Lue keskustelun säännöt.
"Mielenterveyden ongelmista tullut yleisin syy työkyvyttömyyteen"
04.05.2021 |
Siinä pohdittavaa jokaiselle, mikä tässä yhteiskunnassa mättää.
"Mielenterveyden sairaudet ovat nousseet ensimmäistä kertaa yleisimmäksi syyksi, miksi ihmiset joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, kertoo Eläketurvakeskus.
Aiemmin työkyvyttömyyseläkkeistä suurin osa on ollut seurausta tuki- ja liikuntaelinsairauksista.
Mielenterveyssyistä myönnettyjen eläkkeiden määrä lähti selvään nousuun vuonna 2016. Erityisesti nuorten ja lähellä eläkeikää olevien naisten masennusdiagnoosit ovat yleistyneet."
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyssyyt ovat niitä joilla pääsee eläkkeelle.
Jos sairastat vaikeaa reumaa, et pysty liikkumaan etkä kivuiltasi nukkumaan, olet täysin työkykyinen.
Mutta jos nukkumisongelmien sanotaan johtuvan mielenterveyden ongelmista, siitä pääsee eläkkeelle.Siksi Suomessa on paljon pitkäaikassairaita työkyvyttömiä, joilla on "mielenterveysongelma".
Asiaa toki helpottaa se, että lääkärit mielellään määrittelevät esimerkiksi sen reman aiheuttaman oireilun masennukseksi. Se kun on helpompi hoitaa kuin reuma. Pillepurkki vaan kouraan ja kehotus lähteä lenkille. Problem solved.
Ei tarvitse verikokeita, ei röntgenkuvia, ei seurantaa tai muuta hankalaa.
Yleislääkäreiltä pitäisi ottaa pois mahdollisuus diagnosoida mielen sairauksia ja heillä olisi korkeintaan oikeus uusia psykiatrin määräämiä reseptejä tietyin rajoituksin. Mutta eihän tämäkään tietenkään ole mahdollista, koska psykiatreja on muutenkin liian vähän verrattuna pahoinvoivien paisuneeseen määrään.
Olen itsekin huomannut että minun työpaikan omalääkäri ei ymmärrä mentaalipuolen asioista yhtään mitään. Esimerkiksi kun kerroin hänelle lääkkeeni aiheuttaneen pelkästään sivuoireita, mutta ei se ole helpottanut masennusta ollenkaan, niin hän vain sanoi että mun pitäisi syödä sitä lääkettä SILTI! Ja vähätteli oireitani sanoen, että ehkä en vaan huomaa sen auttaneen. No olin syönyt sitä 8kk, kyllä siinä ajassa olisi jo pitänyt auttaa jos on auttaakseen. En odottanutkaan lääkkeen parantavan minut, mutta auttavan edes vähän. Ennemminkin se pahensi masennusta kun sain pelkkiä sivuoireita, eli uusia ongelmia vanhojen päälle.
En ole koskaan joutunut psykiatrin kanssa tuollaiseen tilanteeseen, he vain vaihtavat lääkkeen toiseen. Etsitään se sopiva lääkekombo. Psykiatri myös uskoo ne sivuoireet koska ne kyllä lukee siellä sivuoireluettelossakin. Ja ei, en ollut luulotautinen sillä en itse ollut edes lukenut niistä sivuoireista ennen kuin niitä alkoi tulla. Silloin vasta tajusin niiden johtuvan lääkkeestä, kun itsekin vähättelin niitä oireita alussa ja laitoin ne stressin piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus on oikea sairaus, eikä tarkoitukseni ole sitä vähätellä.
Kuitenkin nykymentaliteetti monella ikäiselläni tuntuu olevan, että yhteiskunta on vastuussa kaikesta ja itsellä on vain oikeuksia. Oikeus loputtomiin lääkkeisiin, terapiaan ja kotona oloon. Ei oteta mitään vastuuta tai suostuta tekemään niitä asioita mitä lääkärikin suosittelee apuna masennukseen (kuten liikunta). Uskon että osalla tosiaan kyse on ihan vaan tästä.
