Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Surullinen olo ystävien käytöksestä, miten toimisit?
01.05.2021 |
Ollaan kolme hieman alle nelikymppistä ystävystä, ihan aikuisia siis. Olemme olleet pitkään ystäviä ja eri elämäntilanteita ollaan koettu, välimatkat ovat väliin olleet pitkiä, mutta ystävyys ja arvot ovat vuosien mittaan pysyneet. Paitsi ehkä nyt.
Toinen ystävistäni tekee uraa kansainvälisessä bisneksessä ja hän lähetetään vähän väliä ulkomaille eri tehtäviin, mutta kutsuttiin Suomeen nyt korona-aikana. Hän muutti aivan toisen ystäväni naapuriin. Tällä toisella ystävällä ja minulla on perheet, ulkomailla työskentelevä seurustelee, mutta asuu yksin ja on ollut yksinäinen etätöissä ja muutenkin.
Nyt korona ja näiden kahden ystävän läheinen sijainti ovat muuttaneet ystävyyden dynamiikkaan. Yksinkertaisesti sanottuna, nämä kaksi ystävää toteuttavat kaikki ne mukavat suunnitelmat, jotka minulla oli tuon toisen perheellisen ystävän kanssa, kun kolmas asuu ulkomailla. He ovat vähän väliä retkillä, tapaavat toistensa luona juhlien merkeissä jne. Minulle ei mainita asiasta (ei tietenkään tarvitsekaan), mutta syvällä jossain kirpaisee, kun saan kuvia heistä yhdessä ja etenkin jos kyseessä on ollut kohde, jonne olen halunnut mennä, eikä minua ole pyydetty mukaan. Nämä kaksi myös käyvät viikottain lenkillä, joten olen vähän pudonnut kuulumisista, eikä kumpikaan soittele minulle. Joskus huomaan Facebookissa, että he ovat samassa paikassa...
Olemme olleet tosi läheisiä, mutta nyt tuntuu, kuin eläisin ulkoavaruudessa. Ilman muuta he saavat tehdä mitä haluavat, ja minulle se ei kuulu eikä kukaan ole kenellekään mitään velkaa, mutta silti tuntuu pahalta... Olen ystävällisesti vastaillut viesteihin heidän yhteisiltä retkiltään, toivotellut mukavat juhlat ym. mutta fiilis on vähän poissa eikä huvita olla aktiivinen ihan samoin kuin ennen. Miten toimisitte tässä tilanteessani?
Kommentit (210)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmissuhde on aina kahden yksilön välinen asia eikä kylkiäinen jostain porukasta. Joku jo aiemmin kysyikin, pitikö ap yhtä tiiviisti yhteyttä ulkomailla asuvaan ystäväänsä kuin tämä toinen ystävä. Jos ei pitänyt, on päivänselvää, kumpi kahdesta perheellisestä on sinkun kanssa läheisempi. Ja tietenkin läheisemmän kanssa ollaan enemmän tekemisissä kuin vähemmän läheisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap älä välitä! Me asutaan Helsingissä pienellä alueella. Minun ”hyvä” kaverini valehteli meille että eivät pysty tavata, ja ovat viettäneet vappua 50m päässä meidän pihasta skumppaa juoden toisten naapureiden kanssa, mutta me emme mahtuneet mukaan🤣
Me lähinnä naureskellaan heille, eikä aiota ikinä enää kutsua heitä mihinkään😂 Pidetään aivan pelleinä. Itse en kehtaisi. Kuulostaa samanlaiselta kiusaamiselta, kuin kaveriesi touhut. Paljonko kavereillasi on ikää?
Joo, ja tälläisten vanhempien lapset jatkaa sitten päiväkotiin ja kouluun kiusaamaan.
”Tänään juodaan Virtasten kanssa skumppaa, mutta ei kerrota Mäkisille että ollaankin ihan tässä samassa pihassa vaan, mutta tällä kertaa ei tervehditä ja eivät mahdu seuraan nääs” kun meillä on oikeus!!
Lapsillehan tämä heidän lanseeraama malli siirtyy. Rukoilen ja syvästi toivon, ettei ihana lapsemme päädy tälläisten aikuisten kiusaajien ja ulkopuolellejättäjien lapsen kaveriksi, ikinä...
