Miksi normaalina pidetty pukeutuminen on tavalliselle ihmiselle tosi ahtaasti rajattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatko esimerkin liian rohkeasta asukokonaisuudesta?

Yhtenä päivänä värikkäät hippivermeet kirpputorilta, toisena herrainvaatteet, kolmantena mustat vaatteet ja bändipaita, neljäntenä eräretkikamppeet, viidentenä siisti mekko. Ja vaatteita ei käytetä vain siinä ympäristössä, mihin ne oletusarvoisesti yhdistetään. Ennakoimattomuus.

Laittaisitko ne eräretkikamppeet uimarannalle vai hääjuhlaan, vai mikä näissä nyt oli niin erikoista?

Nimenomaan se, että eri paikoissakin vain tietynlaisia vaatteita pidetään asiaankuuluvina. Ei mekkoa metsään eikä eräkamppeita juhliin.

Mikä estää pistämästä? Miksi välität muiden mielipiteistä? Henkilökohtaisesti en pistäisi mekkoa metsään, koska se on hyvin epäkäytännöllinen siihen.

Sinänsä olen kyllä monestikin ollut mekko päällä metsässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka epänormaali tyyli ap:lla on mielessä? Joku fursuit? Ja minkä miellät tavalliseksi?

Kyllä hippivaatteissa kulkevia yleensä katsotaan vähän pidempään kuin ihan "taviksia" mutta eiköhän se ole joillekin just se pointti, erottua massasta niin että tulee huomatuksi.

Tarkoitan sitä, että ihmiset luokitellaan pukeutumisen perusteella, ja tavallinen keski-ikäinen nainen riemunkirjavissa ja eri tyylisuuntia edustavissa vaatteissa luokiteltaisiin kylähulluksi. 'Tyyleillä leikittely' ei oikeasti ole kovin hyväksyttyä.

Mulle ei ole sitten yläasteen tullut kukaan sanomaan että onpa sulla oudot vaatteet, vaikka useimmiten ne sitä on. Jotkut sanovat, että olen aina niin tyylikäs. Puoliso sanoo, että pukeudun kuin seksikäs avaruussoturi. Eli olen ehkä kelpoinen antamaan jokusen vinkin tai jakamaan ajatuksia pukeutumisesta oman maun mukaan.

Kuinka minusta tuntuukaan, että nämä "ihmiset" ovat todellisuudessa vain oman epävarmuutesi ääni.

Jos haluaisit pukeutua kokopinkkiin tai keväisen keltaiseen mutta pelkäät ihmisten mielipiteitä, et ole luonteeltasi sellainen ihminen, joka uskaltaa olla katseiden kohteena.

Kuka tahansa, missä iässä tahansa voi pukeutua väreihin. Tosin kaikki värit eivät käy kaikille, omat värit kannattaa opetella tuntemaan.

Millaista identiteettiä haluaisit tuoda esiin pukeutumisellasi? Mikä tyylisuunta sinua kiinnostaa, kun niistä niin kovin puhut?

Puhun tyylisuunnista, koska ne rajaavat ihmisten käsityksiä. Nimenomaan jos pukeutuminen olisi oikeasti vapaata, ihmisen ei tarvitsisi ilmentää sillä mitään mietittyä identiteettiä. En siis itse halua ilmaista mitään tiettyä vaan päinvastoin mitä milloinkin mieleen pälkähtää. .

Mikä fiksaatio sinulla on niistä tyylisuunnista? Etkö voi vain pistää päälle mieleistä vaatetta ja antaa persoonasi loistaa sen yli? Vai onko tässä joku perustavanlaatuinen semanttinen ongelma, eli haluaisit poistaa kaikenlaisen määrittelyn ja luokittelun? Haittaako sinua se, että ihmiset muodostavat mielikuvia esimerkiksi ajamasi auton merkin tai iän perusteella? Tai se, mitä ammattisi muille viestii tai on viestimättä?

Auto tai ammatti kertovat pakostikin jotain ominaisuuksistani, mutta vaatteiden kanssa saisi olla enemmän vapautta, kun ne ovat helposti vaihdettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka epänormaali tyyli ap:lla on mielessä? Joku fursuit? Ja minkä miellät tavalliseksi?

Kyllä hippivaatteissa kulkevia yleensä katsotaan vähän pidempään kuin ihan "taviksia" mutta eiköhän se ole joillekin just se pointti, erottua massasta niin että tulee huomatuksi.