Masennus ei ole sairaus. Se on mielentila. Masennus on nykyään sekä valtti- että vapaudut vankilasta - kortti, jonka voi vetää hihasta kun elämässä on jotain pientä ongelmatilannetta. Sillä verukkeella voit jäädä kotiin makaamaan ja hankkia jopa työkyvyttömyyseläkkeen itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä yhtään yllätä, varsinkin tietäen millainen hoitomalli nykyään mt-ongelmissa on. Lääkekeskeinen, diagnoosikeskeinen. Usein tarjolla ensimmäiseksi on nappeja joita pidetään turvallisempana kuin ne on. Jotkut päätyy niiden takia kroonikoksi kun jäävät niihin koukkuun ja vieroitusoireetkin voi olla ikäviä ja ties vaikka kääntyvät pitemmällä tähtäimellä haitallisiksi. Se mikä olisi voinut olla lyhytkestoinen karikko elämässä päätyy krooniseksi tilanteeksi napeilla. Varmaan harvalle noista asioista edes sanotaan. Pitkäaikaiskäyttöä ei ole tutkittu juurikaan vaan lääkkeet on alunperin tutkittu lyhyen käytön perusteella. Ei voi edes sanoa onko niistä oikeasti samanlaista tehoa pitemmällä tähtäimellä ja voiko niissä haitat nousta isommiksi pitkällä tähtäimellä. Hankala enää jossain vaiheessa sanoa mikä osa on ihmisen omaa pahaa oloa, mikä seurausta napeista. Resurssipuutteisessa järjestelmässä lääkekontrollitkin voi olla vähän niin ja näin ja lyhytkestoisesta ongelmasta elämässä voi seurata vuosien turhankin pitkä nappien syönti.
Terapiaa saa vain kun on ensin lyöty joku diagnoosi. Se sanoo ihmiselle että sinulla on sairaus ja tarvit hoitoa ja ikäänkuin vie jotenkin itsepystyvyyden tunnetta päästä ongelmista itse eteenpäin. Todellisuudessa ihmiset on vahvempia kuin voisi luulla, monella kielteiselläkin pahallakin tunteella voi olla jonkinlainen syy ja tarkoitus ja montaa voisi oikeasti auttaa se että saisi jonkun aikaa levähtää, olisi joku jonka kanssa keskustella, ehkä mahdollisesti jotain yhteisöllistä toimintaa. Ihmisiä voitaisiin jotenkin auttaa löytämään selviytymiskeinoja vaikeisiin tilanteisiin. Olisi olemassa vaikka jotain elämäntapaohjausta lisäksi. Paljon voi tehdä jo pelkillä elämäntapakeinoilla, esim. unettomuudenkin suhteen.
Ei siis niin että annetaan diagnoosi, viitataan siihen että ongelmat on jostain aivokemiallisista häiriöistä johtuvia ja aletaan vetämään nappeja ja ehkä joskus sitten mennään terapiaan (jossa ei oikeasti välttämättä mikään edisty napeissa). Ainoa mitä hoidossa oppii, on vetämään nappeja ja lääkitsemään ikäviä tunteita. Olen aina syvästi ihmeissäni siitä millainen usko nappien parantavaan voimaan mt-systeemissä on. Ikäänkuin kun löytyy oikeat napit niin sitten on tarvittava hoito tehty. Mites sitten tulevaisuus?
Olisi myös pohdittavana se että mistäs ne ongelmat johtuukaan? Genetiikasta, biologiasta,aivokemioista? Se tuntuu olevan nykypainotus. Vai olisiko ihan siitä että ihminen reagoi elämässään sattuneisiin asioihin ja yhteiskunnassakin voi olla jotain sellaista joka sairastuttaa. Ihmiset ei koe elämäänsä merkitykselliseksi ja siitä puuttuu jotain sisältöä.
Psyykenlääkkeistä tulee äkkiä vaarallisia.
Aiheuttavat voimakasta riippuvuutta.
Ei puhettakaan, että lääkkeet olisi väliaikaisesti, vaan jatkuvaan käyttöön.
Psyykenlääkkeet lyhentävät elinikää 10-15 vuodella. Muuttavat persoonaa.
Sisaruksistani tämän huomaan ja haluan taistella heidän lääkityksen vähentämiseksi.
Lääkeyhtiöt ovat roistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskoja velliperseitä jotka ovat koukussa someen ja eivät kestä vastoinkäymisiä.
