G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Vierailija kirjoitti:

Tiskirätin. Silkkaa veetuilua, lahjan antaja on sellainen näpäyttelijä-tyylin ihminen. No hyvät naurut ainakin saatiin puolison kanssa kun paketista paljastui tiskirätti 😄

Minäkin olen saanut anopiltani tiskirätin.

T. Virranjakajan mieheltään saanut.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lahja on arvokas. 😂

Noin näitä paskoja lahjoja antavat itselleen uskottelevat.

On muuten hauska ketju. En arvannut että pettymysten jakaminen voisi olla näin hauskaa. Kiitos ap ja kaikki muutkin 😂

Vierailija kirjoitti:

Emma K. kirjoitti:

Sain syntymäpäivälahjaksi dildon.

Ohut, lyhyt ja vieläpä sileäpintainen. Ei mitään tuntumaa. Aivan turha vehje.

No eihän se koko niin tärkeää ole

Niinhän me naiset kohteliaasti väitämme. On se.

Vierailija kirjoitti:

Sain mieheltäni virranjakajan joululahjaksi, ja anoppi ja appi nauraa höröttivät.

Sain pari vuotta sitten sähköpyörän, joka on niin korkeaa mallia, että en pienikokoisena pysty sillä ajamaan. Tosiasiassa osti sen itselleen, mutta naamioi sen minun lahjakseni.

Ja sinä olet ääliön kanssa edelleen? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Joku saattaa tunnistaa, mutta menköön. Mummoni osti lapsena minulle mitä kummallisempia lahjoja. Voiton kuitenkin vei joululahja, jonka sain jossain 12 ikäisenä. Olin lyhyt, pieni ja ja hoikka tyttö. Paketista paljastui myrkynvihreät sukkahousut puuvillaribbineuloksesta. Koko oli jotain yli 40 aikuisten asteikolla. Lapsena tietysti availin paketteja innoissani, mutta tämän kohdalla tuli itku. En enää muista, mihin sukkikset joutuivat, mutta (yllättäen) en käyttänyt niitä koskaan. Olikohan mummo joskus ostanut ne itselleen, ja sitten kun olivat jääneet käyttämättä, ajatteli niiden sopivan minulle jostain syystä?

Luultavasti täytin silloin 5 vuotta, kun sain isovanhemmiltani postitse syntymäpäivälahjan. Haimme sen postista äitini kanssa. Koko matkan jännitti, mitähän siellä mahtaa olla. Ei siinä pienenä poikana riemua juuri riemua ollut, kun paketista löytyi sukkahousut. Eipä tainnut tulla kertaakaan käytettyä noita sukkahousuja. 

Koulukaveri sai joskus n. 10 vanhana isovanhemmiltaan punaiset sukkahousut. Pikkusiskonsa sai heiltä pikkuauton. Tuo siis selittyi pakkausten sekaantumisella, mutta kyllä pakettia avatessa hämmästys oli varmasti suuri. 

Exä oli pihi. Niinpä lahjat olivat aina jotain käytännöllistä, kuten hammasharja ja hammastahnaa, jippii.

Vietettiin ekaa yhteistä joulua silloisen tuoreen avopuolison kanssa. Oltiin sovittu, että ostetaan toisillemme "vähän kalliimmat" lahjat, budjetti taisi olla huikeat 80 euroa, joka köyhälle opiskelijalle oli valtavasti. Minäkin säästin opintotuestani, että saisin jotain kivaa ja henkilökohtaista hankittua (ostin CD-levyn, nahkaisen vyön ja jonkin miesten hajuveden).

Mitä minä sain? Sauvasekoittimen JA jonkun sipulisilppurin. En edes harrasta kokkailua tai leipomista. Melkein tuli itku tuosta, kun odotin jotain henkilökohtaisempaa.

Sain kummitädiltä lapsena sarjan kahvilusikoita. Yhden kerrallaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Ässä-arpa , jolla ei voittanut mitään.

Mitä järkeä antaa lahjaksi raha-arpa????

Meillä annetaan joka joulu arpoja kaikille. Niitä voi sitten jännityksellä raaputtaa yhdessä. Ihan kiva lahja minusta, tietysti voiton mahdollisuus on aika pieni. Usein on jotain pientä kuitenkin tullut.

Vierailija kirjoitti:

Sain kummitädiltä lapsena sarjan kahvilusikoita. Yhden kerrallaan. :D

Olisko tässä voinut olla kyse kummilusikka-perinteestä? Mä sain sedältäni joka synttäreillä yhden kaiverretun hopealusikan 12-vuotiaaksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Mies kysyi ennen joulua, mitä haluan joululahjaksi. Sanoin, että suklaata, koska tiesin, että ei ole varaa ostaa mitään kallista, enkä halua mitään turhaa krääsää nurkkiin pyörimään. Joku muutaman euron rasia olisi kelvannut aivan hyvin. Mies sanoi, että me syödään suklaata muutenkin niin paljon (siis minä otin levystä ehkä pari palaa ja mies ahmi loput) Hän ei ostanut minulle mitään. Lapseni kysyi myös toivettani ja ehdotin yhtä muutaman euron harrastusvälinettä ja he kävivät yhdessä kaupassa, niin mies ehkä ajatteli, että se on häneltä.

