G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Olin toivonut karvanpoistokonetta. Sain halvimman mahdollisen, toimi pattereilla ja antaja vielä tyytyväisenä hehkutti miten halpa se oli ollut.

elämäni

Vierailija kirjoitti:

Sain kummitädiltä lapsena sarjan kahvilusikoita. Yhden kerrallaan. :D

No mulla on ikää 45 ja mun kouluaikoina tää oli ihan perus. Itse tosin en saanut mutta moni kaverini sai. Se on ihan oikea kummilusikkaperinne että annetaan lusikka kerrallaan kokonainen sarja.

Makuja on monia mutta mun mielestä ei ollenkaan surkeaa.

Minä sain joululahjaksi lahjakortin erääseen liikkeeseen, olin tosi iloinen...

...kunnes selvisi, että  kortilla ei ollut katetta.

Sain siis lahjaksi paperinpalan, vieläkin v..taa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain mieheltäni virranjakajan joululahjaksi, ja anoppi ja appi nauraa höröttivät.

Sain pari vuotta sitten sähköpyörän, joka on niin korkeaa mallia, että en pienikokoisena pysty sillä ajamaan. Tosiasiassa osti sen itselleen, mutta naamioi sen minun lahjakseni.

Ja sinä olet ääliön kanssa edelleen? Miksi?

Kerroin syyn jo aikaisemmin.🤗

Ekaluokan joulujuhlissa jokainen toi säkkiin pikku joululahjan ja sai ottaa sellaisen. Valitsin innoissani ison paketin ja avasin sen kotona. Paperista paljastui rullallinen kontaktimuovia. Pahoitin mieleni perusteellisesti ja itkin koko illan. Kuka hitto tuo lasten joulujuhlaan moisen typeryyden?!

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen halusi välttämättä ostaa minulle ylioppilaslakin. Yleensähän ne ostetaan itse, eikä ole edes kalliita. Joutui tulemaan sitten etuajassa juhliin, että sai laittaa lakin päähäni ennen todistusten jakoa. 

Jälkeenpäin ajatellen ihan kiva ajatus, mutta ei hirveästi ilahduttanut teini-ikäisenä. 

Mun lapsi halusi ehdottomasti käytetyn yo lakin.

Tiedon tultua on päässyt läpi, on kysellyt mistä löytyisi. Vanhempi serkku antaa omansa, häneltä löytyy tupsullinen versio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paketti haudutetavaa teetä, jonka päiväys oli mennyt vanhaksi kaksi vuotta sitten.

No, ne ei kyllä vanhene.

Tee on juomakelpoista, maku ei ole paras.

Viime kesänä tein paljon jääteetä. Siinä vanha toimii. Kun keitän teetä heti juotavaksi, vanha maistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain kummitädiltä lapsena sarjan kahvilusikoita. Yhden kerrallaan. :D

Olisko tässä voinut olla kyse kummilusikka-perinteestä? Mä sain sedältäni joka synttäreillä yhden kaiverretun hopealusikan 12-vuotiaaksi asti.

Varmasti kyse perinteestä. Itse sain vain sen ensimmäisen lusikan😂

Pikkusiskoni kummivanhemmat antoivat hänelle syntymäpäivänä lahjaksi Marimekon pyyhkeitä. Lahjan annettuaan kummitäti kääntyi vakavana minun puoleeni ja antoi minulle Lauantai-karkkipussin saatesanoilla "jotta sulle ei tule paha mieli kun sulle ei tuotu lahjoja". Olin tuolloin 26-vuotias... En edelleenkään ymmärrä mikä viesti tuohon pitäisi katsoa sisältyneen.

Ensimmäisenä yhteisenä jouluna sain mieheltä lahjaksi vain kukkaruukun suojauksen. Olin ostanut hänelle rakkaudella useita lahjoja. Hän näki piilostani, että niitä on.

Sisustustaulu, ei siis mikään sisustusliikkeen taulu (inhoan kyllä niitäkin) vaan matkamuistomyymälästä ostettu rihkamataulu.

Ala-asteikäisille suunnattu palapeli kun olin yläasteella.

Kultainen ruusu, joka oli ostettu kirpparilta, ylioppilaslahjaksi. En tehnyt tällä sitten yhtään mitään.

Värityskirja henkilöltä, jolle olen sanonut, etten pidä värityskirjoista.

Vaatteet. Myönnän olevani raivostuttavan nirso vaatteissa, enkä tykkää että niitä ostellaan mulle. Harvoin on mennyt nappiin. Oikeastaan vain äitini ja siskoni tuomat tuliasvaatteet ovat olleet ihania.

