G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Vierailija kirjoitti:

Sain lahjaksi isäpuoleltani ja äidiltäni skootterin(mutta minulla ei ollut mopokorttia) sekä isäpuolen räkänaurut että missäs olisi neidin isä kun pitäisi mopokortti maksaa.

Isäni kanssa en ollut tekemisissä(isäpuoleni painosti katkaisemaan välit kun olin juuri kouluikäinen, perusteena että on niin kauhea ihminen ja kyllä hän huolehtii minusta kuin omasta lapsestaan).

Olihan se sitten hieno koko kesä ihailla skootteria jolla ei saanut ikinä laillisesti ajaa :(

Ei hyvänen aika sentään.

Puolikas karhunkielipaketista! Systeri sai sen toisen puolikkaan. Kyllä kiitollisuus valui suupielistä kuin kuola!

Vierailija kirjoitti:

Sain kummitädiltä lapsena sarjan kahvilusikoita. Yhden kerrallaan. :D

Mä oon saanut aikoinaan tädiltä myös hopeiset lusikat (12 kpl) yhden per vuosi ja tykkään ja arvostan nyt aikuisena kovasti noita.

Vierailija kirjoitti:

Femman rihkamakoruja exältä. Samainen ex antoi joskus lahjaksi myös pesusienen, siis sellaisen mitä saa marketeista jollain alle eurolla. Niin ja sipsipussinkin tämä samainen henkilö antoi yhtenä syntymäpäivänä.

Olen myynyt työkseni naisten alusvaatteita ja ikävä tosiasia on, että miehet eivät hahmota naisensa kokoa. Kun kokoa kysyn, niin jokainen lähes sanoo, että sellainen sun kokoinen. Olen n. S ja lahjoja vaihtamaan tulleet naiset ovat olleet kaikkea mahdollista XXS - XXL ja vielä yli tai alikin. Liivikokoni on 70C suunnilleen ja vaihtajat ovat olleet mitä tahansa kokoa. Joten ei ne hahmota.

Hain perheenjäsenen lentokentältä (ajoa nelisen tuntia suuntaansa). Hän oli ollut pitempään ulkomailla ja näin sitten autoin omalta osaltani. Muille perheenjäsenille, sukulaisille ja tuttaville oli kunnon tuliaiset, mutta mulle riipi sitten jostain meikkilaukun pohjalta pikkuriikkiset rihkamakorvikset, joista oli maalikin osin irronnut. Olisi jättänyt antamatta, tuli tosi aliarvostettu olo.

Ei sen puoleen, kohteli mua aina näin. Kaikin tavoin olin se, jolla ei ollut niin väliä. Ei olla enää yhteyksissä ja ainakin rahallisesti olen voiton puoella. Ei ole nimittäin vippaamassa milloin milläkin tekosyyllä.

Vierailija kirjoitti:

Emma K. kirjoitti:

Sain syntymäpäivälahjaksi dildon.

Ohut, lyhyt ja vieläpä sileäpintainen. Ei mitään tuntumaa. Aivan turha vehje.

Perätuuppariksi kelpaa ohuempikin.

Olet ihan omaan perääsi kokeillut. No kuule, kiitti vinkistä, pitää joskus yllättää mies ja tuupata sille tuo anukseen.

Vierailija kirjoitti:

Jostakin syystä nyt tuli mieleen ylioppilaslahjaksi saamani XXL-kokoinen t-paita, jossa oli jokin kukkakuva muistaakseni. Taisi olla itse painettu ja värjätty. Ei olisi voinut olla omaan tyyliini vähemmän sopiva, enkä käyttänyt kertaakaan, en tainnut edes kokeilla päälle.

Perheessäni on ollut myös hiukan erikoinen tapa, jossa tytöille ruvetaan ostamaan jo esiteini- ja teini-iässä astioita, eikä mitä tahansa astioita, vaan kahvikuppeja. Muistan asiaa ihmetelleni jo 12-vuotiaana. Minullakin on nyt jossakin kellarikomerossa pahvilaatikossa ainakin kolmea erilaista Arabian kahvikuppisarjaa, kaikkia muutama kuppi lautasineen. Eivät ole käytössä, koska kenellä käy nykyään vieraita, joille tarjotaan kahvikupeista kahvia? 

Olen aina ihmetellyt näitä. Täälläkin joskus kysellään, että mitä astiasarjaa kannattaisi alkaa kerätä nuorelle. Eiköhän se nuori sitten itse halua valita kun muuttaa omaan kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen saanut pienestä pitäen isältä aina pelkästään rahaa lahjaksi saatesanoilla "kun en mä tiedä mistä sä tykkäät niin osta ite". En valita, mutta vähän surulliseksi se tekee. Isää ei tosiaankaan ole ikinä kiinnostanut tutustua muhun edes sen vertaa, että tietäisi mitä harrastan vaikka asuin saman katon alla täysi-ikäiseksi. Olisin ikionnellinen jos joskus saisin häneltä rahan sijaan vaikka karkkipussin tai mitä tahansa, mikä edes yrittäisi olla vähän henkilökohtaisempi lahja. Ihan sama tulisiko sieltä paketista kivi tai kertakäyttölusikka, jos se olisi hänen vilpitön arvauksensa siitä mistä voisin pitää. Joskus olen vähän kateellinen kun kuulen vanhemman antavan lahjaksi vaikka lapsensa lempibändin CD:n tai muuta, mikä osoittaa että se vanhempi on jollakin tavalla kiinnostunut siitä kuka se muksu on.

Ehkä sun isäsi sai omilta vanhemmiltaan aina epäsopivia lahjoja, ja muistaa ne pettymykset lapsuudesta elävästi. Tosin jos olet nainen, tuossa voi olla myös sitä että isä ei tunne ymmärtävänsä tyttöjä, mikä on tietysti ikävää jos voisi vaan tutustua lähemmin.

