Lue keskustelun säännöt.
Lapset yrittävät sabotoida deittailua, mitä tehdä?
07.05.2021 |
Lapset toivoivat pitkään, että minä ja isänsä palaisimme yhteen. Nyt heidän logiikkansa on, että "isällä on Maija ja vauva, sulla on meidät" eli eivät millään halua ymmärtää, että minäkin haluaisin löytää vielä kumppanin. Yritän tapailla yhtä miestä, mutta lapset käyttäytyvät töykeästi, murjottavat huoneissaan, kieltäytyvät puhumasta miehen kanssa tai ilmoittavat "Me ei tykätä susta. Me ei haluta sua meille." Jos lapset ovat isällään, soittavat sieltä monta kertaa, että ethän sä oo Sen luona ja eihän Se oo meillä. Jos mainitsen esim. ystävälleni, että aion viettää viikonlopun miehen kanssa, lapset suuttuvat. Kerran onnistuivat isänsä luona jotenkin kehittämään itselleen kuumeen, ja ryntäsin kesken treffien hakemaan heidät kotiin, mutta sitten ei ollutkaan kuumetta. Minulla on eron jälkeen ollut 2 tapailukumppania ja kumpaakin kohtaan lapset ovat käyttäytyneet näin. Mitä teen?
Kommentit (51)
Äiti nyt vaan on yleensä se läheisempi vanhempi, isän uusi puoliso on helpompi hyväksyä kun se lapsen ns. ykköskoti on äidillä. Kakkoskodissa hääräävä vieras nainen ei vaikuta elämään niin vahvasti kuin ykköskodissa hääräävä vieras mies. Teini on tarkka intimiteetistään, kehtaako kulkea suihkusta omaan huoneeseen pyyhe ympärillään, kehtaako käydä vessassa vieraan läsnäollessa, syödä herkkuja jakamatta jne. Ja se ihminen on vieras hyvin kauan, vaikka äiti raottaisi jalkojaan kuinka ahkerasti. Lapset pitää ottaa huomioon uudessakin suhteessa, pitää antaa aikaa ja mahdollisuus tutustua. Ja jos uusi kumppani ei huomioi lapsia, tottakai lapset saa sellaisen kuvan, ettei heitä kaivata ja ovat vain tiellä äidin uudessa elämässä. Kaverini otti uuden naisen lapset hienosti huomioon. Ottaa pojan mukaan autoremontteihin, ostoksille, vie jäätelölle ilman äidin seuraa. On aikuinen mutta kaverillisella tavalla, osaa pitää hauskaa lasten kanssa keskenään ja keksii kivaa tekemistä. Varmista nyt ainakin se, että uusi kumppanisi edes moikkaa lapsiasi ja kykenee keskustelemaan heidän kanssa ilman, että itse puutut kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä, että parempi ainakin suhteen alussa on, että lapset kyllä tietävät suhteesta, mutta kumppania ei heti tuoda lasten elämään mukaan. Lapsille pitää jättää aikaa sopeutua tilanteeseen. Kun uutta ihmistä ei väkisin tyrkytetä heille, mutta kerrotaan hänen olemassaolostaan, he kyllä ennen pitkää kiinnostuvat siitä, kuka mahtaa olla kyseessä. Ja se ensitapaaminen kannattaa ehkä sitten järjestää jossain muualla kuin lasten kotona.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että parempi ainakin suhteen alussa on, että lapset kyllä tietävät suhteesta, mutta kumppania ei heti tuoda lasten elämään mukaan. Lapsille pitää jättää aikaa sopeutua tilanteeseen. Kun uutta ihmistä ei väkisin tyrkytetä heille, mutta kerrotaan hänen olemassaolostaan, he kyllä ennen pitkää kiinnostuvat siitä, kuka mahtaa olla kyseessä. Ja se ensitapaaminen kannattaa ehkä sitten järjestää jossain muualla kuin lasten kotona.
