Lue keskustelun säännöt.
"Mielenterveyden ongelmista tullut yleisin syy työkyvyttömyyteen"
04.05.2021 |
Siinä pohdittavaa jokaiselle, mikä tässä yhteiskunnassa mättää.
"Mielenterveyden sairaudet ovat nousseet ensimmäistä kertaa yleisimmäksi syyksi, miksi ihmiset joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, kertoo Eläketurvakeskus.
Aiemmin työkyvyttömyyseläkkeistä suurin osa on ollut seurausta tuki- ja liikuntaelinsairauksista.
Mielenterveyssyistä myönnettyjen eläkkeiden määrä lähti selvään nousuun vuonna 2016. Erityisesti nuorten ja lähellä eläkeikää olevien naisten masennusdiagnoosit ovat yleistyneet."
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
No se johtuu ihan siitä että tuki- ja liikuntaelin sairauksista ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei mistään muusta. Tarvitset mt diagnoosin niin sillä pääset. Jotenkin turhauttavaa kuulla kun ihmiset listaa fyysisiä vaivojaan ja luulee että niillä saa eläkkeen. No ei tietenkään. Hanki masennus niin pääset. Mieluiten psykoottinen masennus.
Mä olen työtön mt-potilas ja mulle psykiatri sanoi, etten tule pääsemään eläkkelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyssyyt ovat niitä joilla pääsee eläkkeelle.
Jos sairastat vaikeaa reumaa, et pysty liikkumaan etkä kivuiltasi nukkumaan, olet täysin työkykyinen.
Mutta jos nukkumisongelmien sanotaan johtuvan mielenterveyden ongelmista, siitä pääsee eläkkeelle.Siksi Suomessa on paljon pitkäaikassairaita työkyvyttömiä, joilla on "mielenterveysongelma".
Asiaa toki helpottaa se, että lääkärit mielellään määrittelevät esimerkiksi sen reman aiheuttaman oireilun masennukseksi. Se kun on helpompi hoitaa kuin reuma. Pillepurkki vaan kouraan ja kehotus lähteä lenkille. Problem solved.
Ei tarvitse verikokeita, ei röntgenkuvia, ei seurantaa tai muuta hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on oikea sairaus, eikä tarkoitukseni ole sitä vähätellä.
Kuitenkin nykymentaliteetti monella ikäiselläni tuntuu olevan, että yhteiskunta on vastuussa kaikesta ja itsellä on vain oikeuksia. Oikeus loputtomiin lääkkeisiin, terapiaan ja kotona oloon. Ei oteta mitään vastuuta tai suostuta tekemään niitä asioita mitä lääkärikin suosittelee apuna masennukseen (kuten liikunta). Uskon että osalla tosiaan kyse on ihan vaan tästä.Tämä se on, mutta tällä palstalla majailee valtaosa juurikin näistä uhriutujista, joten täällä saat vain alapeukkua kommentillesi.
Sellaista se on. Onneksi suurin osa väestöstä on kanssasi samaa mieltä. He eivät vain vietä masentuneita päiviään jollakin trollipalstalla valittamassa.
Mielenkiinnosta haluaisin tietää, että millaisella menetelmällä olet päässyt tuohon tulokseen, että tällä palstalla majailee valtaosa uhriutujista? Kuinka suuri otos, menetelmät, laadullinen tutkimus vai joku tuohon johtopäätökseen, että suurin osa on samaa mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se johtuu ihan siitä että tuki- ja liikuntaelin sairauksista ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei mistään muusta. Tarvitset mt diagnoosin niin sillä pääset. Jotenkin turhauttavaa kuulla kun ihmiset listaa fyysisiä vaivojaan ja luulee että niillä saa eläkkeen. No ei tietenkään. Hanki masennus niin pääset. Mieluiten psykoottinen masennus.
Mä olen työtön mt-potilas ja mulle psykiatri sanoi, etten tule pääsemään eläkkelle.
Työttömiä ei mielellään päästetä eläkkeelle. Vakuutuslääkäreillä on sellainen hassu ajatus että vain työssä käyvä voi olla työkyvytön.
