Jos haluaa olla oikea taiteilija pitääkö elää kurja ja lohduton elämä mökissä ja maine tulee vasta kuolon jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan ei saa olla minkäänlaista menestyksekästä uraa ennen kuin aloittaa taiteilu-uran. Kamalinta olisi, jos olisi ollut vaikka ennen taiteiluaan jossain hyväpalkkaisessa hommassa. Se olisi taidepiireissä suorastaan katastrofaalinen ei-ei.

Parempi olisi, jos olisi ollut täysin vammainen, tai totaalinen autisti ennen uraa taiteilijana. 

On todella vaikea olla uskottava, jos on luonut menestyksekkään uran jollain toisella alalla. Kehollisuus ja taide on ok yhdistelmä, esim. urheilu-ura ennen taideuraa. Siinä on rääkännyt itsensä äärirajoille. Mutta hiukan hämärä yhdistelmä on vaikkapa kauppatieteilijä ja sen jälkeen taidetta. Se ei ole uskottavaa.

Ei enää nykyisin. Nykyisin kannatta ryyppäämisen sijaan sijoittaa voitot osakkeisiin jotta vanhana voi asua Nizzassa ja maalata provencelaisia latoja tai jotain.

Kurjuuden maksimointi on vanhanaikaista ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea aito taide syntyy tuskan ja epätoivon kautta.

Suomessa mutta ei Ruotsissa,

Suomalaiset kantavat sodan traumoja ja ovat masentuneita ja köyhiä. Täällä pitää olla trauma, jotta tekee taidetta. Ruotsalaisilla on rikkaampi kulttuuri, enemmän vaurautta ja pitkä historia. Onko ihme, että Suomessa ihmisen pitää olla hullu, jotta alkaa tekemään taidetta? Se on pienen ihmisen pakopaikka. Mielenterveyspolit ovat täynnä ja hoitoa ei saa.

Luoja varjelkoot meitä ruotsin ”rikkaammalta” kulttuurilta.

Eiköhän tuo ole melkoinen legenda tuo, mitä ap esittää? Hyvin keskiluokkaista porukkaa ovat minun tuntemani taiteilijat, edustamaansa suuntaukseen katsomatta.

Tarkemmin ajateltuna se kyllä ehkä vähän näkyykin heidän tuotoksissaan sitten myös.

Mutta en jaksa uskoa, että kärsimys ja nälkä sinänsä parantavat taiteen laatua kenenkään kohdalla. Ei se niin mene, vaikka aihetta on melkoisesti romantisoitu...

Vierailija kirjoitti:

Ei enää nykyisin. Nykyisin kannatta ryyppäämisen sijaan sijoittaa voitot osakkeisiin jotta vanhana voi asua Nizzassa ja maalata provencelaisia latoja tai jotain.

Kurjuuden maksimointi on vanhanaikaista ajattelua.

Minä teen taidetta päivisin ja sijoitan samalla. Menen finanssivirrassa. Jos olo tuntuu raskaalta, myyn. Iloisena taas ostan. Joskus kyllä myyn, vaikka olen iloinen. Olen iloinen pienistä voitoista. Elän hyvin yksinkertaista elämää.

Lahjakkuus ja sen määrätietoinen kehittäminen ovat tärkeämmällä sijalla kuin jokin nälkäkurkena elämässä riekkuminen. Nälkä ei takaa ainakaan mitään, se on varmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea aito taide syntyy tuskan ja epätoivon kautta.

Suomessa mutta ei Ruotsissa,

Suomalaiset kantavat sodan traumoja ja ovat masentuneita ja köyhiä. Täällä pitää olla trauma, jotta tekee taidetta. Ruotsalaisilla on rikkaampi kulttuuri, enemmän vaurautta ja pitkä historia. Onko ihme, että Suomessa ihmisen pitää olla hullu, jotta alkaa tekemään taidetta? Se on pienen ihmisen pakopaikka. Mielenterveyspolit ovat täynnä ja hoitoa ei saa.

