Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
G: Mikä on surkein saamasi lahja?
Minä sain synttärilahjaksi mieheltäni suklaapatukan. Sellaista merkkiäkin, jota en syö.
Kommentit (925)
Sain teininä isän tädiltä lahjaksi sellaiset vanhat mummo alushousut (ja rumat) kokoa XXL vaikka olin itse S kokoa. Nauratti tuo lahja, mutta tähän asti ollu surkein lahja. Ellei toista tätiä lasketa kuka joka joulu laittaa mulle pähkinäsuklaata vaikka olen pähkinälle pahasti allerginen ja täti tietää sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avoppi esitteli Yves Rocherilta lahjaksi saamaansa viiden markan arvoista meikkipussia. Sain sen sitten lahjaksi.
Meillä täti tilaa Yves Rocherilta jatkuvasti ja antaa sitten lahjoiksi kaiken sieltä tulleen krääsän, näytekappaleet ja itselleen tarpeettomat tuotteet. En ole koskaan tykännyt yhtään kyseisen merkin pahanhajuisista tatinoista joten menevät suoraan roskiin.
Aikoinaan pyysin exältä yksinkertaista käsikäyttöistä sipulileikkuria/-hakkuria kun pilkkominen itkettää aina. No, sain viimeisintä huutoa olevan sauvasekoittimen kaikkine hienoine härpäkkeineen. Arvatkaa huviksenne montako kertaa olen kaivellut härvelin esille sen yhden kulloinkin tarvitsemani sipulin pilkkomista varten. Huomattavasti helpompaa on puhdistaa vain yksi veitsi ja leikkuulauta.
Vierailija kirjoitti:
/Perheessäni on ollut myös hiukan erikoinen tapa, jossa tytöille ruvetaan ostamaan jo esiteini- ja teini-iässä astioita, eikä mitä tahansa astioita, vaan kahvikuppeja. Muistan asiaa ihmetelleni jo 12-vuotiaana. Minullakin on nyt jossakin kellarikomerossa pahvilaatikossa ainakin kolmea erilaista Arabian kahvikuppisarjaa, kaikkia muutama kuppi lautasineen. Eivät ole käytössä, koska kenellä käy nykyään vieraita, joille tarjotaan kahvikupeista kahvia? /
Tätä en ymmärrä. Itse juon aina kupeista ja todellakin tarjoan vieraille kahvia kupeista. On todella rahvasta tarjota vieraille mukeista. Ja joku Muumu-muki, yäk!!!
On todella "rahvasta" käyttää sanaa rahvas väärin. Rahvaanomaista olisi oikeampi muoto.
Vierailija kirjoitti:
Joku saattaa tunnistaa, mutta menköön. Mummoni osti lapsena minulle mitä kummallisempia lahjoja. Voiton kuitenkin vei joululahja, jonka sain jossain 12 ikäisenä. Olin lyhyt, pieni ja ja hoikka tyttö. Paketista paljastui myrkynvihreät sukkahousut puuvillaribbineuloksesta. Koko oli jotain yli 40 aikuisten asteikolla. Lapsena tietysti availin paketteja innoissani, mutta tämän kohdalla tuli itku. En enää muista, mihin sukkikset joutuivat, mutta (yllättäen) en käyttänyt niitä koskaan. Olikohan mummo joskus ostanut ne itselleen, ja sitten kun olivat jääneet käyttämättä, ajatteli niiden sopivan minulle jostain syystä?
Totta kai tunnistamme sinut! Olethan Riina-Susanne Juppolainen Helsingistä! Tulit aikoinasi erittäin tunnetuksi, juuri noista maailman ensimmäisistä myrkynvihreistä puuvillaribbi-sukkahousuista.
Tästä tapauksestahan uutisoitiin Seurassa, Avussa, iltapäivälehdissä ja telkussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 paria sukkia viime jouluna puolisolta. Itse olin ostanut hänelle lahjoja sadoilla euroilla..