Minä ottaisin tuon "me syödään suklaata muutenkin niin paljon" kyllä veetuiluni painostani. Kyllä jouluna pitää saada suklaata syödä, jos haluaa. 

Kauan, kauan sitten (olin n. 19-vuotias) sain silloiselta miesystävältä lahjaks kukkopillin. Nyt se jo naurattaa, mut sillon olin melkoisen sanaton. Mikä lie miehellä ollu ajatuksena?  "Näin tän kukkopillin kaupan hyllyssä ja ajattelin heti sua" WTF?

Ylioppilaslahjaksi sain pari vähän "turhaa" tavaraa.

Mietilausekirja. Älkää ostako näitä lahjaksi, kukaan ei lue niitä. Sain useamman, en samaa kahteen kertaan mutta yksikin olisi riittänyt. 

Tyynyliina, jossa on piirustus ylioppilaslakista ja ruusuista. Suoraan sanottuna ruma.

Taulu, jossa oli piirustus ylioppilaslakista. 

Olisi hyvä idea antaa lahjaksi sellaista, jota voi käyttää muulloinkin kuin ylioppilasjuhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilaslahjaksi sain pari vähän "turhaa" tavaraa.

Mietilausekirja. Älkää ostako näitä lahjaksi, kukaan ei lue niitä. Sain useamman, en samaa kahteen kertaan mutta yksikin olisi riittänyt. 

Tyynyliina, jossa on piirustus ylioppilaslakista ja ruusuista. Suoraan sanottuna ruma.

Taulu, jossa oli piirustus ylioppilaslakista. 

Olisi hyvä idea antaa lahjaksi sellaista, jota voi käyttää muulloinkin kuin ylioppilasjuhlissa.

Lisään, että sain myös pari runokirjaa ja niistä kyllä tykkäsin. Jos tietää että päivänsankari on kirjojen ystävä, niin laadukas runokirja on hieno lahja. -sama

Sain lahjaksi isäpuoleltani ja äidiltäni skootterin(mutta minulla ei ollut mopokorttia) sekä isäpuolen räkänaurut että missäs olisi neidin isä kun pitäisi mopokortti maksaa.

Isäni kanssa en ollut tekemisissä(isäpuoleni painosti katkaisemaan välit kun olin juuri kouluikäinen, perusteena että on niin kauhea ihminen ja kyllä hän huolehtii minusta kuin omasta lapsestaan).

Olihan se sitten hieno koko kesä ihailla skootteria jolla ei saanut ikinä laillisesti ajaa :(

Vierailija kirjoitti:

Tiskirätin. Silkkaa veetuilua, lahjan antaja on sellainen näpäyttelijä-tyylin ihminen. No hyvät naurut ainakin saatiin puolison kanssa kun paketista paljastui tiskirätti 😄

   Mikä on tiskirätti ? Pöytäluutun kyllä tiedän ja asian halveksivan merkityksen . Ottaisin loukkauksena noin halventavan  eleen.

Vierailija kirjoitti:

hevonkatti kirjoitti:

Sain pari vuotta sitten Nationalismia käsittelevän kirjan (E. Hobsbawm: nations and nationalism), joka on kirjoitettu lähes 30 vuotta sitten.

Siinä kerrottiin, että nationalismi kuuluu menneisyyteen eikä sitä ole odotettavissa enää 2000-luvulla. Että tämmöinen kirja yhteiskuntatieteiden opiskelijalle 25-vuotislahjaksi.

Ehkä toivoit henkilökohtaisempaa vai mikä mättää? Ennustukset kuitenkin kävivät toteen eli mielenkiintoinen kirja sinänsä juuri alasi opiskelijalle..

Eiköhän opiskelijalla ole vähän uudempaakin tietoa asiasta, ja tuo ennustushan on ihan persiilleen, kun katselee täälläkin palstalla riehuvia nationalisteja, nyt niitä vaan sanotaan persuiksi. 

Itse sain 12-vuotiaana tädiltä englanti-suomi-sanakirjan, joka oli painettu joskus 60-luvulla. Oli siis 90-luku, kun sain sen lahjaksi. Olin innostunut englannin kielestä ja sain kymppejä siinä, mutta olisi voinut ostaa edes uuden sanakirjan. Varmaan jostain omien kaappien perukoilta onki sen. -eri

Mulle ehkä jollain tasolla huonoin lahja on se, että appivanhemmilta en ole koskaan saanut yhtään MITÄÄN. En kertakaikkiaan mitään.

Mieheni saa joskus lahjaksi heiltä rahaa.

Samoin rahalahjoja ja muita lahjoja saavat miehen veli ja veljen avovaimo sekä heidän lapsensa.

Tiedän, että tästä tarkennuksesta täällä tykätään, mutta me olemme aviossa. Miehen veli ei. Miehen veljen avovaimo ei enää ;D

Isotäti antoi minulle vanhan romaanin, joka oli ollut jossain varastossa. Haisi homeelta ja sivut olivat vähän nihkeitä. Eihän sitä voinut laittaa kuin roskiin.

Emma K. kirjoitti:

Sain syntymäpäivälahjaksi dildon.

Ohut, lyhyt ja vieläpä sileäpintainen. Ei mitään tuntumaa. Aivan turha vehje.

Perätuuppariksi kelpaa ohuempikin.