Aloitin lasten tekemisen 40-vuotiaana naisena

Kirkonkirjoista löytyy tieto, että nainen on ollut hedelmällisimmillään 16-vuotiaana ja allekin. Nyt on tavat toiset ja lakikin.

Tulee heti mieleen ainakin 20 naista jotka ovat tehneet lapsia yli 40v, toiset jopa vuoden välein.

Miksi joku haluaa 45 vuotiaana olla pikkuvauvan äiti?

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku haluaa 45 vuotiaana olla pikkuvauvan äiti?

Nii ajatella! Ihmisiä on erilaisia. Ne haluaa eri asioita kuin sinä, hui kauheeta ...

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku haluaa 45 vuotiaana olla pikkuvauvan äiti?

Miksi joku haluaa 25-vuotiaana olla pikkuvauvan äiti? Varmaankin melko samoista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herätys nyt.

Mielipiteitä täällä on, mutta onko kukaan teistä asianosasista itse saanut 40-kymppisenä erityistä lasta tai lasta ylipäätään 40-kymppisenä ensisynnyttäjänä? Rohkeasti nyt esiin.

Vaikka riskit ovat pieniä niin lapsen hoitaminen 40-kymppisenä on tosi raskasta. Siinä menee hermot äidiltä, mieheltä ja isovanhemmilta. Hoitoapua on turha odottaa ja noloa seistä oven takana kun sukulaiset ovat saaneet tarpeekseen "40-kymppisen äidin onnea". 

Äidiksi 20-kymppisenä, jaksaa valvoa ja käydä töissäkin.

Ai 200-vuotias jaksaa. Tuskin on sen ikäisiä koskaan edes ollutkaan...

Voi että, kylläpä sinä oletkin sitten hauska! 🖕

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku haluaa 45 vuotiaana olla pikkuvauvan äiti?

Miksi kukaan ylipäätään haluaa porsia liikakansoituksen keskelle?

Vanhoillislestadiolaispiireissä kasvaneena (eivät yleensä käytä ehkäisyä) en koe nelikymppistä synnyttäjää mitenkään ihmeellisenä.

Ehkäisyttä elävät naiset saavat yleensä niitä vauvoja parin vuoden välein noin 20-45-vuotiaana.

Suvussa on yksi vl-pariskunta jotka löysivät toisensa vasta lähemmäs nelikymppisinä, menivät nopeasti naimisiin ja ovat nyt viiskymppisinä neljän 4-10-vuotiaan lapsen vanhempia.

Nuorekkaampia ja energisempiä kuin ikäisensä yleensä, etenkin se nainen.

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap, älä jooko lupaile tuollaisia asioita nuorille naisille, kun et selvästi ymmärrä mistä puhut.

Minä olen 39 vuotias ja yhden lapsen synnyttänyt nainen, amh-mittauksen perusteella tavara on tosiaan 25-vuotiaan tasolla, munasoluja on paljon ja kaikki muutkin hormoniarvot ovat huipussa.

MUTTA.

Munasolujen LAATU heikkenee radikaalisti 35 ikävuoden jälkeen, pudotus voi olla jopa vuodessa jyrkkä. Se, että olet tullut raskaaksi onnekkaasti niillä jäljellä olevilla hyvälaatuisilla soluillasi, ei tarkoita, että edelleen voit saada terveen lapsen. Olen nuorempana tullut tosi helposti raskaaksi ja takana on jopa lääkkeellisesti keskeytetty vahinkoraskaus, joka sai alkunsa yhdestä kerrasta ja pillereitten läpi. Olen pitänyt itseäni superhedelmällisenä.

Olen itse isosta suvusta ja äitini synnytti pikkusisarukseni 40-vuotiaana, molemmilla oli kuitenkin kromosomipoikkeamia, toinen down.

Olen onnellinen terveestä lapsestasi mutta nyt järki päähän, sinulla on enää 10 % mahdollisuus saada terve lapsi 40 ikävuoden jälkeen, prosentti pieneen vuosi vuodelta. Eli sinulla on 90 prosentin todennäköisyys synnyttää ei-terve lapsi, tai olla saamatta lasta ollenkaan.

Olen itse nyt lapsettomuushoidoissa, yhdistelmä yksityistä ja julkista puolta. Tutkimuksen tehdään yksityisellä ja ivf-hoidot julkisella.

