G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Sain miehen vanhemmilta joululahjaksi kahvia. En ole koskaan tykännyt kahvista, enkä juo sitä. Tuolloin oltiin oltu naimisissa 15 vuotta, että luulisi olleen tiedossa.

Täytin 15 niin kaveri tuli käymään sanoen sullahan oli synttärit. Antoi sitten käytetyn pyyhekumin ja Mynthon-pastillin. Se lienee jo aika erikoinen lahja. 

Vierailija kirjoitti:

Suukko. 

Mies vetosi siihen biisiin, "sinulla on syntymäpäivä mutta lahjaa ostanut en, suukko poskellesi olkoon sellainen."

Suutuin. 

Tämä vie ehdottomasti voiton! Ai kamala! Olisit antanut vastalahjaksi puolen vuoden selibaatin.

Vierailija kirjoitti:

/Perheessäni on ollut myös hiukan erikoinen tapa, jossa tytöille ruvetaan ostamaan jo esiteini- ja teini-iässä astioita, eikä mitä tahansa astioita, vaan kahvikuppeja. Muistan asiaa ihmetelleni jo 12-vuotiaana. Minullakin on nyt jossakin kellarikomerossa pahvilaatikossa ainakin kolmea erilaista Arabian kahvikuppisarjaa, kaikkia muutama kuppi lautasineen. Eivät ole käytössä, koska kenellä käy nykyään vieraita, joille tarjotaan kahvikupeista kahvia? /

Tätä en ymmärrä. Itse juon aina kupeista ja todellakin tarjoan vieraille kahvia kupeista. On todella rahvasta tarjota vieraille mukeista. Ja joku Muumu-muki, yäk!!!

Kyllä kahvikupeilla saa kauniimman kattauksen. Itsellä myös kahvikupit käytössä.

Sain 11-vuotiaana sukulaistädiltä syntymäpäivälahjaksi monta isoa pussillista hänen vanhoja, minulle eri tavoilla epäsopivia vaatteita. Ensimmäisellä kerralla tämä oli ihan hauskaa ja virkistävää, vaikka kaikki vaatteet jäivät käyttämättä. Ei 11-vuotiaana osannut tajuta, että täti halusi vain siivota kaappeja omista vanhoista rojuistaan. Vaatteita oli kiva penkoa ja hypistellä, ja leikkiä sovitusleikkiä.

Kun kerran lahja oli silloin ok, täti alkoi antamaan minulle tämän syntymäpäivälahjaksi joka ikinen vuosi. Joka kerta. Eli aina syntymäpäivää varten, minua odotti monta kassillista hänen vanhoja vaatteitaan. Yleensä noin 3-6 isoa pussia. Kaikkien vuosien (yli 10v) aikana, yhteensä 2 vaatetta oli sellaisia, jotka pystyin ottaa käyttöön.

Onneksi tapa loppui, kun täti muutti toiselle puolelle Suomea. Nuorena tyttönä ja vielä aikuisenakin olin tosi kiltti, minun oli vaikea sanoa ei. Yritin kyllä monena vuonna kieltäytyä lahjasta mahdollisimman kohteliaasti. Nyt uskaltaisin sanoa napakammin enkä alkaisi enää kenenkään henkilökohtaiseksi kierrätyskeskukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suukko. 

Mies vetosi siihen biisiin, "sinulla on syntymäpäivä mutta lahjaa ostanut en, suukko poskellesi olkoon sellainen."

Suutuin. 

Tämä vie ehdottomasti voiton! Ai kamala! Olisit antanut vastalahjaksi puolen vuoden selibaatin.

Ei ihan puolta vuotta, mutta pari viikkoa sai odottaa ennen kuin lepyin. ;) 

Vanhempani ovat erikoistuneet kalliisiin, turhiin ja epäkäytännöllisiin lahjoihin. Tykkäävät ostella kaikkea, mutta eivät koskaan sitä mitä tarvitaan tai on pyydetty.

Kerran toivat meille ( olen eronnut, lapset olivat 2 ja 4v) Fatboyn omituisen ilmalla täytettävän istuimen. Oli tajuttoman iso ja selkeästi vain aikuisille. 2v sukelsi pää edellä sinne istuinosaan ja sinne olisi tukehtunut jos en olisi samantien huomannut ja vetänyt pois.

Myin sitten torissa puoleen hintaan pois. Sama kuvio on toistunut hyvin monta kertaa ja on täydellistä rahan haaskausta.

Vierailija kirjoitti:

Täytin 15 niin kaveri tuli käymään sanoen sullahan oli synttärit. Antoi sitten käytetyn pyyhekumin ja Mynthon-pastillin. Se lienee jo aika erikoinen lahja. 

Tuo oli kyllä paha. 

Sanotaan että ajatus on tärkein, mutta tässä tapauksessa ei tainnut olla sitäkään mukana.

Sain joskus nuorena silloiselta poikaystävältäni hänen exälleen kuuluvan kaulakorun. Exä oli siis eron jälkeen palauttanut saamansa lahjan. Ja exä kätevänä ajatteli ilahduttaa minua. Itku ja pettymyshän siitä tuli. Nuorimies onneksi tajusi virheensä ja ymmärsi katua.