Meilläkin on tämmöinen kaveri, joka amerikkalaiseen tyyliin puhui miten ihania perheemme on, ja miten matkustelemme yhdessä sinne ja tänne ja mökkeilemme yms.
Sitten aloimme ihmetellä kun meitä ei kertaakaan kutsuttu heille päin kylään. Ajattelimme hyvää heistä, että no koska on korona!
Kuitenkin, muita ihmisiä heille kutsuttiin🧐 Ihan Ruotsista asti, jossa korona oikein pahana...
Sitten aloimme ihmetelllä kun ulkotapaamisilla, jota järjestävät joka kulmassa ja paikassa, on tyyliin ystävistä kavereihin ja koko naapurustoon olleet nyt kevään aikana aivan kaikki muut, paitsi tämä meidän ”ihana” perhe, johon he niin halusivat tutustua...
- Heille se oli vain puhetta
- He eivät oikeasti halua tutustua tai löydä aikaa meille
- Syytä en voi arvailla, emme ole tehneet heille mitään
- Otamme etäisyyttä, ja pidämme heitä vain samalla paikalla asuvina tuttuina, ei sydänystävinä, tai perheystävinä millään lailla.Voimia Ap
Ja sitten jotkut suomalaiset valittavat, miksi suomalaiset eivät voisi olla kuten amerikkalaiset. Mä joudun olemaan työni puolesta paljon tekemisissä amerikkalaisten kanssa ja sen vuoksi ymmärrän, että eihän ne "kun tulette Orlandoon, tulkaa käymään meillä" -jutut tarkoita yhtään mitään. Se on vaan sitä small talkia. En todellakaan kaipaa samanlaista Suomeenkin.
Kaikki osapuolet kyllä pääsevät niin paljon helpommalla kun ollaan rehellisiä, eikä esitetä. Kutsutaan kylään jos oikeasti halutaan kutsua, eikä heitellä ehdotuksia mitä ei oikeasti tarkoiteta.
Minulla oli amerikkalainen ystävä ja kesti kauan ennen kuin ymmärsin ettei hän tarkoita juuri mitään sanomaansa. Usein kun viestiteltiin niin kertoi kuinka tärkeä ystävä olen ja että niin kovasti haluaa pitää yhteyttä yllä. Siitä huolimatta yhteydenpito oli todella yksipuolista ja lopulta ihmettelin sitä hänelle suoraan, kun hänen sanomansa ja käytöksensä ei käynyt ollenkaan yhteen. Taas vakuutteli että kyllä olen niin tärkeä ja kuulemma kuvittelen vain. Lakkasin sitten tekemästä itse aloitteita ja pian hänestä ei enää kuulunut mitään.
Pahinta tuossa oli se kuinka tilanne pitkittyi ja kuinka hän sai minut todella tuntemaan että minä vain kuvittelen ristiriidan ja vika on päässäni.
En tiedä onko tämä arvokas tieto vai ei mutta minusta on nyt lähempänä kolmevitosta tullut todella nirso ihminen mitä tulee sosiaalisiin tilanteisiin. Eli olen läpeensä introvertti ja viihdyn esim yli 5 hengen tilaisuuksissa todella huonosti. Viimeisen vuoden aikana olen huomannut että oikeastaan kolmekin henkeä on välillä liikaa.
Vietin pitkän vappuaaton kahdestaan läheisen ystävän kanssa ja nautin suunnattomasti siitä että toinen kertoo henk koht asioitaan ja myös minä kerroin omia asioitani mitä en herkästi muille kerro. Meillä oli hauskaa, kunnioitamme toisiamme ja lähes aina kummallekin sopii tavata kun toinen ehdottaa vaikka välimatkaa 60 km.
Siksikin kolme henkilöä on joskus huono, kun jos yksi on vähemmän tahdikas tavoiltaan ja minulle tulee vähänkin sellainen olo että minä tai mielipiteeni on vähemmän arvokas tai jos tilaisuudesta jää sellainen olo etten tullut kuulluksi, niin nautinnollisempaa olisi ollut jäädä kotiin. Ja milloin muka kolme ihmistä ovat tyyliltään hyvin samanlaisia - kun emme ole samantyylisiä tämän läheisenkään ystäväni kanssa noin 50 prosenttia asioista ja arvoista.