Esim. Sunlaiset empatiakyvyttömät ja vähättelevät ämmät ja äijät on yksi syy. Teidänkaltaisia on työpaikat täynnä. Työpaikkakiusaaminen on todellinen ongelma Suomessa, ei ihme, että moni masentuu.
No se on voi voi.
Itke sinä itsesi uneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennusta käytetään eläkkeelle pääsemiseksi, koska sillä pääsee hyvin eläkkeelle.
Usein "masentunut" jättää jopa lääkkeensä syömättä siinä pelossa, että nykyajan kehittyneet lääkkeet parantavat hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä yhtään yllätä, varsinkin tietäen millainen hoitomalli nykyään mt-ongelmissa on. Lääkekeskeinen, diagnoosikeskeinen. Usein tarjolla ensimmäiseksi on nappeja joita pidetään turvallisempana kuin ne on. Jotkut päätyy niiden takia kroonikoksi kun jäävät niihin koukkuun ja vieroitusoireetkin voi olla ikäviä ja ties vaikka kääntyvät pitemmällä tähtäimellä haitallisiksi. Se mikä olisi voinut olla lyhytkestoinen karikko elämässä päätyy krooniseksi tilanteeksi napeilla. Varmaan harvalle noista asioista edes sanotaan. Pitkäaikaiskäyttöä ei ole tutkittu juurikaan vaan lääkkeet on alunperin tutkittu lyhyen käytön perusteella. Ei voi edes sanoa onko niistä oikeasti samanlaista tehoa pitemmällä tähtäimellä ja voiko niissä haitat nousta isommiksi pitkällä tähtäimellä. Hankala enää jossain vaiheessa sanoa mikä osa on ihmisen omaa pahaa oloa, mikä seurausta napeista. Resurssipuutteisessa järjestelmässä lääkekontrollitkin voi olla vähän niin ja näin ja lyhytkestoisesta ongelmasta elämässä voi seurata vuosien turhankin pitkä nappien syönti.
Terapiaa saa vain kun on ensin lyöty joku diagnoosi. Se sanoo ihmiselle että sinulla on sairaus ja tarvit hoitoa ja ikäänkuin vie jotenkin itsepystyvyyden tunnetta päästä ongelmista itse eteenpäin. Todellisuudessa ihmiset on vahvempia kuin voisi luulla, monella kielteiselläkin pahallakin tunteella voi olla jonkinlainen syy ja tarkoitus ja montaa voisi oikeasti auttaa se että saisi jonkun aikaa levähtää, olisi joku jonka kanssa keskustella, ehkä mahdollisesti jotain yhteisöllistä toimintaa. Ihmisiä voitaisiin jotenkin auttaa löytämään selviytymiskeinoja vaikeisiin tilanteisiin. Olisi olemassa vaikka jotain elämäntapaohjausta lisäksi. Paljon voi tehdä jo pelkillä elämäntapakeinoilla, esim. unettomuudenkin suhteen.
Ei siis niin että annetaan diagnoosi, viitataan siihen että ongelmat on jostain aivokemiallisista häiriöistä johtuvia ja aletaan vetämään nappeja ja ehkä joskus sitten mennään terapiaan (jossa ei oikeasti välttämättä mikään edisty napeissa). Ainoa mitä hoidossa oppii, on vetämään nappeja ja lääkitsemään ikäviä tunteita. Olen aina syvästi ihmeissäni siitä millainen usko nappien parantavaan voimaan mt-systeemissä on. Ikäänkuin kun löytyy oikeat napit niin sitten on tarvittava hoito tehty. Mites sitten tulevaisuus?
Olisi myös pohdittavana se että mistäs ne ongelmat johtuukaan? Genetiikasta, biologiasta,aivokemioista? Se tuntuu olevan nykypainotus. Vai olisiko ihan siitä että ihminen reagoi elämässään sattuneisiin asioihin ja yhteiskunnassakin voi olla jotain sellaista joka sairastuttaa. Ihmiset ei koe elämäänsä merkitykselliseksi ja siitä puuttuu jotain sisältöä.
Psyykenlääkkeistä tulee äkkiä vaarallisia.