Juuri näin, ja paikaksi joku lapsille suunnattu juttu kuten tivoli tai leikkipuisto. Tapaatte portilla, vietätte hetken yhdessä ja eroatte portilla. Aikaa ei saisi kulua kauaa, vain sen verran, että lapset pääsee ns. sivummalta seuraamaan mitä vieras tekee ja sanoo, eikä ole pakko osallistua keskusteluun jos ei halua. Ja tapaamisen jälkeen ei yhtään suuntaa antavaa kysymystä, kuten "eikö pena ollut kiva setä", vaan ennemminkin "mitäs tykkäsit penasta". Anna näin mahdollisuus sanoa oikea mielipide ja KUUNTELE, älä keskeytä tai hehkuta, jos lapsi on erimieltä. Lapset tekevät sellaisia havaintoja, joita et itse tajua huomioida ja usein niissä on perää. Ja ensitapaamisen jälkeen anna aikaa sulatella ja päästä vieras kotiin vasta kun lapsi antaa luvan. Ja silloinkin alkuun viettäkää aikaa yhdessä lapsen ehdoilla. Tapailla voi intiimisti sitten kahdenkesken.
Ajatteleppa asiaa lasten näkökulmasta. He pelkäävät menettävänsä myös äidin uudelle puolisolle ja uusille lapsille. Eroon aina traumaattinen kokemus pienillelapsilleja uudet kumppanit ja perheet ovat uhka lapsen näkökulmasta. Ajattelisitte joskus muutakin, kuin vaan itseänne. Ehdit deittailla myöhemminkin, kun lapset ovat isompia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö lasten osallistua äidin deittailuun? Miksi et tapaa miestä kahdestaan?
Minusta ratkaisu ei ole salailu/kahdestaan tapailu. Varsinkaan jos suhde on sellainen että siitä voisi kehittyä syvempi parisuhde. Silloinhan voi yhteenmuuttokin olla joskus ajankohtainen.
Lasten käytökselle piste, vanhemman seurustelu ei ole heidän päätettävissään.
Miksi lapsen pitää osallistua tähän tapailuun. Etenkin teinit lymyävät muutenkin omissa huoneissaan. Kun pakotat edustamaan omassa kodissa, niin lopputuloksena on helposti tuo me ei haluta sua tänne.
Yleensä vapaaehtoisuus toimii paremmin kuin pakko ja "mitähän se Reino nyt musta ajattelee, kun kersatkin käyttäytyy noin huonosti "...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäiset lapset?
Oletko keskustellut asiasta rauhallisesti ja pitkään ennen kuin olet esitellyt kumppanin? Lapsen on hyvä tietää, että äidille on tärkeää saada myös aikuinen kumppani, jonka kanssa voi jakaa aikuisten elämään kuuluvat ilot ja surut. Kumppani ei ryöstä äitiä lapsilta eikä tarkoita sitä että "lapset eivät riitä".
Kysyisin lapsilta myös suoraan, miksi ajatus uudesta kumppanista pelottaa ja harmittaa. Sen jälkeen käydään esiin nousseet asiat yhdessä läpi.
Antaisin lapsille paljon aikaa tottua ajatukseen uudesta ihmisestä. Antaisin kumppanin myös tavata lapset ensin ehkä jossain muualla kuin kotona, vaikka jossain yhteisen tekemisen parissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon useammalla naisella kuin miehellä on tarve täyttää maapalloa, ja silloin niitä samoja miehiä kierrätetään/jaataan ja pentueet jokaisesta katraasta saavat sisaruksikseen tuntemattomia ihmisiä sieltä sun täältä.
Ihminen haluaa itse valita seuransa niin pitkälle kuin se on mahdollista. Sinä teet niin vapaa-ajallasi, mutta entä ne lapset? Ei heitä pidä rangaista siitä ettet osaa ehkäistä.
En oikein ymmärrä että millä tavalla se on lapsille rangaistus, jos vanhempi seurustelee ja myös uusi puoliso on näkyvä ja täysivaltainen perheenjäsen. Mikä siitä normaalista elämästä tekee rangaistuksen?
Ja tuntemattomia ihmisiä nyt joutuu kohtaamaan elämässään lukemattomissa yhteydessä, ja vielä tutustumaan heihin. Kaikkihan on tuntemattomia ennen kuin tutustutaan.
No selvästi lapset eivät ole kiinnostuneita tästä miehestä...........................?
