G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Häälahjana joku rakkauden sanakirja eli siinä oli jotain fraaseja tms. eri kielillä.

Lahjan toi pariskunta jossa nainen suomalainen ja mies ei.

Me taas molemmat suomalaisia. Noh, ehkä kirjalle tulee vielä tarvetta kun tää liitto on nähty? :D

Lapsena 90-luvulla sain sukulaisilta sellaisen minikokoisen karkkeja sisältävän laukun synttärilahjaksi. Laukku vaan oli typötyhjä kun avasin sen; sukulaisten lapset olivat popsineet kaikki karkit jo ennen paketointia ja sain vain umpitylsän tyhjän laukun.

Suklaarasia, josta oli melkein puolet jo syöty. Mies ei ollut osannut hillitä itseään ennen lahjan paketoimista. Yritti silti vängätä lisää konvehteja, mutta söin ne kaikki itse.

Tämä ei ollut itselleni, mutta muistan elävästi kun veljeni antoi joululahjaksi toiselle veljelle apinaterottimen, siis semmosen pienen muovisen. Veli suuttui halvasta lahjasta ja heille tuli paha riita kesken joulunvieton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain kummitädiltä lapsena sarjan kahvilusikoita. Yhden kerrallaan. :D

Olisko tässä voinut olla kyse kummilusikka-perinteestä? Mä sain sedältäni joka synttäreillä yhden kaiverretun hopealusikan 12-vuotiaaksi asti.

Todennäköisesti näin oli. Ja toki vanhempana lusikoista on ollut hyötyä. Mutta alakouluikäisenä tuo oli ehkä ankein lahja ikinä. Olin kauhean kiltti ja hyvätapainen lapsi, jolle oli aina tärkeää reagoida saamiinsa lahjoihin riittävällä kiitollisuudella ja ilolla. Sitä ahdistuksen määrää, kun näki kummitädiltä olevan paketin ja tiesi, että voi ei, kohta pitää teeskennellä ilahtuvansa siitä, että saa taas YHDEN LUSIKAN... 

Minä itse annoin esiteiniikäisenä vanhimmille miljoonakalan, koska haaveilin akvaariosta. 

Täällä ilmoittautuu yksi tiskirätin lahjaksi antanut. Pidän käsityönä tehdyistä ekologisista bambutiskiräteistä (ovat kauniita eivätkä haise käytössä), joten loppu on historiaa. Tarkoitus on siis ollut hyvä.

Itse olen saanut sukat, hammasharjan jne joten karma on jo minua rankaissut. :D

Sukulainen halusi välttämättä ostaa minulle ylioppilaslakin. Yleensähän ne ostetaan itse, eikä ole edes kalliita. Joutui tulemaan sitten etuajassa juhliin, että sai laittaa lakin päähäni ennen todistusten jakoa. 

Jälkeenpäin ajatellen ihan kiva ajatus, mutta ei hirveästi ilahduttanut teini-ikäisenä. 

Sain työkaverilta lahjaksi hänen itse tekemänsä kuhmuraisen, vinon ja epäsymmetrisen savimaljakon. Meni muutama vuosi ennen kuin hoksasin, että voin heittää sen roskiin. Siihen saakka piilottelin sitä kaapin perällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain kummitädiltä lapsena sarjan kahvilusikoita. Yhden kerrallaan. :D

Olisko tässä voinut olla kyse kummilusikka-perinteestä? Mä sain sedältäni joka synttäreillä yhden kaiverretun hopealusikan 12-vuotiaaksi asti.

Todennäköisesti näin oli. Ja toki vanhempana lusikoista on ollut hyötyä. Mutta alakouluikäisenä tuo oli ehkä ankein lahja ikinä. Olin kauhean kiltti ja hyvätapainen lapsi, jolle oli aina tärkeää reagoida saamiinsa lahjoihin riittävällä kiitollisuudella ja ilolla. Sitä ahdistuksen määrää, kun näki kummitädiltä olevan paketin ja tiesi, että voi ei, kohta pitää teeskennellä ilahtuvansa siitä, että saa taas YHDEN LUSIKAN... 

Muistan niin tuon tuskan, kun en halunnut tuottaa lahjojen antajille pettymystä. Olen kuitenkin huono peittämään tunteitani, ja varmaan he aina arvasivat vaikka miten yritin hymyillä maireasti. 

Itse asiassa tuo stressaa minua vieläkin jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmoittautuu yksi tiskirätin lahjaksi antanut. Pidän käsityönä tehdyistä ekologisista bambutiskiräteistä (ovat kauniita eivätkä haise käytössä), joten loppu on historiaa. Tarkoitus on siis ollut hyvä.

Itse olen saanut sukat, hammasharjan jne joten karma on jo minua rankaissut. :D

Minusta tiskirätti on OK lahja, JOS se on kaunis ja ei ole niitä  Viledan perusmalleja.

Kai jokaiselta löytyy jo kotoa tiskirättejä, joita saa kaupasta parilla eurolla.

Sain äidiltä lahjaksi pannulapun, jolle ei ole käyttöä, mutta se oli itse tehty ja aivan upea. Ei harmita yhtään. 

Suukko. 

Mies vetosi siihen biisiin, "sinulla on syntymäpäivä mutta lahjaa ostanut en, suukko poskellesi olkoon sellainen."

Suutuin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle ehkä jollain tasolla huonoin lahja on se, että appivanhemmilta en ole koskaan saanut yhtään MITÄÄN. En kertakaikkiaan mitään.