Meinaat siis että viis lapsen tunteista, isää pitää ymmärtää kun se on mies.

Ärsyttävä asenne, jolla teet naisille hallaa ja mahdollistat miesten typerän piittaamattomuuden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paketti haudutetavaa teetä, jonka päiväys oli mennyt vanhaksi kaksi vuotta sitten.

No, ne ei kyllä vanhene.

Ehkäpä ei, mutta tiesitkö että päiväysvanha (punalappuinen) ruoka raikastuu pakastimessa...?

Nyt ei avautunut. Viittaatko johonkin toiseen ketjuun, jota en ole nähnyt? Jos, niin vihellä alkua, haluan lukea sen.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa että surkein lahja tuli minulta itseltäni ollessani p.a

Annoin tuparilahjana paketillisen vessapaperia. Ei ollut sillä hetkellä varaa parempaa antaa, ehkä oli käyttöä

Japanissa ei vietetä tupareita, mutta kun mennään kylään uuteen kotiin ensimmäistä kertaa, tuodaan jotain käyttötavaraa - yleensä vessapaperia :D Me myös ostamme toinen toisillemme japanilaisen ystäväni kanssa olessamme toistemme luona kylässä just vessapaperia. Ei siis mikään jumalaton lahjamoka! Eikä jää varmasti pyörimään nurkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Näitä suht. uusia "aikuisten" värityskirjoja. Olen siis piirtäjä/taiteilja itsekin ja piirrän sekä väritän kyllä ihan omat työni alusta loppuun. Ex-mies antoi.

Minä taiteilijana sain pastelliliidut. En ole ikinä käyttänyt enkä tiedä, miksi ne minulle annettiin. Harmitti, meni hyvät liidut hukkaan.

Lapsena sain AINA lahjaksi värikyniä ja piirustuspaperia. AINA. Kun se Salla piirtää. Olisi välillä ollut kiva saada jotain muutakin, vaikka sitten karkkipussi, suklaata tai söpöt sukat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä oli pihi. Niinpä lahjat olivat aina jotain käytännöllistä, kuten hammasharja ja hammastahnaa, jippii.

Mun exän perheessä oli hauska tapa antaa toisilleen joululahjoiksi juurikin tuollaisia käytännöllisiä lahjoja. Niitä sitten availtiin ilolla. Mäkin taisin joskus antaa ex anopilleni jotain hankaussieniä ja hän oli innoissaan saamastaan lahjasta.

Mielestäni tuo oli mahtava tapa. Kaikki pääsivät helpolla lahjojen ostamisten kanssa eikä kukaan ollut pettynyt paketteihinsa.

Noin se toimiikin, kun kaikki tietävät systeemin. Mutta mietipä, että opiskelija säästää ja antaa miehelleen lahjaksi hopeisen solmioneulan ja kalvosinnapit ja saa itse viiden markan tipitörpön ja wunderbaumin.

Siinä ikäänkuin kiteytyy vaimoa kohtaan tunnettu niukka arvostus.

Huopapohjalliset kokoa 43. Ne voi kuulemma leikata sopiviksi omaan jalkaani, kokoa 37. Jäi kyllä leikkaamatta.

Proteiinipatukoita ja joku nutrilett-juoma -30% alennustarroilla äitienpäivälahjaksi aviomieheltä (nyk. Ex)

Siinä oli muutaman millin hajuvesinäyte, lyhyt lyijykynä, joku minipeli jossa oli pieniä ehkä sentin kokoisia pelimerkkejä.. Mitähän muuta yhtä turhaa siinä oli... Poikaystävän isältä ja akaltaan. Tosi pihejä.

Niinsanotut hyväntekeväisyyslahjat. Esim. Kana tai vuohi jollekin afrikkalaiselle sinun nimissäsi. Täyttä typeryyttä.

Hah, tuossa olisi hyvän sketsin

ainekset, jotenkin tragikoomista...

Vierailija kirjoitti:

Tämä lahja ei niinkään ole surkea vaan hämmentävä mutta vastaus on kirja "Pojat - käsikirja kiinnostuneille" syntymäpäivälahjaksi kun olin teini. Minä olin lahjasta aika ihmeissäni, sillä olin itsekin poika. Kirjan antanut täti taisi huomata ihmetykseni koska hän sanoi kuuluvalla äänellä, että "No, sinähän olet kiinnostunut pojista koska olet homo". Totuus oli, että en ollut tai ole sitä vieläkään. Muistan hyvin tilanteen kuinka hämmentynyt olin ja kuinka siinä vieressä olleiden perheenjäsenten ja vieraiden keskuuteen levisi jotenkin kiusaantunut olo kun he kuulivat tädin kommentin ja näkivät lahjan. Tilanteen kruunasi vielä erään lapsivieraan ihmettelevä kysymys, että mikä on homo mihin täti kommentoi kuuluvalla äänellä, että homo on poika joka tykkää pojista.

Täti tiedettiin ennestäänkin vähän erikoiseksi. En tiedä, että mitä kaikkea vanhemmat tädin kanssa puhuivat ja miten tämä tilanne asiaan vaikutti mutta emme enää olleet läheskään niin paljon tekemisissä hänen kanssaan kuin ennen sitä. Sitä en tiedä, mistä täti oli saanut käsityksrn, että olen homo.

Liian pienet sukat.

Halpisvyö joka kaiken lisäksi oli liian lyhyt. Nyt jo naurattaa, silloin ei.

Suklaarasian, jonka parasta ennen -päiväys oli mennyt vuosi sitten.