No entä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinun tapailusi tai seurustelusihan ei ole lasten päätettävissä. Vaikuttaisi että valta on nyt lapsilla. Tee heille selväksi, että tällainen toiminta ei tule jatkossa kyseeseen, ja toisaalta kerro lapsille että sinun parisuhteesi ei vähennä heidän tärkeyttään.
Ehkä he ovat jo nähneet mitä isä, Maija ja vauva perheestä seurasi. Helposti tulee tunne, ettei perhettä ole.
Ei ratkaisu ole silti se, että vanhempi ei deittailusi tai eläisi elämäänsä uuden kumppanin kanssa. Ratkaisu on keskustella lasten ja isänsä kanssa, tehdä selkeät rajat lapsille, että mikä käytös ei ole hyväksyttävää.
Kyllä se voi hyvin olla joillekin ratkaisu, miksei voisi olla? ON paljon eronneita ihmisiä, jotka asuvat lastensa kanssa ja seurustelevat niinä aikoina kun voivat. Nämähän ovat vain valintakysymyksiä.
Tässä kuviossa naisen/äidin elämää kavennetaan, mies/isä saa olla maijansa kanssa. Reiluako?
Ainut mikä tuossa jäi mieleen oli se, että äidin täytyy kiiruhtaa hakemaan lapsi ISÄLTÄÄN kotiin jos kakara on kuumeessa.
Miksi?
Älä aapee tapaa sitä miestä kotonasi. Jos kuitenkin tapaat, anna lasten mököttää huoneissaan. Esiliinojako te tarvitsette?
Jos lapset häiriköivät soittelemalla varmistaakseen ettei mies ole seurassasi, lakkaat vastaamasta siltä illalta. Heidän isänsä kyllä ottaa yhteyttä jos on hätätilanne.
Älä anna lapsillesi valtaa päättää rakkauselämästäsi. He tulevat kyllä järkiinsä aikanaan. Myös lapsia pitää ymmärtää; isällä on jo uusi nainen ja lapsi, nyt he pyrkivät pitämään edes toisen kodin vapaana vieraista ihmisistä. Mutta siihen heillä ei varsinaisesti ole oikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että parempi ainakin suhteen alussa on, että lapset kyllä tietävät suhteesta, mutta kumppania ei heti tuoda lasten elämään mukaan. Lapsille pitää jättää aikaa sopeutua tilanteeseen. Kun uutta ihmistä ei väkisin tyrkytetä heille, mutta kerrotaan hänen olemassaolostaan, he kyllä ennen pitkää kiinnostuvat siitä, kuka mahtaa olla kyseessä. Ja se ensitapaaminen kannattaa ehkä sitten järjestää jossain muualla kuin lasten kotona.
Minusta lasten ei tarvitse tietää koko suhteesta ennen kuin se on vakavoitunut. Helposti menee siihen, että äiti tapaili vähän aikaa Perttiä, muutaman kuukauden päästä nähtiin Eero ja siitä viikon päästä Matti ja Pekka. Vaikka vanhemmasta se voi tuntua ihan luonnolliselta niin lapselle on kauhistus koko ajan nähdä uusia potentiaalisia isäpuolia, etenkin jos sattuu pitämäänkin jostain ja sitten ykskaks eivät enää koskaan näekkään.
Vierailija kirjoitti:
Ajatteleppa asiaa lasten näkökulmasta. He pelkäävät menettävänsä myös äidin uudelle puolisolle ja uusille lapsille. Eroon aina traumaattinen kokemus pienillelapsilleja uudet kumppanit ja perheet ovat uhka lapsen näkökulmasta. Ajattelisitte joskus muutakin, kuin vaan itseänne. Ehdit deittailla myöhemminkin, kun lapset ovat isompia.
Mutta kun tekee munaa mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteleppa asiaa lasten näkökulmasta. He pelkäävät menettävänsä myös äidin uudelle puolisolle ja uusille lapsille. Eroon aina traumaattinen kokemus pienillelapsilleja uudet kumppanit ja perheet ovat uhka lapsen näkökulmasta. Ajattelisitte joskus muutakin, kuin vaan itseänne. Ehdit deittailla myöhemminkin, kun lapset ovat isompia.