Tarkoitan sitä, että ihmiset luokitellaan pukeutumisen perusteella, ja tavallinen keski-ikäinen nainen riemunkirjavissa ja eri tyylisuuntia edustavissa vaatteissa luokiteltaisiin kylähulluksi. 'Tyyleillä leikittely' ei oikeasti ole kovin hyväksyttyä.

Mulle ei ole sitten yläasteen tullut kukaan sanomaan että onpa sulla oudot vaatteet, vaikka useimmiten ne sitä on. Jotkut sanovat, että olen aina niin tyylikäs. Puoliso sanoo, että pukeudun kuin seksikäs avaruussoturi. Eli olen ehkä kelpoinen antamaan jokusen vinkin tai jakamaan ajatuksia pukeutumisesta oman maun mukaan.

Kuinka minusta tuntuukaan, että nämä "ihmiset" ovat todellisuudessa vain oman epävarmuutesi ääni.

Jos haluaisit pukeutua kokopinkkiin tai keväisen keltaiseen mutta pelkäät ihmisten mielipiteitä, et ole luonteeltasi sellainen ihminen, joka uskaltaa olla katseiden kohteena.

Kuka tahansa, missä iässä tahansa voi pukeutua väreihin. Tosin kaikki värit eivät käy kaikille, omat värit kannattaa opetella tuntemaan.

Millaista identiteettiä haluaisit tuoda esiin pukeutumisellasi? Mikä tyylisuunta sinua kiinnostaa, kun niistä niin kovin puhut?

"OMat värit kannattaa opetella tuntemaan"? Täh? Siis eikö mun väri nyt vaan voi olla se väri, jonka mä haluan laittaa päälleni, pukee se nyt mua just ihanteellisesti tai ei?

En ymmärrä tätä oikean tyylin ja oikeiden värien ja oikean tyylisilmän ajatusta. Siis ymmärrän että tilanne, käytännöllisyys  ja kohteliaisuussäännöt määrittää jossain määrin pukeutumista. Mutta kaikki muu on mulle ihan omituista hifistelyä.  Kukin laittakoon päälle just mitä haluaa ja just sellaisina kombinaatioina kuin tykkää. Ei tartte tavoitella mitään "tyylikkyyttä" jos ei halua.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutumisesta tulee persoonallista, kun ilmennät sillä omaa persoonaasi.

On turha käydä mukautumaan johonkin olemassa olevan tyyliin tai yhdistämään erilaisia tyylisuuntia, jos et elä niiden edustaman elämäntavan mukaan. Jos et ole hippi tai hevari, näytät hölmöltä jompana kumpana tai vielä oudommin hippihevarina. (Omassa mielessä on vielä nuoruuden ihastuksen innoittama nolo hopparivaihe.)

Oman tyylin löytämisessä voi käyttää olemassa olevia tyylejä lähinnä suuntaviivoina. Jokainen tietää, onko enemmän klassinen leidi kuin rockmimmi.

Rasittaa juuri tuo oman tyylin ilmentäminen ja se, että ei saisi pukeutua vaikka goottivaatteisiin, jos on puutarhanhoitoa harrastava virkanainen. Siis nimenomaan se, että pitäisi olla joku pysyvä ja omaa lokeroa ilmentävä tyyli. En ole hippi enkä hevari, mutta hippihevari kuulostaa ihan hyvältä.

Yleensä naureskelen kulttuuriselle omimiselle ja hyväksyn ihmiset sellaisina kuin ovat. Mutta jos puutarhuri-virkanainen haluaa pukeutua vapaalla gootiksi, pitäisin vähän ihmeellisenä genrelarppaamisena. Ja gootilla tarkoitan oikeasti goottia enkä mitään mustaa t-paitaa, jonka rintamukseen on ommeltu joku hentoinen ketju.

Hevari, hippi ja hippihevari ovat kaikki ihan ookoo tyylejä mutta lainaamassasi viestissä oli kyse siitä, että tyyli muuttuu mielestäni keinotekoiseksi ja päälleliimatuksi, jos haluat esittää hippiä mutta et oikeasti ole sellainen. Mulla on sen verran tyylisilmää tallella, että osaan erottaa aidon ja poseeraajan.