Aiheuttavat voimakasta riippuvuutta.
Ei puhettakaan, että lääkkeet olisi väliaikaisesti, vaan jatkuvaan käyttöön.Psyykenlääkkeet lyhentävät elinikää 10-15 vuodella. Muuttavat persoonaa.
Sisaruksistani tämän huomaan ja haluan taistella heidän lääkityksen vähentämiseksi.Lääkeyhtiöt ovat roistoja.
Lääkeyhtiöt ne vain parantavat koronaakin tälläkin hetkellä, samoin kuin mielen sairauksia.
En ole lukenut yhdestäkään tuoteselosteesta mitään 10 elinvuoden menetystä, joten luotan viralliseen tietoon ennemmin kuin sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on oikea sairaus, eikä tarkoitukseni ole sitä vähätellä.
Kuitenkin nykymentaliteetti monella ikäiselläni tuntuu olevan, että yhteiskunta on vastuussa kaikesta ja itsellä on vain oikeuksia. Oikeus loputtomiin lääkkeisiin, terapiaan ja kotona oloon. Ei oteta mitään vastuuta tai suostuta tekemään niitä asioita mitä lääkärikin suosittelee apuna masennukseen (kuten liikunta). Uskon että osalla tosiaan kyse on ihan vaan tästä.Masennus ei ole sairaus. Se on mielentila. Masennus on nykyään sekä valtti- että vapaudut vankilasta - kortti, jonka voi vetää hihasta kun elämässä on jotain pientä ongelmatilannetta. Sillä verukkeella voit jäädä kotiin makaamaan ja hankkia jopa työkyvyttömyyseläkkeen itsellesi.
Miten sä sitten selität itsellesi sen, että masennusta on ollut aina? Ennen mitään sossutukiakin. Myös eläimillä on masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Psyykenlääkkeet lyhentävät elinikää 10-15 vuodella. Muuttavat persoonaa.
Sisaruksistani tämän huomaan ja haluan taistella heidän lääkityksen vähentämiseksi.Lääkeyhtiöt ovat roistoja.
Voi ne lisääkin elämän pituutta. Sukulainen päätyi masennuksen vuoksi itsemurhaan. Hänellä oli aina pyrkimys päästä lääkkeistä eroon, kun oli parempia kausia. Sitten aloitti uudelleen, kun alkoi masentaa. En tiedä, oliko tämmöinen soutaminen ja huopaaminen sekään hyvä. Viimeisinkin masennus liittyi tämmöiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on oikea sairaus, eikä tarkoitukseni ole sitä vähätellä.
Kuitenkin nykymentaliteetti monella ikäiselläni tuntuu olevan, että yhteiskunta on vastuussa kaikesta ja itsellä on vain oikeuksia. Oikeus loputtomiin lääkkeisiin, terapiaan ja kotona oloon. Ei oteta mitään vastuuta tai suostuta tekemään niitä asioita mitä lääkärikin suosittelee apuna masennukseen (kuten liikunta). Uskon että osalla tosiaan kyse on ihan vaan tästä.Masennus ei ole sairaus. Se on mielentila. Masennus on nykyään sekä valtti- että vapaudut vankilasta - kortti, jonka voi vetää hihasta kun elämässä on jotain pientä ongelmatilannetta. Sillä verukkeella voit jäädä kotiin makaamaan ja hankkia jopa työkyvyttömyyseläkkeen itsellesi.
Uskomatonta soopaa. Olen tehnyt yli 20 vuotta töitä mielenterveyden ongelmista kärsivien kanssa. Paino sanalla kärsivien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on oikea sairaus, eikä tarkoitukseni ole sitä vähätellä.
Kuitenkin nykymentaliteetti monella ikäiselläni tuntuu olevan, että yhteiskunta on vastuussa kaikesta ja itsellä on vain oikeuksia. Oikeus loputtomiin lääkkeisiin, terapiaan ja kotona oloon. Ei oteta mitään vastuuta tai suostuta tekemään niitä asioita mitä lääkärikin suosittelee apuna masennukseen (kuten liikunta). Uskon että osalla tosiaan kyse on ihan vaan tästä.Masennus ei ole sairaus. Se on mielentila. Masennus on nykyään sekä valtti- että vapaudut vankilasta - kortti, jonka voi vetää hihasta kun elämässä on jotain pientä ongelmatilannetta. Sillä verukkeella voit jäädä kotiin makaamaan ja hankkia jopa työkyvyttömyyseläkkeen itsellesi.