Tämä kommentti mitenkään väheksymättä aapeeta tai tämän ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jäät odottelemaan kutsuja yhteiseen tekemiseen?
Minä tekisin niin, että toimisin itse aktiivisena ja pyytäisin näitä kavereita kanssani tekemään asiaa x , jonka tietäisin olevan kaikille mieleistä.
Jos siitä ei tulisi mitään, pyytäisin vielä myöhemmin toiseen juttuun. Jos sekään ei onnistuisi ja nämä kaksi jatkaisivat koko ajan edelleen yhteisiä juttujaan ja voiku meillä on kivaa -kuvien postaamista niin en sanoisi enää mitään ja poistuisin ryhmästä.
En vastaisi enää kummankaan viesteihin, vaikka se toinen lähtisikin ja tänne jäänyt yrittäisi taas kaveerata.
Miksi näin? Et vastaisi mitään? Et haluaisi kertoa miksi et ole yhteydessä? Mikä siinä suoraan puhumisessa on niin vaikeaa?
Mitä siinä on sanottavaa? Mitä sanoisin jos heitä ei kiinnosta olla kanssani. En voi pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap älä välitä! Me asutaan Helsingissä pienellä alueella. Minun ”hyvä” kaverini valehteli meille että eivät pysty tavata, ja ovat viettäneet vappua 50m päässä meidän pihasta skumppaa juoden toisten naapureiden kanssa, mutta me emme mahtuneet mukaan🤣
Me lähinnä naureskellaan heille, eikä aiota ikinä enää kutsua heitä mihinkään😂 Pidetään aivan pelleinä. Itse en kehtaisi. Kuulostaa samanlaiselta kiusaamiselta, kuin kaveriesi touhut. Paljonko kavereillasi on ikää?
Joo, ja tälläisten vanhempien lapset jatkaa sitten päiväkotiin ja kouluun kiusaamaan.
”Tänään juodaan Virtasten kanssa skumppaa, mutta ei kerrota Mäkisille että ollaankin ihan tässä samassa pihassa vaan, mutta tällä kertaa ei tervehditä ja eivät mahdu seuraan nääs” kun meillä on oikeus!!
Lapsillehan tämä heidän lanseeraama malli siirtyy. Rukoilen ja syvästi toivon, ettei ihana lapsemme päädy tälläisten aikuisten kiusaajien ja ulkopuolellejättäjien lapsen kaveriksi, ikinä...
Meilläkin on tämmöinen kaveri, joka amerikkalaiseen tyyliin puhui miten ihania perheemme on, ja miten matkustelemme yhdessä sinne ja tänne ja mökkeilemme yms.
Sitten aloimme ihmetellä kun meitä ei kertaakaan kutsuttu heille päin kylään. Ajattelimme hyvää heistä, että no koska on korona!
Kuitenkin, muita ihmisiä heille kutsuttiin🧐 Ihan Ruotsista asti, jossa korona oikein pahana...
Sitten aloimme ihmetelllä kun ulkotapaamisilla, jota järjestävät joka kulmassa ja paikassa, on tyyliin ystävistä kavereihin ja koko naapurustoon olleet nyt kevään aikana aivan kaikki muut, paitsi tämä meidän ”ihana” perhe, johon he niin halusivat tutustua...
- Heille se oli vain puhetta
- He eivät oikeasti halua tutustua tai löydä aikaa meille
- Syytä en voi arvailla, emme ole tehneet heille mitään
- Otamme etäisyyttä, ja pidämme heitä vain samalla paikalla asuvina tuttuina, ei sydänystävinä, tai perheystävinä millään lailla.Voimia Ap
Ja sitten jotkut suomalaiset valittavat, miksi suomalaiset eivät voisi olla kuten amerikkalaiset. Mä joudun olemaan työni puolesta paljon tekemisissä amerikkalaisten kanssa ja sen vuoksi ymmärrän, että eihän ne "kun tulette Orlandoon, tulkaa käymään meillä" -jutut tarkoita yhtään mitään. Se on vaan sitä small talkia. En todellakaan kaipaa samanlaista Suomeenkin.
Kaikki osapuolet kyllä pääsevät niin paljon helpommalla kun ollaan rehellisiä, eikä esitetä. Kutsutaan kylään jos oikeasti halutaan kutsua, eikä heitellä ehdotuksia mitä ei oikeasti tarkoiteta.