Taas käsitetään pukeutuminen esittämiseksi. Eikö saa pukeutua johonkin vaatteeseen, koska pitää siitä, vaan pitää samalla allekirjoittaa kokonainen maailmankatsomus ja elämäntapa?

Just näin! Mitä väliä? Poseeraaminen on musta ihan jotain muuta kuin sitä, että vedän päälle hippipaidan vaikka en kuuntele Janis Joplinia ja tuoksu patchulille. Se on vaan makee paita.

Minä pukeudun ns "erikoisesti". Asun Helsingissä ja en muistaakseni ole koskaan saanut mitään ikävää kommenttia. Jos olen oikein laittautunut, yleensä vähintään yksi ihminen tulee kehumaan vaatteitani. Katseiden kohteena olemiseen turtuu eikä sitä enää huomaa. Joskus joku taviskaveri voi kauhistella kun 'kaikki tuijottavat' mutta antaa tuijottaa. Unohdan usein että pukeudun "erikoisesti" ja mietin että mitä ihmiset taas katsovat. 

Kaikkein parasta on nähdä kun pikkutytöt silmät suurina katsovat että ai noinkin voi pukeutua vaikka olisi aikuinen. Luulen että minulle myös tullaan juttelemaan useammin kuin mitä suomalaiset yleensä lähestyvät tuntemattomia. Monet erikoisesti pukeutuvat kaverini ahdistuvat jos ihmiset räpsivät salakuvia kaupungilla, mutta minä en oikeastaan jaksa välittää siitä. Minua alkaa lähinnä ärsyttää se, kun jotkut haluavat luennon vaikutteista asujeni taustalla, eivätkä suostu uskomaan että tässä ei ole mitään sen kummempaa kuin omat esteettiset mieltymykseni. Turistit ottavat paljon kuvia, mutta kysyvät yleensä luvan. Hassu ajatus että minun kuviani on kiinalaisissa kotialbumeissa, että kertovatko ne nyt tutuilleen että kaikki suomalaiset pukeutuvat näin :D

Olen toki elämäntavaltani "taiteilija" ja boheemi, jolloin ihmiset yleensä suvaitsevat enemmän kuin ns. "tavikselta".

Töihin en jaksa pukeutua kovin ihmeellisesti, mutta se ei ole mikään uskottavuusjuttu vaan silkkaa laiskuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutumisesta tulee persoonallista, kun ilmennät sillä omaa persoonaasi.

On turha käydä mukautumaan johonkin olemassa olevan tyyliin tai yhdistämään erilaisia tyylisuuntia, jos et elä niiden edustaman elämäntavan mukaan. Jos et ole hippi tai hevari, näytät hölmöltä jompana kumpana tai vielä oudommin hippihevarina. (Omassa mielessä on vielä nuoruuden ihastuksen innoittama nolo hopparivaihe.)

Oman tyylin löytämisessä voi käyttää olemassa olevia tyylejä lähinnä suuntaviivoina. Jokainen tietää, onko enemmän klassinen leidi kuin rockmimmi.

Rasittaa juuri tuo oman tyylin ilmentäminen ja se, että ei saisi pukeutua vaikka goottivaatteisiin, jos on puutarhanhoitoa harrastava virkanainen. Siis nimenomaan se, että pitäisi olla joku pysyvä ja omaa lokeroa ilmentävä tyyli. En ole hippi enkä hevari, mutta hippihevari kuulostaa ihan hyvältä.

Yleensä naureskelen kulttuuriselle omimiselle ja hyväksyn ihmiset sellaisina kuin ovat. Mutta jos puutarhuri-virkanainen haluaa pukeutua vapaalla gootiksi, pitäisin vähän ihmeellisenä genrelarppaamisena. Ja gootilla tarkoitan oikeasti goottia enkä mitään mustaa t-paitaa, jonka rintamukseen on ommeltu joku hentoinen ketju.

Hevari, hippi ja hippihevari ovat kaikki ihan ookoo tyylejä mutta lainaamassasi viestissä oli kyse siitä, että tyyli muuttuu mielestäni keinotekoiseksi ja päälleliimatuksi, jos haluat esittää hippiä mutta et oikeasti ole sellainen. Mulla on sen verran tyylisilmää tallella, että osaan erottaa aidon ja poseeraajan.

