Lähipiirissä nyt monta avioeroa. Onko se tämä korona-aika vai 40-vuotiskriisit?

Meidän vastaavassa lähipiirissä erobuumi alkoi jo vähän ennen koronaa, joten tuskin on siitä kiinni.

viime keväänä oli myös paljon eroja. :)

Sitähän tapahtuu jatkuvasti ,että ihmiset ihastuu/rakastuu vieraisiin. Kas kun se ”ruoho on vihreämpää aidan

toisella puolella” . Se ihastus ja rakastuminen häipyy viimeistään 1000pv kuluttua tai siinä uusperheviidakossa.

Viisaita ovat ne ihmiset , jotka antavat sen ihastumisen ja rakastumisen( ruusunpunaiset lasit silmillä) , mennä ohi. Älykkäät eivät hötkyile, riko 15 vuotta rakentamaansa pehettä, kotia , murskaa lasten ja puolison mieltä, vaan ymmärtävät ,että arki tulee VARMASTI jokaiseen parisuhteeseen, kun yhdessä asutaan .

Erittäin tavallista on , että nämä haksahtajat eroaa, sitten uudelleen ja uudelleen ja paskat välittävät lasten kärsimyksistä.

Ja sit muka ihmetellään kun psykiatriset sairaalat on tupaten täynnä näitä nuoria raukkoja.

Jotenkin aalloissa nuo erouutiset tulee.

Itse olen 48 vuotias ja lapsi 15v ja olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta.

Ystäväpiirissämme oli n. 10 vuotta sitten iso erojen aalto, semmoisilla henkilöillä, jotka alkaneet seurustelemaan 16-22 vuotiaana ja tehneet lapset nuorena (kuitenkin pitkä suhde takana). Tekisi mieli sanoa, että n. 40% ystäväpariskunnista erosi. Monta oli myös eron partaalla, mutta ovat yhdessä tänäkin päivänä.

Itselläni on hyvä mies ja parisuhde, mutta etätyöt ja arki kyllä tympii ja välillä tulee ihme fiiliksiä ja oma mieleni ankea. Yritän kuitenkin ajatella niin, että tämän oman tyytymättömyyteni elämääni kohtaan ei johdu parisuhteesta vaan yksinkertaisesti siitä, että kaikki elämä nyt pyöriin vain kodin ympärillä (etätyö, vapaa-aika ja perhe). Kaikki se muu, tutut harrastukset, elokuvissa yms käynti, ystävien tapaaminen ja varsinkin minulle tärkeät minireissut puuttuu. Noita edellemainittuja tarvitsisin arjen vastapainoksi.

Vierailija kirjoitti:

Entäs me nelikymppiset joilla ei ole ensimmäistäkään liittoa menossa saati mukuloita? Mites me sitten kriiseillään?

Meette liittoon ja yritätte mukulaa. Mun tuttavapiirissä on kolme tällaista tapausta. 😀

Vierailija kirjoitti:

Sitähän tapahtuu jatkuvasti ,että ihmiset ihastuu/rakastuu vieraisiin. Kas kun se ”ruoho on vihreämpää aidan

toisella puolella” . Se ihastus ja rakastuminen häipyy viimeistään 1000pv kuluttua tai siinä uusperheviidakossa.

Viisaita ovat ne ihmiset , jotka antavat sen ihastumisen ja rakastumisen( ruusunpunaiset lasit silmillä) , mennä ohi. Älykkäät eivät hötkyile, riko 15 vuotta rakentamaansa pehettä, kotia , murskaa lasten ja puolison mieltä, vaan ymmärtävät ,että arki tulee VARMASTI jokaiseen parisuhteeseen, kun yhdessä asutaan .

Erittäin tavallista on , että nämä haksahtajat eroaa, sitten uudelleen ja uudelleen ja paskat välittävät lasten kärsimyksistä.

Ja sit muka ihmetellään kun psykiatriset sairaalat on tupaten täynnä näitä nuoria raukkoja.

