Miksi toisten häät koetaan vaivaksi?

Vierailija kirjoitti:

Koska Suomessa ei todellakaan kukaan iloitse koskaan mistään asiasta toisen puolesta. Ei koskaan. Mistään.

Voi silti iloita toisten puolesta,  ja myös omasta ettei ole siellä.  Tuplailo.

Parit häät, joista ei voinut kieltäytyä skipåasin ilmoittamalla, että voi kauheeta, meillä on norovirus, ei voida tulla.

Säilyi välit, kun ilmoitettiin tulevamme, mutta ei silti tarvinnut lähteä ja rahakuorikin sai jäädä kotiin, kun eihän sitä nyt oksennustaudissa voinut juhlspaikalle viedä

En mä enää oikein tiedä mitä juhlimista yleensäkään missään on. Muiden häät kiinnostavat kaikkein vähiten juhlan aiheena. Eipä ole tullut juhlistettua joulua, uuttavuotta, pääsiäistä, vappua siinä kuin juhannustakaan pitkiin aikoihin. Kiva olla vain rauhassa ilman turhaa höösäämistä. No, jos lottovoiton saisin, voisin sitä juhliakin, mutta lähinnä itsekseni.

Kaikki juhlat on raskaita, mutta häät on kyllä kaikkein vastenmielisimpiä. Ensin hirveä stressi kaikesta pukeutumisesta ja sitten pitäisi jokin lahjakin hankkia ja kaiken kukkuraksi vaivautua johonkin kauas huitsin nevadaan pönöttämään ihmisen kanssa joista tuntee vain muutaman. 

Jos on paljon tuttuja niin tietyssä iässä on joka kesä monet häät ja kaikki se on pois omasta vapaa-ajasta ja esim. mukavasta ajanvietosta.

Hulluinta koko hommassa on se, että vaikka juhlista nauttii vain se vähemmistö kansasta joka niitä itsekin järjestää (häitä vielä harvempi) niin meidän muiden on sosiaalisen paineen takia mentävä pönöttämään mukaan. Jos jäisi kaikista epämukavista kissanristiäisistä (kuten vaikka juuri nimiäiset, ristiäiset, häät jne) pois niin sitten ei yleensä odoteta osallistuvan niihin mukaviin sosiaalisiin ja rentoihin tapahtumiin (esim. parille oluelle joskus mukavan kaveriporukan kanssa, tai vaikka pelaamaan padelia, teatteriin, ulkomaille tai ihan vaan ulos lenkille.) 

Kirpparilta löytyy myös merkkivaatteita juhliin. Myös nettikirpputorit kannattaa katsoa (tori.fi ja huuto.net) Edullista ja egologista.

Itse olen pääasiassa aina ilahtunut kutsusta mutta sitten juhlista on saattanut jäädä ikävä rahastuksen maku. Pyydetään lahjat rahana tai jos jollekin parille on kelvannut myös tavaralahjat niin sitten on tehty lahjalista jonnekin ja valittu vain uskomattoman kalliita tavaroita. Juhlissa kuitenkin kaikki järjestetty tarjoiluja myöten ajatuksella "mitä halvemmalla päästään, sen parempi". Tavoitteena ilmeisesti jäädä lahjojen jälkeen voitolle. 

Olen ollut myös ihanissa häissä joista ei jäänyt tätä tunnetta eli jotkut osaa hoitaa asiat tyylikäästi ja toiset eivät. Isona pointtina varmaan se että on oikeasti mietitty kuinka monelle henkilölle omalla budjetilla pystyy järjestämään hienot häät joissa ruoka on oikeasti hyvää ja puitteet muutenkin kunnossa. Ei siis niin että kutsutaan mahdollisimman paljon vieraita että saadaan enemmän lahjoja/rahaa ja tarjotaan sitten kinkkukiusausta että päästään halvalla.

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö hääkeskustelijoista edustaa ikähaitariltaan ja pääosin 20-30 vuotiaita.He imevät vaikutteet somesta, tv-kanavien realitysta,  lehdistön dramaattistista otsakkeista. Suurin osa hääpotaskasta tulee muualta maailmasta, mutta niitä halutaan matkia ja toimia samalla tavalla. Potaskaa ei osata suhteuttaa Suomen oloihin ja osalla varmasti helikopterivanhemmat ovat valmiita uhraamaan kaiken, että lapsi saa mieleisensä häät.

