Miksi eroisä hoitaa vain joka toinen vkl?

Niin, miksi?

En hoida

Meillä isä ei hoida kuin 1 vkr joka toinen vkl. Koska lapset eivät halua tulla meille sen enempää. Meillä on tylsää.

Koska asumme aika kaukana toisistamme ja lisäksi hän on yrittäjä , joka tekee usein töitä viikonloppuisinkin.

Loma-aikoinaan on kyllä aina niin paljon kuin mahdollista lastemme kanssa. Ja silloin, kun on lasten kanssa on kyllä todella läsnä. 

Kai tuollaiset asiat hoidetaan eron yhteydessä lakimiesten sekä muiden viranomaisten avulla ja isän hoitovelvoite, maksuvelvoite voi olla huomattavasti suurempikin riippuen vaikkapa työstä työajoista yms. Tietenkin myös mielenterveys alkoholismi on syytä tutkia vaikkapa psykiatrin ammattilaisten toimesta, onko vanhempi enää tai koskaan ollut kykenevä vastuullisen toimintaan.

Ei isiä kiinnosta. Lasteni isä ei hoida ollenkaan.

Hoitaa lasta niin, kun on sovittu.

Mitä se muille kuuluu kenenkään eroperheen lasten tapaamis-ja hoitovuorot?

.

Elatusavun määrään vaikuttaa etävanhemman tulojen ja menojen lisäksi myös se miten paljon lapsi etävanhemman luona on (mitä enemmän lapsi on etävanhemman luona, sitä pienempi elatusapu). 99% tapauksista lähivanhemmat haluavat maksimoida toiselta vanhemmalta saatavan elatustuen joten siksi lapsi on yleensä etävanhemman luona vain joka toinen viikonloppu (tällä tavalla siis saadaan maksimaalinen tuki).

Jotkut lähivanhemmat eivät kuitenkaan halua pitää tällaisesta sopimuksesta pitkään kiinni vaan pyrkivät antamaan lapsen etävanhemman hoidettavaksi useammin kuin mitä on sovittu mutta eivät tietenkään ole valmiita laskemaan elatusavun määrää uudelleen. Jotkut etävanhemmat suostuvat tähän mukisematta, moni kuitenkin pistää vastaan eikä suostu lähivanhemman pompoteltavaksi.

Usein nainen huomaa jossain vaiheessa seurusteluaan, että mies ei oikeastaan ole mies kuin ehkä fysiikaltaan ja henkisesti hän on lähes murrosikäinen lapsi joka ei koskaan edes kasva aikuiseksi henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Usein nainen huomaa jossain vaiheessa seurusteluaan, että mies ei oikeastaan ole mies kuin ehkä fysiikaltaan ja henkisesti hän on lähes murrosikäinen lapsi joka ei koskaan edes kasva aikuiseksi henkisesti.

Ja yhtä usein nämä naiset ovat itsekin ihan alakoululaisen tasolla henkisesti.

Minulle aikoinaan se, että isästä tuli viikoloppuisä, tuntui siltä, että hän olisi lopettanut isänämme olemisen.

Vanhemmat erosivat kun olin ala-asteikäinen. Isää näki max joka toinen viikonloppu. Aina ei niinkään tiheään. Hänen luonaan olo oli kuin olisi ollut vieraan ihmisen luona.

Koska mies ei halua pitää lasta enempää, uusi nainen ja työkuviot kiinnostavat enemmän. Näistäkin vähäisistä tapaamisista jättää osan väliin tai lyhentää luonapitoa muiden menojen takia.

Kun oikeuslaitos ja sosiaalitädit ovat yhä edelleen niin äitikeskeisiä. Pienten vauvojen kohdalla vielä jotenkin ymmärrettävää, muutoin ei.

Vierailija kirjoitti:

Elatusavun määrään vaikuttaa etävanhemman tulojen ja menojen lisäksi myös se miten paljon lapsi etävanhemman luona on (mitä enemmän lapsi on etävanhemman luona, sitä pienempi elatusapu). 99% tapauksista lähivanhemmat haluavat maksimoida toiselta vanhemmalta saatavan elatustuen joten siksi lapsi on yleensä etävanhemman luona vain joka toinen viikonloppu (tällä tavalla siis saadaan maksimaalinen tuki).

Jotkut lähivanhemmat eivät kuitenkaan halua pitää tällaisesta sopimuksesta pitkään kiinni vaan pyrkivät antamaan lapsen etävanhemman hoidettavaksi useammin kuin mitä on sovittu mutta eivät tietenkään ole valmiita laskemaan elatusavun määrää uudelleen. Jotkut etävanhemmat suostuvat tähän mukisematta, moni kuitenkin pistää vastaan eikä suostu lähivanhemman pompoteltavaksi.