Mutta kun tekee munaa mieli.
Ja rakkautta, läheisyyttä, toisen aikuisen ihmisen seuraa ja luottamusta. Eivät nämä tarpeet häviä mihinkään eron jälkeen, oli sitten lisäännytty tai ei.
/31
Mulla oli jo (varhais)murrosikäiset lapset, kun yritin seurustella.
Varsinkin toinen lapsi alkoi selvästi osoittaa mieltään ja dissata tätä ihan mukavaa, heitäkin huomioivaa miestä. Murrosikä voi tietty olla vaikea ydinperheessäkin, mutta kohdallamme tuli lisäskismaa siitä, ettei lapsi (poikia molemmat) hyväksynyt miesystävääni auktoriteetikseen. Isänsä oli meidät kokonaan unohtanut, joten olisi voinut ajatella, että poika tykkää, kun on isähahmo ja mies kaverina.
Itse tulkitsin pojan käytöksen niin, että häntä harmitti, kun minulla oli joku ja olin onnellinen ja iloisempi kuin aiemmin. Nuorempi poika esitti myös ynseää, kun menimme kolmistaan retkille. Tätä oli vaikea käsittää, kun mies oli häntä kohtaan hyvin rohkaiseva ja antelias. Meillä esim. ei ollut autoa, mutta mies vei Lintsille ja muihin lapsille/nuorille kivoihin paikkoihin, mitkä olisi muuten jääneet käymättä.
Loogisena ihmisenä en ymmärtänyt tämmöistä suhtautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli jo (varhais)murrosikäiset lapset, kun yritin seurustella.
Varsinkin toinen lapsi alkoi selvästi osoittaa mieltään ja dissata tätä ihan mukavaa, heitäkin huomioivaa miestä. Murrosikä voi tietty olla vaikea ydinperheessäkin, mutta kohdallamme tuli lisäskismaa siitä, ettei lapsi (poikia molemmat) hyväksynyt miesystävääni auktoriteetikseen. Isänsä oli meidät kokonaan unohtanut, joten olisi voinut ajatella, että poika tykkää, kun on isähahmo ja mies kaverina.Itse tulkitsin pojan käytöksen niin, että häntä harmitti, kun minulla oli joku ja olin onnellinen ja iloisempi kuin aiemmin. Nuorempi poika esitti myös ynseää, kun menimme kolmistaan retkille. Tätä oli vaikea käsittää, kun mies oli häntä kohtaan hyvin rohkaiseva ja antelias. Meillä esim. ei ollut autoa, mutta mies vei Lintsille ja muihin lapsille/nuorille kivoihin paikkoihin, mitkä olisi muuten jääneet käymättä.
Loogisena ihmisenä en ymmärtänyt tämmöistä suhtautumista.
Miksi pojan olisi pitänyt hyväksyä vieras mies auktoriteetikseen?
Täällä on kyllä oikeasti ihan umpihulluja ihmisiä kirjoittelemassa. Nämä mielipiteet siitä, että jos on lapsi tehty ja tulee ero, niin ei saa seurustella ennen kuin lapset ovat tyyliin 18-vuotiaita, ovat kyllä melko sairaita. Suurin osa nykyvanhemmista kasvattaa lapsensa täysin pumpulissa verrattuna vaikkapa minun ajan kasvatukseen (80-90-luku), enkä näkisi että silloinkaan olisi mitenkään rankkaa ollut. Ongelmaperheet ovat sitten asia erikseen, niitä on aina ollut riippumatta siitä, ovatko molemmat vanhemmat biologisia vai ei. Ei lapsia voi suojella kaikelta "pahalta" (ihan kuin vanhemman seurustelu nyt olisi lähtökohtaisesti paha asia) tai laittaa omaa elämää jäihin siihen asti kunnes lapset muuttavat pois kotoa. 10-20 vuoden päästä niitetään satoa, kun nämä nykyiset rajattomat, kaiken saaneet lapset ovat aikuisia. Tuosta rajattomuudestahan on merkkejä jo nyt esim. närkästymiskulttuurin muodossa. Tosi tervettä opettaa lapsille heti pienestä asti, että he ovat maailman napoja ja kenelläkään muulla ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteleppa asiaa lasten näkökulmasta. He pelkäävät menettävänsä myös äidin uudelle puolisolle ja uusille lapsille. Eroon aina traumaattinen kokemus pienillelapsilleja uudet kumppanit ja perheet ovat uhka lapsen näkökulmasta. Ajattelisitte joskus muutakin, kuin vaan itseänne. Ehdit deittailla myöhemminkin, kun lapset ovat isompia.
