Lue keskustelun säännöt.
Lapset yrittävät sabotoida deittailua, mitä tehdä?
07.05.2021 |
Lapset toivoivat pitkään, että minä ja isänsä palaisimme yhteen. Nyt heidän logiikkansa on, että "isällä on Maija ja vauva, sulla on meidät" eli eivät millään halua ymmärtää, että minäkin haluaisin löytää vielä kumppanin. Yritän tapailla yhtä miestä, mutta lapset käyttäytyvät töykeästi, murjottavat huoneissaan, kieltäytyvät puhumasta miehen kanssa tai ilmoittavat "Me ei tykätä susta. Me ei haluta sua meille." Jos lapset ovat isällään, soittavat sieltä monta kertaa, että ethän sä oo Sen luona ja eihän Se oo meillä. Jos mainitsen esim. ystävälleni, että aion viettää viikonlopun miehen kanssa, lapset suuttuvat. Kerran onnistuivat isänsä luona jotenkin kehittämään itselleen kuumeen, ja ryntäsin kesken treffien hakemaan heidät kotiin, mutta sitten ei ollutkaan kuumetta. Minulla on eron jälkeen ollut 2 tapailukumppania ja kumpaakin kohtaan lapset ovat käyttäytyneet näin. Mitä teen?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö lasten osallistua äidin deittailuun? Miksi et tapaa miestä kahdestaan?
Minusta ratkaisu ei ole salailu/kahdestaan tapailu. Varsinkaan jos suhde on sellainen että siitä voisi kehittyä syvempi parisuhde. Silloinhan voi yhteenmuuttokin olla joskus ajankohtainen.
Lasten käytökselle piste, vanhemman seurustelu ei ole heidän päätettävissään.
Miksi lapsen pitää osallistua tähän tapailuun. Etenkin teinit lymyävät muutenkin omissa huoneissaan. Kun pakotat edustamaan omassa kodissa, niin lopputuloksena on helposti tuo me ei haluta sua tänne.
Yleensä vapaaehtoisuus toimii paremmin kuin pakko ja "mitähän se Reino nyt musta ajattelee, kun kersatkin käyttäytyy noin huonosti "...
Mitä ihmettä edes tarkoittaa "osallistua tapailuun"? Tai "edustamaan omassa kodissa". Juu ei tarvitse istua sohvalla seuraamassa pyhävaatteet päällä kun äiti ja uusi puoliso viettävät aikaa, ihan saa olla huoneessaan vaikka pelaamassa. Eli ei tarvitse sen kummemmin osallistua.
Mutta kohtelias pitää olla, tervehtiä jne. kuuluu ihan peruskäytöstapoihin. Vai saako teillä olla naama väärinpäin ja käyttäytyä mielenosoituksellisesti ylipäänsä jos tulee vieraita? Ylipäänsä toisia ihmisiä kohtaan täytyy olla kunnioittava ja kohtelias, siitä ei neuvotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli jo (varhais)murrosikäiset lapset, kun yritin seurustella.
Varsinkin toinen lapsi alkoi selvästi osoittaa mieltään ja dissata tätä ihan mukavaa, heitäkin huomioivaa miestä. Murrosikä voi tietty olla vaikea ydinperheessäkin, mutta kohdallamme tuli lisäskismaa siitä, ettei lapsi (poikia molemmat) hyväksynyt miesystävääni auktoriteetikseen. Isänsä oli meidät kokonaan unohtanut, joten olisi voinut ajatella, että poika tykkää, kun on isähahmo ja mies kaverina.Itse tulkitsin pojan käytöksen niin, että häntä harmitti, kun minulla oli joku ja olin onnellinen ja iloisempi kuin aiemmin. Nuorempi poika esitti myös ynseää, kun menimme kolmistaan retkille. Tätä oli vaikea käsittää, kun mies oli häntä kohtaan hyvin rohkaiseva ja antelias. Meillä esim. ei ollut autoa, mutta mies vei Lintsille ja muihin lapsille/nuorille kivoihin paikkoihin, mitkä olisi muuten jääneet käymättä.
Loogisena ihmisenä en ymmärtänyt tämmöistä suhtautumista.Miksi pojan olisi pitänyt hyväksyä vieras mies auktoriteetikseen?
Niin kuin kuka tahansa asiallinen ja hyvästä syystä nuorta ohjaava aikuinen ihminen. Vrt. opettaja, poliisi, naapuri, sukulainen, jne. joka ohjaa teinikä nit ottaneen nuoren yöllä kotiin. Ok?
Ei ok. On täysin eri asia että auktoriteetti on vaikka opettaja tai poliisi kuin vanhemman uusi poika- tai tyttöystävä. Osa auktoriteeteista rakentuu yhteiskunnan normien mukaan ja niitä vahvistetaan laeilla.
Puhumattakaan että auktoriteetti on sukua itselle.
Äidin uusi poikkis on ventovieras ihminen jolla ei lähtökohtaisesti ole minkäänlaista auktoriteettia toisen ihmisen lasta kohtaan. Eikä kuulu ollakaan, pelottava ajatus. Kasvatusvastuu säilyy edelleen sillä vanhemmalla.
