Sain tietää, että ystävä antaa miehensä lukea viestinsä ja olen kertonut ystävälle todella henkilökohtaisia, arkaluonteisia asioita

Minunkin viestini (jotka käsittelivät aika henk.koht ongelmia) päätyivät kuulemma ystävän miehen luettavaksi. Kuulemma vaatii että pääsee lukemaan kaikki viestit kun haluaa. Että on sairasta kun ei ole mitään yksityistä ja omaa parisuhteessa, ei edes kirjesalaisuutta. 

Omakohtainen kokemus on "ystävästä" joka myös paljasti, että mies saa lukea sekä facebook että whatsup viestit. Kyse ei ole edes mustasukkaisuudesta vaan sama ihminen myös antaa äitinsä lukea kaiken. Ottaa mielellään myös esille muiden aikana asioita, jotka on luottamuksella kerrottu. Täysin epäluotettava ja ilkeä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Emme lue toisemme viestejä, ellei toinen pyydä vaikka tarkistamaan jotain kun on kädet täynnä. Mutta ettekö te siis tiedä mitään, mitä puolisonne ystäville kuuluu? Minkälaisten asioiden kertominen on ok, missä menee raja? Itsestäni tuntuisi oudolta että joku kävisi vaikka kahvilla ystävänsä kanssa, eikä kertoisi siitä mitään puolisolleen (muuta kuin käyneensä kahvilla). Vuosia yhdessä olleena toisen ystävät ovat osa elämää, ja asioiden jakaminen normaalia. Oletan myös että parisuhteissa olevat ystäväni saattavat kertoa eteenpäin kuulumiseni, sekä hyvät että huonot.

Itse pidän kyllä salaisuudet, siis ne asiat joista ystävä on sanonut että älä kerro edes puolisolle. Ne mistä en myöskään puhu eteenpäin, on intiimiasiat ja parisuhdeasiat, jos ystävän puoliso on myös puolisoni kaveri. Samoin saatan jättää myös omat päänsisäiset parisuhdehuoleni kertomatta, jos kyseessä on kaveripariskunta. Mutta voisin sanoa esimerkiksi että "ystäväni työpaikalla uhkaa yt-neuvottelut", tai "ystäväni astma on pahentunut".

Ihan tosissaanko tuota kysyt? Tietenkin raja menee siinä mihin se ihminen rajan asettaa, jonka asioista aiotaan puhua. ELi pitää aina kysyä ystävältä, että saako jakaa tämän ja tämän, tai jos on aikeissa kertoa tai tietää, että aikoo kertoa, pitää kysyä ystävältä, että onko ok, että kerron tästä puolisolleni (ja jos vielä kertoo syyn miksi kertoo, niin sitä parempi).  sehän se ystävyyden idea on, että ystävälle voi kertoa ihan kaiken tietäen ettei ystävä juorua eteenpäin ilman lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme lue toisemme viestejä, ellei toinen pyydä vaikka tarkistamaan jotain kun on kädet täynnä. Mutta ettekö te siis tiedä mitään, mitä puolisonne ystäville kuuluu? Minkälaisten asioiden kertominen on ok, missä menee raja? Itsestäni tuntuisi oudolta että joku kävisi vaikka kahvilla ystävänsä kanssa, eikä kertoisi siitä mitään puolisolleen (muuta kuin käyneensä kahvilla). Vuosia yhdessä olleena toisen ystävät ovat osa elämää, ja asioiden jakaminen normaalia. Oletan myös että parisuhteissa olevat ystäväni saattavat kertoa eteenpäin kuulumiseni, sekä hyvät että huonot.

Itse pidän kyllä salaisuudet, siis ne asiat joista ystävä on sanonut että älä kerro edes puolisolle. Ne mistä en myöskään puhu eteenpäin, on intiimiasiat ja parisuhdeasiat, jos ystävän puoliso on myös puolisoni kaveri. Samoin saatan jättää myös omat päänsisäiset parisuhdehuoleni kertomatta, jos kyseessä on kaveripariskunta. Mutta voisin sanoa esimerkiksi että "ystäväni työpaikalla uhkaa yt-neuvottelut", tai "ystäväni astma on pahentunut".