Vierailija kirjoitti:
Mä sain läpi lapsuuden ja nuoruuden isovanhemmilta hopealusikoita ja yhden ainoan kerran jonkun saman sarjan hopeisen kakkulapion. Niihin lusikoihin oli kaiverrettu minun nimikirjaimet ja joskus (ainakin rippijuhlissa) myös ripille pääsyn päivämäärä. Lusikkalahjoja ihailtiin suvun aikuisten toimesta kovasti, itse olin joka ikinen kerta ihan yhtä pettynyt ja harmissani. Mitä 12-vuotias tekee hopealusikoilla. Nyt nelikymppisenä ihmettelen ihan samaa, että mitä oikein tekisin noilla hopealusikoilla. Mulla on liioittelematta 4 tusinaa kahta eri hopealusikkasarjaa ja joitain ottimia myös ja kaikki kaapissa käyttämättömänä. Ensinnäkin hopealusikat eivät kestä pesukoneessa, tummuvat nopeasti. Toisekseen ne ovat liian pieniä ja käytössä epämukavia pitää kädessä. Vähänkään kovempaa, kuten jäätelöä, syödessä taipuvat ja menevät mutkalle.
Lisäksi huvittaa, että vanhempani ovat kovasti antamassa mulle pienempään asuntoon muuton myötä omaa hopealusikkasarjaansa, eli sitten mulla olisi liioittelematta yli 100 hyödyntöntä pientä hopealusikkaa. En taida ottaa vanhempien hopealusikkalahjoitusta vastaan.
Myy romuhopeana eteenpäin. Netistä löytyy paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raivostuttaa nuo tyypit jotka antavat" minulle " esim.vuohen tms.
Haluan itse valita hyväntekeväisyyskohteen.
Eihän sitä vuohta tms. sinulle anneta vaan sinun nimissäsi, siis kuin olisit itse ostanut jollekin jonkin todella tarpeeseen tulevan asian.
Esimerkkinä vaikkapa nyt tuo vuohi, köyhän lehmä. Se elää vaatimattomissakin oloissa ja lypsää maitoa vaikkapa sen köyhän perheen lapsille.
Erittäin kummallista, jos joku ei tykkää, että jotkut ihmiset saisivat hieman ravinnon lisää. Ethän sinä itse ole maksanut penniäkään, sen sijaan lahjan saaja muistaa sinua (ansiottomasti) kiitollisuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raivostuttaa nuo tyypit jotka antavat" minulle " esim.vuohen tms.
Haluan itse valita hyväntekeväisyyskohteen.Eihän sitä vuohta tms. sinulle anneta vaan sinun nimissäsi, siis kuin olisit itse ostanut jollekin jonkin todella tarpeeseen tulevan asian.
Esimerkkinä vaikkapa nyt tuo vuohi, köyhän lehmä. Se elää vaatimattomissakin oloissa ja lypsää maitoa vaikkapa sen köyhän perheen lapsille.
Erittäin kummallista, jos joku ei tykkää, että jotkut ihmiset saisivat hieman ravinnon lisää. Ethän sinä itse ole maksanut penniäkään, sen sijaan lahjan saaja muistaa sinua (ansiottomasti) kiitollisuudella.
Ohis ja pahasti. Onko joku joskus nähnyt tai lukenut juttua noista vuohista yms? Miten tuo toimii, jos joku maksaa tuon summan, niin saako se köyhä perhe oikeasti vuohen / koulupuvun / mitä lie?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että surkein lahja tuli minulta itseltäni ollessani p.a
Annoin tuparilahjana paketillisen vessapaperia. Ei ollut sillä hetkellä varaa parempaa antaa, ehkä oli käyttöä
Milloin vain ottaisin ihan oikeasti lahjaksi vessapaperia, taatusti tulee käytettyä.
En usko että he, lahjan saaneet, ovat heittäneet paketin roskiin tai lahjoittaneet kirpparille tai vänisseet että hyi miten ruman väristä ja väärän kokoista vessapaperia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain kummitädiltä lapsena sarjan kahvilusikoita. Yhden kerrallaan. :D
No mulla on ikää 45 ja mun kouluaikoina tää oli ihan perus. Itse tosin en saanut mutta moni kaverini sai. Se on ihan oikea kummilusikkaperinne että annetaan lusikka kerrallaan kokonainen sarja.
Makuja on monia mutta mun mielestä ei ollenkaan surkeaa.
Onko tämä kummilusikkaperinne jo jotenkin mennyttä kun joku sitä ihmettelee?
Itsekin olen antanut 80-luvulla kummilahjana juuri niitä hopealusikoita. Yleensä ne annettiin niin, että lapsen kastetilaisuudessa annettiin yksi, seuraava hänen täyttäessään yksi vuotta jne. kunnes puolitusinaa oli täynnä. Ja lusikan selkäpuolelle kaiverrutettiin kummilapsen nimikirjaimet.
