Lue keskustelun säännöt.
Kouluikäisten kotiäitejä paikalla?
06.05.2021 |
Joudutteko jatkuvasti puolustelemaan ja selittelemään kotona oloanne tuttaville, sukulaisille ym.? Itse olen huomannut että puolituttujen ja sukulaisten jatkuva kysely ja kotonaoloni ihmettely on alkanut vaikuttaa jo itsetuntooni ja mielialaani ja olen ruvennut välttelemään ihmisten tapaamista. Tunnen itseni jotenkin b-luokan ihmiseksi tämän myötä.
Kuitenkin ratkaisumme kotona olostani toistaiseksi on miehen kanssa yhdessä sovittu ja meidän perheelle tämä sopii, ei pitäisi olla kenenkään muun ongelma. Ja en nosta työttömyyskorvausta, toimeentulotukea tms. että siitäkään ei pitäisi olla kenellekään ongelmaa.
Onko muilla isojen lasten kotiäideillä samanlaista?
Kommentit (101)
Surullista, että tänä tasa-arvon aikana, joka meillä Suomessa on jopa erittäin hyvällä tolalla, joku nainen alistuu edelleen kodinhoitajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kotiäitiviha tällä palstalla on uskomatonta. Toivottavasti suurin osa näistä olisi provoja. Ainakaan itse en tosielämässä ole tavannut tällaisia kotiäitejä mollaavia.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että tänä tasa-arvon aikana, joka meillä Suomessa on jopa erittäin hyvällä tolalla, joku nainen alistuu edelleen kodinhoitajaksi.
Tasa-arvo on juuri sitä että on mahdollisuus valita. On kaukana tasa-arvosta jos työssäkäynti on ainoa oikea valinta ja kotiäitiys suurinpiirtein rikollista.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että tänä tasa-arvon aikana, joka meillä Suomessa on jopa erittäin hyvällä tolalla, joku nainen alistuu edelleen kodinhoitajaksi.
Ei alistu, vaan valitsee sen roolin ihan itse. Surullista tässä on vain se, että miten vähän sinä tästä(kään) asiasta ymmärrät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ystäväni tai läheiseni tekisi ko. ratkaisun, ihmettelisin ja kyseenalaistaisin aivan samalla tavalla, että onko hän ymmärtänyt asemansa, että jää tyhjän päälle jos jotain odottamatonta sattuu.
Suomessa ei kukaan jää tyhjän päälle.
Ei ne tuet riitä kuin kädestä suuhun elämiseen. Saavutettu elintaso pitää säilyttää, ja silloin ne omat tulot on tarpeen. Esimerkiksi että on varaa yksinkin ylläpitää omakotitaloa sekä kustantaa lasten harrastukset.
Ei tietenkään pidä säilyttää saavutettua elintasoa, jos tilanteet muuttuvat. En minä sinkkunakaan voi elellä samalla elintasolla kymppitonnin tuloilla kuin peruspäivärahalla. Ei se toimi myöskään lapsiperheessä. Menot tulojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksipä juuri kannattaa ihan itsekin tienata, eikä heittäytyä miehen elätettäväksi!
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se suurin ihmetyksen aihe on se, että olet ns. tyhjän päällä jos miehellesi tapahtuu jotain. Eli sinulle ei kerry esimerkiksi eläkettä, ja voi olla köyhät ajat tiedossa jos jäät yksin eläkepäiviä viettelemään. Myös jos jäät yksin vielä työikäisenä, miten yhtäkkiä työllistyt? On kovin lyhytnäköistä elellä niin että olet tyytyväinen, kun tällä hetkellä pärjäät miehesi ansioiden turvin.
On suurta tyhmyyttä ajatella, että tällaisessa ratkaisussa ei olisi mietitty sen naisen asemaa. Minä olen ollut kotiäiti kohta 15 vuotta ja olemme asuneet sekä Suomessa että ulkomailla. Minulla on osakesalkku, eläketili, kaksi sijoituasuntoa ja omaisuutta. Ja olen ”elänyt mieheni turvin”, koska olen tehnyt vain silloin tällöin firmassani töitä, jos siltä on tuntunut. Kun toinen jää lasten kanssa kotiin, nämä asiat mietitään yhdessä ja molemmat haluavat, että kaikilla perheessä on kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksipä juuri kannattaa ihan itsekin tienata, eikä heittäytyä miehen elätettäväksi!
Heittäytyä miehen elätettäväksi 😂. Joopa joo. Kukaan ei heittäydy mihinkään, jos on kotiäiti.
Minä olen kotiäitinä enkä koskaan puolustele valintaani. Tämä on minun elämäni ja minä valitsin, että elän sen näin. Luonnollisesti myös mieheni tukee valintaani. Jos minun valintani on jollekin ongelma, se ei liikuta minua lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap tuo 50 ja haluan sanoa, että älä mieti toisten mielipiteitä. Todennäköisesti he ovat vain kateellisia, kun eivät osaa tehdä omia ratkaisujaan. Pidä kiinni valinnastasi, se on ihailtavaa, että lapset ovat sinulle tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ystäväni tai läheiseni tekisi ko. ratkaisun, ihmettelisin ja kyseenalaistaisin aivan samalla tavalla, että onko hän ymmärtänyt asemansa, että jää tyhjän päälle jos jotain odottamatonta sattuu.
Mites sä pärjäät, jos jotain odottamatonta sattuu? Silloin ei puhuta muusta kuin päänsisäisestä vahvuudesta ja noin ajattelevalla sitä ei kaiheasti tunnu olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kysely ja ihmettely on tuttua, koululaisten kotiäiti kun olen. Täällä kovasti pohditaan pärjäämistä, jos mies vaikka kuolisi tai lähtisi toisen matkaan. Meillä varallisuus ainakin mahdollistaa tämän ratkaisun ja olen ratkaisuun tyytyväinen. Mies tekee pitkää päivää ja matkustaa paljon, olen mielelläni kotona laittamassa lapset kouluun ja viemässä harrastuksiin. Sosiaalisista kontakteista ei ole pulaa, päivisin voi nääs harrastaakin ja tehdä esim vapaaehtoistyötä.