Ihan tosissaanko tuota kysyt? Tietenkin raja menee siinä mihin se ihminen rajan asettaa, jonka asioista aiotaan puhua. ELi pitää aina kysyä ystävältä, että saako jakaa tämän ja tämän, tai jos on aikeissa kertoa tai tietää, että aikoo kertoa, pitää kysyä ystävältä, että onko ok, että kerron tästä puolisolleni (ja jos vielä kertoo syyn miksi kertoo, niin sitä parempi).  sehän se ystävyyden idea on, että ystävälle voi kertoa ihan kaiken tietäen ettei ystävä juorua eteenpäin ilman lupaa.

Eli siis kahvittelu ystävän kanssa menisi niin, että jokaisesta aiheesta puhuttaessa molemmat kysyisivät erikseen että saako sen jakaa puolisolle? Eikö helpompi tapa olisi vain mainita itse milloin ei saa kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme lue toisemme viestejä, ellei toinen pyydä vaikka tarkistamaan jotain kun on kädet täynnä. Mutta ettekö te siis tiedä mitään, mitä puolisonne ystäville kuuluu? Minkälaisten asioiden kertominen on ok, missä menee raja? Itsestäni tuntuisi oudolta että joku kävisi vaikka kahvilla ystävänsä kanssa, eikä kertoisi siitä mitään puolisolleen (muuta kuin käyneensä kahvilla). Vuosia yhdessä olleena toisen ystävät ovat osa elämää, ja asioiden jakaminen normaalia. Oletan myös että parisuhteissa olevat ystäväni saattavat kertoa eteenpäin kuulumiseni, sekä hyvät että huonot.

Itse pidän kyllä salaisuudet, siis ne asiat joista ystävä on sanonut että älä kerro edes puolisolle. Ne mistä en myöskään puhu eteenpäin, on intiimiasiat ja parisuhdeasiat, jos ystävän puoliso on myös puolisoni kaveri. Samoin saatan jättää myös omat päänsisäiset parisuhdehuoleni kertomatta, jos kyseessä on kaveripariskunta. Mutta voisin sanoa esimerkiksi että "ystäväni työpaikalla uhkaa yt-neuvottelut", tai "ystäväni astma on pahentunut".

Ihan tosissaanko tuota kysyt? Tietenkin raja menee siinä mihin se ihminen rajan asettaa, jonka asioista aiotaan puhua. ELi pitää aina kysyä ystävältä, että saako jakaa tämän ja tämän, tai jos on aikeissa kertoa tai tietää, että aikoo kertoa, pitää kysyä ystävältä, että onko ok, että kerron tästä puolisolleni (ja jos vielä kertoo syyn miksi kertoo, niin sitä parempi).  sehän se ystävyyden idea on, että ystävälle voi kertoa ihan kaiken tietäen ettei ystävä juorua eteenpäin ilman lupaa.

Eli siis kahvittelu ystävän kanssa menisi niin, että jokaisesta aiheesta puhuttaessa molemmat kysyisivät erikseen että saako sen jakaa puolisolle? Eikö helpompi tapa olisi vain mainita itse milloin ei saa kertoa?

Normaalin älykkyysosamäärän omaava ihminen ymmärtää kyllä ihan itse, mitä asioita on ja ei ole soveliasta kertoa eteenpäin.

Ilkeät jouruämmät eivät ansaitse ystäviä.

Kannattaa herätä todellisuuteen. Lähes jokaikinen nainen kertoo miehelleen ihan kaiken sen, mitä ystävänsä kertovat.

Vierailija kirjoitti:

Emme lue toisemme viestejä, ellei toinen pyydä vaikka tarkistamaan jotain kun on kädet täynnä. Mutta ettekö te siis tiedä mitään, mitä puolisonne ystäville kuuluu? Minkälaisten asioiden kertominen on ok, missä menee raja? Itsestäni tuntuisi oudolta että joku kävisi vaikka kahvilla ystävänsä kanssa, eikä kertoisi siitä mitään puolisolleen (muuta kuin käyneensä kahvilla). Vuosia yhdessä olleena toisen ystävät ovat osa elämää, ja asioiden jakaminen normaalia. Oletan myös että parisuhteissa olevat ystäväni saattavat kertoa eteenpäin kuulumiseni, sekä hyvät että huonot.