Minulla oli amerikkalainen ystävä ja kesti kauan ennen kuin ymmärsin ettei hän tarkoita juuri mitään sanomaansa. Usein kun viestiteltiin niin kertoi kuinka tärkeä ystävä olen ja että niin kovasti haluaa pitää yhteyttä yllä. Siitä huolimatta yhteydenpito oli todella yksipuolista ja lopulta ihmettelin sitä hänelle suoraan, kun hänen sanomansa ja käytöksensä ei käynyt ollenkaan yhteen. Taas vakuutteli että kyllä olen niin tärkeä ja kuulemma kuvittelen vain. Lakkasin sitten tekemästä itse aloitteita ja pian hänestä ei enää kuulunut mitään.
Pahinta tuossa oli se kuinka tilanne pitkittyi ja kuinka hän sai minut todella tuntemaan että minä vain kuvittelen ristiriidan ja vika on päässäni.
Mulla oli kanssa tällanen ystävä, tai ihminen, jota pidin hyvänä ystävänä. Hän oli kyllä suomalainen. Mutta samat jutut hänelläkin, aina kun puhuttiin, niin olin hänelle tärkeä ystävä ja hän halusi nähdä ja pidetään yhteyttä jne. Yhteydenpito oli kuitenkin yksipuolista, minä soittelin ja ehdotin tapaamiset. Sovitut tapaamiset yleensä aina peruuntuivat viime tipassa kun hänelle ei sopinutkaan. Kurjaa ja minua harmitti sekin kun olin järjestellyt töitä ja lastenhoitoja tapaamisten takia.
Sitten vaan yksi kerta meni hermot kun hän taas lupasi soitella illalla kun ei juuri silloin ehtinyt puhua puhelimessa. Ajattelin katsoa ja odotella, että milloin hän soittaa. Hän ei soittanut illalla, eikä seuraavana päivänä eikä ole soittanut takaisin nyt 7 vuoteen. Tuskin soittaa enää koskaan. No sellasta se on, harmittaa, mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap älä välitä! Me asutaan Helsingissä pienellä alueella. Minun ”hyvä” kaverini valehteli meille että eivät pysty tavata, ja ovat viettäneet vappua 50m päässä meidän pihasta skumppaa juoden toisten naapureiden kanssa, mutta me emme mahtuneet mukaan🤣
Me lähinnä naureskellaan heille, eikä aiota ikinä enää kutsua heitä mihinkään😂 Pidetään aivan pelleinä. Itse en kehtaisi. Kuulostaa samanlaiselta kiusaamiselta, kuin kaveriesi touhut. Paljonko kavereillasi on ikää?
Joo, ja tälläisten vanhempien lapset jatkaa sitten päiväkotiin ja kouluun kiusaamaan.
”Tänään juodaan Virtasten kanssa skumppaa, mutta ei kerrota Mäkisille että ollaankin ihan tässä samassa pihassa vaan, mutta tällä kertaa ei tervehditä ja eivät mahdu seuraan nääs” kun meillä on oikeus!!
Lapsillehan tämä heidän lanseeraama malli siirtyy. Rukoilen ja syvästi toivon, ettei ihana lapsemme päädy tälläisten aikuisten kiusaajien ja ulkopuolellejättäjien lapsen kaveriksi, ikinä...
Meilläkin on tämmöinen kaveri, joka amerikkalaiseen tyyliin puhui miten ihania perheemme on, ja miten matkustelemme yhdessä sinne ja tänne ja mökkeilemme yms.
Sitten aloimme ihmetellä kun meitä ei kertaakaan kutsuttu heille päin kylään. Ajattelimme hyvää heistä, että no koska on korona!
Kuitenkin, muita ihmisiä heille kutsuttiin🧐 Ihan Ruotsista asti, jossa korona oikein pahana...
Sitten aloimme ihmetelllä kun ulkotapaamisilla, jota järjestävät joka kulmassa ja paikassa, on tyyliin ystävistä kavereihin ja koko naapurustoon olleet nyt kevään aikana aivan kaikki muut, paitsi tämä meidän ”ihana” perhe, johon he niin halusivat tutustua...