Jos pahin tapahtuisi, omaisuus jäisi minulle ja pärjäisin lasten kanssa.
Mullekin asiasta on ihmetelty ja suoraan päätäkin aiottu. Olen sanonut, että jos kerran on mahdollisuus ja olemme ratkaisuun tyytyväisiä niin miksei. Mieheni maksaa veroja niin paljon, että perheemme osalta verojenmaksu on kyllä hoidettu kalliimmin kuin monissa talouksissa. Tylsimmille olen sanonut suoraan, että pitävät vaan huolta omista asioistaan.
Jos olet itse ratkaisuun tyytyväinen, älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa. Myös perheellä on arvoa ja lapsesi varmasti muistavat hyvällä kotiäitiytesi. Tsemppiä.
Oletko ajatellut että jos menisit töihin kantamaan osuutesi perheen taloudesta, miehesi ei tarvitsisi tehdä niin pitkää päivää ja hän voisi olla myös läsnä lapsille? Lapsethan elävät nyt isätöntä elämää.
Miten se muka vaikuttaa miehen/isän osallisuuteen, että nainen/äiti on kotona? Ei mitenkään. Ei se, että toinen on kotona tarkoita sitä, että toinen tekee töitä 24/7. Päinvastoin, yhteistö aikaa on paljon enemmän, kun molemmat eivät ole töissä.
Meillä on kaksi lasta, molemmat pieniä koululaisia. Olen tehnyt äitiyslomien jälkeen määräaikaisesti töitä omalla alallani. Nyt olen kohta omasta valinnasta ollut kotona kotiäitinä vuoden. Keskustelimme asiasta mieheni kanssa silloin vuosi sitten ja molempien mielestä taloudellisesti pärjäämme vaikka en ole töissä tällä hetkellä.
Mutta vaikka en ole muilta saanut mitään negatiivista palautetta kotiäitiydestäni niin silti tuntuu vaikealta vastata ihmisten ainaiseen kysymykseen siitä että olenko jo jossain töissä. Aluksi saatoin vaivaantua ja vastata ympäripyöreää mutta nyt jo ihan rohkeasti kerron kuinka ihanaa on ollut olla kotona pienten koululaisteni kanssa.
Olen toisaalta ollut hyvin yllättynyt ihmisten "härskiydestä" udella töihin menostani vaikka kyselijä ei olisi edes millään tavoin läheinen. Tuntuu että se on joidenkin vain pakko kysyä, "Ootko jo töissä".. Näinä hetkinä saatan vain ihmetellä että miten tämmöinen asia voi muita kiinnostaa niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin empimättä kotiäidiksi, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Naurettavaa ajatella että vain työstä voisi saada onnistumisen kokemuksia. Itse teen työtä vain ja ainoastaan siksi, että siitä saa rahaa elämiseen, ilon aiheet tulee perheestä, ystävistä ja harrastuksista.
Hyvä ystäväni on kotiäitinä ja kyllä hän on vuosien varrella moneen kertaan selitellä sitä ja puolustellakin. Kotiäitiys ei ole Suomessa kovin arvostettua.
Onhan sitä joku joskus kysellyt, että milloin meen töihin jne., mutta ei mun tarvii, niin miksi menisin. Mulla on ihan sopivasti tuloja kotiäitinäkin. En nyt mitään isoja summia tienaa, mutta on käynyt hyvä tuuri, että olen perinyt rahaa ja sijoittanut niitä ja esimerkiksi sijoitusasunto, joka on vuokralla tuottaa pientä tuloa.
Kaiken kaikkiaan tämä on mukavaa elämää, leivon paljon, kuskaan lapsia harrastuksiin, teen pitkiä lenkkejä koiran kanssa, käyn samassa tilanteessa olevien ystävien kanssa lounaalla, luen paljon ym.
Teen edelleen puolipäivä hommaa, kiva olla kotona kun lapset ljtevät ja tulevat koulusta. Ehkä sitten kun menevät yläasteelle alan tehdä pidempää päivää, palkka kun on myös vain puolet. Ei tarvitse selitellä tätä, mielestäni optimi-ratkaisu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksipä juuri kannattaa ihan itsekin tienata, eikä heittäytyä miehen elätettäväksi!
Heittäytyä miehen elätettäväksi 😂. Joopa joo. Kukaan ei heittäydy mihinkään, jos on kotiäiti.
Hahaha, vähä-äly ei edes tajua tilannettaan.
Olet vain elämääsi kyllästynyt ja katkera. Mulla on oikein hyvä olla, sulla selvästi ei. Sääli lapsiasi.
Persumiehen vaimona on ihana kotoilla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisin empimättä kotiäidiksi, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Naurettavaa ajatella että vain työstä voisi saada onnistumisen kokemuksia. Itse teen työtä vain ja ainoastaan siksi, että siitä saa rahaa elämiseen, ilon aiheet tulee perheestä, ystävistä ja harrastuksista.
Hyvä ystäväni on kotiäitinä ja kyllä hän on vuosien varrella moneen kertaan selitellä sitä ja puolustellakin. Kotiäitiys ei ole Suomessa kovin arvostettua.Mitä arvostettavaa siinä ylipäätään on?
Mitä arvostettavaa on lastensa hoitamisessa? Herätys!
Surullista että joku iloitsee noin paljon kun saa pilkata jonkun toisen tapaa elää.