Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkälle pitää jaksaa ymmärtää sairasta miestä?
06.05.2021 |
Miehellä siis perussairaus, jonka vuoksi hänellä on kipuja ja siihen liittyen on suurimman osan ajasta huonotuulinen. Emme asu yhdessä, seurustellaan neljättä vuotta.
Nykyään nähdessämme ja yhteistä aikaa viettäessä on mies enenevässä määrin kiukkuinen ja huonotuulinen, pinna on lyhyt. Minun pitäisi ymmärtää, että ”hän on kipeä eikä silloin jaksa olla aina iloinen”. Mutta entä jos ei ole enää oikein koskaan? Keskustelu on usein kireää ja tuntuu, ettei oikein mikään ole miehen mielestä hyvin. Kuinka pitkälle pitää siis ymmärtää ja jaksaa tällaista? Ja mikä on tällaisen suhteen jatkumo, jos ilmapiiri alkaa jo nyt olla tällainen?
Itse olen terve ja haluan pitää yllä positiivista mielialaa, en mitään yltiöpirteyttä vaan silloin kun saadaan olla yhdessä niin pyrin omalta ostani pitämään huolen, että yhteinen aika olisi hyvää. Myöskään koska itselläni ei ole ns.rajoitteita terveyden suhteen niin haluaisin viettää liikkuvaa aktiivista elämää niin kauan kuin sitä on vielä jäljellä (olen vajaa 50v), mies on 50v.
Kommentit (30)
Ei varmaankaan oo provo. Parempi sit erota jos tuntuu pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo, provo on. Taitaa taas olla liikeenteessä se tunnettu Tarina-täti.
Joka heittelee palstalle trolleja työkseen.
Hän ei vain pidä sinusta. Kyllä rakkaansa näkeminen tuo helpotusta kipuihinkin ja antaa voimaa. Hän kuulostaa siltä kuin olisit pakollinen vaiva kipujen lisäksi hänen elämässään.
Jos olisitte sitoutuneet siis asuisitte yhdessä, yhteisiä lapsia jne niin kannustaisin jatkamaan suhdetta. Mutta nykytilanteessa kuulostaa siltä että et saa suhteesta oikein mitään. Miettisin vielä tekeekö mies sen mitä pystyy jotta sairaus ei ainakaan pahenisi tai jopa helpottaisi (syö terveellisesti, laihduttaa tarvittaessa, tekee harjoitteita jos niillä voidaan helpottaa kipuja esim selkäkipua). Käykö mies lääkärissä jos kivut pahentuneet ja hoitaako itseään kunnolla.
Jos mies ei viitsi tehdä sitä mikä mahdollista sairauden helpottamiseksi niin en minä viitsisi jäädä kuuntelemaan valitusta ja kiukkua. Jos taas tekee parhaansa tilanteen parantamiseksi niin silloin voisin kysellä pitäisikö pyytää lääkäriaikaa jos kivut pahentuneet eikä entiset lääkitykset ja hoidot riitä.
Tsemppiä ap.
Kiinnostaa, seuraan. Tapailen hiukan itseäni vanhempaa miestä ja olen vasta seurustelun vakavoiduttua tajunnut, kuinka huonossa kunnossa hän on. Kipuja on mutta mitä sitten, eivät ne minun syytäni ole. Elämänlaatuni on laskenut huomattavasti ja tällä hetkellä seurustelu lähinnä ahdistaa.
Mies painostaa minua haluten lupauksia siitä, että rakastan häntä loppuun saakka. Huh, jos se tarkoittaa minulle raivon ja kiukun kohteena olemista ja oman elämäni rajoittamista.
Miehen sairaudet/viat tässä:
-diabetes
-sydänongelmat
-välilevyn pullistuma (ei voi leikata)
-eturauhasen liikakasvu
-ylipaino
-alkoholismi
-tupakointi
Missä vaiheessa on lupa pettää lupaus loppuun saakka rakastamisesta? En minä tällaista elämää halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei parisuhde ole mikään itseisarvo, jossa olisi tarkoitus sitkutella maailman tappiin saakka toisen mieliksi, vaikka se aiheuttaisi itselle vain pahaa oloa eikä mitään hyvää. Varsinkaan aikuisten erillään asuvien suhde, ette te ole edes sitoutuneet avioliittovalassa myötä- ja vastoinkäymiseen jne.
