Miksi normaalina pidetty pukeutuminen on tavalliselle ihmiselle tosi ahtaasti rajattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka epänormaali tyyli ap:lla on mielessä? Joku fursuit? Ja minkä miellät tavalliseksi?

Kyllä hippivaatteissa kulkevia yleensä katsotaan vähän pidempään kuin ihan "taviksia" mutta eiköhän se ole joillekin just se pointti, erottua massasta niin että tulee huomatuksi.

Tarkoitan sitä, että ihmiset luokitellaan pukeutumisen perusteella, ja tavallinen keski-ikäinen nainen riemunkirjavissa ja eri tyylisuuntia edustavissa vaatteissa luokiteltaisiin kylähulluksi. 'Tyyleillä leikittely' ei oikeasti ole kovin hyväksyttyä.

Osa ihmisistä on niin rajoittuneita, että heille voi joku mitätön pikkujuttukin olla erikoinen ja hämmentävä. He kyllä ihmettelevät ja siunailevat sitten edessä ja takana.

Kannattaako heistä välittää? Kannattaako elää heidän mielikseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutumisesta tulee persoonallista, kun ilmennät sillä omaa persoonaasi.

On turha käydä mukautumaan johonkin olemassa olevan tyyliin tai yhdistämään erilaisia tyylisuuntia, jos et elä niiden edustaman elämäntavan mukaan. Jos et ole hippi tai hevari, näytät hölmöltä jompana kumpana tai vielä oudommin hippihevarina. (Omassa mielessä on vielä nuoruuden ihastuksen innoittama nolo hopparivaihe.)

Oman tyylin löytämisessä voi käyttää olemassa olevia tyylejä lähinnä suuntaviivoina. Jokainen tietää, onko enemmän klassinen leidi kuin rockmimmi.

Rasittaa juuri tuo oman tyylin ilmentäminen ja se, että ei saisi pukeutua vaikka goottivaatteisiin, jos on puutarhanhoitoa harrastava virkanainen. Siis nimenomaan se, että pitäisi olla joku pysyvä ja omaa lokeroa ilmentävä tyyli. En ole hippi enkä hevari, mutta hippihevari kuulostaa ihan hyvältä.

Ei mulla ole mitään yhtä ainoaa tyyliä. Juhliin voin pukeutua hillittyyn silkkimekkoon, keikalle hevivermeisiin, töihin ns tylsän asiallisesti ja kavereilla iltaa istuessa voi olla päällä fiftarimekko, hevibändin paita ja takkina sama jakku jota käytän töissä. Tyyli vaihtuu tilanteen ja fiiliksen mukaan.

T. Keski-ikäinen täti

Vierailija kirjoitti:

Annatko esimerkin liian rohkeasta asukokonaisuudesta?

Yhtenä päivänä värikkäät hippivermeet kirpputorilta, toisena herrainvaatteet, kolmantena mustat vaatteet ja bändipaita, neljäntenä eräretkikamppeet, viidentenä siisti mekko. Ja vaatteita ei käytetä vain siinä ympäristössä, mihin ne oletusarvoisesti yhdistetään. Ennakoimattomuus.

Ketä kiinnostaa muiden mielipiteet?

Mulla vaihtelee tyyli päivästä riippuen. Välillä on korot, siisti villakangastakki ja kauluspaita.

Toisinaan taas perusmallinen trikoopaita, reikäiset lökärit ja lenkkarit, jos muuten oon kotona viettänyt koko päivän. Ei jaksa pätkääkään kiinnostaa, että mitä muut minusta mahtaa miettiä.

Välillä mies on paremmin laittautunut, kun minä, se toki saattaa herättää kaupassa kyyläilevän mamman. Toisinaan näytän sitten itse "ylipukeutuneelta".

Nyt menee ohi aiheen, mutta päästinpä itseni vähän karvaisemmaksi taannoin, ja mies päätti poistaa tämän takia oman karvoituksensa. Naureskeltiin sit asialle yhdessä. Miehelle ja lähipiirille onneksi kelpaan juuri sellaisena kun olen.

Toivon jokaiselle mammalle samanlaista mielenrauhaa. Toivoisin, ettei kenenkään tarvi stressata siitä, mitä muut ajattelee.

Ei tästä saa kiinni, kun ap ei voi avata mitä tarkoittaa oikeasti persoonallisella ja erilaisella pukeutumisella. Monenlaiset tyylit toimii, kun ne sopii kantajalleen. Jos aito erilaisuus meinaa jotain kakkaisia kalsareita päässä, niin sitten porukalla on syytäkin kummeksua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatko esimerkin liian rohkeasta asukokonaisuudesta?

