Lähipiirissä nyt monta avioeroa. Onko se tämä korona-aika vai 40-vuotiskriisit?
Lähipiirissä on tänä keväänä tullut tietoon jo useampi avioero tai asumisero (jotka johtanee avioeroon).
Hyvätuloisia, keskiluokkaisia lapsiperheitä kaupungista. Lapset siinä 8-17-vuotiaita. Parien ikä noin 38-45. Yhdessä oloaika noin 12-20 vuotta.
Onko muiden lähipiirissä samaa ja mikä on ollut syynä? Itse en ole saanut syitä oikein selville, enkä yksittäisten perheiden tilannetta haluakaan tietää, lähinnä tarkastella, onko tämä nyt ilmiö. Vaikuttaako ikä ja liittojen pituus? Vai onko se tämä korona, kun vaikuttaa ja miksi?
Havaintoja?
Kommentit (118)
Tyypillinen ikä, lastenikä, yhdessäoloaika.
Kuitenkin kaikki yhteiskunnan epävarmuus, talouden epävarmuus, etätyöt ja kotiin lukkiutuminen pakosta voi vaikuttaa.
Korona on lisännyt avioeroja kaikkialla, myös Suomessa.
Yleensä se on niin, että kun yksi on se ensimmäinen niin muutkin uskaltavat tehdä perässä. Siinä on usein jo tyytymättömyyttä ja eroajatuksia taustalla, mutta vasta jonkun tuttavan ero saa tekemään sen lopullisen päätöksen. Siksi näitä erouutisia tulee samoissa piireissä peräjälkeen, vaikka ennen sitä on oltu vuosikausia ilman erouutisia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan tavallista, tuskin korona vaikuttaa. Nelikymppisen vaihtoehdot: avioero, maratonin juokseminen, iltatähti.
Okei. Kun on itse tässä ihan tyytyväisenä puolison kanssa (tuntuu vastarakastuneelta edelleen) 15 vuoden jälkeen, eikä maraton, iltatähti tai erokaan kiinnosta. Niin ehkä siksi ihmettelen myös. Ymmärrän kyllä perheiden erilaisuudet.
Ap
Kuuluin juuri noihin kategorioihin erotessani jo ennen koronaa. Se on vain se ikä ja sen mukanaan tuoma järkiintyminen hyväksyä faktat faktoina ja uskallus ja kyky toimia vihdoin niiden mukaisesti. En olisi osannut päästä irti yhtään aikaisemmin, valitettavasti.
Entäs me nelikymppiset joilla ei ole ensimmäistäkään liittoa menossa saati mukuloita? Mites me sitten kriiseillään?
Varmasti osittain sattumaa tai ikään liittyvää. Olen itsekin 36-vuotias, kaksi lasta jotka 10- ja 12-vuotiaita. Hyväpalkkaisessa ja vakaassa työsuhteessa. Jotenkin on alkanut itsekin miettiä että mitäs nyt. Periaatteessa mitään suurta vikaa ei suhteessa ole, mutta jotenkin on alkanut kaipaamaan jotain muuta. Mutta vielä tämä ei ole edennyt ajatusta pidemmälle.
Toki yksi asia on saattanut ihan koronan takia tulla. Nimittäin jos molemmat tekevät etänä töitä. Tätä on nyt mennyt jo yli vuosi. Se on pitkä aika jos kökkii kotona puolison kanssa 24/7. Varmasti etätyöt tuonneet eripuraa perheisiin
Tutun parin ero saa muutkin pohtimaan omaa avioliittoaan. Niin kävi meillekin. Mies sanoi, että meillä menee ihan hyvin eikä hän olisi miettinyt asiaa saati sanonut mitään ääneen ilman tuota.
Vierailija kirjoitti:
Entäs me nelikymppiset joilla ei ole ensimmäistäkään liittoa menossa saati mukuloita? Mites me sitten kriiseillään?
Yleensä juuri sitä, ettei ole saatu ”mitään” aikaan. Uppoudutaan vielä syvemmälle, mikä nyt onkaan kunkin tapa; työ, harrastus, alkoholi, pelaaminen tai irtosuhteet...
Tuon ikäluokan naisilla alkaa olla jo koulutusta, jonka myötä on varaa ja uskallusta olla yksinkin.
Tuon ikäluokan miehet alkavat olla jo hyvissä asemissa työelämässä, mikä houkuttaa joitakin (nuorempia) naisia ihan mahdottoman paljon.
Vierailija kirjoitti:
Nyt löytyy innokkaita sinkkumammoja tinderissä siis.
Yllättävän suuri osuus kyllä jatkaa omasta halustaan yksin tai naisen kanssa...
Sama kävi omassa kaveripiirissäkin. Eroja oli tuttavapiirissä kymmenkunta. Kaikki paitsi yksi naisen aloitteesta. Itse ihmettelin eronneiden intoa innostaa muitakin samaan ratkaisuun.
Tuttu ilmiö että eroja tulee sitten sarjana tuttavapiirissä. Asuin lapsuudenkodissani pienessä kylässä 2000-luvun vaihteessa. Tuossa maalaiskylässä ei varmaan oikeasti kukaan ollut aiemmin eronnut, kunnes yksi emäntä päätti lähteä ja aiheutti kieltämättä pienen kohun. Vuoden sisällä lähti kolme muutakin naista!
Ainahan tuota on tapahtunut. Ovat olleet penskasta asti yhdessä ja kaikki pakollinen materia hommattu ja pari lastakin. Siinä sitten unohdettu se parisuhde ja rakkaus. Lapset kun kasvaa ja olisi aikaa olla kahdelleen niin ei osata enää olla yhdessä. Moni on tiennyt ettei rakkautta enää ole mutta pidetty kulisseja kunnossa.
Useat elää samalla kaavalla, opiskelu, työ, lapset, talo, autot, mökki ja sitten kun ne on saavutettu niin ihmetellään kun se ei enää tunnustakaan kivalta ja tuo sisältöä elämään. Aletaan etsimään sitten sitä jännitystä muualta.
Vierailija kirjoitti:
Entäs me nelikymppiset joilla ei ole ensimmäistäkään liittoa menossa saati mukuloita? Mites me sitten kriiseillään?
No sitä avioliittoa ja lapsia!
Me muut ollaan se jo nähty, jotain uutta meille kiitos
N36
Itsellä tuli ero, kun olin 37v ja ex-mies 41v. Yhdessä olimme olleet 20 vuotta. Lapset olivat 11-16v.
Meidä eron syynä oli rakkauden puute. Tai näin kuvittelen ainakin exän käytöksen perusteella. Ex mies kun päätti muuttaa sohvalle, lopetti puhumisen, ei suostunut mihinkään yhteiseen tekemiseen. Ylimielinen käytös vielä lisäksi. Tätä katsoin pari vuotta. Sitten loppui rakkaus minunkin puolelta. Rakastuin toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Entäs me nelikymppiset joilla ei ole ensimmäistäkään liittoa menossa saati mukuloita? Mites me sitten kriiseillään?
Taisi jäädä jäljelle se maratoni.
Tuo on ihan tavallista, tuskin korona vaikuttaa. Nelikymppisen vaihtoehdot: avioero, maratonin juokseminen, iltatähti.