Lapset yrittävät sabotoida deittailua, mitä tehdä?
Lapset toivoivat pitkään, että minä ja isänsä palaisimme yhteen. Nyt heidän logiikkansa on, että "isällä on Maija ja vauva, sulla on meidät" eli eivät millään halua ymmärtää, että minäkin haluaisin löytää vielä kumppanin. Yritän tapailla yhtä miestä, mutta lapset käyttäytyvät töykeästi, murjottavat huoneissaan, kieltäytyvät puhumasta miehen kanssa tai ilmoittavat "Me ei tykätä susta. Me ei haluta sua meille." Jos lapset ovat isällään, soittavat sieltä monta kertaa, että ethän sä oo Sen luona ja eihän Se oo meillä. Jos mainitsen esim. ystävälleni, että aion viettää viikonlopun miehen kanssa, lapset suuttuvat. Kerran onnistuivat isänsä luona jotenkin kehittämään itselleen kuumeen, ja ryntäsin kesken treffien hakemaan heidät kotiin, mutta sitten ei ollutkaan kuumetta. Minulla on eron jälkeen ollut 2 tapailukumppania ja kumpaakin kohtaan lapset ovat käyttäytyneet näin. Mitä teen?
Kommentit (51)
Pitääkö lasten osallistua äidin deittailuun? Miksi et tapaa miestä kahdestaan?
Onko isä toistaitoinen, kun ei osaa hoitaa lasten kuumetta?
Vai onko aloitus vain kehnoa fiktiota?
Vierailija kirjoitti:
No sinun tapailusi tai seurustelusihan ei ole lasten päätettävissä. Vaikuttaisi että valta on nyt lapsilla. Tee heille selväksi, että tällainen toiminta ei tule jatkossa kyseeseen, ja toisaalta kerro lapsille että sinun parisuhteesi ei vähennä heidän tärkeyttään.
Ehkä he ovat jo nähneet mitä isä, Maija ja vauva perheestä seurasi. Helposti tulee tunne, ettei perhettä ole.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö lasten osallistua äidin deittailuun? Miksi et tapaa miestä kahdestaan?
Minusta ratkaisu ei ole salailu/kahdestaan tapailu. Varsinkaan jos suhde on sellainen että siitä voisi kehittyä syvempi parisuhde. Silloinhan voi yhteenmuuttokin olla joskus ajankohtainen.
Lasten käytökselle piste, vanhemman seurustelu ei ole heidän päätettävissään.
Älä ainakaan anna lapsille periksi nyt.
Minulla ja yhdellä exälläni oli samantapainen tilanne (olen lapseton nainen ja ex oli 2 lapsen yh-isä). Exäni järkkäsi meille paljon yhteistä tekemistä, kävimme nelistään lomalla, mökillä, matkoilla jne. Lopulta lapset ehdollistuivat siihen, että kun minä olen maisemissa, tapahtuu kivoja juttuja ja isi on hyvällä tuulella. Asuimme 10 vuotta saman katon alla, lopulta tuli ero, mutta toiseen lapsista pidän yhteyttä edelleen vaikka hän asuu jo omillaan.
Eli aikaa se tulee viemään. Muistan kun toinen lapsi kysyi isältään "Kumpaa rakastat enemmän, minua vai 'Maijaa'?" Ja isänsä vastasi, että ei tuollaiseen kysymykseen voi vastata eikä semmoista ole sopivaa kysyäkään. Sitten hän sanoi jotenkin, että rakastaa pikku 'Jennaa' äääääääääääärettömän paljon ja pikku 'Jonnaa' ääääääääääärettömän paljon ja 'Maijaa' huuuuuuuuujrjan paljon tms. Rakastaa meitä kaikkia aivan kaaaaaamalan paljon. Sellaista vakuuttelua 🙂
Mutta olivat lapsetkin vielä aika pieniäkin.
Mutta sulle sanoisin että kohtele uutta kumppaniasi lasten nähden kohteliaan arvostavasti kuin kohtelisit rakasta isotätiä.
Eli lämpimästi, ystävällisesti, ja edellytä lapsiltakin käytöstapoja. Mitään pusuja ei kannata lasten nähden harrastaa ainakaan kovin paljoa.
Et voi odottaa lasten pitävän tilanteesta, mutta hyviä käytöstapoja tietysti tulee heiltäkin odottaa suhteessa miesystävääsi. Ovathan nämä eron jälkeiset deittailukuviot pienemmille lapsille usein raskaita. Mikseivät isommillekin. Onhan se raskasta nähdä vanhemman elämässä uusi ihminen, josta ei välttämättä itse pidä ollenkaan, ja pahimmassa tapauksessa tämä ihminen muuttaa omaan kotiisi ja osaksi perhettäsi.