Yhtenä päivänä värikkäät hippivermeet kirpputorilta, toisena herrainvaatteet, kolmantena mustat vaatteet ja bändipaita, neljäntenä eräretkikamppeet, viidentenä siisti mekko. Ja vaatteita ei käytetä vain siinä ympäristössä, mihin ne oletusarvoisesti yhdistetään. Ennakoimattomuus.

Laittaisitko ne eräretkikamppeet uimarannalle vai hääjuhlaan, vai mikä näissä nyt oli niin erikoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka epänormaali tyyli ap:lla on mielessä? Joku fursuit? Ja minkä miellät tavalliseksi?

Kyllä hippivaatteissa kulkevia yleensä katsotaan vähän pidempään kuin ihan "taviksia" mutta eiköhän se ole joillekin just se pointti, erottua massasta niin että tulee huomatuksi.

Tarkoitan sitä, että ihmiset luokitellaan pukeutumisen perusteella, ja tavallinen keski-ikäinen nainen riemunkirjavissa ja eri tyylisuuntia edustavissa vaatteissa luokiteltaisiin kylähulluksi. 'Tyyleillä leikittely' ei oikeasti ole kovin hyväksyttyä.

Mulle ei ole sitten yläasteen tullut kukaan sanomaan että onpa sulla oudot vaatteet, vaikka useimmiten ne sitä on. Jotkut sanovat, että olen aina niin tyylikäs. Puoliso sanoo, että pukeudun kuin seksikäs avaruussoturi. Eli olen ehkä kelpoinen antamaan jokusen vinkin tai jakamaan ajatuksia pukeutumisesta oman maun mukaan.

Kuinka minusta tuntuukaan, että nämä "ihmiset" ovat todellisuudessa vain oman epävarmuutesi ääni.

Jos haluaisit pukeutua kokopinkkiin tai keväisen keltaiseen mutta pelkäät ihmisten mielipiteitä, et ole luonteeltasi sellainen ihminen, joka uskaltaa olla katseiden kohteena.

Kuka tahansa, missä iässä tahansa voi pukeutua väreihin. Tosin kaikki värit eivät käy kaikille, omat värit kannattaa opetella tuntemaan.

Millaista identiteettiä haluaisit tuoda esiin pukeutumisellasi? Mikä tyylisuunta sinua kiinnostaa, kun niistä niin kovin puhut?

No ainakin näin miehenä hameen käyttö on tosi rajattua.

Vierailija kirjoitti:

Ei tästä saa kiinni, kun ap ei voi avata mitä tarkoittaa oikeasti persoonallisella ja erilaisella pukeutumisella. Monenlaiset tyylit toimii, kun ne sopii kantajalleen. Jos aito erilaisuus meinaa jotain kakkaisia kalsareita päässä, niin sitten porukalla on syytäkin kummeksua.

Tarkoitan pukeutumista tyylisuuntien ulkopuolelta ja ennakoimattomuutta. Siis mikä tahansa juttu, joka ei edusta ns. hyvää makua tai jotain tyylisuuntaa. Sanotaan nyt vaikka että alkaisin käyttää töissä antennipipoa, pitsikaulusta, Motörhead-paitaa ja lapikkaita, näin random esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka epänormaali tyyli ap:lla on mielessä? Joku fursuit? Ja minkä miellät tavalliseksi?

Kyllä hippivaatteissa kulkevia yleensä katsotaan vähän pidempään kuin ihan "taviksia" mutta eiköhän se ole joillekin just se pointti, erottua massasta niin että tulee huomatuksi.

Tarkoitan sitä, että ihmiset luokitellaan pukeutumisen perusteella, ja tavallinen keski-ikäinen nainen riemunkirjavissa ja eri tyylisuuntia edustavissa vaatteissa luokiteltaisiin kylähulluksi. 'Tyyleillä leikittely' ei oikeasti ole kovin hyväksyttyä.

Mulle ei ole sitten yläasteen tullut kukaan sanomaan että onpa sulla oudot vaatteet, vaikka useimmiten ne sitä on. Jotkut sanovat, että olen aina niin tyylikäs. Puoliso sanoo, että pukeudun kuin seksikäs avaruussoturi. Eli olen ehkä kelpoinen antamaan jokusen vinkin tai jakamaan ajatuksia pukeutumisesta oman maun mukaan.

Kuinka minusta tuntuukaan, että nämä "ihmiset" ovat todellisuudessa vain oman epävarmuutesi ääni.