Emme elä enää Suomi-filmien mustavalkoisessa maailmassa, jossa ujo morsian pukeutuu vaatimattomaan juhlamekkoonsa kukkaseppele tai kirkolta lainattu hääkruunu päässään. Sulhasella vanha rippipuku. Vihkiminen on käsikirjoituksessa tärkein osuus ja sitten, jos varat riittävät, juodaan vaatimattomat kakkukahveet morsiamen lapsuudenkodin tuvassa pitkän pirttipöydän ääressä. Kyläläisten yhteisvaroin ostettu Arabian siirtotarrakuvioitu halpisastiasto saa hääparin puhkeamaan kyyneleisiin kiitoksiin. Ja se siitä häistä.

Niinpä nykypäivän hääpari ei elä todellisuudessa, vaan kuin ala-asteikäiset lapsukaiset vaatimassa ja odottamassa kädet ojossa lisää. Hyvät tavat eivät ole kunniassa saati kiitos sanana edes tuttu, jos sitä ei ole aikanaan lapsuudessa selitetty mitä se tarkoittaa. Elämysnälkä on pohjaton, sillä kaikki on jo saatu. Häistä ei tule kuitenkaan riittävän upeat, joten elämysnälkä kohdennetaan myös häävieraisiin. Tilanne on silloin kaikille ahdistavaa ja miksi vieraille tulee tunne, miten pitäisi pyörittää jotakin loputonta sirkuskarusellia että tyytymätön hääpari edes hetken viitsisi hymyillä aidosti.

Häidenpitoperinne onkin agraariselta ajalta jossa oli kohteliasta kutsua koko suku ja kyläläiset.  Jälkikäteen katsottuna nostalgista mutta ei me enää osata ottaa sillä tavalla.  Tyhjä kopio.

Ei mua kiinnosta ihmisten naimisiin menot. Taitaa olla iso juttu vaan morsiammelle. Saa kerrankin olla prinsessa ja huomion keskipiste. 

Suurin osa eroaa joka tapauksessa myöhemmin. En ymmärrä miksi pitää naimisiin menoa muiden olla mukana juhlimassa. Olisi muutakin tekemistä kuin pönöttää jossain tuollaisessa kissanristiäisissä. Siinä minun syyt. 

Serkkuni ei ollut vuosiin vuosiin tekemissä vanhempieni kanssa. Sitten tuli hääkutsu. Minulla ja veljelleni ei tullut. Ilmeisesti ajatuksena oli, että vanhemmiltani saa rahakkaimman häälahjan. Vanhempani eivät juhliin menneet. Kiittivät kutsusta nätisti ja lähettivät jonkun pienimuotoisen lahjan.

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni ei ollut vuosiin vuosiin tekemissä vanhempieni kanssa. Sitten tuli hääkutsu. Minulla ja veljelleni ei tullut. Ilmeisesti ajatuksena oli, että vanhemmiltani saa rahakkaimman häälahjan. Vanhempani eivät juhliin menneet. Kiittivät kutsusta nätisti ja lähettivät jonkun pienimuotoisen lahjan.

Tai sitten vanhempasi sisarus on vaatinut, että kyllä se Pekka/Raija pitää kutsua, kun ollaan sukua.

Olen ollut sekä hyvissä että huonoissa häissä vieraana. Muutama vinkki ap:lle juhlasuunnittelua varten:

 

1. Ottakaa hääkuvat siten, etteivät vieraat joudu kuvausten ajan odottelemaan tylsistyneenä hääpaikan pihamaalla vailla tarjoilua. 

2. Suunnitelkaa istumajärjestys huolella ja laittakaa toisensa tuntevat vieraat samaan pöytään.

3. Varatkaa ruokaa riittävästi! Mielummin liikaa kuin liian vähän. Jos hääkuvat on pakko ottaa vihkimisen jälkeen, voisiko odotusaikana tarjota vieraille pientä hiukopalaa (piirakkaa, pasteijoita jne ja juotavaa)? 

4. Palkatkaa joko ulkopuolinen hääsuunnittelija tai sopikaa hyvissä ajoin jo etukäteen kuka läheisistänne organisoi hääpäivää. Epämääräinen, organisoimaton hääjuhla on vieraan näkökulmasta tosi tympeää. 