Ja anteeksi, Ellu, jos et tykännyt etkä vieläkään nyt aikuisena pidä niistä lusikoista. Luvallani: Saat myydä ne tai askarrella niistä jotain...vaikka...vaikka, ääh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raivostuttaa nuo tyypit jotka antavat" minulle " esim.vuohen tms.
Haluan itse valita hyväntekeväisyyskohteen.Eihän sitä vuohta tms. sinulle anneta vaan sinun nimissäsi, siis kuin olisit itse ostanut jollekin jonkin todella tarpeeseen tulevan asian.
Esimerkkinä vaikkapa nyt tuo vuohi, köyhän lehmä. Se elää vaatimattomissakin oloissa ja lypsää maitoa vaikkapa sen köyhän perheen lapsille.
Erittäin kummallista, jos joku ei tykkää, että jotkut ihmiset saisivat hieman ravinnon lisää. Ethän sinä itse ole maksanut penniäkään, sen sijaan lahjan saaja muistaa sinua (ansiottomasti) kiitollisuudella.
Tiedän, että tykkäät suklaasta, mutta sen sijaan vein sun suklaan naapuriin.
Jos haluat antaa tuntemattomille vuohia, anna. Älä sotke minua siihen.
Kun annat minun nimissä lahjan, silloin sinä annat minun lahjan eteenpäin, kysymättä minulta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä hyväntekeväisyyslahjoista, täytin 40 v. Meillä on vajaa 20 naisen ryhmä, ennen koronaa nähtiin kerran kk.
Terkkuja tutuille, jotka tunnistaa tästä.
En halunnut juhlia synttäreitä, tämä porukka halusi. Taloudellinen tilanne oli huono ja tähän ei olisi ollut varaa.
Useampi ihminen porukasta pyysi pitäisin juhlat, kerroin ei ole oikein varaa. Ryhmän ”pomo” laittoi viestiä, me keräämme hyvän lahjan, älä huolehdi rahasta. Sanoin suoraan ottaisin mielelläni lahjakortin Tokmannille, s ryhmään, ei erityisliikkeeseen. Vastattiin hyviä ideoita.
Juhlat tulivat. Tarjosin kuohuviiniä, pieniä suolapaloja, voileipäkakkua 2 eri raaka-aineista, 2 eri kakkua ja viiniä. Viiniä kului yli 10 pulloa.
Se arvokas lahja. Olisinko saanut kaivon ja todella kalliin kukkakimpun. Lahja annettiin heti aluksi ja mulle lähes tuli itku. Olo oli tosi pa*ka koko juhlan ajan ja kun viini loppui, olin helpottunut. Vieraat lähtivät. Annoin kimpun mukaan yhdelle viimeisistä lähtijöistä. Hän oli ihaillut kimppua ja minä en välitä leikkokukista.
Tässä porukassa on muutama minun ystävä ja läheisin oli kieltänyt ostaa vst lahjaa. Pomo oli laittanut viestiä hän on ajatellut tätä ja heti tämä yksi sanoi ei missään nimessä. Oli vielä soittanut ja kielsi ostamasta. Kukista sanoi älä osta kukkia, mielummin yrttejä, kuin ruusuja.
Tämän jälkeen on ollut muita tasalukujuhlia. Kun joku sanoi hyväntekeväisyyslahja, sanoin minulla olisi täällä kaivo, anna tämä.
Ystäväni epäilee lahjan hommaajalla oli tämä kaivo itsellä ja sai sen näin myytyä täyteen hintaan eteenpäin.
Nämä juhlat veivät budjettini tiukille ja seuraava kuukausi oltiin paljon puurolinjalla. En ikinä olisi pitänyt juhlia, ellei minua olisi painostettu.
Älä pidä juhlia, ellei ole varaa. Enkä enää pidä.
Sukulaisilta, varsinkin lapsilta saadut usein itse tehdyt lahjat ovat olleet ihania. Ja ystäviltä ajatuksella valitut ja harkitut lahjat.