Ennaltaehkäisy!
Miksei siihen panosteta? Olis niiiiin paljon halvempaa. Mutta tämän yhteiskunnan malli näyttää olevan että kaikki tehot irti yksilöstä niin kauan kuin saa ja kun pää levii niin saikun kautta eläkkeelle ja uutta tehotykkiä tilalle. Halpaa? Ei. Järkevää? Ei. Inhimillistä? Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin töissäkäyvillä. Työtön ei pääse työkyvyttömyyeläkeelle ei fyysisten saati psyykkisten sairauksien vuoksi nykyään. Vaikkakin juuri näiden sairauksien vuoksi ei pärjäisi työelämässä, työnteosta ei kertakaikkiaan tulisi mitään. Mutta kun on porsaanreikä hylätä eläkehakemus, niin sehän hylätään.
Kyllä pääsee. Itsekin olen.
Ei kyllä yhtään yllätä, varsinkin tietäen millainen hoitomalli nykyään mt-ongelmissa on. Lääkekeskeinen, diagnoosikeskeinen. Usein tarjolla ensimmäiseksi on nappeja joita pidetään turvallisempana kuin ne on. Jotkut päätyy niiden takia kroonikoksi kun jäävät niihin koukkuun ja vieroitusoireetkin voi olla ikäviä ja ties vaikka kääntyvät pitemmällä tähtäimellä haitallisiksi. Se mikä olisi voinut olla lyhytkestoinen karikko elämässä päätyy krooniseksi tilanteeksi napeilla. Varmaan harvalle noista asioista edes sanotaan. Pitkäaikaiskäyttöä ei ole tutkittu juurikaan vaan lääkkeet on alunperin tutkittu lyhyen käytön perusteella. Ei voi edes sanoa onko niistä oikeasti samanlaista tehoa pitemmällä tähtäimellä ja voiko niissä haitat nousta isommiksi pitkällä tähtäimellä. Hankala enää jossain vaiheessa sanoa mikä osa on ihmisen omaa pahaa oloa, mikä seurausta napeista. Resurssipuutteisessa järjestelmässä lääkekontrollitkin voi olla vähän niin ja näin ja lyhytkestoisesta ongelmasta elämässä voi seurata vuosien turhankin pitkä nappien syönti.
Terapiaa saa vain kun on ensin lyöty joku diagnoosi. Se sanoo ihmiselle että sinulla on sairaus ja tarvit hoitoa ja ikäänkuin vie jotenkin itsepystyvyyden tunnetta päästä ongelmista itse eteenpäin. Todellisuudessa ihmiset on vahvempia kuin voisi luulla, monella kielteiselläkin pahallakin tunteella voi olla jonkinlainen syy ja tarkoitus ja montaa voisi oikeasti auttaa se että saisi jonkun aikaa levähtää, olisi joku jonka kanssa keskustella, ehkä mahdollisesti jotain yhteisöllistä toimintaa. Ihmisiä voitaisiin jotenkin auttaa löytämään selviytymiskeinoja vaikeisiin tilanteisiin. Olisi olemassa vaikka jotain elämäntapaohjausta lisäksi. Paljon voi tehdä jo pelkillä elämäntapakeinoilla, esim. unettomuudenkin suhteen.
Ei siis niin että annetaan diagnoosi, viitataan siihen että ongelmat on jostain aivokemiallisista häiriöistä johtuvia ja aletaan vetämään nappeja ja ehkä joskus sitten mennään terapiaan (jossa ei oikeasti välttämättä mikään edisty napeissa). Ainoa mitä hoidossa oppii, on vetämään nappeja ja lääkitsemään ikäviä tunteita. Olen aina syvästi ihmeissäni siitä millainen usko nappien parantavaan voimaan mt-systeemissä on. Ikäänkuin kun löytyy oikeat napit niin sitten on tarvittava hoito tehty. Mites sitten tulevaisuus?