- Heille se oli vain puhetta
- He eivät oikeasti halua tutustua tai löydä aikaa meille
- Syytä en voi arvailla, emme ole tehneet heille mitään
- Otamme etäisyyttä, ja pidämme heitä vain samalla paikalla asuvina tuttuina, ei sydänystävinä, tai perheystävinä millään lailla.Voimia Ap
Ja sitten jotkut suomalaiset valittavat, miksi suomalaiset eivät voisi olla kuten amerikkalaiset. Mä joudun olemaan työni puolesta paljon tekemisissä amerikkalaisten kanssa ja sen vuoksi ymmärrän, että eihän ne "kun tulette Orlandoon, tulkaa käymään meillä" -jutut tarkoita yhtään mitään. Se on vaan sitä small talkia. En todellakaan kaipaa samanlaista Suomeenkin.
Kaikki osapuolet kyllä pääsevät niin paljon helpommalla kun ollaan rehellisiä, eikä esitetä. Kutsutaan kylään jos oikeasti halutaan kutsua, eikä heitellä ehdotuksia mitä ei oikeasti tarkoiteta.
Minulla oli amerikkalainen ystävä ja kesti kauan ennen kuin ymmärsin ettei hän tarkoita juuri mitään sanomaansa. Usein kun viestiteltiin niin kertoi kuinka tärkeä ystävä olen ja että niin kovasti haluaa pitää yhteyttä yllä. Siitä huolimatta yhteydenpito oli todella yksipuolista ja lopulta ihmettelin sitä hänelle suoraan, kun hänen sanomansa ja käytöksensä ei käynyt ollenkaan yhteen. Taas vakuutteli että kyllä olen niin tärkeä ja kuulemma kuvittelen vain. Lakkasin sitten tekemästä itse aloitteita ja pian hänestä ei enää kuulunut mitään.
Pahinta tuossa oli se kuinka tilanne pitkittyi ja kuinka hän sai minut todella tuntemaan että minä vain kuvittelen ristiriidan ja vika on päässäni.
Olen samaa mieltä kanssasi ja siksi ihmettelenkin, miksi niin monet kaipaavat amerikkalaista small talkia Suomeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kolmen ihmisen WA-ryhmä ja kaksi laittaa sinne kuvia, mitä ovat kahdestaan tehneet, niin onhan se vähän erikoista. Mutta sen kolmannen ei pidä myöskään ajatella, että muut tekevät jotain häneltä salaa, jos eivät enää laita niitä kuvia. Kuvia voi julkaista FB:sssä, Instassa tms paikassa, mutta kolmen hengen WA-ryhmässä ei kannata julkaista kuvia, jotka on tarkoitettu vain kahdelle.
En ole katkera, mutta olen kuitenkin. Just joo, anna toisten nauttia vielä, kun toinen on Suomessa. Miksi haluaisit rajata toisten tekemisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jäät odottelemaan kutsuja yhteiseen tekemiseen?
Minä tekisin niin, että toimisin itse aktiivisena ja pyytäisin näitä kavereita kanssani tekemään asiaa x , jonka tietäisin olevan kaikille mieleistä.
Jos siitä ei tulisi mitään, pyytäisin vielä myöhemmin toiseen juttuun. Jos sekään ei onnistuisi ja nämä kaksi jatkaisivat koko ajan edelleen yhteisiä juttujaan ja voiku meillä on kivaa -kuvien postaamista niin en sanoisi enää mitään ja poistuisin ryhmästä.
En vastaisi enää kummankaan viesteihin, vaikka se toinen lähtisikin ja tänne jäänyt yrittäisi taas kaveerata.
Miksi näin? Et vastaisi mitään? Et haluaisi kertoa miksi et ole yhteydessä? Mikä siinä suoraan puhumisessa on niin vaikeaa?
Mitä siinä on sanottavaa? Mitä sanoisin jos heitä ei kiinnosta olla kanssani. En voi pakottaa.
No silloin tietäisit mikä on homman nimi! Täällä jankataan ja ihmetellään vuosienkin jälkeen että miksi ystävä ei enää pitänyt yhteyttä. Eikö se olisi parempi puhua selväksi niin ei tarvitse arvuutella?
Itselläni esim käynyt niin että erään ystävän kanssa oli tosi hankala sopia tapaamisia ja hän totesi että ei enää ole samanlaista yhteyttä kuin joskus. Hienoa että sanoi!