Huonoin lahja oli kyllä isolta julkishallinnon työnantajalta. Sisältöä en enää tarkalleen muista, enkä haluakaan muistaa, mutta aivan "haista paska"-tyyliä oli: "joulupussi", jossa vuodenvaihteessa vanhaksi meneviä keksejä, pari täytekynää laitoksen logolla, muistilehtiö laitoksen logolla, laitoksen logolla olevista irtokarkeista kerätty pussi... Kas kun eivät vielä omenaa laittaneet mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain läpi lapsuuden ja nuoruuden isovanhemmilta hopealusikoita ja yhden ainoan kerran jonkun saman sarjan hopeisen kakkulapion. Niihin lusikoihin oli kaiverrettu minun nimikirjaimet ja joskus (ainakin rippijuhlissa) myös ripille pääsyn päivämäärä. Lusikkalahjoja ihailtiin suvun aikuisten toimesta kovasti, itse olin joka ikinen kerta ihan yhtä pettynyt ja harmissani. Mitä 12-vuotias tekee hopealusikoilla. Nyt nelikymppisenä ihmettelen ihan samaa, että mitä oikein tekisin noilla hopealusikoilla. Mulla on liioittelematta 4 tusinaa kahta eri hopealusikkasarjaa ja joitain ottimia myös ja kaikki kaapissa käyttämättömänä. Ensinnäkin hopealusikat eivät kestä pesukoneessa, tummuvat nopeasti. Toisekseen ne ovat liian pieniä ja käytössä epämukavia pitää kädessä. Vähänkään kovempaa, kuten jäätelöä, syödessä taipuvat ja menevät mutkalle.
Lisäksi huvittaa, että vanhempani ovat kovasti antamassa mulle pienempään asuntoon muuton myötä omaa hopealusikkasarjaansa, eli sitten mulla olisi liioittelematta yli 100 hyödyntöntä pientä hopealusikkaa. En taida ottaa vanhempien hopealusikkalahjoitusta vastaan.
Myy lusikat pois ja osta saaduilla rahoilla itsellesi jotain kivaa.
Ainut vika tässä ideassa on se, että noista lusikoista maksetaan melko vähän. Itse myin kummilusikat juuri tästä syystä. Ei niistä montaa kymppiä saanut. Melkein kadutti että menin myymään, mutta samat ajatukset kuin edellisen kirjoittajalla: epäkäytännöllisiä ja käyttökelvottomia. Varmasti kauniita, mutta ei minun kotiin sopivia.
Kihlajaislahjaksi Kärkkäisen sikapäivien tarjouskynttelikkö, messinkiä 3-haarainen 5€!
Itse en kehtaisi lahjaksi antaa. En koskaan tykännyt, nyt jo viety metallinkeräykseen..
Vauvan ollessa 4kk ja minun ollessani aivan järkyttävässä univelassa, antoi mieheni syntymäpäivälahjaksi otsalampun, jotta en kompastuisi öisin lattialla oleviin tavaroihin, kun heijaisin vauvaa sylissäni ympäri asuntoa.
Joku toinen olisi saattanut antaa lahjaksi vaikkapa siivouksen,
korvatulpat ja yösyöttövuoron.
Vierailija kirjoitti:
Isän puolisolta pussi vaahtokarkkeja syntymäpäivälahjaksi sinä vuonna, kun äitini oli kuollut pari kuukautta ennen syntymäpäivääni. Olin heillä silloin viikonloppuvisiitillä, ja vaikka olinkin n 20 v tämä tuntui pahalta. Eipä heiltä muuten tullut edes korttia, normaalisti ehkä tekstiviesti tai puhelu.
Feel ya. Oma äitipuoleni ei osoittanut koskaan edes suruvalitteluita kasvotusten, kun äitini kuoli.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen saanut ainoastaan hyviä lahjoja, esim. kirjoja tai muuta käytännön tavaraa, uutta tai kirpparilta.Tavaroita joita voi oikeasti käyttää.
Ja olisin todella mielissäni, jos joku lahjoittaisi nimissäni lypsy-vuohen köyhälle kehitysmaan perheelle.
Mutta! Mieheni saa kyllä sukulais-tädiltään aika herttaisia lahjoja: Pikkuruisia tuikkulyhtyjä, kynttilöitä, kynttilänjalkoja...sekä oikeasti ihan ihana anoppini oli varustanut tulevan mieheni (kun mies muutti kotoaan) kahvikupeilla- ja tasseilla, mehukannulla ja siihen kuuluvine mehulaseineen ja vaaleanpunaisilla sänkyvaatteilla.
Mieheni on enemmän tuollainen harrikka-ukon köriläs, joka pitää kirjoista ja vanhasta heavy-rockista ja pukeutuu lähinnä mustiin vaatteisiin.
Toisaalta hellyttävää ajatella miten rakas mieheni on (ehkä) nukkunut yksin ensimmäisiä öitä uudessa kämpässään vaaleanpunaisissa, pikkukukallisissa lakanoissaan, ehkäpä pistänyt tuikkusen palamaan tuikkulasiin, nautittuaan kahvia tassin reunalta ryystäen.