Puoliso sanoo riidan aikana haista p@ska - toinen menee heti kertomaan lapsille mitä toinen sanoi
Kommentit (36)
Äitini ei tänä päivänäkään ymmärrä, miksi lapsille ei pitäisi jakaa vanhempien riitoja, kokee olleensa minulle vain rehellinen. Kun en omaa tilannettani halunnut jakaa, oli sitä mieltä että minun eroni oli minun syytä.
Molemmat on esimerkissä väärässä, ja parisuhde parempi joko viedä pikimmiten terapiaan tai mieluiten päättää. Ei se siitä parane, ja sekä vanhemmat että lapset on onnettomia noin. Mutta kun se ero tulee, pitäkää ne puhevälit ja lapset erossa riidoista.
Väärin, ehdottomasti. Inulla on omasta lapsuudesta lukuisia muistikuvia kuinka äiti haki minut (tai veljeni) kesken riidan isäni kanssa mukaan.
Silloin oli siis aina kyseessä jokin tilanne, jonka äiti aloitti sanoilla: "Kuulithan sinäkin (minä/veljeni) mitä isäsi sanoi????? No, kerro nyt eikös asia mennytkin niin että isäsi sanoi asian *äidin muotoilema lause riitaa koskien* vai mitä??? Kuulithan sinäkin sen (kysyi minulta tai veljeltäni) mitä tuo sanoi????
Isä haukkui äitiä tästä, että kehtaat lapset vetää asiaan mukaan (oli siinä kyllä ihan oikeassa, ei ne riidat olleet lapsille kuuluvia asioita) ja sanoi nätisti minulle/veljelleni aina että sano vain, mitä äitisi haluaa, ei isä suutu tms...
Näki siis jo varmaan päällepäin, kuinka esim minä tärisin lähes hysteerisesti itkien äidin edessä:( Oltiin ala-asteella veljen kanssa, mutta äiti (olen tajunnut vasta aikuisena) tarvitsi kai jotain tukea tms riitatilanteihin???
Oli kuitenkin väärin meitä lapsia kohtaan, lapset ovat viimeiset joiden pitäisi joutua selvittelemään aikuisten välejä. Meilläkin välillä oli melko rankat riidan aiheet vanhemmilla..... Jos äiti ei itse tuntunut pärjäävän (en tosiaan tiedä mitä ajatteli, en ole kysynyt) tms, oisi pyytänyt jonkun luotettavan aikuisen mukaan selvittämään asiaa/mennyt pariterapiaan tms...
Kun olin lapsi, äitini kertoili minulle usein kahnauksista ja riidoista isäni kanssa. Kertoi, milloin harkitsi eroa ja mihin oli tyytymätön. Olin vasta n. 10-vuotias ja minua ahdisti kovasti. Kirjoitin näistä päiväkirjaani.
Vanhemmat ovat yhdessä vieläkin, mutta edelleen sama jatkuu; isä teki taas väärin ja miten olisi pitänyt pysyä Etelä-Suomessa (mistä äiti on kotoisin ja yhdessä ovat pohjoisessa asuneet ja siellä tavanneet). Mukavalta ei tunnu vieläkään, mutta eivät ne ainakaan enää eroa. Kummatkin yli kasikymppisiä.
Sama minullakin että 70+ äiti soittelee ja jatkuvasti saan kuulla heidän riidoistaan. Järkytin itsenikin kun kerran ajattelin että kuole jo pois. Ainakin loppuisi viimeinkin tuo surkeus.
Kuulostaa että puoliso on autismin kirjolla.
Täysin mielipuolinen ajatuskin, että joku toinisi noin. Eroaisin heti, tosin en kyllä olisi tuommoisen ihmisen kanssa päätynyt ikinä niin vakavaan suhteeseen, että olisi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Puolisolle haistattelu on väärin. Lasten vetäminen mukaan riitoihin on väärin.
Kaksi huonoa vanhempaa tuossa esimerkkitaloudessa.
Mistä sinä tiedät miksi toinen haistatteli, mitä sen taustalla on vai haistatteleeko molemnat? Mitä se lapsille kuuluu?
Lapsille tuollaisia puhuva on itse usein niin mielenterveysongelmainen että hän ei edes kykene välittämään tekeekö hän oikein vai väärin. Tällaiselle henkilölle ei ole syystä tai toisesta koskaan kehittynyt tuollaista rajaa ja hän voi puolustella käytöstään "rehellisyydellä".
Hän saattaa myös tietää tekevänsä väärin mutta hänen mielestään oikeutus on suurempi kuin (hänelle itselleen) aiheutuva haitta.
Hän ei todennäköisesti ikinä tule olemaan kiinnostunut aiheuttamastaan vahingosta vaan hän häivyttää sen mielestään, vähättelee osuuttaan ja tulee syyttämään sitä toista kaikesta lapsilleen.
Eikö ne lapset kuulleet sitä riidan aikana? Vai puhuuko toinen vierasta kieltä?
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne lapset kuulleet sitä riidan aikana? Vai puhuuko toinen vierasta kieltä?
Lapset eivät olleet edes samassa rakennuksessa. Haistattelua edelsi loukkaaminen, kiristys ja valehtelu päin naamaa. Sitten paloi pinna ja tuli haistattelu. Sitten toinen meni lapsille puhumaan että taas se haukkuu. Lapset eivät siis olisi olleet tietoisia koko riidasta ennen kuin toinen meni puhumaan haukkumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne lapset kuulleet sitä riidan aikana? Vai puhuuko toinen vierasta kieltä?
Lapset eivät olleet edes samassa rakennuksessa. Haistattelua edelsi loukkaaminen, kiristys ja valehtelu päin naamaa. Sitten paloi pinna ja tuli haistattelu. Sitten toinen meni lapsille puhumaan että taas se haukkuu. Lapset eivät siis olisi olleet tietoisia koko riidasta ennen kuin toinen meni puhumaan haukkumisesta.
Eipä sitten ole paljon epäselvää.
Väärin tietysti.
Ap haistattelee puolisolle ja kantelee puolison lapsille haistattelusta kantelemisen vauvapalstalle :D
Vierailija kirjoitti:
Ap haistattelee puolisolle ja kantelee puolison lapsille haistattelusta kantelemisen vauvapalstalle :D
Minä ymmärsin asian niin että ap:n puoliso kiusasi ap:tä niin kauan että hän kilahti ja haistatti ja sitten hänen puoliso meni kertomaan asiasta tietämättömille lapsille tästä ja jätti oman osuutensa pois?
Korjaatko ap jos meni jotain ohi?
Väärin tietty ihan kaikilla perusteilla.
Saman kokeneena mulla kävi vasta yli kaksikymppisenä mielessä ajatus että teoriassa en ole vastuussa vanhempieni tunteista tai heidän ongelmiensa ratkaisemisesta. Teoriassa. Kesti vielä kymmenen vuotta ennen kuin ymmärsin että että niin se ihan oikeasti on ja toiset kymmenen vuotta sisäistää ja lakata tuntemasta syyllisyyttä siitä että minä en ole saanut heidän ongelmiaan ratkaistua.