Olisi myös pohdittavana se että mistäs ne ongelmat johtuukaan? Genetiikasta, biologiasta,aivokemioista? Se tuntuu olevan nykypainotus. Vai olisiko ihan siitä että ihminen reagoi elämässään sattuneisiin asioihin ja yhteiskunnassakin voi olla jotain sellaista joka sairastuttaa. Ihmiset ei koe elämäänsä merkitykselliseksi ja siitä puuttuu jotain sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se johtuu ihan siitä että tuki- ja liikuntaelin sairauksista ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei mistään muusta. Tarvitset mt diagnoosin niin sillä pääset. Jotenkin turhauttavaa kuulla kun ihmiset listaa fyysisiä vaivojaan ja luulee että niillä saa eläkkeen. No ei tietenkään. Hanki masennus niin pääset. Mieluiten psykoottinen masennus.
Mä olen työtön mt-potilas ja mulle psykiatri sanoi, etten tule pääsemään eläkkelle.
Kannattaisi hakea se 300 päivää sairaslomaa ja siitä hakea kuntoutustuelle. Ei kukaan työttömänä pääsekään kun pitää olla se 300 päivää koossa että pääsee edes kuntoutustuelle että voi päästä eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Toiset murtuu valtavan työtaakan alla ja toisille ei riitä töitä. Töiden jakaminen on ratkaisu. Näin saadaan työkuormaa kevyemmäksi eli inhimilliseksi ja työttömillekin töitä.
Tästä syystä tilanne oli vielä jokin aika sitten parempi, töitä oli useammille ja työtahti inhimillisempi. Sitten ilmaantuivat pukumiehet Excel taulukkoineen ja alkoivat takoa rahaa meidän rivikansalaisten mielenterveyden kustannuksella.
Ymmärrän heitä jotka haistattavat vtut tällaiselle systeemille ja elelevät vaatimatonta elämää mutta vapaampaa elämää niin kauan kuin se on mahdollista.
Itse tienaan tällä hetkellä 3000 - 4000 euroa kuussa mutta kyseenalaistan tilanteeni, nuppi alkaa leviämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorten miesten mielenterveysongelmien perusteella myönnetyt sairaseläkkeet ja pitkät sairaslomat ovat jo pitkään olleet kasvava ongelma. Toki näin on nuorilla naisillakin. Lisäksi vielä nuoret tulijat. Käytännössä vain murto-osa 18-25-vuotiaista kykenee tekemään minkäänlaista työtä.
No miten on tarkoitus pyörittää yhteiskuntaa jossa murto-osa”kykenee” tekemään työtä ja maksamaan siis veroja.
Mistä tulevat rahat heidän hoitoihinsa ja heidän eläkkeisiinsä?
Ei olisi hyvä tätäkään pistää "julkisesti",mutta olen ollut mt-eläkkeellä (onnekseni)vajaa 20 vuotta,ja kaikkein inhottavimpia ihmisiä mielestäni ovat he,joilla ns."terveen paperit",edes taparikolliset harvoin ovat mieleltään niin sadistisia,useimmat heistä eivät edes kuvittele olevansa jotenkin täydellisiä ihmisiä,verrattuna näihin tiettyihin hyvissä työpaikoissaan oleviin terveen paperit omaaviin kulissityyppeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valittamisen ja vaatimisen kulttuuri. Kaikesta valitetaan niin paljon että oikeat ongelmat hautautuvat alle. Vaaditaan muilta sitä mitä ei olla valmiita itse tekemään, eikä ymmärretä ihmisten erilaisuutta. Toisaalla sitten haalitaan liikaa töitä ja haluutaan olla korvaamaton. Ei myöskään osata hoitaa omaa mielenterveyttä, kun