Ap täällä taas. Kulttuurisesta omimisesta puheen ollen, kuka on ominut ja mitä? Jos olen elänyt nuoruuteni silloin kun goottityyli syntyi, kuuntelin synkistelymusiikkia ja pukeuduin mustiin, niin ketä ovat nämä jotka ovat sen jälkeen omineet sen tyylin ja ovat siihen enemmän oikeutettuja? Ja miksi samaa tyyliä pitää ilmentää uskollisesti joka päivä?

Minä pukeudun tyylini omaisesti ja persoonallisesti. Hipihtävästi ja hieman 80-luvun tyyliä sekoittaen. Huomaan välillä ihmisiltä katseita, mutta en enää kiinnitä siihen huomiota. Kyllä se alussa tuntui hieman ahdistavalta, vaatii jonkin verran itsevarmuutta pukeutua johonkin muuhun kuin siihen basic- tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka epänormaali tyyli ap:lla on mielessä? Joku fursuit? Ja minkä miellät tavalliseksi?

Kyllä hippivaatteissa kulkevia yleensä katsotaan vähän pidempään kuin ihan "taviksia" mutta eiköhän se ole joillekin just se pointti, erottua massasta niin että tulee huomatuksi.

Tarkoitan sitä, että ihmiset luokitellaan pukeutumisen perusteella, ja tavallinen keski-ikäinen nainen riemunkirjavissa ja eri tyylisuuntia edustavissa vaatteissa luokiteltaisiin kylähulluksi. 'Tyyleillä leikittely' ei oikeasti ole kovin hyväksyttyä.

Mulle ei ole sitten yläasteen tullut kukaan sanomaan että onpa sulla oudot vaatteet, vaikka useimmiten ne sitä on. Jotkut sanovat, että olen aina niin tyylikäs. Puoliso sanoo, että pukeudun kuin seksikäs avaruussoturi. Eli olen ehkä kelpoinen antamaan jokusen vinkin tai jakamaan ajatuksia pukeutumisesta oman maun mukaan.

Kuinka minusta tuntuukaan, että nämä "ihmiset" ovat todellisuudessa vain oman epävarmuutesi ääni.

Jos haluaisit pukeutua kokopinkkiin tai keväisen keltaiseen mutta pelkäät ihmisten mielipiteitä, et ole luonteeltasi sellainen ihminen, joka uskaltaa olla katseiden kohteena.

Kuka tahansa, missä iässä tahansa voi pukeutua väreihin. Tosin kaikki värit eivät käy kaikille, omat värit kannattaa opetella tuntemaan.

Millaista identiteettiä haluaisit tuoda esiin pukeutumisellasi? Mikä tyylisuunta sinua kiinnostaa, kun niistä niin kovin puhut?

Puhun tyylisuunnista, koska ne rajaavat ihmisten käsityksiä. Nimenomaan jos pukeutuminen olisi oikeasti vapaata, ihmisen ei tarvitsisi ilmentää sillä mitään mietittyä identiteettiä. En siis itse halua ilmaista mitään tiettyä vaan päinvastoin mitä milloinkin mieleen pälkähtää. .

Suurissa kaupungeissa pukeutuminen epävirallisissa tilanteissa on ihan oikeasti vapaata.  Täällä stadissa liikkuu kaikenlaisia hiippareita ettei niihin viitsi edes kiinnitää huomiota. 

Heti on hiippari. Sehän tämän aloituksen pointtikin käsittääkseni oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka epänormaali tyyli ap:lla on mielessä? Joku fursuit? Ja minkä miellät tavalliseksi?

Kyllä hippivaatteissa kulkevia yleensä katsotaan vähän pidempään kuin ihan "taviksia" mutta eiköhän se ole joillekin just se pointti, erottua massasta niin että tulee huomatuksi.

Tarkoitan sitä, että ihmiset luokitellaan pukeutumisen perusteella, ja tavallinen keski-ikäinen nainen riemunkirjavissa ja eri tyylisuuntia edustavissa vaatteissa luokiteltaisiin kylähulluksi. 'Tyyleillä leikittely' ei oikeasti ole kovin hyväksyttyä.

Mulle ei ole sitten yläasteen tullut kukaan sanomaan että onpa sulla oudot vaatteet, vaikka useimmiten ne sitä on. Jotkut sanovat, että olen aina niin tyylikäs. Puoliso sanoo, että pukeudun kuin seksikäs avaruussoturi. Eli olen ehkä kelpoinen antamaan jokusen vinkin tai jakamaan ajatuksia pukeutumisesta oman maun mukaan.