Jos haluaisit pukeutua kokopinkkiin tai keväisen keltaiseen mutta pelkäät ihmisten mielipiteitä, et ole luonteeltasi sellainen ihminen, joka uskaltaa olla katseiden kohteena.

Kuka tahansa, missä iässä tahansa voi pukeutua väreihin. Tosin kaikki värit eivät käy kaikille, omat värit kannattaa opetella tuntemaan.

Millaista identiteettiä haluaisit tuoda esiin pukeutumisellasi? Mikä tyylisuunta sinua kiinnostaa, kun niistä niin kovin puhut?

Puhun tyylisuunnista, koska ne rajaavat ihmisten käsityksiä. Nimenomaan jos pukeutuminen olisi oikeasti vapaata, ihmisen ei tarvitsisi ilmentää sillä mitään mietittyä identiteettiä. En siis itse halua ilmaista mitään tiettyä vaan päinvastoin mitä milloinkin mieleen pälkähtää. .

Joillakin on ehkä vaikea ymmärtää pukeutumiskoodeja, ja varman päälle ylipukeutuu juhliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka epänormaali tyyli ap:lla on mielessä? Joku fursuit? Ja minkä miellät tavalliseksi?

Kyllä hippivaatteissa kulkevia yleensä katsotaan vähän pidempään kuin ihan "taviksia" mutta eiköhän se ole joillekin just se pointti, erottua massasta niin että tulee huomatuksi.

Tarkoitan sitä, että ihmiset luokitellaan pukeutumisen perusteella, ja tavallinen keski-ikäinen nainen riemunkirjavissa ja eri tyylisuuntia edustavissa vaatteissa luokiteltaisiin kylähulluksi. 'Tyyleillä leikittely' ei oikeasti ole kovin hyväksyttyä.

Mulle ei ole sitten yläasteen tullut kukaan sanomaan että onpa sulla oudot vaatteet, vaikka useimmiten ne sitä on. Jotkut sanovat, että olen aina niin tyylikäs. Puoliso sanoo, että pukeudun kuin seksikäs avaruussoturi. Eli olen ehkä kelpoinen antamaan jokusen vinkin tai jakamaan ajatuksia pukeutumisesta oman maun mukaan.

Kuinka minusta tuntuukaan, että nämä "ihmiset" ovat todellisuudessa vain oman epävarmuutesi ääni.

Jos haluaisit pukeutua kokopinkkiin tai keväisen keltaiseen mutta pelkäät ihmisten mielipiteitä, et ole luonteeltasi sellainen ihminen, joka uskaltaa olla katseiden kohteena.

Kuka tahansa, missä iässä tahansa voi pukeutua väreihin. Tosin kaikki värit eivät käy kaikille, omat värit kannattaa opetella tuntemaan.

Millaista identiteettiä haluaisit tuoda esiin pukeutumisellasi? Mikä tyylisuunta sinua kiinnostaa, kun niistä niin kovin puhut?

Puhun tyylisuunnista, koska ne rajaavat ihmisten käsityksiä. Nimenomaan jos pukeutuminen olisi oikeasti vapaata, ihmisen ei tarvitsisi ilmentää sillä mitään mietittyä identiteettiä. En siis itse halua ilmaista mitään tiettyä vaan päinvastoin mitä milloinkin mieleen pälkähtää. .

Suurissa kaupungeissa pukeutuminen epävirallisissa tilanteissa on ihan oikeasti vapaata.  Täällä stadissa liikkuu kaikenlaisia hiippareita ettei niihin viitsi edes kiinnitää huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatko esimerkin liian rohkeasta asukokonaisuudesta?

Yhtenä päivänä värikkäät hippivermeet kirpputorilta, toisena herrainvaatteet, kolmantena mustat vaatteet ja bändipaita, neljäntenä eräretkikamppeet, viidentenä siisti mekko. Ja vaatteita ei käytetä vain siinä ympäristössä, mihin ne oletusarvoisesti yhdistetään. Ennakoimattomuus.

Laittaisitko ne eräretkikamppeet uimarannalle vai hääjuhlaan, vai mikä näissä nyt oli niin erikoista?

Nimenomaan se, että eri paikoissakin vain tietynlaisia vaatteita pidetään asiaankuuluvina. Ei mekkoa metsään eikä eräkamppeita juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutumisesta tulee persoonallista, kun ilmennät sillä omaa persoonaasi.

On turha käydä mukautumaan johonkin olemassa olevan tyyliin tai yhdistämään erilaisia tyylisuuntia, jos et elä niiden edustaman elämäntavan mukaan. Jos et ole hippi tai hevari, näytät hölmöltä jompana kumpana tai vielä oudommin hippihevarina. (Omassa mielessä on vielä nuoruuden ihastuksen innoittama nolo hopparivaihe.)