Itse pidän kyllä salaisuudet, siis ne asiat joista ystävä on sanonut että älä kerro edes puolisolle. Ne mistä en myöskään puhu eteenpäin, on intiimiasiat ja parisuhdeasiat, jos ystävän puoliso on myös puolisoni kaveri. Samoin saatan jättää myös omat päänsisäiset parisuhdehuoleni kertomatta, jos kyseessä on kaveripariskunta. Mutta voisin sanoa esimerkiksi että "ystäväni työpaikalla uhkaa yt-neuvottelut", tai "ystäväni astma on pahentunut".

Tätä minäkin ihmettelen. Tietenkään en kerro puolisolleni mitään, mikä pyydetään pitämään salassa. En myöskään antaisi puolisoni lukea viestejäni. Silti minua ihmetyttää tässä ketjussa ilmennyt asenne, ettei ystävien mitään asioita saisi kertoa puolisolle. Tietenkin harkintakykyä täytyy käyttää, mutta kyllä minä saatan mainita, että vaikkapa "Heidi" on sairaalassa tai että "Liisa" irtisanottiin töistä. Joissakin tapauksissa on suorastaan hyvä kertoa joitakin asioita – tietenkin mainitsen puolisolle vaikkapa kaverini erosta, ettei tämä seuraavalla tapaamiskerralla vahingossakaan kysy, mitä kumppanille kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa herätä todellisuuteen. Lähes jokaikinen nainen kertoo miehelleen ihan kaiken sen, mitä ystävänsä kertovat.

Ja kaikille muille, jotka viitsivät kuunnella.

Mitä järkeä on kertoa kenellekään henkilökohtaisia, arkaluonteisia asioita? Ei tule mieleenkään kailottaa omia asioita muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme lue toisemme viestejä, ellei toinen pyydä vaikka tarkistamaan jotain kun on kädet täynnä. Mutta ettekö te siis tiedä mitään, mitä puolisonne ystäville kuuluu? Minkälaisten asioiden kertominen on ok, missä menee raja? Itsestäni tuntuisi oudolta että joku kävisi vaikka kahvilla ystävänsä kanssa, eikä kertoisi siitä mitään puolisolleen (muuta kuin käyneensä kahvilla). Vuosia yhdessä olleena toisen ystävät ovat osa elämää, ja asioiden jakaminen normaalia. Oletan myös että parisuhteissa olevat ystäväni saattavat kertoa eteenpäin kuulumiseni, sekä hyvät että huonot.

Itse pidän kyllä salaisuudet, siis ne asiat joista ystävä on sanonut että älä kerro edes puolisolle. Ne mistä en myöskään puhu eteenpäin, on intiimiasiat ja parisuhdeasiat, jos ystävän puoliso on myös puolisoni kaveri. Samoin saatan jättää myös omat päänsisäiset parisuhdehuoleni kertomatta, jos kyseessä on kaveripariskunta. Mutta voisin sanoa esimerkiksi että "ystäväni työpaikalla uhkaa yt-neuvottelut", tai "ystäväni astma on pahentunut".

Tätä minäkin ihmettelen. Tietenkään en kerro puolisolleni mitään, mikä pyydetään pitämään salassa. En myöskään antaisi puolisoni lukea viestejäni. Silti minua ihmetyttää tässä ketjussa ilmennyt asenne, ettei ystävien mitään asioita saisi kertoa puolisolle. Tietenkin harkintakykyä täytyy käyttää, mutta kyllä minä saatan mainita, että vaikkapa "Heidi" on sairaalassa tai että "Liisa" irtisanottiin töistä. Joissakin tapauksissa on suorastaan hyvä kertoa joitakin asioita – tietenkin mainitsen puolisolle vaikkapa kaverini erosta, ettei tämä seuraavalla tapaamiskerralla vahingossakaan kysy, mitä kumppanille kuuluu.

