Kouluikäisten kotiäitejä paikalla?

Aikoinaan olin kotiäitinä kouluikäisille lapsilleni enkä minäkään nostellut tukia. Mies oli niin hyväpalkkaisessa työssä etten olis varmaan saanutkaan mitään. Ollaan erottu ja olen nyt yliopistolla opiskelijana.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan olin kotiäitinä kouluikäisille lapsilleni enkä minäkään nostellut tukia. Mies oli niin hyväpalkkaisessa työssä etten olis varmaan saanutkaan mitään. Ollaan erottu ja olen nyt yliopistolla opiskelijana.

Ihmettelikö kukaan kotona oloasi tai yrittikö painostaa menemään töihin?

Aloituksen alapeukutuksista voinee päätellä että koululaisten kotiäitiys on punainen vaate monelle, valitettavasti.

Varmaan se suurin ihmetyksen aihe on se, että olet ns. tyhjän päällä jos miehellesi tapahtuu jotain. Eli sinulle ei kerry esimerkiksi eläkettä, ja voi olla köyhät ajat tiedossa jos jäät yksin eläkepäiviä viettelemään. Myös jos jäät yksin vielä työikäisenä, miten yhtäkkiä työllistyt? On kovin lyhytnäköistä elellä niin että olet tyytyväinen, kun tällä hetkellä pärjäät miehesi ansioiden turvin.

Ei, se ei ole kateutta. Itse olisin voinut tehdä saman, mies tienaa yli 10k kuussa. Mutta kun en halua rakentaa elämääni sen varaan, koska mitä vain voi tapahtua milloin vain. Haluan, että pystyn itsekin kustantamaan asumisemme ja lasten harrastuksetkin, enkä vain elää kädesyä suuhun jos yksin jään. Entä jos ukko lähtee nuoremman matkaan? En tarkoita pelkkiä onnettomuuksia tai sairauksia, kun sanon että mitä vain voi käydä.

Hmm... aloituksessa kysyttiin kokemuksia muilta isojen lasten kotiäideiltä eli varmaankin jonkinlaista vertaistukea.

Nyt sen sijaan tulee vastauksia joissa toistuu juuri tuo aloittajan kuvaama tilanne, ihmettely ja hänen ratkaisunsa tuomitseminen.

Eiköhän noihin kyselijöihin kannata suhtautua koirat haukkuu ja karavaani kulkee asenteella.

Pää pystyyn vaan, ratkaisusi ei ole yhtään sen huonompi tai parempi kuin työssäkäyvän äidinkään.

Itse annoin selityksen, miksi saatetaan kummeksua. Eli ihan liittyy aiheeseen.

Miten olet turvannut selustasi esim eron varalle? Entä eläke? Kiinnostaisi, mutta rohkeus puuttuu.

T. Feministin tytär

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen alapeukutuksista voinee päätellä että koululaisten kotiäitiys on punainen vaate monelle, valitettavasti.

Se on naiselle ihan hirveän iso riski ellei naisen varallisuutta kasvateta siinä samalla. Miehen lupaus "hoida sinä koti ja lapset, niin minä huolehdin tienaamisesta" pätee niin kauan mitä miestä huvittaa. Ihan kiva, jos laittaisitte tuonkin puolen esiin kommentteihin, ehkäpä joku kotiäidiksi jäävä hoksaisi itsekin miettiä asiaa.

Te jotka tätä arvostelette niin entäpä jos hyvä ystävänne tai läheinen sukulaisenne jonka kanssa olette hyvissä väleissä tekisi tämän ratkaisun? Alkaisitteko painostaa häntä töihin ja pistäisitte välit poikki vai suhtautuisitteko häneen samoin kuin ennenkin ettekä välittäisi siitä onko töissä vai kotona?

Ihan ohiksena: mitä teet päivisin? Eikö sinulla ole ura haaveita? Etkö kaipaa sosiaalisia kontakteja, joita työssä tai opiskeluissa oleminen antaa? Mitä haluat elämältäsi? Olen varmaan samanlainen ihmettelijä, mistä ap kerroit.