Kuinka minusta tuntuukaan, että nämä "ihmiset" ovat todellisuudessa vain oman epävarmuutesi ääni.

Jos haluaisit pukeutua kokopinkkiin tai keväisen keltaiseen mutta pelkäät ihmisten mielipiteitä, et ole luonteeltasi sellainen ihminen, joka uskaltaa olla katseiden kohteena.

Kuka tahansa, missä iässä tahansa voi pukeutua väreihin. Tosin kaikki värit eivät käy kaikille, omat värit kannattaa opetella tuntemaan.

Millaista identiteettiä haluaisit tuoda esiin pukeutumisellasi? Mikä tyylisuunta sinua kiinnostaa, kun niistä niin kovin puhut?

Puhun tyylisuunnista, koska ne rajaavat ihmisten käsityksiä. Nimenomaan jos pukeutuminen olisi oikeasti vapaata, ihmisen ei tarvitsisi ilmentää sillä mitään mietittyä identiteettiä. En siis itse halua ilmaista mitään tiettyä vaan päinvastoin mitä milloinkin mieleen pälkähtää. .

Minulla ei ole mitään hajua mikä tyylisuuntaukseni on. Puen mitä mikäkin aamu tekee mieli laittaa päälle.

Ei minulla mitään erikoista ole mutta ei myöskään tyylisuuntaa. Erikoisena työkaverin mielestä se etten omista yksiäkään verkkareita tai farkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka epänormaali tyyli ap:lla on mielessä? Joku fursuit? Ja minkä miellät tavalliseksi?

Kyllä hippivaatteissa kulkevia yleensä katsotaan vähän pidempään kuin ihan "taviksia" mutta eiköhän se ole joillekin just se pointti, erottua massasta niin että tulee huomatuksi.

Tarkoitan sitä, että ihmiset luokitellaan pukeutumisen perusteella, ja tavallinen keski-ikäinen nainen riemunkirjavissa ja eri tyylisuuntia edustavissa vaatteissa luokiteltaisiin kylähulluksi. 'Tyyleillä leikittely' ei oikeasti ole kovin hyväksyttyä.

Mulle ei ole sitten yläasteen tullut kukaan sanomaan että onpa sulla oudot vaatteet, vaikka useimmiten ne sitä on. Jotkut sanovat, että olen aina niin tyylikäs. Puoliso sanoo, että pukeudun kuin seksikäs avaruussoturi. Eli olen ehkä kelpoinen antamaan jokusen vinkin tai jakamaan ajatuksia pukeutumisesta oman maun mukaan.

Kuinka minusta tuntuukaan, että nämä "ihmiset" ovat todellisuudessa vain oman epävarmuutesi ääni.

Jos haluaisit pukeutua kokopinkkiin tai keväisen keltaiseen mutta pelkäät ihmisten mielipiteitä, et ole luonteeltasi sellainen ihminen, joka uskaltaa olla katseiden kohteena.

Kuka tahansa, missä iässä tahansa voi pukeutua väreihin. Tosin kaikki värit eivät käy kaikille, omat värit kannattaa opetella tuntemaan.

Millaista identiteettiä haluaisit tuoda esiin pukeutumisellasi? Mikä tyylisuunta sinua kiinnostaa, kun niistä niin kovin puhut?

Puhun tyylisuunnista, koska ne rajaavat ihmisten käsityksiä. Nimenomaan jos pukeutuminen olisi oikeasti vapaata, ihmisen ei tarvitsisi ilmentää sillä mitään mietittyä identiteettiä. En siis itse halua ilmaista mitään tiettyä vaan päinvastoin mitä milloinkin mieleen pälkähtää. .

Suurissa kaupungeissa pukeutuminen epävirallisissa tilanteissa on ihan oikeasti vapaata.  Täällä stadissa liikkuu kaikenlaisia hiippareita ettei niihin viitsi edes kiinnitää huomiota. 

Heti on hiippari. Sehän tämän aloituksen pointtikin käsittääkseni oli.

Nimenomaan. Ihmiset haluavat pystyä lokeroimaan toiset pukeutumisen perusteella, ja jos ei mahdu lokeroihin, on jonkinlainen hiippari. Persoonallisella tyylilläkin tarkoitetaan yleensä sellaista, jonka avulla henkilö asettuu johonkin ehkä vähän keskiarvosta poikkeavaan lokeroon, mutta lokeroon silti.