Itse olen eron jälkeen päättänyt treffailla vain lapsivapaina viikkoina enkä esittele miesystäviäni lapsilleni. Meillä on oma perhe ja oma koti niin kauan kuin he kotona ovat. Toimii ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinun tapailusi tai seurustelusihan ei ole lasten päätettävissä. Vaikuttaisi että valta on nyt lapsilla. Tee heille selväksi, että tällainen toiminta ei tule jatkossa kyseeseen, ja toisaalta kerro lapsille että sinun parisuhteesi ei vähennä heidän tärkeyttään.
Ehkä he ovat jo nähneet mitä isä, Maija ja vauva perheestä seurasi. Helposti tulee tunne, ettei perhettä ole.
Ei ratkaisu ole silti se, että vanhempi ei deittailusi tai eläisi elämäänsä uuden kumppanin kanssa. Ratkaisu on keskustella lasten ja isänsä kanssa, tehdä selkeät rajat lapsille, että mikä käytös ei ole hyväksyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinun tapailusi tai seurustelusihan ei ole lasten päätettävissä. Vaikuttaisi että valta on nyt lapsilla. Tee heille selväksi, että tällainen toiminta ei tule jatkossa kyseeseen, ja toisaalta kerro lapsille että sinun parisuhteesi ei vähennä heidän tärkeyttään.
Ehkä he ovat jo nähneet mitä isä, Maija ja vauva perheestä seurasi. Helposti tulee tunne, ettei perhettä ole.
Ei ratkaisu ole silti se, että vanhempi ei deittailusi tai eläisi elämäänsä uuden kumppanin kanssa. Ratkaisu on keskustella lasten ja isänsä kanssa, tehdä selkeät rajat lapsille, että mikä käytös ei ole hyväksyttävää.
Kyllä se voi hyvin olla joillekin ratkaisu, miksei voisi olla? ON paljon eronneita ihmisiä, jotka asuvat lastensa kanssa ja seurustelevat niinä aikoina kun voivat. Nämähän ovat vain valintakysymyksiä.
Antaisin kyllä vähän armoa lapsillekin. He ovat jo käyneet läpi ydinperheen rikkoutumisen ja joutuvat asumaan kahdessa kodissa. Kenties he ovat myös kokeneet unohdetuksi tulemisen tunteen, kun isä on löytänyt uuden kumppanin ja saanut uuden lapsen. Lapsillasi voi olla suurikin pelko, että sinäkin perustat uuden perheen ja lapset jäävät ulkopuolisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinun tapailusi tai seurustelusihan ei ole lasten päätettävissä. Vaikuttaisi että valta on nyt lapsilla. Tee heille selväksi, että tällainen toiminta ei tule jatkossa kyseeseen, ja toisaalta kerro lapsille että sinun parisuhteesi ei vähennä heidän tärkeyttään.
Ehkä he ovat jo nähneet mitä isä, Maija ja vauva perheestä seurasi. Helposti tulee tunne, ettei perhettä ole.
Ei ratkaisu ole silti se, että vanhempi ei deittailusi tai eläisi elämäänsä uuden kumppanin kanssa. Ratkaisu on keskustella lasten ja isänsä kanssa, tehdä selkeät rajat lapsille, että mikä käytös ei ole hyväksyttävää.
Kyllä se voi hyvin olla joillekin ratkaisu, miksei voisi olla? ON paljon eronneita ihmisiä, jotka asuvat lastensa kanssa ja seurustelevat niinä aikoina kun voivat. Nämähän ovat vain valintakysymyksiä.
Voihan se toki joillekin ollakin. He ovat valinneet niin ja se on ollut heille paras vaihtoehto. Eikä siinä mitään.
Sitten on paljon myös sellaisia eronneita ihmisiä, jotka menevät naimisiinkin uudestaan ja saavat lisää lapsiakin uuden puolison kanssa.
Sehän riippuu tosiaan paljon siitä, mitä toiveita kullakin elämälleen on.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi pitäisi seurustella "salassa" lapsilta jos toiveena on vaikka elämänkumppanuus ja yhteinen koti.
Siis jos lapset ovat isän luona niin miksi hemmetissä lapsia pitää alkaa kuumeessa hakemaan äidin luo? Kai se isän koti on myös lasten koti jossa voivat sairastaa rauhassa.
Moni harrastaa sitä lapsilta "salaa" seurustelua ja en kyllä ymmärrä. Etenkin moni sanoo että kunhan lapset 18v niin sitten voi alkaa treffailemaan tai muuttaa yhteen pitkäaikaisen elämänkumppanin kanssa. Ihme salailua ja lapsia pidetään pumpulissa. Miten se lapsi menee rikki siitä että äiti tai isä on löytänyt uuden rakastavan kumppanin jonka kanssa haluaa yhteisen elämän ja kodin?
