G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Vierailija kirjoitti:

Suukko. 

Mies vetosi siihen biisiin, "sinulla on syntymäpäivä mutta lahjaa ostanut en, suukko poskellesi olkoon sellainen."

Suutuin. 

Minä olisin ollut ikionnellinen. Mieheni ei juuri suudellut. Joskus jopa toivoin joululahjaksi suukkoa. En saanut :-(

Surullista, jollet arvosta elämääsi.

Pyöreitä vuosia (hirmu monta vuotta)täyttäessäni sain lasten peltisen laukun,tyyliin tiimari. Karkkipussi ja ruusu. Lisänä valokuva lahjan antajasta😂En laittanut kuvaa kirjahyllyyn.

Kun täytin 13v sain enoni avovaimolta lahjaksi sellaisen 10cm halkaisijaltaan olevan mustan hämähäkin. Se vielä liikutteli jalkojaan. Kammosin sitä. Yleensä meillä oli periaatteena, ettei lahjoja saa hävittää eikä antaa pois, oli ne mitä hyvänsä mutta tuo lahja poltettiin äitini kanssa yksissä tuumin. 

Sain tuparilahjaksi niin ruman keramiikkavaasin etten saanut sanaa suustani,tuijotin vain järkyttyneenä. Eikä siis ollut omatekemä vaan kaupasta ostettu. Vinttasin roskiin kun vieraat häipyi

Lakkapullo ja kuminauhoja hiuksiin synttärilahjaksi entiseltä avokilta. Makasi vielä mukavasti krapulassa ja ilmotti, että lahja on keittiön kaapissa.

Peräti KAKSI entistä eksää ovat ostaneet mulle muistaakseni lahjaksi sarjakuvalehtiä, joista ITSE tykkäävät ja olisivat muutenkin hankkineet itselleen luettavaksi. Valitettavasti eivät mitään arvokkaita sarjiksia, joilla olisi jälleenmyyntiarvoa. Toinen ex kertoi lahjan antaessaan jo lukeneensa sarjakuvat itse, toinen taas joululahjasarjikset nappasi heti itselleen luettavaksi.  Sanottakoon, että minä taas en ole ylipäätään kiinnostunut sarjakuvista enkä etenkään noista lahjaksi saaduista ja molemmat lahjan antajat kyllä tämän tiesivät, kunhan halusivat antaa lahjan mistä on itselleen iloa. Idiootit. Kumpikin suhde kesti maksimissaan 1.5 vuotta. 

Viimeisin mieheltäni lahjaksi saatu asia on kahdet eri merkkiaurinkolasit. Oli sekä kiva että käytännöllinen lahja.

Autonkorjausopas, vaikka minulla ei ole autoa, ajokorttia eikä edes kiinnostusta tai aikomusta autoiluun tai autojen rassaukseen. 

Olin vasta synnyttänyt toisen lapseni, minulla oli myös 2-vuotias. Olin unettomuudesta ja hormoneista sekaisin. Täytin siinä tilanteessa 30 ja vanhempani kävivät meillä pilaamassa taaperon päiväunet, vinkumassa, että laittaisin heille pullakahvit ja antamassa minulle lahjaksi h’lvetin ison ja ruman kynttilänjalan. En koskaan polta kynttilöitä, inhoan krääsää eikä ylipäätään ollut kovin fiksu lahja lapsiperheeseen. Se oli siinä tilanteessa vaan liikaa.

Mä sain läpi lapsuuden ja nuoruuden isovanhemmilta hopealusikoita ja yhden ainoan kerran jonkun saman sarjan hopeisen kakkulapion. Niihin lusikoihin oli kaiverrettu minun nimikirjaimet ja joskus (ainakin rippijuhlissa) myös ripille pääsyn päivämäärä. Lusikkalahjoja ihailtiin  suvun aikuisten toimesta kovasti, itse olin joka ikinen kerta ihan yhtä pettynyt ja harmissani. Mitä 12-vuotias tekee hopealusikoilla. Nyt nelikymppisenä ihmettelen ihan samaa, että mitä oikein tekisin noilla hopealusikoilla. Mulla on liioittelematta 4 tusinaa kahta eri hopealusikkasarjaa ja joitain ottimia myös ja kaikki kaapissa käyttämättömänä. Ensinnäkin hopealusikat eivät kestä pesukoneessa, tummuvat nopeasti. Toisekseen ne ovat liian pieniä ja käytössä epämukavia pitää kädessä. Vähänkään kovempaa, kuten jäätelöä, syödessä taipuvat ja menevät mutkalle. 