eihän nykyajan reppanat edes tiedä mistä pitävät. Valitusta milloin mistäkin, mitä pitäisi olla kun muillakin on ja kateus vie mielenterveyden. Keksitään itse valittamisen aiheita mitä ei edes ole, naisten euro on 80 senttiä on hyvä esimerkki, olen nainen, niin voin esittää tämän. Palkka on liian huono, mutta alaa ei vaihdeta. Sää on kamala aina ja kumppanikin on syyllinen kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä yhtään yllätä, varsinkin tietäen millainen hoitomalli nykyään mt-ongelmissa on. Lääkekeskeinen, diagnoosikeskeinen. Usein tarjolla ensimmäiseksi on nappeja joita pidetään turvallisempana kuin ne on. Jotkut päätyy niiden takia kroonikoksi kun jäävät niihin koukkuun ja vieroitusoireetkin voi olla ikäviä ja ties vaikka kääntyvät pitemmällä tähtäimellä haitallisiksi. Se mikä olisi voinut olla lyhytkestoinen karikko elämässä päätyy krooniseksi tilanteeksi napeilla. Varmaan harvalle noista asioista edes sanotaan. Pitkäaikaiskäyttöä ei ole tutkittu juurikaan vaan lääkkeet on alunperin tutkittu lyhyen käytön perusteella. Ei voi edes sanoa onko niistä oikeasti samanlaista tehoa pitemmällä tähtäimellä ja voiko niissä haitat nousta isommiksi pitkällä tähtäimellä. Hankala enää jossain vaiheessa sanoa mikä osa on ihmisen omaa pahaa oloa, mikä seurausta napeista. Resurssipuutteisessa järjestelmässä lääkekontrollitkin voi olla vähän niin ja näin ja lyhytkestoisesta ongelmasta elämässä voi seurata vuosien turhankin pitkä nappien syönti.
Terapiaa saa vain kun on ensin lyöty joku diagnoosi. Se sanoo ihmiselle että sinulla on sairaus ja tarvit hoitoa ja ikäänkuin vie jotenkin itsepystyvyyden tunnetta päästä ongelmista itse eteenpäin. Todellisuudessa ihmiset on vahvempia kuin voisi luulla, monella kielteiselläkin pahallakin tunteella voi olla jonkinlainen syy ja tarkoitus ja montaa voisi oikeasti auttaa se että saisi jonkun aikaa levähtää, olisi joku jonka kanssa keskustella, ehkä mahdollisesti jotain yhteisöllistä toimintaa. Ihmisiä voitaisiin jotenkin auttaa löytämään selviytymiskeinoja vaikeisiin tilanteisiin. Olisi olemassa vaikka jotain elämäntapaohjausta lisäksi. Paljon voi tehdä jo pelkillä elämäntapakeinoilla, esim. unettomuudenkin suhteen.
Ei siis niin että annetaan diagnoosi, viitataan siihen että ongelmat on jostain aivokemiallisista häiriöistä johtuvia ja aletaan vetämään nappeja ja ehkä joskus sitten mennään terapiaan (jossa ei oikeasti välttämättä mikään edisty napeissa). Ainoa mitä hoidossa oppii, on vetämään nappeja ja lääkitsemään ikäviä tunteita. Olen aina syvästi ihmeissäni siitä millainen usko nappien parantavaan voimaan mt-systeemissä on. Ikäänkuin kun löytyy oikeat napit niin sitten on tarvittava hoito tehty. Mites sitten tulevaisuus?
Olisi myös pohdittavana se että mistäs ne ongelmat johtuukaan? Genetiikasta, biologiasta,aivokemioista? Se tuntuu olevan nykypainotus. Vai olisiko ihan siitä että ihminen reagoi elämässään sattuneisiin asioihin ja yhteiskunnassakin voi olla jotain sellaista joka sairastuttaa. Ihmiset ei koe elämäänsä merkitykselliseksi ja siitä puuttuu jotain sisältöä.