Kuka on sanonut, ettei mitään saisi kertoa? Kyllä se nyt pitäisi ihan maalaisjärjellä tajuta onko ok sanoa puolisolle, että "Maaritille kuuluu hyvää" toisin kuin alkaa selostaa miten "Maarit sai taas keskenmenon, on leikkaus edessä, onkohan syöpä ja suoli vuotaa verta." Siis ihan oikeesti, siinä ON iso ero mitä on ok alkaa höpistä eteenpäin. Normaali ihminen tietää kysymättäkin mikä on sellainen asia, mistä voi kertoa toiselle. Ihmisellä pitäisi myös olla oikeus kertoa asioistaan ulkopuoliselle joko omalla tahdillaan tai ei ollenkaan. Normaali ihminen myös osaa kysyä toiselta "Onko ok jos kerron tämän henkilölle X koska-".

Ihmisillä on oikeus yksityiseen vaikka ystävälle avautuu. Eri asia te, jotka heti suoraan sanotte, että juoruatte kaiken eteenpäin. Se on ok. Olette rehellisiä siinä, että suu käy ennen päätä ja ystävä tietää, että kaikki asiat leviää jos puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme lue toisemme viestejä, ellei toinen pyydä vaikka tarkistamaan jotain kun on kädet täynnä. Mutta ettekö te siis tiedä mitään, mitä puolisonne ystäville kuuluu? Minkälaisten asioiden kertominen on ok, missä menee raja? Itsestäni tuntuisi oudolta että joku kävisi vaikka kahvilla ystävänsä kanssa, eikä kertoisi siitä mitään puolisolleen (muuta kuin käyneensä kahvilla). Vuosia yhdessä olleena toisen ystävät ovat osa elämää, ja asioiden jakaminen normaalia. Oletan myös että parisuhteissa olevat ystäväni saattavat kertoa eteenpäin kuulumiseni, sekä hyvät että huonot.

Itse pidän kyllä salaisuudet, siis ne asiat joista ystävä on sanonut että älä kerro edes puolisolle. Ne mistä en myöskään puhu eteenpäin, on intiimiasiat ja parisuhdeasiat, jos ystävän puoliso on myös puolisoni kaveri. Samoin saatan jättää myös omat päänsisäiset parisuhdehuoleni kertomatta, jos kyseessä on kaveripariskunta. Mutta voisin sanoa esimerkiksi että "ystäväni työpaikalla uhkaa yt-neuvottelut", tai "ystäväni astma on pahentunut".

Ihan tosissaanko tuota kysyt? Tietenkin raja menee siinä mihin se ihminen rajan asettaa, jonka asioista aiotaan puhua. ELi pitää aina kysyä ystävältä, että saako jakaa tämän ja tämän, tai jos on aikeissa kertoa tai tietää, että aikoo kertoa, pitää kysyä ystävältä, että onko ok, että kerron tästä puolisolleni (ja jos vielä kertoo syyn miksi kertoo, niin sitä parempi).  sehän se ystävyyden idea on, että ystävälle voi kertoa ihan kaiken tietäen ettei ystävä juorua eteenpäin ilman lupaa.

Eli siis kahvittelu ystävän kanssa menisi niin, että jokaisesta aiheesta puhuttaessa molemmat kysyisivät erikseen että saako sen jakaa puolisolle? Eikö helpompi tapa olisi vain mainita itse milloin ei saa kertoa?

syvä huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme lue toisemme viestejä, ellei toinen pyydä vaikka tarkistamaan jotain kun on kädet täynnä. Mutta ettekö te siis tiedä mitään, mitä puolisonne ystäville kuuluu? Minkälaisten asioiden kertominen on ok, missä menee raja? Itsestäni tuntuisi oudolta että joku kävisi vaikka kahvilla ystävänsä kanssa, eikä kertoisi siitä mitään puolisolleen (muuta kuin käyneensä kahvilla). Vuosia yhdessä olleena toisen ystävät ovat osa elämää, ja asioiden jakaminen normaalia. Oletan myös että parisuhteissa olevat ystäväni saattavat kertoa eteenpäin kuulumiseni, sekä hyvät että huonot.

Itse pidän kyllä salaisuudet, siis ne asiat joista ystävä on sanonut että älä kerro edes puolisolle. Ne mistä en myöskään puhu eteenpäin, on intiimiasiat ja parisuhdeasiat, jos ystävän puoliso on myös puolisoni kaveri. Samoin saatan jättää myös omat päänsisäiset parisuhdehuoleni kertomatta, jos kyseessä on kaveripariskunta. Mutta voisin sanoa esimerkiksi että "ystäväni työpaikalla uhkaa yt-neuvottelut", tai "ystäväni astma on pahentunut".