Minä haksahdin tällaiseen. 33 vuotiaana, Varattuna perheellisenä varattuun 50v mieheen

Mies lupasi kuun taivaalta, mutta ei eronnutkaan avopuolisostaan :(

Onneksi en ehtinyt kertoa miehelleni eroaikeista, edelleen yhdessä. Tänä vuonna 12v naimisissa.

N36

Vierailija kirjoitti:

Entäs me nelikymppiset joilla ei ole ensimmäistäkään liittoa menossa saati mukuloita? Mites me sitten kriiseillään?

Minä noin 40 vuotias vailla kokemusta parisuhteesta olevana olen kriiseillyt viime aikoina työttömyyttäni. Mieleeni on myös hiipinyt kysymys siitä, elänkö loppuikänikin yksin. - Ja kuinka voin ja pystyn säilyttämään mielen kirkkaana  ja avoimena sekä  ylläpitämään  ja säilyttämään "riittävän määrän" läheisiä ja mutkattomia ihmissuhteita, jotta yksin olemiseni ei johtaisi ykinäiseen elämiseen ja mahd. ensin kyysisyyteen ja sitten katkeroitumiseen.   

Vierailija kirjoitti:

Sitähän tapahtuu jatkuvasti ,että ihmiset ihastuu/rakastuu vieraisiin. Kas kun se ”ruoho on vihreämpää aidan

toisella puolella” . Se ihastus ja rakastuminen häipyy viimeistään 1000pv kuluttua tai siinä uusperheviidakossa.

Viisaita ovat ne ihmiset , jotka antavat sen ihastumisen ja rakastumisen( ruusunpunaiset lasit silmillä) , mennä ohi. Älykkäät eivät hötkyile, riko 15 vuotta rakentamaansa pehettä, kotia , murskaa lasten ja puolison mieltä, vaan ymmärtävät ,että arki tulee VARMASTI jokaiseen parisuhteeseen, kun yhdessä asutaan .

Erittäin tavallista on , että nämä haksahtajat eroaa, sitten uudelleen ja uudelleen ja paskat välittävät lasten kärsimyksistä.

Ja sit muka ihmetellään kun psykiatriset sairaalat on tupaten täynnä näitä nuoria raukkoja.

Toi ihastuminen on totta. Itse ihastuin neljä vuotta sitten tulisesti työkaveriin, se mieskin myönsi tunteensa. Hän oli sinkku. Mitään kuitenkaan ei tapahtunut, koska päätin niin. Päätin, että tähän ei 15 vuoden suhde ja perhe kaadu. Ja miten kävi? Ihastus laimentui, eikä enää tunnu juuri miltään, vaikka ollaan vieläkin työkavereita. Omaan mieheen taas olen ihastunut uudestaan. Mitä olisinkaan rikkonut, jos olisin suin päin hypännyt ihastuksen kelkkaan! Ihastuksia tulee ja menee. Oleellista on ymmärtää olla tekemättä niistä numeroa ja pitää näppinsä kurissa.

Tässäkin keskustelussa tulee ilmi että ihmiset pariutuvat liian nuorina ja hankkivat perheen. Eläkää sinkkuina ja yksin älkääkä alkako kakskymppisinä kotileikkeihin! Monet on jo alle kolmikymppisenä ^saavuttaneet^ kaiken ja sitten ihmetellään miten tylsää on kun ikää on vasta 30v ja kaikki nähty ja koettu. Sitten laitetaan elämä paskaksi ja lapset kärsii...

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa tulee ilmi että ihmiset pariutuvat liian nuorina ja hankkivat perheen. Eläkää sinkkuina ja yksin älkääkä alkako kakskymppisinä kotileikkeihin! Monet on jo alle kolmikymppisenä ^saavuttaneet^ kaiken ja sitten ihmetellään miten tylsää on kun ikää on vasta 30v ja kaikki nähty ja koettu. Sitten laitetaan elämä paskaksi ja lapset kärsii...

