Lue keskustelun säännöt.
Outoa, kun olen tullut vanhemmaksi niin en enää ihastu kenenkään ulkonäköön vaan enemänkin kokonaisuuteen ja olemukseen.
06.05.2021 |
Toki kiva ulkonäkö on plussa, mutta en jostain syystä enää piittaa siitä. Vaikka näen hyvännäköisen ihmisen niin se ei vain yksistään hetkauta minua enää mitenkään.
Kommentit (10)
Olen aina ollut kokonaisuuteen/olemukseen ihastuva.
Kai sitten olen aina ollut tyyliin "vanha" jo nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Kaikista tärkeintä on peräaukko.
Ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä vähemmän on niitä "hyvännäköisiä" omassa ikäryhmässä. Että puumailemaan joutuu jos ulkonäköä tuijottelee.
Minä olen aina rakastunut ihmisen ajatusmaailmaan. Sukupuolellakaan ei ole merkitystä.
Juu sama juttu. Heti menee vasempaan peilipullistelijat ja kännibailaajat. Nykyään kiinnostaa pikemminkin, jotka vaikuttavat älykkäiltä, tykkäävät liikkua luonnossa jne. Toki kyllähän sen miehen silmääkin tulee miellyyttää, mutta kokonaisuus on se tärkein asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea. Jonain päivänä sinäkin olet ehkä aikuinen eikä edes se olemus ja muutkaan ulkoisiin seikkoihin liittyvät asiat ole sinulle tärkeitä, vaan se millainen ihminen oikeasti on. Kehityskelpoinen yksilö siis👍
Ei oo outoa.aluksi painotetaan geneettisiä ominaisuuksia kun saadaan lapsia, myöhemmin taloudellista ja parisuhteellista turvallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oo outoa.aluksi painotetaan geneettisiä ominaisuuksia kun saadaan lapsia, myöhemmin taloudellista ja parisuhteellista turvallisuutta.
Höpö höpö. Ei tässä mitään eläimiä olla
No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Näinhän se menee. Moni kakku päältä kaunis.