Ymmärrän kummaksunnan. Periaatteessahan koululaiset jo pärjää, mutta on ollut ihana olla tekemässä välipalaa ja auttamassa läksyissä ja oon voinu kuskata kouluun ja harrastuksiin huonolla säällä. Meillä on tosin 2 pientä miksi oon hoitovapaalla. Itselläkin on lämpimät muistot lapsuudesta kun oma äiti oli kotona työttömänä kun olin ala-asteella. Oli tuoreita sämpylöitä ja sai läksy apua heti koulun jälkeen.

Ykkönen vastaa. Eipä kukaan ihmetellyt.

Mitä teet päivisin kun lapset ovat koulussa?

Ehkä voisit opiskella jotain jotta voisit mennä hyväpalkkaiseen työhön?

Vierailija kirjoitti:

Kummasti monissa muissa maissa esim. keski-euroopassa naiset voivat jäädä kotiin vaikka loppuiäkseen ilman että se herättää mitään kummastelua tai puolituntemattomien "huolta" hänen tulevaisuudestaan.

Kai se on jotenkin perisuomalainen ajattelu että vain palkkatyön kautta ihmisellä on jotain arvoa, tuosta ajattelusta olisi kyllä jo aika päästä irti. Tämähän näkyy yhtä lailla suhtautumisessa työttömiin, vammaisiin, vanhuksiin, kun eivät tuota mitään niin ovat monien silmissä pohjasakkaa ja vähempiarvoisia.

Minusta tämä taas kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta ja naisen asemasta täällä suomessa naisen asema on paljon tasavertaisempi miehiin nähden verrattuna moniin muihin maihin. Nainen on paljon itsenäisempi täällä, mikä on myös hyvä asia. Naisen tulee turvata oma tulevaisuus ja olla riippumaton miehestä, tai tähän on suomalainen yhteiskunta kovaa vauhtia menossa.

Tämä on kysely ja ihmettely on tuttua, koululaisten kotiäiti kun olen. Täällä kovasti pohditaan pärjäämistä, jos mies vaikka kuolisi tai lähtisi toisen matkaan. Meillä varallisuus ainakin mahdollistaa tämän ratkaisun ja olen ratkaisuun tyytyväinen. Mies tekee pitkää päivää ja matkustaa paljon, olen mielelläni kotona laittamassa lapset kouluun ja viemässä harrastuksiin. Sosiaalisista kontakteista ei ole pulaa, päivisin voi nääs harrastaakin ja tehdä esim vapaaehtoistyötä.

Jos pahin tapahtuisi, omaisuus jäisi minulle ja pärjäisin lasten kanssa.

Mullekin asiasta on ihmetelty ja suoraan päätäkin aiottu. Olen sanonut, että jos kerran on mahdollisuus ja olemme ratkaisuun tyytyväisiä niin miksei. Mieheni maksaa veroja niin paljon, että perheemme osalta verojenmaksu on kyllä hoidettu kalliimmin kuin monissa talouksissa. Tylsimmille olen sanonut suoraan, että pitävät vaan huolta omista asioistaan.

Jos olet itse ratkaisuun tyytyväinen, älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa. Myös perheellä on arvoa ja lapsesi varmasti muistavat hyvällä kotiäitiytesi. Tsemppiä.

Jos ystäväni tai läheiseni tekisi ko. ratkaisun, ihmettelisin ja kyseenalaistaisin aivan samalla tavalla, että onko hän ymmärtänyt asemansa, että jää tyhjän päälle jos jotain odottamatonta sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Kummasti monissa muissa maissa esim. keski-euroopassa naiset voivat jäädä kotiin vaikka loppuiäkseen ilman että se herättää mitään kummastelua tai puolituntemattomien "huolta" hänen tulevaisuudestaan.

Kai se on jotenkin perisuomalainen ajattelu että vain palkkatyön kautta ihmisellä on jotain arvoa, tuosta ajattelusta olisi kyllä jo aika päästä irti. Tämähän näkyy yhtä lailla suhtautumisessa työttömiin, vammaisiin, vanhuksiin, kun eivät tuota mitään niin ovat monien silmissä pohjasakkaa ja vähempiarvoisia.

Kuule kun ei se yhteiskunta pyöri niin että kaikki vaan jää kotiin! Miettikääpä kuinka hyvin pyyhkii taloudellisesti vaikkapa Espanjassa tai Italiassa. Niinpä.

Mä olen kotiäiti, lapset 5v ja 10v.

Enkä aio palata töihin.