Miten sä sitten selität itsellesi sen, että masennusta on ollut aina? Ennen mitään sossutukiakin. Myös eläimillä on masennusta.
Ja lisään vielä, että masennusta on tutkittu jopa akvaariokaloilla. Mikä tahansa alkeellinenkin eläinlaji voi masentua. Masennus käytännössä tarkoittaa sitä että ei jaksa huolehtia itsestään. Ja siihen vaikuttaa hyvin monenlaiset syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele yhtään ,kun suoritus yhteiskunta alkaa jo päiväkodista joka sekin on väännetty varhaiskasvatus yksiköksi jossa pitää viimeistään eskarissa jo osata lukea.
Sen jälkeen täytyy koulun alettua jo tietää mitä kohti opiskelee ja peruskoulun loputtua pitää opiskella jotain hienoa ja tehdä kaikki illat,viikonloput ja lomat töitä muuten ei cv näytä hyvältä ja sitten kun viimeinkin pääset sinne hehkutettuun töihin niin huomaatkin luovasi paskaa pikku palkalla josta verottajan lisäksi tellit ja vellit vie suuren osan ja ahne vuokranantaja loput. Ei ole ihme jos mieli murtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on oikea sairaus, eikä tarkoitukseni ole sitä vähätellä.
Kuitenkin nykymentaliteetti monella ikäiselläni tuntuu olevan, että yhteiskunta on vastuussa kaikesta ja itsellä on vain oikeuksia. Oikeus loputtomiin lääkkeisiin, terapiaan ja kotona oloon. Ei oteta mitään vastuuta tai suostuta tekemään niitä asioita mitä lääkärikin suosittelee apuna masennukseen (kuten liikunta). Uskon että osalla tosiaan kyse on ihan vaan tästä.Masennus ei ole sairaus. Se on mielentila. Masennus on nykyään sekä valtti- että vapaudut vankilasta - kortti, jonka voi vetää hihasta kun elämässä on jotain pientä ongelmatilannetta. Sillä verukkeella voit jäädä kotiin makaamaan ja hankkia jopa työkyvyttömyyseläkkeen itsellesi.
Uskomatonta soopaa. Olen tehnyt yli 20 vuotta töitä mielenterveyden ongelmista kärsivien kanssa. Paino sanalla kärsivien.
Kärsiväthän ihmiset surustakin. Onko suru sairaus? Ei ole. Suru on mielentila siinä missä masennuskin. Masennus ei ole sairaus vaan mielentila, johon on helppo heittäytyä kun elämä koetaan vaikeaksi velvollisuuksineen tai se ei muuten mene niin kuin sen toivoisi menevän. Masennuksesta on tehty keinotekoisesti sairaus. Nykyään on helppo vain todeta "olen sairastunut masennus-sairauteen, enkä siksi pysty hoitamaan normaaliin elämään kuuluvia arkisia asioitani." Kun masennukseen on vajonnut syvälle, se on vakava tila, mutta sairaus se ei vieläkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mt-eläke ei ole siinä mielessä kadehtimisen asia, että muutamassa vuodessa sen myötä syrjäytyy yhteiskunnasta, koulutus vanhenee ja joutuu loppuelämäkseen alempaan yhteiskuntaluokkaan. On todella huolestuttava kehityssuunta, että nuoret aikuiset ajautuvat eläkkeille. Se kertoo kyllä jotain myös työelämästä ja yhteiskunnasta, että ihmisten täytyy oireilla, jotta pääsevät pois oravanpyörästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on oikea sairaus, eikä tarkoitukseni ole sitä vähätellä.