Luoja varjelkoot meitä ruotsin ”rikkaammalta” kulttuurilta.

Ei meidän suomalaisten ole hyvä elää täällä pussin perällä keskenämme. Maailma on globaali, kulttuurikin on. Enää ei ole ”suomalaista” taidetta, vaan se on sekoitus vaikutteista eri kulttuureista . Se on jo täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea aito taide syntyy tuskan ja epätoivon kautta.

Suomessa mutta ei Ruotsissa,

Suomalaiset kantavat sodan traumoja ja ovat masentuneita ja köyhiä. Täällä pitää olla trauma, jotta tekee taidetta. Ruotsalaisilla on rikkaampi kulttuuri, enemmän vaurautta ja pitkä historia. Onko ihme, että Suomessa ihmisen pitää olla hullu, jotta alkaa tekemään taidetta? Se on pienen ihmisen pakopaikka. Mielenterveyspolit ovat täynnä ja hoitoa ei saa.

Ruotsalaiset tekevätkin asioita ilon kautta. Suomalaiset tarvitsevat viinaa ja vitsaa. Sairasta mutta totta. Pitkät perinteet tällä.

Ruotsalainen kirjallisuus täynnä itseinhoa ja itsehäpeää. Kun sen kerran huomaa, se läpivalaisee koko ruotsalaisen kirjallisuuden kentän 1960-luvulta eteenpäin.

Todella rikkaitakin taiteilijoita on, eikä mielestäni se näy mitenkään heikentävästi heidän luovassa työssään. Taitaa olla pikemminkin päinvastoin. Kun on reippaasti rahaa, on yksi huoli vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkuus ja sen määrätietoinen kehittäminen ovat tärkeämmällä sijalla kuin jokin nälkäkurkena elämässä riekkuminen. Nälkä ei takaa ainakaan mitään, se on varmaa.

Samaa mieltä. Luovuus tulee säännöllisestä tekemisestä. Vaan monet adhd-tyypit eivät pysty tähän. Vaikka muuten olisivatkin luovia.

Tuo stereotypia on vanhentunut jo aikoja sitten. Suurin osa taiteilijoista tekevät taidetta ihan työskeen ja elävät melko tavanomaista elämää: on talo, perhe, säännölliset työajat yms. Köyhyyttä esiintyy vieläkin, mutta nykyään taiteilijoilla on monia alustoja, joilla myydä taidettaan näyttelyiden ja muiden tapahtumien ulkopuolella.

Usein kyllä maailman kuuluksi taiteilijaksi tarvitsee pakkomielteisyyden johonkin aiheeseen, kuten avaruuteen, ilmastonmuutokseen tai naisen kehoon. Tai jotain mystisyyttä mikä nostaa taiteen arvoa, kuten taiteilijan identiteetin salaaminen tai yöllä ilmestyvä tilataide moottoritien varrelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea aito taide syntyy tuskan ja epätoivon kautta.

Suomessa mutta ei Ruotsissa,

Suomalaiset kantavat sodan traumoja ja ovat masentuneita ja köyhiä. Täällä pitää olla trauma, jotta tekee taidetta. Ruotsalaisilla on rikkaampi kulttuuri, enemmän vaurautta ja pitkä historia. Onko ihme, että Suomessa ihmisen pitää olla hullu, jotta alkaa tekemään taidetta? Se on pienen ihmisen pakopaikka. Mielenterveyspolit ovat täynnä ja hoitoa ei saa.

Luoja varjelkoot meitä ruotsin ”rikkaammalta” kulttuurilta.

Ei meidän suomalaisten ole hyvä elää täällä pussin perällä keskenämme. Maailma on globaali, kulttuurikin on. Enää ei ole ”suomalaista” taidetta, vaan se on sekoitus vaikutteista eri kulttuureista . Se on jo täällä.

Miten joukkor... äh, unohda koko juttu.

Voit punkkaa myös kalliossa suihkuttomassa yksiössä päivät tupakoiden ja yöt taiteillen ja ryypäten.