Kipuja aiheuttava perussairaus on varmasti miehelle tosi ikävä, ja ei ihme että se mielialaan vaikuttaa. Miehen tilanteen ikävyys ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sinulla olisi halutessasi oikeus lopettaa suhdetta hänen kanssaan. Toki neljän vuoden jäljiltä kannattaa varmaan keskustella asiasta kunnolla miehen kanssa ennen kuin teet päätöksiä ja kerrot mahdollisesta erosta.
Ja mikä tuossa on provoa?
Ilmeisesti se, että joku terve nainen ylipäätään seurustelisi sairaan miehen kanssa.
Olen itse juuri tuollaisessa suhteessa, sairaus tosin erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa, seuraan. Tapailen hiukan itseäni vanhempaa miestä ja olen vasta seurustelun vakavoiduttua tajunnut, kuinka huonossa kunnossa hän on. Kipuja on mutta mitä sitten, eivät ne minun syytäni ole. Elämänlaatuni on laskenut huomattavasti ja tällä hetkellä seurustelu lähinnä ahdistaa.
Mies painostaa minua haluten lupauksia siitä, että rakastan häntä loppuun saakka. Huh, jos se tarkoittaa minulle raivon ja kiukun kohteena olemista ja oman elämäni rajoittamista.
Miehen sairaudet/viat tässä:
-diabetes
-sydänongelmat
-välilevyn pullistuma (ei voi leikata)
-eturauhasen liikakasvu
-ylipaino
-alkoholismi
-tupakointiMissä vaiheessa on lupa pettää lupaus loppuun saakka rakastamisesta? En minä tällaista elämää halunnut.
Rakkaus ei paranna ketään täysin terveeksi, ja tuossa on liikaa kestettävää. Alkoholismi on tuhoisa piste i:n päälle, eikä mies näytä hoitavan itseään millään tavalla. Oikeilla elämäntavoilla hän voisi paremmin, mutta sälyttää nyt kaiken sinun niskaasi.
Lähde ihmeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhde ole mikään itseisarvo, jossa olisi tarkoitus sitkutella maailman tappiin saakka toisen mieliksi, vaikka se aiheuttaisi itselle vain pahaa oloa eikä mitään hyvää. Varsinkaan aikuisten erillään asuvien suhde, ette te ole edes sitoutuneet avioliittovalassa myötä- ja vastoinkäymiseen jne.
Kipuja aiheuttava perussairaus on varmasti miehelle tosi ikävä, ja ei ihme että se mielialaan vaikuttaa. Miehen tilanteen ikävyys ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sinulla olisi halutessasi oikeus lopettaa suhdetta hänen kanssaan. Toki neljän vuoden jäljiltä kannattaa varmaan keskustella asiasta kunnolla miehen kanssa ennen kuin teet päätöksiä ja kerrot mahdollisesta erosta.
Se valakin on muodollinen jäänne.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että on pakko olla jonkun kanssa yhdessä. Suhteet ovat vapaaehtoisia ja voi erota. Olisi hienoa jos hän löytää avun kipuihin ja henkistä tukea, mutta et voi tehdä enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veljellä meni liikenneonnettomuudessa jalat poikki ja hänestä tuli aivan sietämätön sen jälkeen. Joo, kaikki ymmärtää että on kipuja jos on noin kamalassa onnettomuudessa ollut ja kyllähän jatkuvat kivut kiukuttaa. Mutta jos se on JATKUVAA valitusta niin kyllä siinä menee hermot kaikilla. Jopa hänen lapsillaan meni. Ei se ole läheisten syy että hän on kipukroonikko.
Itselläni on menkkojen takia kovat kivut joka kuukausi (joo se on ihan eri asia kuin 24/7 kipu) niin minä sanon suoraan jos pinna on niin kireällä, että haluan vaan olla yksin, sen sijaan että alkaisin rähjäämään läheisilleni. Ehkä voisit miehesi kanssa keskustella tästä asiasta, että voisitteko sopia tapaamiset niihin ajankohtiin kun hän jaksaa olla kivuista huolimatta valoisammalla tuulella? Ja päinvastaisessa tilanteessa mies voisi sanoa suoraan, että nyt ei ole hyvä hetki tavata? Se on sikäli helppo sopia kun ette edes asu yhdessä.