Exä osti mulle oranssin hupparin. En ikinä ole käyttänyt keltaista tai oranssia, koska ne ei mulle sovi. Mutta oli kuulemma ollut niin halpa xD

Sain lapsena polkupyörän synttärilahjaksi. En ole ikinä halunnut polkupyörää, rahat siihen otettiin minun tililtäni ja pyörää käytti (ja hajotti) pikkuveljeni. Eli ei pyörää eikä rahaa tilillä. Veljelle ostettiin sitten uusi pyörä.

Saimme mieheni kanssa äidiltäni joululahjaksi jotkin sellaiset selänlämmittimet. Siis se oli joustokangasta ja pujotettiin vyötärölle. Äiti mainosti kuinka hyödyllinen se on talvella ulkotöissä kun joutuu kumartelemaan ja takki nousee ylös ja selkä jäätyy. No me asuimme Etelä-Suomessa jossa ei ollut yhtä kovia pakkasia ja olimme sisätöissä. Ulkona kuljettiin vain lyhyitä pätkiä eikä tarvinnut kumarrella. Olivat varmaan maksaneet paljon ja tarkoitus oli hyvä mutta käyttämättä jäi. Mieheni vielä kommentoi minulle jälkeen päin, että kun lahjaksi tulee ties mitä tukisukkia.

Äidilläni oli tapa, että jos hän hankki itse jotakin, minkä havaitsi hyväksi, niin saman tavaran saivat lahjaksi myös sukulaiset ja tutut - riippumatta oliko näillä sille käyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ehkä jollain tasolla huonoin lahja on se, että appivanhemmilta en ole koskaan saanut yhtään MITÄÄN. En kertakaikkiaan mitään.

Mieheni saa joskus lahjaksi heiltä rahaa.

Samoin rahalahjoja ja muita lahjoja saavat miehen veli ja veljen avovaimo sekä heidän lapsensa.

Tiedän, että tästä tarkennuksesta täällä tykätään, mutta me olemme aviossa. Miehen veli ei. Miehen veljen avovaimo ei enää ;D

Itse jäin myös ilman lahjaa.

Oltiin käyty miehen vanhemmilla ekan kerran äitienpäivänä. Ehkä n 4 krt oltiin nähty ennen joulua.

Ostimme miesystävän kanssa kaikille lahja, joihin kirjoitettiin meidän kummankin nimi.

Miehen vanhemmat, sisko perheineen 4 henkeä.

Eniten tietenkin olin pettynyt poikaystävästäni. Sanoi jälkikäteen ei kuvitellut se on minulle tärkeää.

Vaikka ostimme kaikille lahjat ja itse vinkkasi mitä haluaa.

Lapset kysyivät enkö minä saanut lahjoja, johon siskon mies totesi en ollut kiltti.

Niin ikävältä, kun tämä kuulostaakin, en enää viettänyt siellä jouluja.

Seuraava joulu oltiin minun vanhempieni luona ja seuraavana meitä oli 3 ja olimme joulun omassa kodissamme.

En myöskään ole ostanut heille yhtään lahjaa. Joskus asiasta puhuttiin. Sanoin hoida sinä oma sukusi

Ylemmän kommentin kirjoittanut jatkaa (siis minä joka en ole saanut ikinä mitään appi vanhemmilta)

Olemme olleet naimisissa 15 v eli minulla on ehtinyt olla kahdet tasavuosisynttärit (30 ja 40). Ei silti mitään. Jouluna ei mitään. Mulla on mm tästä syystä sama kuin edellisellä, en haluaisi viettää jouluja appivanhemmilla tai miehen veljellä. Asuvat n 200 km päässä meistä ja miehen veljelle ei voi jäädä yöksi. Vaikka siis joulua siellä vietettäisiin. Iso talo, mutta ei onnistu, heillä on oman perheen rauha niin tärkeää. Ruuat ja juomat sinne on kuitenkin ostettu monena jouluna. Sitten minä olen se jolle ei ole yhtään lahjaa. Joten nämä joulut on osaltani ohi.

Miehen veljen avovaimo kysyi kerran paljonko sain syntymäpäivälahjaksi appi vanhemmilta. Sanoin että en mitään. Hän oli saanut sen isoimman verottoman rahan sekä 30 että 40 v synttäreillään. Siis jotain 3999 eur tai sitä luokkaa.

Selvää on että en ole tässä suvussa mitenkään suosittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoaksi joululahjaksi hajuvesirasia, jonka sisältä paljastui hauska tiskiharja. Silloiselta miesystävältä. Oli pakannut rasiaan, etten arvaa mitä siellä on.  Merkki hajuveden oli antanut äidilleen. 