Vaikka itse tykkään että siellä mökissa esim Reidar onnistui kyllä paremmin kuin moni muu.

Olen taiteilija ja parasta taidetta tulee silloin kun on erittäin masentunut ja halua kuolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkuus ja sen määrätietoinen kehittäminen ovat tärkeämmällä sijalla kuin jokin nälkäkurkena elämässä riekkuminen. Nälkä ei takaa ainakaan mitään, se on varmaa.

Samaa mieltä. Luovuus tulee säännöllisestä tekemisestä. Vaan monet adhd-tyypit eivät pysty tähän. Vaikka muuten olisivatkin luovia.

Tämä. Miten saada se fokus kun kymmenen pihviä on paistumassa samaan aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea aito taide syntyy tuskan ja epätoivon kautta.

Suomessa mutta ei Ruotsissa,

Suomalaiset kantavat sodan traumoja ja ovat masentuneita ja köyhiä. Täällä pitää olla trauma, jotta tekee taidetta. Ruotsalaisilla on rikkaampi kulttuuri, enemmän vaurautta ja pitkä historia. Onko ihme, että Suomessa ihmisen pitää olla hullu, jotta alkaa tekemään taidetta? Se on pienen ihmisen pakopaikka. Mielenterveyspolit ovat täynnä ja hoitoa ei saa.

Luoja varjelkoot meitä ruotsin ”rikkaammalta” kulttuurilta.

Ei meidän suomalaisten ole hyvä elää täällä pussin perällä keskenämme. Maailma on globaali, kulttuurikin on. Enää ei ole ”suomalaista” taidetta, vaan se on sekoitus vaikutteista eri kulttuureista . Se on jo täällä.

Miten joukkor... äh, unohda koko juttu.

Joukkorahoitus on ok. Internet on mullistanut ajatusten siirron. Kulttuuritkin sulautuvat yhteen. Tai siis ottavat vaikutteita eri puolilta maailmaa kiihtyvällä vauhdilla.

"Suurin osa taiteilijoista tekevät taidetta ihan työskeen ja elävät melko tavanomaista elämää: on talo, perhe, säännölliset työajat yms."

Suomessa tämä on pääsääntö, mutta valitettavasti hyvin monessa muussa maassa tilanne ei ole ollenkaan näin auvoinen. Ollaan tyytyväisiä siitä, ettei taiteilun ja köyhyyden välissä ole täällä enää yhtäläisyysmerkkiä, ainakaan useimpien kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkuus ja sen määrätietoinen kehittäminen ovat tärkeämmällä sijalla kuin jokin nälkäkurkena elämässä riekkuminen. Nälkä ei takaa ainakaan mitään, se on varmaa.

Samaa mieltä. Luovuus tulee säännöllisestä tekemisestä. Vaan monet adhd-tyypit eivät pysty tähän. Vaikka muuten olisivatkin luovia.

Tämä. Miten saada se fokus kun kymmenen pihviä on paistumassa samaan aikaan?

Maalaa vaikka viitta taulua samaan aikaan. Minä teen niin. En edes yritä keskittyä yhteen tauluun. Keskimäärin tulee hyviä juttuja.

Monet vasemmistolaiset taiteilijat, jotka nauttivat säännöllisiä apurahoja, ovat nykyään pikemminkin poroporvareita. Joskin taitavat kerkeästi porvareita "vanhasta muistista" sättiä, eipä silti. Ei koira niin vain karvoistaan pääse!

Vierailija kirjoitti:

Voit punkkaa myös kalliossa suihkuttomassa yksiössä päivät tupakoiden ja yöt taiteillen ja ryypäten.

Vaikka itse tykkään että siellä mökissa esim Reidar onnistui kyllä paremmin kuin moni muu.

Taiteilijan haastattelu OFFICIAL

Missä asutte?

Suihkuttomassa yksiössä kalliossa.

Mitä teette päivisin?

Tupakoin.

Entä mitä teette yöt?

Taiteilen ja ryyppään.