Lisäksi huvittaa, että vanhempani ovat kovasti antamassa mulle pienempään asuntoon muuton myötä omaa hopealusikkasarjaansa, eli sitten mulla olisi liioittelematta yli 100 hyödyntöntä pientä hopealusikkaa. En taida ottaa vanhempien hopealusikkalahjoitusta vastaan.  

Jouduin ekaluokkalaisena huolehtimaan itse kaverin synttärilahjasta ja ostin sitten kioskilta pienen avaimenperän. Oli varmaan vähän kumma lahja, mutta enpä 7-vuotiaana parempaakaan osannut hankkia. Ihmettelen, miksi aikuiset eivät vastanneet tuon ikäisen kaverisynttärilahjan hankinnasta tai edes opastaneet kunnolla.

Olin 22-vuotias, kun sain lahjaksi ison nallen äidiltä. Olin aivan tyrmistynyt "lahjasta". Olin jo pitkään asunut omillani, eikä kodistani löytynyt ainuttakaan pehmolelua eikä mitään söpöä sisustusesinettä, joten lahja oli varsinainen aivopieru.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain läpi lapsuuden ja nuoruuden isovanhemmilta hopealusikoita ja yhden ainoan kerran jonkun saman sarjan hopeisen kakkulapion. Niihin lusikoihin oli kaiverrettu minun nimikirjaimet ja joskus (ainakin rippijuhlissa) myös ripille pääsyn päivämäärä. Lusikkalahjoja ihailtiin  suvun aikuisten toimesta kovasti, itse olin joka ikinen kerta ihan yhtä pettynyt ja harmissani. Mitä 12-vuotias tekee hopealusikoilla. Nyt nelikymppisenä ihmettelen ihan samaa, että mitä oikein tekisin noilla hopealusikoilla. Mulla on liioittelematta 4 tusinaa kahta eri hopealusikkasarjaa ja joitain ottimia myös ja kaikki kaapissa käyttämättömänä. Ensinnäkin hopealusikat eivät kestä pesukoneessa, tummuvat nopeasti. Toisekseen ne ovat liian pieniä ja käytössä epämukavia pitää kädessä. Vähänkään kovempaa, kuten jäätelöä, syödessä taipuvat ja menevät mutkalle. 

Lisäksi huvittaa, että vanhempani ovat kovasti antamassa mulle pienempään asuntoon muuton myötä omaa hopealusikkasarjaansa, eli sitten mulla olisi liioittelematta yli 100 hyödyntöntä pientä hopealusikkaa. En taida ottaa vanhempien hopealusikkalahjoitusta vastaan.  

Myy lusikat pois ja osta saaduilla rahoilla itsellesi jotain kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette näille saamillenne surkeille lahjoille heitätte roskiin, myytte vai laitatte piiloon kaapin perälle?

Ensin kaapin perälle ja sitten myyntiin tai lahjoitan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen halusi välttämättä ostaa minulle ylioppilaslakin. Yleensähän ne ostetaan itse, eikä ole edes kalliita. Joutui tulemaan sitten etuajassa juhliin, että sai laittaa lakin päähäni ennen todistusten jakoa. 

Jälkeenpäin ajatellen ihan kiva ajatus, mutta ei hirveästi ilahduttanut teini-ikäisenä. 

Mun lapsi halusi ehdottomasti käytetyn yo lakin.

Tiedon tultua on päässyt läpi, on kysellyt mistä löytyisi. Vanhempi serkku antaa omansa, häneltä löytyy tupsullinen versio.