Vanhemmalta sukulaiselta sain joskus vanhentuneen Yves Rocherin hajuveden. Kiitin kauniisti, mutta kotona lahja lensi roskiin. Ymmärsin kyllä, että vanha ihminen vähissä rahoissaan halusi ilahduttaa.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi joululahjaksi annetaan joulukoristeita. Mitä teen yhdellä kuusenkoristepallolla? Minulla ei ole edes koskaan ollut joulukuusta.

Täällä yksi joka juo joka päivä kahvikupista, ainoastaan kyläpaikoissa juon mukista.

Äidiltä sain joululahjaksi kattilan, tykkäsin. Ex-poikaystävältä leivänpaahtimen, tykkäsin. Nyxältä paistinpannun, tykkäsin.

Taidan olla omituinen suurimman osan mielestä. Hajuvedet haluan ostaa ja varsinkin valita itse, samoin korut. Suklaa, kukat ja villasukat (oikeaa kokoa) ovat tervetulleita lahjoja.

Mikähän sitten olisi huono lahja? Kerran sain lahjakortin jonka unohdin käyttää mutta sekin oli ihan oma moka.

Mitä teette näille saamillenne surkeille lahjoille heitätte roskiin, myytte vai laitatte piiloon kaapin perälle?

Kastetodistukselle säilytyspötkö nimiäisiin. Ei ollut vahinko vaan antajat olivat etukäteen haukkuneet meitä muille sukulaisille kun olemme eronneet kirkosta.

Toinen lahja nimiäisissä oli teetetty kuva minkä olin lähettänyt vanhemmilleni sektion jälkeen. Makaan siinä morfiinihuuruissa leikkauspöydällä. Tätä kuvaa olivat sitten jakaneet ties kelle sukulaisille ja eräät sukulaiset vissiin ajattelivat että siitä ois hyvä teettää taulu.

Lähisukulaiselta joululahjaksi Tena-tuotepaketti. Sisälsi jonkun suihkusaippuan, kertakäyttöisiä pesulapasia, jotakin "alustoja" (vähän kuin sairaalan poikkilakanat) sekä kosteusvoiteen. Olin 25-vuotias.

Sukulainen huomasi hämmentyneen ilmeeni, kun avasin paketin. Selitti siihen, että ovat laadukkaita tuotteita herkkäihoiselle ja alustoja voi käyttää vaikka maalaushommissa (?). En epäile, mutta kai niitä herkkäihoisen saippuoita olisi ollut muillakin tuotemerkeillä.

Pakko sanoa että surkein lahja tuli minulta itseltäni ollessani p.a

Annoin tuparilahjana paketillisen vessapaperia. Ei ollut sillä hetkellä varaa parempaa antaa, ehkä oli käyttöä

Joululahjaksi wc-paperirulla onneksi edes avaamaton.

Sain autoon sellasen tuulilasin suojan talveksi. Harmi vaan, että mulla ei ole autoa.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa että surkein lahja tuli minulta itseltäni ollessani p.a

Annoin tuparilahjana paketillisen vessapaperia. Ei ollut sillä hetkellä varaa parempaa antaa, ehkä oli käyttöä

Itse asiassa tuparilahjana tuo ei ole pahimmasta päästä, ainakin jos oletetaan että myös kaverisi oli köyhä opiskelija. Olisin ilahtunut tuosta itse 19-vuotiaana, kun kaikesta teki niin tiukkaa.

Vielä vanhempien luona asuessa veljeni oli oikea lahjaekspertti. Olen mm. saanut paristoja, alakouluikäisenä sauvasekoittimen (myöhemmin paljastui, että oli jonkin äitimme lehden tilaajalahjakylkiäinen, ei siinä, sikäli lahja osoittautui myöhemmin oikein onnistuneeksi, koska nyt 20v myöhemmin se on edelleen käytössä), vyöpidikkeen taskulampulle - kätevästi hän otti lahjaan takaisin kun minä en taskulamppua omistanut, mutta hän sen sijaan sai sellaisen lahjaksi (oli sitä toivonut).

Vierailija kirjoitti:

Kastetodistukselle säilytyspötkö nimiäisiin. Ei ollut vahinko vaan antajat olivat etukäteen haukkuneet meitä muille sukulaisille kun olemme eronneet kirkosta.

Toinen lahja nimiäisissä oli teetetty kuva minkä olin lähettänyt vanhemmilleni sektion jälkeen. Makaan siinä morfiinihuuruissa leikkauspöydällä. Tätä kuvaa olivat sitten jakaneet ties kelle sukulaisille ja eräät sukulaiset vissiin ajattelivat että siitä ois hyvä teettää taulu.

Onpas sulla sukulaiset. Toi kuva herätti myötähäpeää, mutta kastetodistuksen säilytyspötkö? Onpa outoa. Oma, hyvin uskonnollinen äitini osallistui iloisena molempien pojanpoikien nimiäisiin ja sanoi, että onhan niitten lapsien puolesta paljon rukoiltu, ja hän rukoilee joka päivä. Ei sanallakaan moittinut. 

Käyttäjä38059 kirjoitti:

Porukoilta sain lahjaksi kannellisen metallisen roskiksen.

OT, mutta "porukoilta"? Mitä tarkoitat?

Ja roskis on hyvä tavara.