Vierailija kirjoitti:
"En oikein ymmärrä että millä tavalla se on lapsille rangaistus, jos vanhempi seurustelee ja myös uusi puoliso on näkyvä ja täysivaltainen perheenjäsen. Mikä siitä normaalista elämästä tekee rangaistuksen?"
-Eroperheeseen tunkeutuva vieras ihminen ei ole lapsille mikään "täysivaltainen perheenjäsen".
"Eroperheeseen tunkeutuva vieras", no hohhoijaa nyt. Jos nyt kuitenkin ihan vain vaikka "vanhemman nykyinen puoliso", joka todellakin on täysivaltainen perheenjäsen siinä kohtaa, kun esim. asutaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten pitäisi olla sulle se ykkösasia. Taidat olla aika vosu.
Toisaalta eihän se munankipeys sairaus ole, ainoastaan tietynlainen luonteenpiirre.
Mikäs katkeroitunut nauta se sieltä huutelee? Etkö ole koskaan kelvannut kenenkään petiin vai miksi moinen kateuden puuska?
Vierailija kirjoitti:
Lasten pitäisi olla sulle se ykkösasia. Taidat olla aika vosu.
Huo
ripukkiukko siellä huutelee. Oletko halla-aho?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinun tapailusi tai seurustelusihan ei ole lasten päätettävissä. Vaikuttaisi että valta on nyt lapsilla. Tee heille selväksi, että tällainen toiminta ei tule jatkossa kyseeseen, ja toisaalta kerro lapsille että sinun parisuhteesi ei vähennä heidän tärkeyttään.
Ehkä he ovat jo nähneet mitä isä, Maija ja vauva perheestä seurasi. Helposti tulee tunne, ettei perhettä ole.
Ei ratkaisu ole silti se, että vanhempi ei deittailusi tai eläisi elämäänsä uuden kumppanin kanssa. Ratkaisu on keskustella lasten ja isänsä kanssa, tehdä selkeät rajat lapsille, että mikä käytös ei ole hyväksyttävää.
Saavatko lapsetkin kertoa mitä he eivät hyväksy vanhemmiltaan?
Uusperheiden lapset joutuvat pakolla sopeutumaan vanhempiensa valintoihin, ei hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni harrastaa sitä lapsilta "salaa" seurustelua ja en kyllä ymmärrä. Etenkin moni sanoo että kunhan lapset 18v niin sitten voi alkaa treffailemaan tai muuttaa yhteen pitkäaikaisen elämänkumppanin kanssa. Ihme salailua ja lapsia pidetään pumpulissa. Miten se lapsi menee rikki siitä että äiti tai isä on löytänyt uuden rakastavan kumppanin jonka kanssa haluaa yhteisen elämän ja kodin?
Teinin kaveri sanoi, että musta tuntuu ettei musta välitä enää kukaan. Äidillä uusperhe, jossa vauva.
Vierailija kirjoitti:
Saavatko lapsetkin kertoa mitä he eivät hyväksy vanhemmiltaan?
Uusperheiden lapset joutuvat pakolla sopeutumaan vanhempiensa valintoihin, ei hyvä.
Joo saavat, ja sitten he saavat päättää mm. seuraavat asiat:
- mitä syödään
- mitä televisiosta katsotaan
- lomakohde
- käykö esikoulua vai ei
- käykö koulua vai ei
Ylipäätään olisi paljon helpompaa, jos lapset saisivat päättää ihan kaiken! Koska eihän lapsen mieltä nyt sovi pahoittaa. Se on lapsen henkistä pahoinpitelyä, jos kieltää jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on semmoinen juttu että äidin tapailun tulee tapahtua juurikin täysin lapsen ehdoilla ja hyvin sensitiivisesti lasta lukien . Jos lapsi ei hyväksy uutta ihmistä niin siihen on varmasti hyvä syy, ja hyvä vanhempi kunnioittaa tätä syytä. Ja ihan jo se, että lapsen tulee saada olla rauhassa kodissaan ja nauttia vanhempansa huomiosta, on riittävä syy.
Lapselle kotirauha kasvuvuosille, ei kenenkään tarvitse hyväksyä kotiinsa vierasta ihmistä jakamaan vanhemman huomiota ja omaa kotiaan. Se voi olla todella stressaavaa lapselle. Puhumattakaan mistään uusista liitoista, joihin lapsilta kysymättä ryhdytään oma onni edellä. Miksi niitä lapsia on edes tehty jos heidän hyvinvointinsa ja etunsa ei ole pääasia?
Deittailla ehtii vielä sittenkin kun lapset ovat lentäneet pesästä. Perhe etusijalla.
Tutustu asiaan nimeltä mentalisaatio. Siitä löytyy paljon googlaamalla, ja yksi hyvä kirja on Janna Rantalan ja Leea Mattilan kirja: "Mitä ihmettä? Opi ymmärtämään lapsesi mieltä." Voi olla, että tämän jälkeen ymmärrät paremmin tilanteen kaikkia osapuolia, niin lapsia kuin itseäsi.