Eiks nää tupsulakit ole pidemmälle opinnoissaan ehtineille? Esim. teekkarit? Kannattaa selvittää etukäteen miksi/ mikä tupsu ettei tule noloja tilanteita.

Mullakin on toiselta kummilta se perinteinen hopeinen kummilusikka, toiselta taas sain hopeisia kahvilusikoita puolitusinaa lusikka/vuosi tahtiin. Lapsena en pitänyt niistä mutta nykyään pidän todella paljon, ovat kallista sarjaa (Tapio). Lusikan lisäksi oli aina jokin pikkulahja lapsen mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen halusi välttämättä ostaa minulle ylioppilaslakin. Yleensähän ne ostetaan itse, eikä ole edes kalliita. Joutui tulemaan sitten etuajassa juhliin, että sai laittaa lakin päähäni ennen todistusten jakoa. 

Jälkeenpäin ajatellen ihan kiva ajatus, mutta ei hirveästi ilahduttanut teini-ikäisenä. 

Mun lapsi halusi ehdottomasti käytetyn yo lakin.

Tiedon tultua on päässyt läpi, on kysellyt mistä löytyisi. Vanhempi serkku antaa omansa, häneltä löytyy tupsullinen versio.

Eiks nää tupsulakit ole pidemmälle opinnoissaan ehtineille? Esim. teekkarit? Kannattaa selvittää etukäteen miksi/ mikä tupsu ettei tule noloja tilanteita.

Pahoittelen. Oleellinen jäi pois.

Serkku on insinööri, käyttää vain tipsullista versiota.

Yo lakki on ollut laatikossa, käyttämättömänä yli 10 v.

Lapseni saa tämän tupsuttoman version

Ex antoi joulu lahjaksi yhden tulitikku rasian 😆 Olin viimesilläni raskaana niin kyllä siinä vähän tunteet roihahti 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emma K. kirjoitti:

Sain syntymäpäivälahjaksi dildon.

Ohut, lyhyt ja vieläpä sileäpintainen. Ei mitään tuntumaa. Aivan turha vehje.

Tuo muuten on hassua. Kun mies ostaa, se pitää huolen siitä että dildo on vielä mitättömämmän kokoinen kuin hän itse. Luuleeko ne oikeasti, että ne jäävät tarpeettomiksi jos dildo onkin muhkeampi ja ihanampi, vai onko ne niin pöljiä että luulevat värkin venyvän pilalle? Sitähän se ei tee edes synnytyksessä, kun kymmenenkin lapsen jälkeen edelleen vattu miehelle maistuu. 

Tämä on muuten totta. Vielä kun kivijalka-seksikaupat olivat enemmän muodissa, eksä kävi sellaisessa etsimässä minulle ystävänpäivälahjaa. Sanoi ettei sieltä sitten muka löytynyt "tarpeeksi laadukasta" tilasi netistä pienimmän mallin mitä löysi. Siitä oli kuulemma parhaat arvostelut netissä. Kas kun ei pystynyt näyttämään sitä sivua jossa arvostelut olivat. "No se sivu on varmaan poistettu" Kävin seuraavana päivänä itse siellä seksikaupassa ja löytyi kyllä oikein kattava valikoima normaali- ja isokokoisia dildoja. Ostin sitten itse itselleni sellaisen :D Tästä hyvästä mököttikin sitten kuukauden.

Ei ole yksikään nainen uskaltanut antaa minulle lahjaksi mitään seksilelua. Pelkäävät etteivät enää kelpaa sen jälkeen. Suurin osa on myös ollut miesten leluja vastaan kun aiheesta on puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Tiskirätin. Silkkaa veetuilua, lahjan antaja on sellainen näpäyttelijä-tyylin ihminen. No hyvät naurut ainakin saatiin puolison kanssa kun paketista paljastui tiskirätti 😄

Silloiselta vaimolta sain kerran akkuporakoneen. Meinasin seuraavan jouluna ostaa hänelle kattilan, mutta annoin armoa sillä kertaa.