Nuorempana olin arka pukeutuja. Olen pullea vielä, joten arvelutti monet vaatteet. Nyt olen yli 40v ja enää en välitä mitä muut ajattelee.

Hiukseni ovat vihreät, ja pukeudun välillä keinonahkalegginseihin tai rispaantuneisiin farkkuihin. Yläosana tykkään pitää löysiä mukavia paitoja, joissa on joku juttu esim kimallusta, röyhelöä tai epäsymmetriset hihat tai kaula-aukko. Miesystäväni puistelee päätään, mutta mitä väliä.

Hyvä aloitus. Se on se keskiluokkaisuuden korsetti.

Itse olen keski-ikäinen mies, ja käytän sellaista hieman boheemia vanhan ajan suurta klassista hattua.

Ne katseet joskus, kun käyn syömässä hyvin akateemisessa työpaikkaruokalassa..:D Otan siis tietenkin pois päästä syödessä. Hattuni on joillekin jotain aivan villiä, jotain hirvittävää kapinaa. Naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka epänormaali tyyli ap:lla on mielessä? Joku fursuit? Ja minkä miellät tavalliseksi?

Kyllä hippivaatteissa kulkevia yleensä katsotaan vähän pidempään kuin ihan "taviksia" mutta eiköhän se ole joillekin just se pointti, erottua massasta niin että tulee huomatuksi.

Tarkoitan sitä, että ihmiset luokitellaan pukeutumisen perusteella, ja tavallinen keski-ikäinen nainen riemunkirjavissa ja eri tyylisuuntia edustavissa vaatteissa luokiteltaisiin kylähulluksi. 'Tyyleillä leikittely' ei oikeasti ole kovin hyväksyttyä.

Mulle ei ole sitten yläasteen tullut kukaan sanomaan että onpa sulla oudot vaatteet, vaikka useimmiten ne sitä on. Jotkut sanovat, että olen aina niin tyylikäs. Puoliso sanoo, että pukeudun kuin seksikäs avaruussoturi. Eli olen ehkä kelpoinen antamaan jokusen vinkin tai jakamaan ajatuksia pukeutumisesta oman maun mukaan.

Kuinka minusta tuntuukaan, että nämä "ihmiset" ovat todellisuudessa vain oman epävarmuutesi ääni.

Jos haluaisit pukeutua kokopinkkiin tai keväisen keltaiseen mutta pelkäät ihmisten mielipiteitä, et ole luonteeltasi sellainen ihminen, joka uskaltaa olla katseiden kohteena.

Kuka tahansa, missä iässä tahansa voi pukeutua väreihin. Tosin kaikki värit eivät käy kaikille, omat värit kannattaa opetella tuntemaan.

Millaista identiteettiä haluaisit tuoda esiin pukeutumisellasi? Mikä tyylisuunta sinua kiinnostaa, kun niistä niin kovin puhut?

Puhun tyylisuunnista, koska ne rajaavat ihmisten käsityksiä. Nimenomaan jos pukeutuminen olisi oikeasti vapaata, ihmisen ei tarvitsisi ilmentää sillä mitään mietittyä identiteettiä. En siis itse halua ilmaista mitään tiettyä vaan päinvastoin mitä milloinkin mieleen pälkähtää. .

Suurissa kaupungeissa pukeutuminen epävirallisissa tilanteissa on ihan oikeasti vapaata.  Täällä stadissa liikkuu kaikenlaisia hiippareita ettei niihin viitsi edes kiinnitää huomiota. 

Heti on hiippari. Sehän tämän aloituksen pointtikin käsittääkseni oli.

Nimenomaan. Ihmiset haluavat pystyä lokeroimaan toiset pukeutumisen perusteella, ja jos ei mahdu lokeroihin, on jonkinlainen hiippari. Persoonallisella tyylilläkin tarkoitetaan yleensä sellaista, jonka avulla henkilö asettuu johonkin ehkä vähän keskiarvosta poikkeavaan lokeroon, mutta lokeroon silti.

"Hiippari" on vielä tosi kiltti. "Liimanhaistelija" on se mitä välillä kuulen, ihmsiltä jotka eivät tiedä minusta yhtään mitään. Keskiluokkaisuudesta poikkeavan tuomio on Suomessa armoton.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. Se on se keskiluokkaisuuden korsetti.