Jos mielialan lasku on mennyt käsi kädessä sairauden ja kipujen pahenemisen kanssa, kyse voi olla masennuksesta. Itse en jättäisi hyvää miestä masennuksen takia, koska se on parannettavissa oleva sairaus. Tietysti kannattaa punnita, kuinka pitkälle juuri sinun rakkautesi tätä miestä kohtaan riittää. Vai rakastatko häntä edes oikeastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän ei vain pidä sinusta. Kyllä rakkaansa näkeminen tuo helpotusta kipuihinkin ja antaa voimaa. Hän kuulostaa siltä kuin olisit pakollinen vaiva kipujen lisäksi hänen elämässään.
Haistapa pitkä p a s k a. Itselläni välillä todella kovat syöpäkivut, ettei lääkkeet oikein auta. Siinä ei kenenkään näkeminen kipuja poista.
Ap, sinun ei pidä mitään. Sinä voit, jos haluat. Valinta on sinun.
Ei ollut provo tämä. Mikä ihme tässä on sellaista, mikä ei olisi totta?
Kyllä miehellä varmasti mielialakin on matalalla tuon sairauden lisäksi.
Mutta tuntuu, että mikään ei ole hyvin, mikään ei riitä. Vaikka meillä pitäisi kaiken olla hyvin ja kunnossa, perusasioiden myös sairauden ulkopuolella niin tuntuu, että mies näkee vain kaiken mikä on huonosti, perusasenne on negatiivinen. Kun joskus huomautan tästä niin vastaus on ” hän ei ala onnellista/iloista tms. esittämään, jos ei siltä tunnu”... Ok, sellaista en toki kaipaakaan, mutta tarviiko minunkaan katsella, jos oikein mikään ei ole hyvin ja mies on kireä ja huonotuulinen vähän väliä?
Ap
Miksi oi miksi siedät? Oletko jotenkin läheisriippuvainen ja tottunut miellyttämään ja ennakoimaan ettei vain kukaan suutu sulle?
Ota nyt pää pois pyllystäsi ja juokse hyvä nainen!! Tai sit siedät muttet valita!
Mitä sinä saat tuosta suhteesta? Rehellisesti. Ja tällä hetkellä, ei silloin kun aloitte seurustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut provo tämä. Mikä ihme tässä on sellaista, mikä ei olisi totta?
Kyllä miehellä varmasti mielialakin on matalalla tuon sairauden lisäksi.Mutta tuntuu, että mikään ei ole hyvin, mikään ei riitä. Vaikka meillä pitäisi kaiken olla hyvin ja kunnossa, perusasioiden myös sairauden ulkopuolella niin tuntuu, että mies näkee vain kaiken mikä on huonosti, perusasenne on negatiivinen. Kun joskus huomautan tästä niin vastaus on ” hän ei ala onnellista/iloista tms. esittämään, jos ei siltä tunnu”... Ok, sellaista en toki kaipaakaan, mutta tarviiko minunkaan katsella, jos oikein mikään ei ole hyvin ja mies on kireä ja huonotuulinen vähän väliä?
Ap
Ei minusta sulla oo mitään velvollisuutta olla tekemisissä ihmisen kanssa joka vain tuo huonoa oloa itsellesi. Kyllä jokaisen pitäisi pystyä tsemppaamaan edes sen vähän aikaa kun nähdään. Kun ei sentään koko ajan olla yhdessä. Luulisi että hänelle itselleenkin tulee vain entistä huonompi olo, kun käyttää kaikki tapaamisetkin vain rähjäämiseen. Kai siitä tulee morkkis? Mulle ainakin tulisi tosi epäonnistunut olo ja katumus, jota sitten pyytelisin jälkeenpäin anteeksi. Pyytääkö hän koskaan edes anteeksi tiuskimisiaan?
Puhdas provo.