Jos lapsia on hankkinut pitää niistä pitää huolta, eikä pakottaa mukaan uusperhekuvioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinun tapailusi tai seurustelusihan ei ole lasten päätettävissä. Vaikuttaisi että valta on nyt lapsilla. Tee heille selväksi, että tällainen toiminta ei tule jatkossa kyseeseen, ja toisaalta kerro lapsille että sinun parisuhteesi ei vähennä heidän tärkeyttään.
Ehkä he ovat jo nähneet mitä isä, Maija ja vauva perheestä seurasi. Helposti tulee tunne, ettei perhettä ole.
Ymmärrettävää, mikäli lapset on jätetty huomiotta tai ulkopuolistettu uuden vauvan tulon jälkeen täysin. Silloin pitäisi ottaa lapset paremmin huomioon siten, että hekin tuntisivat olevansa osa perhettä.
Näissä viesteissä haiskahtaa vahvasti uusperheiden ja uuden kumppanin kanssa seirustelevien vanhempien syyllistäminen. Kaiken pitäisi mennä vanhan liiton lasten halujen ja oikkujen mukaan, ja vanhempi ei saisi ikimaailmassa enää muodostaa uutta suhdetta. Tai kaikista vähiten uutta perhettä tai avioitua!! Pitäisi piilotella lapsilta ja muulta maailmalta, sillä muu on kamalaa itsekkyyttä.
Oikeassa maailmassa taas homma menee niin, että ihmiset avioituivat, perheellistyvät ja seurustelevat erojen jälkeenkin. Ja siinä ei lähtökohtaisesti ole mitään pahaa. Lasten kanssa tulee puhua ja kertoa, että he eivät ole vähemmän tärkeitä vaikka onkin uusi puoliso/vauva/tapailu. Siitäkin huolimatta he toki saattavat kokea mustasukkaisuutta, mutta toisaalta elämässä joutuu sietämään monenlaista.
Paljon useammalla naisella kuin miehellä on tarve täyttää maapalloa, ja silloin niitä samoja miehiä kierrätetään/jaataan ja pentueet jokaisesta katraasta saavat sisaruksikseen tuntemattomia ihmisiä sieltä sun täältä.
Ihminen haluaa itse valita seuransa niin pitkälle kuin se on mahdollista. Sinä teet niin vapaa-ajallasi, mutta entä ne lapset? Ei heitä pidä rangaista siitä ettet osaa ehkäistä.
Olet jo tehnyt päätöksen kenen kanssa parittelit ja lisäännyit. Nyt elät sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Paljon useammalla naisella kuin miehellä on tarve täyttää maapalloa, ja silloin niitä samoja miehiä kierrätetään/jaataan ja pentueet jokaisesta katraasta saavat sisaruksikseen tuntemattomia ihmisiä sieltä sun täältä.
Ihminen haluaa itse valita seuransa niin pitkälle kuin se on mahdollista. Sinä teet niin vapaa-ajallasi, mutta entä ne lapset? Ei heitä pidä rangaista siitä ettet osaa ehkäistä.
En oikein ymmärrä että millä tavalla se on lapsille rangaistus, jos vanhempi seurustelee ja myös uusi puoliso on näkyvä ja täysivaltainen perheenjäsen. Mikä siitä normaalista elämästä tekee rangaistuksen?
Ja tuntemattomia ihmisiä nyt joutuu kohtaamaan elämässään lukemattomissa yhteydessä, ja vielä tutustumaan heihin. Kaikkihan on tuntemattomia ennen kuin tutustutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon useammalla naisella kuin miehellä on tarve täyttää maapalloa, ja silloin niitä samoja miehiä kierrätetään/jaataan ja pentueet jokaisesta katraasta saavat sisaruksikseen tuntemattomia ihmisiä sieltä sun täältä.
Ihminen haluaa itse valita seuransa niin pitkälle kuin se on mahdollista. Sinä teet niin vapaa-ajallasi, mutta entä ne lapset? Ei heitä pidä rangaista siitä ettet osaa ehkäistä.
En oikein ymmärrä että millä tavalla se on lapsille rangaistus, jos vanhempi seurustelee ja myös uusi puoliso on näkyvä ja täysivaltainen perheenjäsen. Mikä siitä normaalista elämästä tekee rangaistuksen?
Ja tuntemattomia ihmisiä nyt joutuu kohtaamaan elämässään lukemattomissa yhteydessä, ja vielä tutustumaan heihin. Kaikkihan on tuntemattomia ennen kuin tutustutaan.
No selvästi lapset eivät ole kiinnostuneita tästä miehestä...........................?
No sinun tapailusi tai seurustelusihan ei ole lasten päätettävissä. Vaikuttaisi että valta on nyt lapsilla. Tee heille selväksi, että tällainen toiminta ei tule jatkossa kyseeseen, ja toisaalta kerro lapsille että sinun parisuhteesi ei vähennä heidän tärkeyttään.