Just tuli hääkutsu pk-seudulle eli meiltä 7h ajomatka pysähtymättä ja häät ilman lapsia toki! Vastattiin heti ettei valitettavasti päästä, kun ei meillä ole hoitajaa ikinä edes muutamaksi tunniksi saati koko viikonlopuksi, mikä noissa häissä matkoineen vierähtäisi. Kumpikaan meistä ei todellakaan yksin lähtisi ajelemaan viikonlopuksi häihin. Jos häät olisi omalla paikkakunnalla, niin sitten voisi toinen käväistä. Hääpari oli ihmeissään eikö todellakaan "joku" voi lapset hoitaa vkl ajan.

Tämän vuoksi halusin mennä naimisiin maistraatissa. Vieraina oli vain vanhemmat ja sisarukset, ja yksi ystävä. Yhteensä tusina. Maistraatista menimme ruokailemaan läheltä meille varattuun pieneen ravintolaan, jossa oli seisova pöytä ja oikein hyvää ruokaa. Syömään päästiin suoraan ja ravintolassa oli kaikki valmiina.

Häät kesti 2-3 tuntia. Hyvä lämmin fiilis, paljon naurua. Pyydettiin että ei lahjoja. Ei oikeasti haluttu mitään, halusimme vain läheisimmät mukaan meille tärkeään hetkeen ja lähdimme suoraan häämatkalle.

Tämä siksi että ei olla juhlakaluina viihtyviä ihmisiä mutta myös siksi että on oltu niin monissa häissä. Puolituttujakin on kutsuttu että saadaan se sata vierasta ja paljon lahjoja. Kirkko, pitkä odottelu hääpaikan pihalla, jonotetaan onnittelemaan, jonotetaan ruokaa, jonotetaan vessaan, jonotetaan kakkua, tympeitä leikkejä, puhe tai pari ja siinä se hauskuus oli. Harva osaa järjestää isommat häät joissa viihtyy, ja itse en halunnut edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vika on varmaan siinä, että häistä on alettu tehdä liian hienoja. On korkea kynnys osallistua. Täytyy olla hieno lahja, hienot vaatteet, kampaus, meikki, majoitus jne. Usein et tunne juhlista juuri ketään. Istutaan jossain hienossa ravintolassa tai muussa tyylikkäässä juhlapaikassa kaukana kotoa ja syödään fiinisti, seurustellaan pöytäryhmittäin, istumajärjestyskin on ennalta määrätty, ja kaikki tämä kestää tuntikausia. Otetaan paljon valokuvia ja poseerataan huolella, usein on ammattivalokuvaaja paikalla. Ei voisi olla mitään tylsempää.

Ennen vanhaan oli ehkä se yksi parempi pyhäpuku joka pistettiin päälle. Juhlavieraat olivat toisilleen tuttuja, asuivat samalla kylällä. Juhlapaikkana lato tai joku seuraintalo. Oli varmasti kaikkien mielestä oikeasti hauskaa mennä häihin! Muistan tällaisia häitä vielä 80-luvulta mutta sen jälkeen on lähdetty ihan väärälle linjalle.

Kyllä näitä hyviä hääjuhlia edelleen järjestetään. Se on toki totta, että nykyään löytyy paljon morsiamia, joiden on pakko tunkea juhlaan kaikki kliseet ja häät.fi esitellyt ”hyvät” ideat. Ihan kauhistus on häät, joissa on kuvauskoppi rekvisiittoineen, pakollista harjoiteltua ohjelmaa ja naama norsun vit***a istuva morsian, jos ilmapallot ei pysy juhlakaaren päällä tai kaaso on unohtanut ne oikean sävyiset kengät tuoda paikalle. Toki vieraita muistutetaan tasaisin väliajoin siitä, että alkoholia ei saa nauttia liikaa ettei vaan ole liian kovaääninen tai tanssi väärin jne. Me on oltu kaksissa katastrofihäissä ja kaksissa täydellisissä häissä (toiset oli omat). Ja jm. juhlat ovat olleet nimenomaan stressittömät, hyvin suunnitellut, mutta eivät kireät ja valokuvaaja on täydentänyt muiston.

Melkoinen sattuma, että kaikkien mielestä omat häät ovat aina onnistuneet. Omat häät olivat rennot ja omannäköiset. Kaikki vieraatkin kertoivat, miten ihanat juuri nämä häät olivat. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että näin on vain tapana sanoa? Ei kai nyt kukaan myönnä hääparille, että häät olivat hirveät?