Erittäin hyvin sanottu. Itsekin kaksi burnoutia sairastaneena AINA ensin kartoitetaan mitä lääkkeitä olen syönyt ja miksi en ja alkaisinko nyt syömään. Lääkkeillä ei kyllä yksikään masennuksen/uupumisen juurisyy parane, mutta juurikin vain lääkkeillä hoidetaan. Vahvat omeganapit ja esim juoksulenkit saavat myös serotoniinin tuotannon liikkeelle ja lisääntymään eli vaikutukset on jokseenkin samat kuin ainakin joissakin mielialalääkkeissä. No kumman otan mieluummin, liikunnan ja ravintolisän vai lääkkeet joista voi saada lopettamisen jälkeen vielä vuoden päästä vieroitusoireita ja joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei juurikaan ole tietoa ja lisäksi lääkkeitä syömällä minut on järjestelmän mukaan hoidettu kuntoon.... juupa Juu. Moni ongelma toden totta korjaantuisi kun ihminen sais hetken aikaa ja tilaa levätä kun sitä tarvitsee, kuten aiempi kirjoittaja sen hienosti kiteyttää. Mutta siihen ei ole yhteiskunnalla varaa. Pelottaa varmaan että joku sais vahingossa pari viikkoa liikaa lepopäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun työkyvyttömyyseläke on aina pois toisen optiosalkusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se johtuu ihan siitä että tuki- ja liikuntaelin sairauksista ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei mistään muusta. Tarvitset mt diagnoosin niin sillä pääset. Jotenkin turhauttavaa kuulla kun ihmiset listaa fyysisiä vaivojaan ja luulee että niillä saa eläkkeen. No ei tietenkään. Hanki masennus niin pääset. Mieluiten psykoottinen masennus.
Mä olen työtön mt-potilas ja mulle psykiatri sanoi, etten tule pääsemään eläkkelle.
Työttömiä ei mielellään päästetä eläkkeelle. Vakuutuslääkäreillä on sellainen hassu ajatus että vain työssä käyvä voi olla työkyvytön.
Rahahan se on kaiken takana. Työtön työkyvytön on halvempaa pitää työttömänä kuin päästää eläkkeelle, jonne tosiasissa kuuluisi.
Tilasto voi olla vielä synkempi, jos mukaan lasketaan kuntouttavan työtoiminnan ja työttömyyden/sairasloman väliä kulkevat. Siellä kun niitä mt-ongelmia on kanssa vähän reilumman puoleisesti, mutta eivät näy varsinaisesti työkyvyttöminä. Itsekin "työkyvytön työnhakija".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se johtuu ihan siitä että tuki- ja liikuntaelin sairauksista ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei mistään muusta. Tarvitset mt diagnoosin niin sillä pääset. Jotenkin turhauttavaa kuulla kun ihmiset listaa fyysisiä vaivojaan ja luulee että niillä saa eläkkeen. No ei tietenkään. Hanki masennus niin pääset. Mieluiten psykoottinen masennus.
Mä olen työtön mt-potilas ja mulle psykiatri sanoi, etten tule pääsemään eläkkelle.
Kannattaisi hakea se 300 päivää sairaslomaa ja siitä hakea kuntoutustuelle. Ei kukaan työttömänä pääsekään kun pitää olla se 300 päivää koossa että pääsee edes kuntoutustuelle että voi päästä eläkkeelle.
Psykiatri kieltäytyi kirjoittamasta saikkua. Toinen lääkäri kirjoitti, mutta kela tottakai hylkäsi. Siinähän se on, ettei työttömälle kela myönnä sairaspäivärahaa, koska sehän olisi eräänlainen tie kuntoutustuelle ja eläkkeelle.
Minä todella ihmetten sitä että homekoulut eivät voi mukamas sairastuttaa. Ihminen voi allerginen tomaatille ja sairastua siitä jos hän joutuu sitä päivittäin syömään. Ihminen ei (mukamas) voi olla allerginen _toksisille_ homeille ja sairastua siitä että joutuu päivittäin olemaan homerakennuksessa. Ironista!
Toinen epäkohta on tunnettu sikapiikki. Oli suuri painostus ottaa Pandemrix rokote ja mitä kävikään sen jälkeen? Aloin nukahtelemaan lukiossa vaikka yritin syödä, piirtää epämääräisiä ympyröitä ja vaikka mitä pysyäkseni hereillä. Erehdyin alkuun menemään julkiselle, mutta väsymys on kuulemma normaalia eikä minua ohjattu minkäänlaisiin jatkotutkimuksiin. Ei tutkita - ei diagnoosia. Kauniit tilastot ovat tärkeämpiä kuin yksilön elämä ja hyvinvointi.