Munasoluja oli lähes 20kpl, mutta niistä vain neljä oli hyvälaatuista, alkiodiagnostiikka poistaisi vielä varmasti pois niitä enemmänkin.  

Emme ole hoidoista huolimatta saaneet lasta vuoden aikana, ja nyt minua on varoiteltu, että aikaa on enää vuosi.

40 ikävuotta kun täyttyy, omilla munasoluilla on tosi vaikeaa saada lasta. Tietysti sinä voit kuulua siihen 10 prosenttiin ja onnistua, mutta älä neuvo ja rohkaise nuoria naisia säästelemään ja lottoamaan sillä ajatuksella, että he EHKÄ voivat kuulua siihen vähemmistöön myös.

Mistä lähteestä sä tämän 10% sait?

Felicitaksen sivuilla ja gynekologi Tuuli Tikkan sivuilla on yli 40v ja alle 45v 30% mahdollisuus raskauteen ja samassa iässä, samassa raskaudessa kuitenkin 50% mahdollisuus keskenmenoon🤔

IVF hoidon vaste on 20-30% tuossa iässä ja keskenmenon mahdollisuus myös korkea 50%

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herätys nyt.

Mielipiteitä täällä on, mutta onko kukaan teistä asianosasista itse saanut 40-kymppisenä erityistä lasta tai lasta ylipäätään 40-kymppisenä ensisynnyttäjänä? Rohkeasti nyt esiin.

Vaikka riskit ovat pieniä niin lapsen hoitaminen 40-kymppisenä on tosi raskasta. Siinä menee hermot äidiltä, mieheltä ja isovanhemmilta. Hoitoapua on turha odottaa ja noloa seistä oven takana kun sukulaiset ovat saaneet tarpeekseen "40-kymppisen äidin onnea". 

Äidiksi 20-kymppisenä, jaksaa valvoa ja käydä töissäkin.

Kuinka väsynyt ihminen sinä oikein olet? Ihan hyvin jaksoin valvoa ja käydä töissä, vaikka teinkin lapseni kolme- ja nelikymppisenä.

Mutta kaikki ei jaksa, meillä on työpaikalla näitä vanhoja äitejä, voi jumaliste sitä naukumista, koko työyhteisö (kymmeniä) on niin vittuuntunut heihin, että kävimme johdolle puhumassa, että niistä on tehtävä keskenään tiimi ja meidät muut vapautettava niitä kätinästä. Onneksi korona-aikaan ei ole tarvinnut kuunnella. Meidän muitten pitäisi aina joustaa kun he ovat niin väsyneitä kun lapset valvottaa.

Jännä, että joukossamme on kolme alle kolmekymppistä äitiä, ei ne valita ja, outoa kyllä, organisointi tuntuu noilla nuorilla äideillä pelaavan. Heidät kutsumme yhteisiin vapaa-ajan juttuihin, kärttykerttuja ei, koska niillä on vain vaatimuksia.

Toki tämä on vain pieni otos, mutta kyllä tuttavapiirissä olen samaa huomannut, väsynyttä sakkia on vanhat äidit.

Kaikki vanhat äidit kun eivät ole timmejä huippu-urheilijoita kuten tällä palstalla olevat vanhusäidit ovat. 🤗😉

Itseasiassa kun tuolla hesan keskustassa kulkee niin harva on, mutta ne timmit on vissiin just kotona.

Naapurissa 40-kymppinen ensisynnyttäjä ja 50-kymppinen mies. Molempien vanhempien kaukana asuvat omat vanhemmat joutuvat käymään melkein päivittäin auttamassa. Toinen isoäiti melkein asuu naapurissa. Toinen taas ei ole käynyt kuin kerran. 

Muita sukulaisia tai (entisiä) kavereita ei näy.

Hermot tiukalla ja kohta takuulla räjähtää. Kun ei pääse enää edes vessaan yksin. Puhumattakaan etelään juhlimaan. Tai Lappiin. Tai mökille.

40-kymppisten vanhempien itse aiheutetusta vankilasta ei uskalleta puhua. Tehkää ne lapset 20-vuotiaina.

Vierailija kirjoitti:

Kirkonkirjoista löytyy tieto, että nainen on ollut hedelmällisimmillään 16-vuotiaana ja allekin. Nyt on tavat toiset ja lakikin.

Älä puhu pskaa, ennen kuukautisetkin hyvä jos 16-vuotiaana olivat alkaneet, kun ravitsemus oli heikompaa. Sulla on joku ällöttävä agenda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herätys nyt.