Aika mulkku veto :D

Aika mulkunkokoinen 'hajuvesirasia'?

Vierailija kirjoitti:

Jostakin syystä nyt tuli mieleen ylioppilaslahjaksi saamani XXL-kokoinen t-paita, jossa oli jokin kukkakuva muistaakseni. Taisi olla itse painettu ja värjätty. Ei olisi voinut olla omaan tyyliini vähemmän sopiva, enkä käyttänyt kertaakaan, en tainnut edes kokeilla päälle.

Perheessäni on ollut myös hiukan erikoinen tapa, jossa tytöille ruvetaan ostamaan jo esiteini- ja teini-iässä astioita, eikä mitä tahansa astioita, vaan kahvikuppeja. Muistan asiaa ihmetelleni jo 12-vuotiaana. Minullakin on nyt jossakin kellarikomerossa pahvilaatikossa ainakin kolmea erilaista Arabian kahvikuppisarjaa, kaikkia muutama kuppi lautasineen. Eivät ole käytössä, koska kenellä käy nykyään vieraita, joille tarjotaan kahvikupeista kahvia? 

Muistuikin mieleeni mummuni, joka osti aina hyötylahjoja. Niinpä sain 9-10-vuotiaana joululahjaksi juomalaseja ja kerrostarjottimen. Kun tuijotin niitä ihmeissäni, mummu totesi "vielä sinä joskus näitä arvostat". Olisi antanut ne sitten joskus ja sillä hetkellä jotain ikätasoon sopivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostakin syystä nyt tuli mieleen ylioppilaslahjaksi saamani XXL-kokoinen t-paita, jossa oli jokin kukkakuva muistaakseni. Taisi olla itse painettu ja värjätty. Ei olisi voinut olla omaan tyyliini vähemmän sopiva, enkä käyttänyt kertaakaan, en tainnut edes kokeilla päälle.

Perheessäni on ollut myös hiukan erikoinen tapa, jossa tytöille ruvetaan ostamaan jo esiteini- ja teini-iässä astioita, eikä mitä tahansa astioita, vaan kahvikuppeja. Muistan asiaa ihmetelleni jo 12-vuotiaana. Minullakin on nyt jossakin kellarikomerossa pahvilaatikossa ainakin kolmea erilaista Arabian kahvikuppisarjaa, kaikkia muutama kuppi lautasineen. Eivät ole käytössä, koska kenellä käy nykyään vieraita, joille tarjotaan kahvikupeista kahvia? 

Muistuikin mieleeni mummuni, joka osti aina hyötylahjoja. Niinpä sain 9-10-vuotiaana joululahjaksi juomalaseja ja kerrostarjottimen. Kun tuijotin niitä ihmeissäni, mummu totesi "vielä sinä joskus näitä arvostat". Olisi antanut ne sitten joskus ja sillä hetkellä jotain ikätasoon sopivaa. 

Itsekin olen saanut äidiltäni monia hyötylahjoja lapsesta alkaen. Astioita, pyyhkeitä ja vastaavaa, ja yleensä juuri noilla saatesanoilla, että sitten kun muutat omaan kotiin niin kyllä arvostat näitä.

Noh, onhan ne olleet hyödyllisiä, mutta vuosien ajan joka kerta kun join tietystä mukista, tuli vain mieleen se pettymys jonka lapsena koin, kun synttärilahjaksi tuli muki ja murokulho. Niitä ei edes saanut ottaa käyttöön, vaan äiti nimenomaan painotti, että nämä laitetaan säästöön ja sitten vanhempana arvostan kun otan käyttöön. Jäi vähälle käytölle muki ja kulho juuri siksi, että niistä tuli aina vain se pettymys mieleen.

Veljenihän ei tietenkään ikinä saanut mitään vastaavia "kyllä sitten vanhempana arvostat tätäkin kakkulapiota"-tyylisiä lahjoja, vaan aina jotain siihen hetkeen ja ikään sopivaa, oli se sitten kirjoja, leluja tai vaikka vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokan joulujuhlissa jokainen toi säkkiin pikku joululahjan ja sai ottaa sellaisen. Valitsin innoissani ison paketin ja avasin sen kotona. Paperista paljastui rullallinen kontaktimuovia. Pahoitin mieleni perusteellisesti ja itkin koko illan. Kuka hitto tuo lasten joulujuhlaan moisen typeryyden?!

Parempi sekin kuin tyhjä hammastikkukotelo, jossa antajan mukaan piti olla rahaa, mutta se oli kuulemma tippunut. Tämäkin siis pikkujouluissa.