Kolmas mieleen tullut epäkohta on kiusaaminen. Miksi ihmeessä kiusaamiseen ei puututa tehokkaammin? Sos. tilanteiden pelko ei ainoastaan aiheuta ihmisille työkyvyttömyyttä, vaan se tuhoaa ihmisten elämän helposti 10-20 vuodeksi tai loppuelämäksi. Oikea ratkaisu ei ole lyötyjen kurittaminen, vaan heidän kurittaminen jotka ajavat toiset mt-ongelmiin. Yksilöiden vastuuta peräänkuulutetaan kovasti, mutta tuntuu unohtuvan että myös kiusaajilla on (pitäisi olla) vastuita. Nykyisin tunnutaan puuttuvan lähinnä fyysiseen pahoinpitelyyn.
Tilanne tuskin helpottaa ennen kuin ollaan valmiita perehtymään juurisyihin ja puuttumaan/ennaltaehkäisemään näitä mahdollisimman tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on oikea sairaus, eikä tarkoitukseni ole sitä vähätellä.
Kuitenkin nykymentaliteetti monella ikäiselläni tuntuu olevan, että yhteiskunta on vastuussa kaikesta ja itsellä on vain oikeuksia. Oikeus loputtomiin lääkkeisiin, terapiaan ja kotona oloon. Ei oteta mitään vastuuta tai suostuta tekemään niitä asioita mitä lääkärikin suosittelee apuna masennukseen (kuten liikunta). Uskon että osalla tosiaan kyse on ihan vaan tästä.
Tämä on niin kulunut näkökulma jo. Voitaisiin yksilöiden syyllistämiskulttuurista siirtyä yhteisöllisempään ajatteluun ja miettiä, mikä meidän yhteiskunnassa on vikana. Yksilöiden ongelmat ovat aina seurausta yhteiskunnan muutoksista ja ajalle tyypillisistä ilmiöistä. Kukaan ei ole irrallinen näiden vaikutuksille.
Osa ihmisistä ei ole kovin vahvoja, eivätkä kykene siinä määrin elämään nyky-yhteiskunnan vaatimien toiveiden mukaisesti. He tarvitsevat toisenlaisen yhteikunnan pystyäkseen toimimaan ja elämään, mutta valitettavasti yhteiskunnan arvot, normit ja vaatimukset tulee niiltä ihmisiltä, jotka kykenevät täyttämään ne itsekin. Silloin osa tippuu ihan varmasti kelkasta.
En ole koskaan ajatellut, että ihmisen pitäisi pärjätä yksin. Se ei ole ihmiselle luonnollista. Meidän pitäisi pitää toisistamme huolta ja välittää, hyväksyä erilaisuus ja arvostaa erilaisia tapoja olla mukana yhteiskunnassa. Meidän pitäisi sisäistää se ajatus, että yhteiskunta on kaikkia ihmisiä varten, ei vain niitä, jotka kykenevät toimimaan normaalisti.
Uskon tosi paljon, että välittävä, yhteisöllinen, lämmin ja yksilön omaa persoonallisuutta korostava kulttuuri helpottaisi monen elämää. Että yhteiskunta ei olisi vaatimassa niitä velvollisuuksia ja puristamasta yksilöstä vain kaikkea hyötyä irti, vaan että ihmiset saisivat olla rauhassa ja tulla arvostetuiksi omanlaisinaan ja erilaisina yksilöinä.
Kaikki eivät voi olla vahvoja ja pärjätä. Silti evoluutio on pitänyt heidät mukana eli jotain sellaista heissä on, mitä kannattaa vaalia ja arvostaa.
Kyllä on toivoa. Oikeasti ei tarvitse olla mikään yli-innokas myyntitykki jossakin toimistotöissä. Minun ei ole tarvinnut esittää muuta kuin olen. Ihan tavallisia ihmisiä niissä työpaikoissa on. Töissä voi kyllä olla kiireistä ja valitettavasti voi olla työpaikkakiusaamistakin, johon ei kunnolla puututa. Itse vaihdoin työpaikkaa ja uudessa paikassa nuo asiat ovat kunnossa.