Mielipiteitä täällä on, mutta onko kukaan teistä asianosasista itse saanut 40-kymppisenä erityistä lasta tai lasta ylipäätään 40-kymppisenä ensisynnyttäjänä? Rohkeasti nyt esiin.

Vaikka riskit ovat pieniä niin lapsen hoitaminen 40-kymppisenä on tosi raskasta. Siinä menee hermot äidiltä, mieheltä ja isovanhemmilta. Hoitoapua on turha odottaa ja noloa seistä oven takana kun sukulaiset ovat saaneet tarpeekseen "40-kymppisen äidin onnea". 

Äidiksi 20-kymppisenä, jaksaa valvoa ja käydä töissäkin.

Kuinka väsynyt ihminen sinä oikein olet? Ihan hyvin jaksoin valvoa ja käydä töissä, vaikka teinkin lapseni kolme- ja nelikymppisenä.

Mutta kaikki ei jaksa, meillä on työpaikalla näitä vanhoja äitejä, voi jumaliste sitä naukumista, koko työyhteisö (kymmeniä) on niin vittuuntunut heihin, että kävimme johdolle puhumassa, että niistä on tehtävä keskenään tiimi ja meidät muut vapautettava niitä kätinästä. Onneksi korona-aikaan ei ole tarvinnut kuunnella. Meidän muitten pitäisi aina joustaa kun he ovat niin väsyneitä kun lapset valvottaa.

Jännä, että joukossamme on kolme alle kolmekymppistä äitiä, ei ne valita ja, outoa kyllä, organisointi tuntuu noilla nuorilla äideillä pelaavan. Heidät kutsumme yhteisiin vapaa-ajan juttuihin, kärttykerttuja ei, koska niillä on vain vaatimuksia.

Toki tämä on vain pieni otos, mutta kyllä tuttavapiirissä olen samaa huomannut, väsynyttä sakkia on vanhat äidit.

Kaikki vanhat äidit kun eivät ole timmejä huippu-urheilijoita kuten tällä palstalla olevat vanhusäidit ovat. 🤗😉

Itseasiassa kun tuolla hesan keskustassa kulkee niin harva on, mutta ne timmit on vissiin just kotona.

Ollaankohan me samoissa töissä, mseillä sama juttu, tosin meillä hermot niihin vanhana lisääntyneihin ämmiin on menettänyt pomo, huutaa pää punaisena, jos nää narisijat on jotain vailla. Eilen viimeksi, sanoi, että jos työnteko ei maita voi irtisanoutua, muilla ei töitään voi teettää. Ja taas märistiin.

Hemmetinmoinen näytelmä.

Lapset kannattaa hankkia heti siinä kahdenkympin korvilla. Ollessasi 40, lapset jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni 35v yrittänyt lasta viimeiset 4-5v, ei ole tärpännyt. Toinen ystäväni sai esikoisensa 20v ikäisenä ja lapsella Down-syndrooma jonka todennäköisyys kasvaa odottajan iän mukana aika vauhdilla ja sen kuten muidenkin vammojen ja oireyhtymän+keskenmenojen riski kasvaa paljon 30v ja varsinkin 35v iän jälkeen.

20-vuotiaalla ei ole vielä aikuisen aivoja, vaan omakin kehitys on fyysisestikin kesken vielä puoli vuosikymmentä. 

Sain ekan lapsen 24-vuotiaana, ostimme oman uuden asunnon (en ole koskaan asunut vuokralla koska sellainen on tyhmää) , uudet kalusteet ja auton, molemmilla oli paperit yliopistosta ja työpaikat.

Oli niin kypsymätöntä meidän toiminta, johtui vissiin siitä, että mieheni oli vasta 23 v.

Kaksi lasta tuli, niillä on samanlainen kaari, isot velattomat talot ja mökki nelikymppisenä. Sellaista kypsymätöntä toimintaa. Tuttavapiirissä useimmilla näin, osa tosin asui hetken vuokralla silloin joskus.

Kun urat lähti lentoon kun oli muutama vuosi kerätty kokemusta ja tehty nimeä, eipä siinä olisi voinut äippävapaalle jäädä, kyllä ne olisi ylennykset ja suuremmat palkat kiitäneet muille, niille jotka pystyivät keskittymään töihin.

Miksi murehtia toisten lisääntymisistä? Jis toinen lykkää sinne 40v asti niin se on hänen päätös ja hänen riskit. Hänen oma henkinen helvetti jos ei onnistu, ei muiden.