Ja niinkuin moni on sanonut, ihan luonnolista että moni ystävyys jää. Kuuluu kasvuun ja elämään. Ikäänkuin hiipuu pois. Mutta jos on ollut vuosia läheinen ystävä, ollaan puolin toisin yhteydessä ja yhteydenpito loppuu kuin seinään eikä asiasta edes puhuta, sitä en ymmärrä. Niinkuin nyt apn tapauksessa. Ihmeellistä että ei voi sanoa mitään, omassa päässä vaan pyöritellä.
Nokun ylpeys tulee tielle, ja ihan ymmärrettävästi. Ei halua anella selityksiä ihmiseltä joka ei ole arvostanut takaisin samalla lailla. On nolo olo hylättynä osapuolena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuuli heti mieleen, että ovat löytäneet toisensa seksuaalisesti. Onhan tuollainen noin kiihkeä yhdessäolo ja sillä ylpeileminen kovin omituista. Vaikuttaa siltä, että toinen on mustis ja yrittää vakuuttaa sinua noilla tiedoilla ja kuvilla tyyliin :
"Minun. Minun. Minun. Näetkö, kuinka ollaan yhdessä. Lälläläää."
Jätä omaan arvoonsa. He eivät ole enää ystäviäsi.
Sitten, kun kyllästyvät toisiinsa, niin sinä taas kelpaat.
On oma asiasi, oletko tuollaisen hylkääjien käytettävissä.
Minä en olisi. En ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain taas kuvan heistä vapputunnelmissa viestiryhmäämme, skoolaavat yhdessä. On tosi kurja olo. Mitä tuohon voi vastata? Olisimmepa yhdessä? Vai ei mitään? Ap
Minä varmaan heittäytyisin pisteliääksi ja kommentoisin, että olette sitten koronasta huolimatta uskaltaneet jatkaa toistenne tapaamista.
Mitäpä vastaisivat.
Vittuilu vain pahentaa asiaa. Jos haluaa sanoa asiasta, niin sanoo sitten suoraan eikä tuolla lailla kierrellen ja piikitellen vittuilemalla.
Minusta tuo kyllä on suoraan sanomista. Miksi omia tunteita pitää kaunistella?
Vai pitääkö kysyä näin: "Miksi ette kutsuneet minua mukaan? Olisin halunnut osallistua."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, väisty takaa vasemmalle. He eivät seuraasi kaipaa, etkä voi sille muuta ,kuin antaa heidän olla rauhassa ja jatkat omaa elämääsi. Tällaista elämä on . Joku menettää ystäviä, joku läheisiä perheestä ect.
Mulle tulee mieleen että tässä ei ole kyse mistään kiusanteosta, vaan siitä että ystäväsi laittavat heidän kuviaan whats uppiin koska haluavat pitää sut ns. Kartalla heidän tekemisistään eivätkä halua tehdä salassa mitään. Ajattelevat, että sun mieli pahoittuu, jos eivät anna kuulua itsestään ja näkevät salaa.
Mutta syy miksi eivät sua nyt kutsu mihinkään on kysymysmerkki. Tulee mieleen että jotenkin nyt kuvittelevat ettet halua heitä syystä tai toisesta nähdä, kun kommentoit heidän yhteiskuviaan iloisesti. Ehkä heille tulee sellainen fiilis että sulle on jotenkin OK olla nyt omissa oloissasi, kun et mitenkään vaikuta esim. Pettyneeltä heidän näkemisiinsä tai kysele mitään miksi sua ei kutsuta? Ehdotteletko itse heille tapaamisia yhdessä?
Itsellä nimittäin tällainen samanlainen 3 hengen porukka, jossa minä ja toinen ystäväni nähdään useammin kuin kolmas. Meidän yhteiseen face-ryhmään kuitenkin laitellaan juuri vastaavia kuvia koska ajattelemme pitää ystävämme kuitenkin kartalla eikä sulkea häntä ulos. Tämä kolmas ystävämme asuu vähän kauempana eikä aina ole jaksanut nähdä kun olemme miettineet tekemisiä. Ihan aina emme häntä joka paikkaan pyydä, koska tiedämme senkin että varoo koronaa työnsä puolesta.