Oman tyylin löytämisessä voi käyttää olemassa olevia tyylejä lähinnä suuntaviivoina. Jokainen tietää, onko enemmän klassinen leidi kuin rockmimmi.

Rasittaa juuri tuo oman tyylin ilmentäminen ja se, että ei saisi pukeutua vaikka goottivaatteisiin, jos on puutarhanhoitoa harrastava virkanainen. Siis nimenomaan se, että pitäisi olla joku pysyvä ja omaa lokeroa ilmentävä tyyli. En ole hippi enkä hevari, mutta hippihevari kuulostaa ihan hyvältä.

Yleensä naureskelen kulttuuriselle omimiselle ja hyväksyn ihmiset sellaisina kuin ovat. Mutta jos puutarhuri-virkanainen haluaa pukeutua vapaalla gootiksi, pitäisin vähän ihmeellisenä genrelarppaamisena. Ja gootilla tarkoitan oikeasti goottia enkä mitään mustaa t-paitaa, jonka rintamukseen on ommeltu joku hentoinen ketju.

Hevari, hippi ja hippihevari ovat kaikki ihan ookoo tyylejä mutta lainaamassasi viestissä oli kyse siitä, että tyyli muuttuu mielestäni keinotekoiseksi ja päälleliimatuksi, jos haluat esittää hippiä mutta et oikeasti ole sellainen. Mulla on sen verran tyylisilmää tallella, että osaan erottaa aidon ja poseeraajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka epänormaali tyyli ap:lla on mielessä? Joku fursuit? Ja minkä miellät tavalliseksi?

Kyllä hippivaatteissa kulkevia yleensä katsotaan vähän pidempään kuin ihan "taviksia" mutta eiköhän se ole joillekin just se pointti, erottua massasta niin että tulee huomatuksi.

Tarkoitan sitä, että ihmiset luokitellaan pukeutumisen perusteella, ja tavallinen keski-ikäinen nainen riemunkirjavissa ja eri tyylisuuntia edustavissa vaatteissa luokiteltaisiin kylähulluksi. 'Tyyleillä leikittely' ei oikeasti ole kovin hyväksyttyä.

Mulle ei ole sitten yläasteen tullut kukaan sanomaan että onpa sulla oudot vaatteet, vaikka useimmiten ne sitä on. Jotkut sanovat, että olen aina niin tyylikäs. Puoliso sanoo, että pukeudun kuin seksikäs avaruussoturi. Eli olen ehkä kelpoinen antamaan jokusen vinkin tai jakamaan ajatuksia pukeutumisesta oman maun mukaan.

Kuinka minusta tuntuukaan, että nämä "ihmiset" ovat todellisuudessa vain oman epävarmuutesi ääni.

Jos haluaisit pukeutua kokopinkkiin tai keväisen keltaiseen mutta pelkäät ihmisten mielipiteitä, et ole luonteeltasi sellainen ihminen, joka uskaltaa olla katseiden kohteena.

Kuka tahansa, missä iässä tahansa voi pukeutua väreihin. Tosin kaikki värit eivät käy kaikille, omat värit kannattaa opetella tuntemaan.

Millaista identiteettiä haluaisit tuoda esiin pukeutumisellasi? Mikä tyylisuunta sinua kiinnostaa, kun niistä niin kovin puhut?

Puhun tyylisuunnista, koska ne rajaavat ihmisten käsityksiä. Nimenomaan jos pukeutuminen olisi oikeasti vapaata, ihmisen ei tarvitsisi ilmentää sillä mitään mietittyä identiteettiä. En siis itse halua ilmaista mitään tiettyä vaan päinvastoin mitä milloinkin mieleen pälkähtää. .

Mikä fiksaatio sinulla on niistä tyylisuunnista? Etkö voi vain pistää päälle mieleistä vaatetta ja antaa persoonasi loistaa sen yli? Vai onko tässä joku perustavanlaatuinen semanttinen ongelma, eli haluaisit poistaa kaikenlaisen määrittelyn ja luokittelun? Haittaako sinua se, että ihmiset muodostavat mielikuvia esimerkiksi ajamasi auton merkin tai iän perusteella? Tai se, mitä ammattisi muille viestii tai on viestimättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatko esimerkin liian rohkeasta asukokonaisuudesta?

Yhtenä päivänä värikkäät hippivermeet kirpputorilta, toisena herrainvaatteet, kolmantena mustat vaatteet ja bändipaita, neljäntenä eräretkikamppeet, viidentenä siisti mekko. Ja vaatteita ei käytetä vain siinä ympäristössä, mihin ne oletusarvoisesti yhdistetään. Ennakoimattomuus.