Mutta kun tekee munaa mieli.
Ja sillä isällä on tehnyt pil lua mieli ilmeisesti jo heti eron jälkeen. Kun on jo ehtinyt uuden kakarankin vääntää. Ai niin, naisethan on taas ihan eri juttu, ei niillä saa eron jälkeen olla muuta elämää. Ja jos tosiaan tekee vaan sitä munaa mieli, siihen ei tarvitse ukkoa ottaa. Minulla rehellisesti sanottuna tekee mieli, en ole nunna, vaikka äiti olenkin. Mutta hoidan tarpeeni silloin kun lapset on isänsä luona. Ei siis tarvitse esitellä lapsia yhtään kenellekään. On pari vakihoitoa ja se riittää.
"En oikein ymmärrä että millä tavalla se on lapsille rangaistus, jos vanhempi seurustelee ja myös uusi puoliso on näkyvä ja täysivaltainen perheenjäsen. Mikä siitä normaalista elämästä tekee rangaistuksen?"
-Eroperheeseen tunkeutuva vieras ihminen ei ole lapsille mikään "täysivaltainen perheenjäsen".
Vierailija kirjoitti:
Oletko keskustellut asiasta rauhallisesti ja pitkään ennen kuin olet esitellyt kumppanin? Lapsen on hyvä tietää, että äidille on tärkeää saada myös aikuinen kumppani, jonka kanssa voi jakaa aikuisten elämään kuuluvat ilot ja surut. Kumppani ei ryöstä äitiä lapsilta eikä tarkoita sitä että "lapset eivät riitä".
Ja siitä huolimatta on aina muistettava se mahdollisuus, että ns. kemiat ei vaan toimi. Jos lapsen/lasten mielestä uusi puoliso on per*eestä, niin se tilanne ei tule muuttumaan länkyttämällä jotain psykologista soopaa 90-luvun yläasteen psykan-tuntien muistiinpanoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli jo (varhais)murrosikäiset lapset, kun yritin seurustella.
Varsinkin toinen lapsi alkoi selvästi osoittaa mieltään ja dissata tätä ihan mukavaa, heitäkin huomioivaa miestä. Murrosikä voi tietty olla vaikea ydinperheessäkin, mutta kohdallamme tuli lisäskismaa siitä, ettei lapsi (poikia molemmat) hyväksynyt miesystävääni auktoriteetikseen. Isänsä oli meidät kokonaan unohtanut, joten olisi voinut ajatella, että poika tykkää, kun on isähahmo ja mies kaverina.Itse tulkitsin pojan käytöksen niin, että häntä harmitti, kun minulla oli joku ja olin onnellinen ja iloisempi kuin aiemmin. Nuorempi poika esitti myös ynseää, kun menimme kolmistaan retkille. Tätä oli vaikea käsittää, kun mies oli häntä kohtaan hyvin rohkaiseva ja antelias. Meillä esim. ei ollut autoa, mutta mies vei Lintsille ja muihin lapsille/nuorille kivoihin paikkoihin, mitkä olisi muuten jääneet käymättä.
Loogisena ihmisenä en ymmärtänyt tämmöistä suhtautumista.Miksi pojan olisi pitänyt hyväksyä vieras mies auktoriteetikseen?
Niin kuin kuka tahansa asiallinen ja hyvästä syystä nuorta ohjaava aikuinen ihminen. Vrt. opettaja, poliisi, naapuri, sukulainen, jne. joka ohjaa teinikä nit ottaneen nuoren yöllä kotiin. Ok?
Jätät sen Casanovan ja alat pitää lapsistasi huolta.