Mieheni saa joskus lahjaksi heiltä rahaa.

Samoin rahalahjoja ja muita lahjoja saavat miehen veli ja veljen avovaimo sekä heidän lapsensa.

Tiedän, että tästä tarkennuksesta täällä tykätään, mutta me olemme aviossa. Miehen veli ei. Miehen veljen avovaimo ei enää ;D

Itse jäin myös ilman lahjaa.

Oltiin käyty miehen vanhemmilla ekan kerran äitienpäivänä. Ehkä n 4 krt oltiin nähty ennen joulua.

Ostimme miesystävän kanssa kaikille lahja, joihin kirjoitettiin meidän kummankin nimi.

Miehen vanhemmat, sisko perheineen 4 henkeä.

Eniten tietenkin olin pettynyt poikaystävästäni. Sanoi jälkikäteen ei kuvitellut se on minulle tärkeää.

Vaikka ostimme kaikille lahjat ja itse vinkkasi mitä haluaa.

Lapset kysyivät enkö minä saanut lahjoja, johon siskon mies totesi en ollut kiltti.

Niin ikävältä, kun tämä kuulostaakin, en enää viettänyt siellä jouluja.

Seuraava joulu oltiin minun vanhempieni luona ja seuraavana meitä oli 3 ja olimme joulun omassa kodissamme.

En myöskään ole ostanut heille yhtään lahjaa. Joskus asiasta puhuttiin. Sanoin hoida sinä oma sukusi

Kerran työpaikan pikkujouluissa, jonne jokaisen piti tuoda 5-10 euron lahja, sain sieltä pukinkontista paketin, josta paljastui käytetty hotellin ilmaisminisaippua.

Saimme häälahjaksi mieheni kanssa katkenneen kastekynttilän mieheni sukulaiselta. Meillä ei ole lasta, eikä suunnitelmissa ollut hankkia lasta hetkeen.

Kyseinen sukulainen on antanut aina mielenkiintoisia lahjoja (vanhaa Finnkinon popcornia, kuolleen sukulaisen vanhoja vaatteita jotka ei mahdu päälle, vuosikymmeniä vanhoja lehtiä...), mutta tämä vei kyllä voiton. :"D 

Tyhjä konvehtirasia, jonka sisällä oli lappu jossa luki että ”Söin kaikki jotta sinun ei tarvitse murehtia lihomista :)”

Kiitos vaan.

Vierailija kirjoitti:

Paketti haudutetavaa teetä, jonka päiväys oli mennyt vanhaksi kaksi vuotta sitten.

No, ne ei kyllä vanhene.

Vierailija kirjoitti:

Kerran työpaikan pikkujouluissa, jonne jokaisen piti tuoda 5-10 euron lahja, sain sieltä pukinkontista paketin, josta paljastui käytetty hotellin ilmaisminisaippua.

Minä sain vastaavissa työpaikalta nyysityn teippirullan.

Mä olen saanut pienestä pitäen isältä aina pelkästään rahaa lahjaksi saatesanoilla "kun en mä tiedä mistä sä tykkäät niin osta ite". En valita, mutta vähän surulliseksi se tekee. Isää ei tosiaankaan ole ikinä kiinnostanut tutustua muhun edes sen vertaa, että tietäisi mitä harrastan vaikka asuin saman katon alla täysi-ikäiseksi. Olisin ikionnellinen jos joskus saisin häneltä rahan sijaan vaikka karkkipussin tai mitä tahansa, mikä edes yrittäisi olla vähän henkilökohtaisempi lahja. Ihan sama tulisiko sieltä paketista kivi tai kertakäyttölusikka, jos se olisi hänen vilpitön arvauksensa siitä mistä voisin pitää. Joskus olen vähän kateellinen kun kuulen vanhemman antavan lahjaksi vaikka lapsensa lempibändin CD:n tai muuta, mikä osoittaa että se vanhempi on jollakin tavalla kiinnostunut siitä kuka se muksu on.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen saanut pienestä pitäen isältä aina pelkästään rahaa lahjaksi saatesanoilla "kun en mä tiedä mistä sä tykkäät niin osta ite". En valita, mutta vähän surulliseksi se tekee. Isää ei tosiaankaan ole ikinä kiinnostanut tutustua muhun edes sen vertaa, että tietäisi mitä harrastan vaikka asuin saman katon alla täysi-ikäiseksi. Olisin ikionnellinen jos joskus saisin häneltä rahan sijaan vaikka karkkipussin tai mitä tahansa, mikä edes yrittäisi olla vähän henkilökohtaisempi lahja. Ihan sama tulisiko sieltä paketista kivi tai kertakäyttölusikka, jos se olisi hänen vilpitön arvauksensa siitä mistä voisin pitää. Joskus olen vähän kateellinen kun kuulen vanhemman antavan lahjaksi vaikka lapsensa lempibändin CD:n tai muuta, mikä osoittaa että se vanhempi on jollakin tavalla kiinnostunut siitä kuka se muksu on.

Ehkä sun isäsi sai omilta vanhemmiltaan aina epäsopivia lahjoja, ja muistaa ne pettymykset lapsuudesta elävästi. Tosin jos olet nainen, tuossa voi olla myös sitä että isä ei tunne ymmärtävänsä tyttöjä, mikä on tietysti ikävää jos voisi vaan tutustua lähemmin.