Eli suomennettuna lapsilla ei ole oikeasti mitään väliä, heitä käytetään hyväksi  kun ei suostuta "pompoteltaviksi"joko ettei tarvitsisi hoitaa taloudellisia velvoitteitaan ja jos ne joutuu hoitamaan niin ainakaan haluta nähdä lapsiaan useimmin kun niistä on vaivaa, taludelliset velvoitteet menevät kuitenkin lapsien eduksi. Tietenkin joku mies ajattelee että äidit käyttävät rahaa itseensä perustellakseen miksi eivät halua maksaa ja luopua omista tuloistaan ja suorittaa velvoitteitaan. Mukavaahan se on  panna, mutta vastuu ei sitten taas niin kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeuslaitos ja sosiaalitädit ovat yhä edelleen niin äitikeskeisiä. Pienten vauvojen kohdalla vielä jotenkin ymmärrettävää, muutoin ei.

Kyllä nämä asiat yleensä sovitaan ihan vanhempien kesken, ei siinä sossua tai oikeuslaitosta tarvita. Siksi tämä kyllä erityisesti ihmetyttää. OMassa tuttavapiirissäni moni isä on ilmaissut, että arkisin ei pysty pitämään, "koska työ". Ihan kuin äideillä ei olisi yleensä työ ihan samalla tavalla, jos lapset jo isompia.

Meillä lapset väsyivät viikko-viikko systeemiin vaikka asumme lähekkäin. Ovat isällään yötä joka toinen viikonloppu mutta viikolla tapaavat isää kerran tai pari kertaa. Kokeilimme siis viikko-viikko järjestystä vuoden mutta lapset alkoivat itse puhumaan että raskasta aina vaihtaa paikkaa. Tämä on meillä nyt toiminut. Tietenkin harmi että isä ei näe lapsia niin usein kuin minä mutta yhdessä teimme tämän päätöksen. Lomilla ovat sitten enemmän isän kanssa. Melkein joka ilta juttelevat puhelimessa. Isä hoitaa osan kyydityksistä niin näkee siinäkin hieman. Lapset 8 ja 12. Isä on hyvä ja osallistuva vanhempi, ollaan alusta asti voitu sopia lasten asioista sovussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeuslaitos ja sosiaalitädit ovat yhä edelleen niin äitikeskeisiä. Pienten vauvojen kohdalla vielä jotenkin ymmärrettävää, muutoin ei.

Kyllä nämä asiat yleensä sovitaan ihan vanhempien kesken, ei siinä sossua tai oikeuslaitosta tarvita. Siksi tämä kyllä erityisesti ihmetyttää. OMassa tuttavapiirissäni moni isä on ilmaissut, että arkisin ei pysty pitämään, "koska työ". Ihan kuin äideillä ei olisi yleensä työ ihan samalla tavalla, jos lapset jo isompia.

Niimpä. Aatella, jos äitikin sanoisi, ettei pysty pitää lapsia viikolla!

Vierailija kirjoitti:

Minulle aikoinaan se, että isästä tuli viikoloppuisä, tuntui siltä, että hän olisi lopettanut isänämme olemisen.

Vanhemmat erosivat kun olin ala-asteikäinen. Isää näki max joka toinen viikonloppu. Aina ei niinkään tiheään. Hänen luonaan olo oli kuin olisi ollut vieraan ihmisen luona.

Pitää ymmärtää se, että näihin ratkaisuihin isällä ei normaalisti ole mitään päätösvaltaa vaan lähtökohtana on aina se, että äiti on se lähivanhempi. Isä voi päästä lähivanhemmaksi ainoastaan silloin jos äiti on tavalla tai toisella estynyt lähivanhempana olosta tai jos äiti niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle aikoinaan se, että isästä tuli viikoloppuisä, tuntui siltä, että hän olisi lopettanut isänämme olemisen.

Vanhemmat erosivat kun olin ala-asteikäinen. Isää näki max joka toinen viikonloppu. Aina ei niinkään tiheään. Hänen luonaan olo oli kuin olisi ollut vieraan ihmisen luona.

Pitää ymmärtää se, että näihin ratkaisuihin isällä ei normaalisti ole mitään päätösvaltaa vaan lähtökohtana on aina se, että äiti on se lähivanhempi. Isä voi päästä lähivanhemmaksi ainoastaan silloin jos äiti on tavalla tai toisella estynyt lähivanhempana olosta tai jos äiti niin haluaa.

Höpö höpö. Kuinka moni isä oikeastaan edes yrittää saada lähivanhemmuuden muuten kuin puheissa!! En tiedä ketään. Automaattisesti se on se äiti joka huoltaa.

Vastaus; koska isät ei jaksa huolehtia lapsista enempää, on helppo laistaa vastuusta ja kuitata kaikki vaan parinsadan tilisiirrolla. Kykaan ei valvo ja mitään velvollisuuksia ei ole vaikka olet vanhempi. Mitäpä jos lähivanhempi sairastuu vakavasti ja joutuu sairaalaan tai kuolee, tulee etäisästä se lähi mites hän sitten pärjää kum joutuu huolehtimaan myös muulloinkin kuin joka toinen vkl.