Laittaisitko ne eräretkikamppeet uimarannalle vai hääjuhlaan, vai mikä näissä nyt oli niin erikoista?

Nimenomaan se, että eri paikoissakin vain tietynlaisia vaatteita pidetään asiaankuuluvina. Ei mekkoa metsään eikä eräkamppeita juhliin.

Kyllä mekossa voi mennä metsään, ja (puhtaissa ja ehjissä) eräkamppeissa juhliin jos ei ole kutsussa mainittu millaisista juhlista on kyse ja mikä on pukukoodi. Esim varusmies saa osallistua juhliin loma-asussaan joka nykyisin on maastopuku. 

Mitkä sitten ovat sellaisia erilaisia vaatteita, joita ei hyväksytä? Ja missä kontekstissa? Toimistotöihin ei yleensä voi mennä bikineissä, mutta rannalle ne ovat täysin hyväksytyt vaatteet. Entäs teinien paljaat nilkat talvella? Onko se nyt sellaista normaalia poikkeavaa pukeutumista, jota ei sallita, vai ajattelitko jotain stripparimurhaajapellevaatetusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatko esimerkin liian rohkeasta asukokonaisuudesta?

Yhtenä päivänä värikkäät hippivermeet kirpputorilta, toisena herrainvaatteet, kolmantena mustat vaatteet ja bändipaita, neljäntenä eräretkikamppeet, viidentenä siisti mekko. Ja vaatteita ei käytetä vain siinä ympäristössä, mihin ne oletusarvoisesti yhdistetään. Ennakoimattomuus.

Laittaisitko ne eräretkikamppeet uimarannalle vai hääjuhlaan, vai mikä näissä nyt oli niin erikoista?

Nimenomaan se, että eri paikoissakin vain tietynlaisia vaatteita pidetään asiaankuuluvina. Ei mekkoa metsään eikä eräkamppeita juhliin.

Mikä estää pistämästä? Miksi välität muiden mielipiteistä? Henkilökohtaisesti en pistäisi mekkoa metsään, koska se on hyvin epäkäytännöllinen siihen.

Mitä ihmetta? Kuka määrittää ahtaat rajat?

Vähän luulen, että aloittaja itse. On pelkkää pelkuruutta pukeutua kuten muka kuvittelee olevan oikeanlaista ja sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutumisesta tulee persoonallista, kun ilmennät sillä omaa persoonaasi.

On turha käydä mukautumaan johonkin olemassa olevan tyyliin tai yhdistämään erilaisia tyylisuuntia, jos et elä niiden edustaman elämäntavan mukaan. Jos et ole hippi tai hevari, näytät hölmöltä jompana kumpana tai vielä oudommin hippihevarina. (Omassa mielessä on vielä nuoruuden ihastuksen innoittama nolo hopparivaihe.)

Oman tyylin löytämisessä voi käyttää olemassa olevia tyylejä lähinnä suuntaviivoina. Jokainen tietää, onko enemmän klassinen leidi kuin rockmimmi.

Rasittaa juuri tuo oman tyylin ilmentäminen ja se, että ei saisi pukeutua vaikka goottivaatteisiin, jos on puutarhanhoitoa harrastava virkanainen. Siis nimenomaan se, että pitäisi olla joku pysyvä ja omaa lokeroa ilmentävä tyyli. En ole hippi enkä hevari, mutta hippihevari kuulostaa ihan hyvältä.

Yleensä naureskelen kulttuuriselle omimiselle ja hyväksyn ihmiset sellaisina kuin ovat. Mutta jos puutarhuri-virkanainen haluaa pukeutua vapaalla gootiksi, pitäisin vähän ihmeellisenä genrelarppaamisena. Ja gootilla tarkoitan oikeasti goottia enkä mitään mustaa t-paitaa, jonka rintamukseen on ommeltu joku hentoinen ketju.

Hevari, hippi ja hippihevari ovat kaikki ihan ookoo tyylejä mutta lainaamassasi viestissä oli kyse siitä, että tyyli muuttuu mielestäni keinotekoiseksi ja päälleliimatuksi, jos haluat esittää hippiä mutta et oikeasti ole sellainen. Mulla on sen verran tyylisilmää tallella, että osaan erottaa aidon ja poseeraajan.

Taas käsitetään pukeutuminen esittämiseksi. Eikö saa pukeutua johonkin vaatteeseen, koska pitää siitä, vaan pitää samalla allekirjoittaa kokonainen maailmankatsomus ja elämäntapa?