Joka tapauksessa jos ystäväsi ovat sulle oikeasti läheisiä, niin mikset ole ottanut asiaa mitenkään puheeksi?? Hyvien ystävien kanssa voi jutella mistä vaan. Minä kysyisin vaikka puoliksi huumorilla että ai eikö meikäläisen seura enää kelpaa :D itse uskon oikeasti että kyse on siitä että he jotenkin kuvittelevat ettet ITSE kaipaa heidän seuraansa enää kun suhtaudut kuviin positiivisesti yms.
Noniin, arki on koittanut ja perinteinen Vappu juhlittu perinnevapun tavoin parhaiden ja harvojen valittujen kanssa! 🙄
Nyt voi sitten ottaa yhteyttä taas niihin varakavereihin, että saa ma-pe jotenkin kulumaan 😂
en ymmärrä näitä kommenteja jotka ehdottavat vihjailuja tai vetäytymistä. jos on monen vuoden läheinen ystävyys takana, niin kyllä suosittelisin tällaisia toimia ennen ihan suoraa puhetta. kerro tunteistasi rehellisesti, mutta syyllistämättä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on kolmen ihmisen WA-ryhmä ja kaksi laittaa sinne kuvia, mitä ovat kahdestaan tehneet, niin onhan se vähän erikoista. Mutta sen kolmannen ei pidä myöskään ajatella, että muut tekevät jotain häneltä salaa, jos eivät enää laita niitä kuvia. Kuvia voi julkaista FB:sssä, Instassa tms paikassa, mutta kolmen hengen WA-ryhmässä ei kannata julkaista kuvia, jotka on tarkoitettu vain kahdelle.
Näin itsekin ajattelen. Sama kokemus on kolmen keski-ikäisen naisen wa-ryhmästä. Kaksi sopii keskinäisiä tapaamisia ja postaa kuvia niistä. Mielestäni tuo on vain moukkamaista ja huonoa käytöstä. Suomalaisilla ei todellakaan ole käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen että tässä ei ole kyse mistään kiusanteosta, vaan siitä että ystäväsi laittavat heidän kuviaan whats uppiin koska haluavat pitää sut ns. Kartalla heidän tekemisistään eivätkä halua tehdä salassa mitään. Ajattelevat, että sun mieli pahoittuu, jos eivät anna kuulua itsestään ja näkevät salaa.
Mutta syy miksi eivät sua nyt kutsu mihinkään on kysymysmerkki. Tulee mieleen että jotenkin nyt kuvittelevat ettet halua heitä syystä tai toisesta nähdä, kun kommentoit heidän yhteiskuviaan iloisesti. Ehkä heille tulee sellainen fiilis että sulle on jotenkin OK olla nyt omissa oloissasi, kun et mitenkään vaikuta esim. Pettyneeltä heidän näkemisiinsä tai kysele mitään miksi sua ei kutsuta? Ehdotteletko itse heille tapaamisia yhdessä?
Itsellä nimittäin tällainen samanlainen 3 hengen porukka, jossa minä ja toinen ystäväni nähdään useammin kuin kolmas. Meidän yhteiseen face-ryhmään kuitenkin laitellaan juuri vastaavia kuvia koska ajattelemme pitää ystävämme kuitenkin kartalla eikä sulkea häntä ulos. Tämä kolmas ystävämme asuu vähän kauempana eikä aina ole jaksanut nähdä kun olemme miettineet tekemisiä. Ihan aina emme häntä joka paikkaan pyydä, koska tiedämme senkin että varoo koronaa työnsä puolesta.
Joka tapauksessa jos ystäväsi ovat sulle oikeasti läheisiä, niin mikset ole ottanut asiaa mitenkään puheeksi?? Hyvien ystävien kanssa voi jutella mistä vaan. Minä kysyisin vaikka puoliksi huumorilla että ai eikö meikäläisen seura enää kelpaa :D itse uskon oikeasti että kyse on siitä että he jotenkin kuvittelevat ettet ITSE kaipaa heidän seuraansa enää kun suhtaudut kuviin positiivisesti yms.
Et vissiin yhtään seurannut aloittajan viestejä? Aloittaja nimenomaan ehdottanut tekemistä joista on systemaattisesti kieltäydytty.
Alue: Aihe vapaa
Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti.