Miksi monet kristinuskon jumalaan uskovat sanovat, että he uskovat ja tietävät, että joku heidän läheisensä "istuu pilven reunalla/katsoo pilvenreunalta)?

Vierailija kirjoitti:

"Paradoksin selitys lienee siinä, että moni ateisti on entinen uskovainen.

Tai niin, että kun tapaluterilainen on alkanut setviä suhdetta uskoonsa, on hän tutustunut tarkoin luterilaisuuteen ja ehkä muihinkin suuntauksiin ja sitten päätynyt ateistiksi."

Aika moni tuntemani ateisti on myös sellainen että ei ole vain koskaan oikein uskonut mihinkään. Lapsena ehkä mennyt massan mukana eikä ole ääneen kyseenalaistanut mutta tietynlainen ateistisuus on ollut aina heille se ajattelutapa.

Minä olin pitkään ateistinen kirkkoon tahtomattaan vain vanhana tapana kuuluva. Sitten koin tapahtumia mihin ateismilla ei ollutkaan enää tieteellisiä vastauksia mutta mystikoilla oli sitä enemmän vastauksia. Jeesuskin oli mystikko, kristinuskon alkuvelho.

Miten tuo ruumiin ylösnousemus tapahtuu, kun se hajoamisprosessi alkaa heti kuoleman jälkeen? Pelkkiä hajoavia luitako taivaaseen tempaistaan? Entä tuhkatut vainajat?

Se on ei-uskovien toiveikasta ajattelua, että läheisensä olisi hyvässä paikassa. 

Raamatussa taas sanotaan että on 2 osoitetta, Taivas (jossa on ihanaa luontoa ja taivainen kaupunki) ja helvetti, ja ei-uskovat joutuvat jälkimmäiseen. Sitä vaan ei Hilja-mummin haudalla viitsi enää julistaa, vaan mieluummin sitä ennen Hiljalle itselleen, tämän eläessä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristinuskon mukaan kuolleet nukkuvat ja heidät herätetään Jeesuksen tullessa takaisin hakemaan pelastetut taivaaseen. Mutta niin, kai tuo on lohdullista joillekin ajatella noin. Kai se tulee siitä, että lapsille sanoraan noin, kun ajatellaan että se.on lapsille helpompi käsittää asia noin. Mua kyllä lapsena ahdisti kun olin tehnyt pahojani ja luulin, että kuollut mummi katsoo pilven reunalta...

No ihan varmasti kukaan ei istu eikä muutenkaan oleile pilven reunalla.

Joskus kun näkee auringon pilven takaa oikein säteilevän, voi hetken muistella myöhäisiä jotka ovat nyt osa loistoa.