Itse olen keski-ikäinen mies, ja käytän sellaista hieman boheemia vanhan ajan suurta klassista hattua.

Ne katseet joskus, kun käyn syömässä hyvin akateemisessa työpaikkaruokalassa..:D Otan siis tietenkin pois päästä syödessä. Hattuni on joillekin jotain aivan villiä, jotain hirvittävää kapinaa. Naurattaa.

Niin, hattuhan on periaatteessa pieni juttu ja joka päivä voisi käyttää erilaista hattua, mutta niin ei vain kuulu tehdä ellei halua herättää suhteettoman suurta huomiota.

Että ymmärtää esimerkiksi minun pukeutumistani (mies), niin täytyy tuntea henkilöhistoriani. Muuten ei tajua mitään. Olen entinen rokkari ja näytin ennen sellaiselta kasaritukkahevihahmolta. Tarkastelen itseäni sitä omaa taustaani vasten, ja se mikä saattaa teille näyttää radikaalilta, on omissa silmissäni tosi kilttiä keskitietä. Yritän säilyttää lookissani keski-ikäisenä sellaista hyvin hillittyä heritagea muusikkopersoonastani. Monille se tietenkin vaikuttaa tosi radikaalilta.

Vanha ketju, mutta osui jostain eteen.

Mitäs siihen sanoo ihmiset, kun meikäläinen viilettää arjessa meneen ajoittain viikinkivaatteet päällä ja toisinaan jonkinlaisessa edwardian-era kokonaisuudessa kukka-sulka-silkkinauha-olkihattuineni? Miksi? Koska tykkään niistä vaatteista ja ne sopivat minulle ja koska harrastan historiaa muutoinkin, mutten halua rajata mukavien vaatteiden käyttöä pelkästään elävöitystapahtumiin. Nämä vaatteet itsetehtyjä, joten tekee mieli käyttää, ettei jää kankaiden hintaan nähden liian vähälle käytölle. Ja koska ne vain ovat mielestäni hyvännäköisiä. Nykyajan "massamuoti" (eli ne vaatteet,  joita on eniten tarjolla) ovat mielestäni yleisesti ottaen melko rumia, ja vaikka osa niistä voi olla hienojakin ja/tai sopii hyvin käyttäjilleen, niin meikäläiselle ne eivät sovi alkuunkaan. En vain tykkää.

Sitten toisena päivänä saattaa olla perus reisitaskuhousut ja bändipaita. Lenkille yleensä tavalliset collegehousut. Työpaikoilla on usein omat työvaatteensa, mutta jos ei ole, pukeutuminen riippunee luonnollisesti hieman omasta työnkuvasta; vapaavalintaisten vaatteiden toimistotyöhön tuskin kannattaa mennä lenkkeily- tai erävermeet päällä, mutta ei sitä omaa persoonallisuutta täysin tarvitse kotiin jättää. Toisaalta, esimerkiksi tuttavani työskentelevät noitatarvikekaupassa, ja heillä on päivittäin työasuinaan omat vapaa-ajan noitamaiset vaatteensa. Jonkin suippohatun saattavat päivän ajaksi heittää vielä extrana päähän vain työtä varten. Omalla kohdallani vapaa-ajan vaatteet ovat aina siistimmät ja puhtaammat kuin työvaatteet, työn luonteesta johtuen. Sinne ei yksinkertaisesti kannata mennä puhtailla vaatteilla.

Aina on olemassa ns. yleinen vaatetus, johon suurin osa porukasta pukeutuu siksi, että se on sitä, mitä on tarjolla joka puolella, ja koska suurin osa ihmisistä on laumasieluja. Yhteneväinen pukeutuminen muiden kanssa hukuttaa massaan eli tuo turvallisuudentunnetta, koska on "samanlainen kuin muut, kuuluu siis porukkaan". Erottuvia yksilöitä aletaan aina helposti kiusata, se on luonnonlaki ja pätee myös ihmisiin. Suurin osa ihmisistä ihan luonnostaan haluaakin pukeutua "kuten kaikki muutkin", eikä joudu edes miettimään, että "no kun haluaisin jotain muuta". Mutta jos itsestä kuitenkin tuntuu, että haluaa sitä jotain muuta, niin go for it. Ei siitä kukaan oikeasti teilaamaan tule tai viskaa mihinkään muotivankilaan virumaan. Ehkä vähän tulee katseita, mutta se johtuu siitä laumasieluisuudesta.