Itseasissa kyllä sen näkee ja tuntee ja vieraat ovat jälkikäteen kehuneet, eivät vain sanoneet, että olipas kivaa tai olipas kaunista. Silloin, kun kaikille on hauskaa eikä kukaan läjde kesken pois, kaikki tanssii ja spontaanisti pitää puheita tai nauraa, se ei ole teeskentelyä tai sipistelyä. Toki kaikkien omat häät pitääkin olla itselle ne parhaat, mutta kyllä se tunne jälkikäteen kertoo myös muiden tunteista. Me pidettiin samalla porukalla juhlat myös ekana hääpäivänä, koska oli vaan niin kivaa hääpäivänä.

Noin  kymmenen hääjuhlan kokemuksella, vain yksi liitto on kestänyt.

Jokainen muu on kerjännyt rahaa tai luksustuotteita. Eronneet parin vuoden sisällä. Viimeisimmän kutsun skippasin suoraan. Oli kolmas kierros menossa jo.

Muut juhlat on kivoja. Häät on vähän noloja ehkä siksi, että kaikki häät missä on oltu, yhtä lukuunottamatta kaikki ovat eronneet. Syntymäpäiviä ja hautajaisia ei voi perua juhlien jälkeen. Muutenkin häihin pistetään kohtuuttomia vaatimuksia. Myös ylioppilas- ja valmistumisjuhlat on kivoja ja niihin vien ihan mielelläni rahalahjan, koska silloin nuori on elämänsä alussa. Tuntuu  hassulta viedä rahaa porukalle, jolla on tulo ja varallisuus paljon suuremmat kuin itsellä ja av:lta olen oppinut, että pieni lahja ei ole sopiva, vaan pitäisi viedä koko kuukauden nettotulojen suuruinen summa, kun hääpari on käyttänyt valmisteluihin niin paljon rahaa. Lisäksi häissä en pidä juovuksissa olevista ihmisistä. Muissa juhlissa niitä ei yleensä ole. AV.n asenne: lähde aiemmin pois. Eli jos ei halua nähdä juoppoja, ei tarvitse nähdä muutakaan sitten. Siksi. 

Ihmettelen näitä kommentteja, että vieraat käyvät hakemassa juhlakampaukset kampaajalla koko perheelle. Siis ihan oikeasti? Ei ihmekään, jos valitetaan että häihin osallistuminen maksaa jos pitää lapsetkin käyttää kampaajalla ihan vain kampausta varten.

Jos kotoa löytyy kiharrin tai suoristusrauta niin eikö sillä saa riittävän hyvää jälkeä naisena omiin hiuksiin?

Vai eikö näissä perheissä käydä muuten leikkaamassa hiuksia.. Lasten hiuksia nyt ei tarvitse edes suuremmin laittaa, letit on tytöllä ihan sopivat häihin ja pojilla riittää että kampaa hiukset.

Ei ihmekään jos häiden hintalappu on liian kova kun tällaiseen tuhlataan.

Parhaat häät, missä olen ollut näin iäkkäämpänä sukulaisena on ollut uskovaisen parin häät. Nämäkin ovat eronneet, eli uskovaisetkin voi erota tosiaan. Mutta ei ollut alkoholia, ruoka oli hyvää, häät oli järjestetty seurakunnan luonnokauniilla alueella, missä kappeli ja juhlapaikka olivat samassa pihapiirissä. Leikkien ja pönötysten sijaan oli lyhyet puheet, muuten oli kauniita esityksiä. Molempien suvussa oli musiikillisesti huippulahjakkaita teinejä ja nuoria, ei enää mitään opettelin ukko-nooan mummon mieliksi -esityksiä, vaan todella taidokkaita esityksiä, huilua, laulua, viulua. Mikä parasta, nämä häät olivat toukokuussa, ei vielä ötököitä ja todella moni kehui, että hyvä valinta. Hääkuvat otettiin paikan päällä ja yleisö sai seurata niiden ottamista. 

En minä koskaan ole käynyt kampaajalla häiden takia, mutta normikäynnin saatan järjestää samalle viikolle kuin  häät on. Ihan pidän saman arkikampaukseni kuin muutenkin, en laita mitenkään. Polkkatukka on. Mulla on kaksi juhlamekkoa, joita vaihtelen. Toinen ostettu alesta, toinen kirpparilta, toinen kesäinen, toinen menee talvijuhlissakin. En häpeä yhtään pitää samoja monissa juhlissa. Miehellä on kaksi pukua, toinen hautajaisiin sopiva ja toinen kevyempiin juhliin. Solmioita samalla tavalla. Lapsille yleensä joutui juhlavaatteita hankkimaan, mutta niitäkin ennen löytyi hyvin kirppareilta. Nyt ovat aikuisia, joten hommaavat vaatteensakin itse.