Samoin jos tekee 20v+ lapsen se on sen henkilön oma valinta ja hänen henkilökohtainen helvetti jos jaa bailut/matkailut/tinderöinnit yms välistä.

Jokainen ottaa itse sellaisia riskejä kuin haluaa/uskaltaa. Toisten puolesta on turha ajatella ja murehtia. Keskittykää omaan elämään ja omiin valintoihin.

Erosin kolmekymppisenä pettäjämiehestä, perhehaaveet sillä erää oli pakko haudata.. ja olin useamman vuoden sinkku ennenkuin löytyi uusi parisuhde.

Joten olosuhteiden pakosta lasten tekeminen siirtyi lähemmäs 40. ikävuotta. Mulla on paha endometrioosi mutta 37v tutkimustulokset näytti että hedelmällisyys on kuitenkin hyvä. Tulin heti ekalla yrityksellä raskaaksi ja äiti musta tulee 38-vuotiaana. Kyllä tämä oli mulle ihan sopiva aika, ei vaan olis omalla kohdalla ollut nuorempana mahdollista. Olisin kuitenkin hyväksynyt asian, jos raskautuminen ei olisi iän puolesta enää ollut mahdollista tai puolisoa ei olisi löytynyt hedelmällisyysaikana enää.

Tuskin kukaan 20-vuotiaana ajattelee, että minä kyllä venytän lasten saantia 40-vuotiaaksi saakka, mutta elämä vaan menee niin. Kaikki tuttavapiirini ”lapselliset” ova kuitenkin saaneet lapsensa n. 30-vuotiaina, joten omassa piirissä harvinaista tämä näin myöhään äitiytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni 35v yrittänyt lasta viimeiset 4-5v, ei ole tärpännyt. Toinen ystäväni sai esikoisensa 20v ikäisenä ja lapsella Down-syndrooma jonka todennäköisyys kasvaa odottajan iän mukana aika vauhdilla ja sen kuten muidenkin vammojen ja oireyhtymän+keskenmenojen riski kasvaa paljon 30v ja varsinkin 35v iän jälkeen.

20-vuotiaalla ei ole vielä aikuisen aivoja, vaan omakin kehitys on fyysisestikin kesken vielä puoli vuosikymmentä. 

Sain ekan lapsen 24-vuotiaana, ostimme oman uuden asunnon (en ole koskaan asunut vuokralla koska sellainen on tyhmää) , uudet kalusteet ja auton, molemmilla oli paperit yliopistosta ja työpaikat.

Oli niin kypsymätöntä meidän toiminta, johtui vissiin siitä, että mieheni oli vasta 23 v.

Kaksi lasta tuli, niillä on samanlainen kaari, isot velattomat talot ja mökki nelikymppisenä. Sellaista kypsymätöntä toimintaa. Tuttavapiirissä useimmilla näin, osa tosin asui hetken vuokralla silloin joskus.

Kun urat lähti lentoon kun oli muutama vuosi kerätty kokemusta ja tehty nimeä, eipä siinä olisi voinut äippävapaalle jäädä, kyllä ne olisi ylennykset ja suuremmat palkat kiitäneet muille, niille jotka pystyivät keskittymään töihin.

No mä saan lapsen nyt 38-vuotiaana. Olen jo ennen lapsen saantia urani huipulla hyvällä palkalla (korkeampaa en tavoittele), joten ei lapsen saanti tule uraani tai liksaani vaikuttamaan huonontaen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoillislestadiolaispiireissä kasvaneena (eivät yleensä käytä ehkäisyä) en koe nelikymppistä synnyttäjää mitenkään ihmeellisenä.

Ehkäisyttä elävät naiset saavat yleensä niitä vauvoja parin vuoden välein noin 20-45-vuotiaana.

Suvussa on yksi vl-pariskunta jotka löysivät toisensa vasta lähemmäs nelikymppisinä, menivät nopeasti naimisiin ja ovat nyt viiskymppisinä neljän 4-10-vuotiaan lapsen vanhempia.

Nuorekkaampia ja energisempiä kuin ikäisensä yleensä, etenkin se nainen.

Ensimmäinen raskaus on keskimäärin hankalin saada alulle. Monta lasta saanut tulee 40-vuotiaana todennäköisemmin raskaaksi kuin ensimmäistä yrittävä.