Näistä pareista suurin osa on saanut lapset 28-35-vuotiaina eli ei mitenkään nuorina. Eli ei se siitä ole lienee kyse. Enemmänkin siitä, että 10-20 vuotta on joillekin ehkä joku maksimi saman ihmisen kanssa. En tiedä.

Ap

Mikä siinä muuten on, että aletaan tylsyydestä syyttää toista ja halutaan siksi erota? Eikö se ole omakin tehtävä etsiä sisältöä elämäänsä, eikä elää lasten tai miehen kautta? Etsitäänkö sitten uusi mies, jonka kautta voi elää?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan tavallista, tuskin korona vaikuttaa. Nelikymppisen vaihtoehdot: avioero, maratonin juokseminen, iltatähti. 

No voi helkkari! Mä täytän 40 enkä halua erota miehestäni (ollaan oltu vasta 5 naimisissa ja ihan rakastuneita), inhoan juoksemista enkä halua lapsia :D Ostin kyllä jo urheilullisen auton, täyttääköhän tunnusmerkit? :D 

Vierailija kirjoitti:

Entäs me nelikymppiset joilla ei ole ensimmäistäkään liittoa menossa saati mukuloita? Mites me sitten kriiseillään?

Vastasit omaan kysymykseen. Lueppa uudestaan tuo kysymys ajatuksella

Omassa tuttavapiirissä noita tuli jo ennen koronaa kolme parin vuoden sisään, nyt koronan aikana on tullut kaksi. Sanoisin, että lähinnä se on tuo elämän vaihe, kun lapset ovat sen verran isompia, että muistaa taas ajatella muutakin elämää - sitten aletaan miettiä, että tätäkö mä oikeasti haluan ja tuon kanssa. Varmaan korona osalla sitten kärjistänyt tilannetta, mutta toisaalta on voinut monella parantaakin, jos on ollut parisuhteessa ongelmana yhteisen ajan ja tekemisen puute ja sitä nyt sitten on ollutkin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Entäs me nelikymppiset joilla ei ole ensimmäistäkään liittoa menossa saati mukuloita? Mites me sitten kriiseillään?

Vastasit omaan kysymykseen. Lueppa uudestaan tuo kysymys ajatuksella

Oisko elämänvaihe ja korona? Meillä on lapsi jo maailmalla, viihdydään hyvin kaksin ja ollaan onnellisempia kuin koskaan, mutta ystäväpariskunta hoippuu eron partaalla. Ovat kaksivuotiaan vanhemmat, pikkulapsiaika ja eristynyt korona-aika on tuonut kaikenlaisia kipukohtia pintaan.

Tutulta puuttuu enää iltatähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan tavallista, tuskin korona vaikuttaa. Nelikymppisen vaihtoehdot: avioero, maratonin juokseminen, iltatähti. 

No voi helkkari! Mä täytän 40 enkä halua erota miehestäni (ollaan oltu vasta 5 naimisissa ja ihan rakastuneita), inhoan juoksemista enkä halua lapsia :D Ostin kyllä jo urheilullisen auton, täyttääköhän tunnusmerkit? :D 

Kriiseissä ostellaan aina, kuten moottoripyöriä, autoja, taloja, mökkejä ja matkoja. Yritetään sitä kriisiä unohtaa ja ajatellaan jo elämän rajallisuutta (kerrankos täällä eletään), mistä se kriisi siis kumpuaakin. 😊

Moni eroo 4 kympin hujakoilla.

Vierailija kirjoitti:

Moni eroo 4 kympin hujakoilla.

Mutta johtuuko se enemmän omasta kriiseilystä kuin parisuhteesta? Tullaanko siinä kasvokkain elämän lyhyyden kanssa ja sen kanssa, mitä kaikkea on vielä kokematta? Moniko hakeutuu terapiaan eron sijasta? Parisuhdehan voi olla kuitenkin ihan hyvä.