestmanin pitää suunnilleen kustantaa puolet pippaloista? Kävin kyllä kampaajalla ennen omia häitäni, mutta en todellakaan hanki uutta mekkoa joka juhlaan. Omistan usean juhlamekon ja juhlavan mekon, joita olen vuorotellut vuosia. Kun hankkii ajattomia asuja, niin muutamalla pärjää. 

Ja olen ollut kaaso useamman kerran, enkä ole kertaakaan tehnyt valtavia taloudellisia uhrauksia sen vuoksi. Kyllä, olen organisoinut polttarit ja auttanut häiden järjestelyissä, mutta niihin on mennyt enemmän aika kuin rahaa. Ymmärrän kyllä, että asiaan vaikutta osaltaan se, että osa häistä on järjestetty samalla paikkakunnalla, jolla asun. Olen myös ollut etäkaaso, kun yksi ystävä suunnitteli häitään samaan aikaan kun olin töissä ulkomailla. Järjestin kesälomaa häiden ajankohtana, joten olin joka tapauksessa lentämässä Suomeen, joten sekin järjestyi hyvin. Minulla on ollut valtavan mukavaa myös talkoissa, joissa olemme tehneet yhdessä ystävien häihin koristeita. Kun joukossa on monta näppärää, eikä muiltakaan odoteta täydellisyyttä, niin se voi olla mukavaa yhdessäoloa. 

Ihana kuulla välillä myös positiivisiakin kertomuksia. Tätä ketjua lukiessa väistämättäkin tulee mieleen, kannattaako itse edes järjestää häitä. Toisaalta kun tuntee oman lähipiirin ja ystävät, tietää kuka tulee mielellään paikalle.