Kuitenkin nykymentaliteetti monella ikäiselläni tuntuu olevan, että yhteiskunta on vastuussa kaikesta ja itsellä on vain oikeuksia. Oikeus loputtomiin lääkkeisiin, terapiaan ja kotona oloon. Ei oteta mitään vastuuta tai suostuta tekemään niitä asioita mitä lääkärikin suosittelee apuna masennukseen (kuten liikunta). Uskon että osalla tosiaan kyse on ihan vaan tästä.Masennus ei ole sairaus. Se on mielentila. Masennus on nykyään sekä valtti- että vapaudut vankilasta - kortti, jonka voi vetää hihasta kun elämässä on jotain pientä ongelmatilannetta. Sillä verukkeella voit jäädä kotiin makaamaan ja hankkia jopa työkyvyttömyyseläkkeen itsellesi.
Miten sä sitten selität itsellesi sen, että masennusta on ollut aina? Ennen mitään sossutukiakin. Myös eläimillä on masennusta.
Ja lisään vielä, että masennusta on tutkittu jopa akvaariokaloilla. Mikä tahansa alkeellinenkin eläinlaji voi masentua. Masennus käytännössä tarkoittaa sitä että ei jaksa huolehtia itsestään. Ja siihen vaikuttaa hyvin monenlaiset syyt.
Totta kai eläimetkin masentuvat kun niiltä riistetään mahdollisuus toteuttaa itseään lajityypillisesti luonnollisessa elinympäristössään. Tämä koskee niin kaloja akvaariossa kuin apinoita häkissä. Ihmisenkin kohdalla tämä pätee, mutta ihminen pelaa masennusmielentilansa kanssa peliä, ja siinä huijataan sekä itseä että muita. Lääkäritkin on saatu uskomaan tähän "sairauteen".
Vierailija kirjoitti:
Mt-eläke ei ole siinä mielessä kadehtimisen asia, että muutamassa vuodessa sen myötä syrjäytyy yhteiskunnasta, koulutus vanhenee ja joutuu loppuelämäkseen alempaan yhteiskuntaluokkaan. On todella huolestuttava kehityssuunta, että nuoret aikuiset ajautuvat eläkkeille. Se kertoo kyllä jotain myös työelämästä ja yhteiskunnasta, että ihmisten täytyy oireilla, jotta pääsevät pois oravanpyörästä.
Esimerkiksi kolmen tonni mt-eläkettä kadehtii suurin osa suomalaisista.
Masennus ei ole yksi tauti vaan ryhmä tauteja. Äärimmillään se on aivosairaus, joka paranee sähköshokeilla ja psykoosilääkkeillä ja on edellinen on vähän erilainen sairaus kuin vaikkapa keskiluokkaisten naisten paratiisimasennus, työelämän aiheuttama burn-out -väsymysoireyhtymä tai sosiaalisesti ongelmaisen ihmisen reaktio, jotta voi välttyä elämän kehitystehtävien ja aikuisuuden vastuun kohtaamiselta.
Ei pitäisi pohtia, miten masennus voi olla nykyään niin yleistä, vaan miksi yhteiskunta on sellainen, että ihmisten on pakko masentua. Joku voi myös parantua kuin seinaan saatuaan pysyvän eläkepäätöksen. Se ehkä kuvaa sitä, että masennuksen tarve poistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt-eläke ei ole siinä mielessä kadehtimisen asia, että muutamassa vuodessa sen myötä syrjäytyy yhteiskunnasta, koulutus vanhenee ja joutuu loppuelämäkseen alempaan yhteiskuntaluokkaan. On todella huolestuttava kehityssuunta, että nuoret aikuiset ajautuvat eläkkeille. Se kertoo kyllä jotain myös työelämästä ja yhteiskunnasta, että ihmisten täytyy oireilla, jotta pääsevät pois oravanpyörästä.
Esimerkiksi kolmen tonni mt-eläkettä kadehtii suurin osa suomalaisista.
Kuinkahan monella noista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvistä nuorista on kolmen tonnin eläke?
Masennus on saanut lääkäreiltä tautiluokituksen. Se on ICD-10:ssä F32. Näin ollen se on sairaus.
Työ on kallista suomessa, koska meillä on ylisuuret kulut julkisella. Jos sama meno jatkuu, niin ihmiset uupuvat ja vienti ei vedä, eikä rahaa tule. Ihmiset kyöhtyvät eikä meillä ole varaa edes perusterveydenhuoltoon. Mutta onneksi pään voi panna pensaaseen ja ottaa lisää velkaa ja lahjoittaa rahaa ympäri maailmaa.