Tätä minäkin ihmettelen. Tietenkään en kerro puolisolleni mitään, mikä pyydetään pitämään salassa. En myöskään antaisi puolisoni lukea viestejäni. Silti minua ihmetyttää tässä ketjussa ilmennyt asenne, ettei ystävien mitään asioita saisi kertoa puolisolle. Tietenkin harkintakykyä täytyy käyttää, mutta kyllä minä saatan mainita, että vaikkapa "Heidi" on sairaalassa tai että "Liisa" irtisanottiin töistä. Joissakin tapauksissa on suorastaan hyvä kertoa joitakin asioita – tietenkin mainitsen puolisolle vaikkapa kaverini erosta, ettei tämä seuraavalla tapaamiskerralla vahingossakaan kysy, mitä kumppanille kuuluu.

Jos sinä et tiedä miten sinun ystäväsi suhtautuu siihen että hänen "mitään" asioitaan kerrotaan eteenpäin, niin se on todellakin niin, että niitä asioita ei jaeta eteenpäin ilman lupaa. On ok (tietenkin, maalaisjärkeä SAA käytää), sanoa vaikkapa, että Heidille kuuluu hyvää, mutta ei välttämätt ole ok sanoa, että Heidi oli sairaalassa, puhumattakaan siitä, että kerrottaisiin miksi siellä oli. Se on jo yksityistietojen levittämistä.

Heidi kertoi asian sinulle.

Jos Heidi aiemmin jo tiesi, että olet pahimmanluokan juorueukko, niin silloin voi olettaa, että Heidi samalla tiedosti, että kaikki mitä hän sinulle jakaa, jaetaan eteenpäin.

Ystäväsi elää alistavassa ja kontrolloivassa suhteessa

Sen sijaan että haukut ystäväsi, sanoo että tuo ei ole normaali suhde, sinun ei pitäisi joutua näyttämään viestejäsi. Olen pahoillani, mutta en voi enää laittaa sinulle viestillä mitään yksityistä. Miehelläsi ei ole mitään asiaa tietää minun leikkausarvista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on kertoa kenellekään henkilökohtaisia, arkaluonteisia asioita? Ei tule mieleenkään kailottaa omia asioita muille.

Näin päätyy hyvin yksinäiseksi ihmiseksi.

Olen kokenut tuon tilanteen. Meni hetki tajuta, ihan kaikki meni eteenpäin mitä juttelin. Jopa kun pyysin: jutellaan luottamuksellisesti.

Muutenkin saannut ajoittain nälvimistä osakseni, epäkunnioittavaa kommenttia ym.

Vihdoin tajusin irrottautua. Aikasemman puolison kanssa oli kaikki ok, nykyinen on kuin pieni sylikoira, ei pääse enään yksin ulos.

Aika kammottava kuvio, en pysty luottamaan.

heheh

Aika moni on joutunut pettymään "ystäväänsä". Voiko päästä tilanteesta niin, että ystävyys jatkuisi enään koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme lue toisemme viestejä, ellei toinen pyydä vaikka tarkistamaan jotain kun on kädet täynnä. Mutta ettekö te siis tiedä mitään, mitä puolisonne ystäville kuuluu? Minkälaisten asioiden kertominen on ok, missä menee raja? Itsestäni tuntuisi oudolta että joku kävisi vaikka kahvilla ystävänsä kanssa, eikä kertoisi siitä mitään puolisolleen (muuta kuin käyneensä kahvilla). Vuosia yhdessä olleena toisen ystävät ovat osa elämää, ja asioiden jakaminen normaalia. Oletan myös että parisuhteissa olevat ystäväni saattavat kertoa eteenpäin kuulumiseni, sekä hyvät että huonot.

Itse pidän kyllä salaisuudet, siis ne asiat joista ystävä on sanonut että älä kerro edes puolisolle. Ne mistä en myöskään puhu eteenpäin, on intiimiasiat ja parisuhdeasiat, jos ystävän puoliso on myös puolisoni kaveri. Samoin saatan jättää myös omat päänsisäiset parisuhdehuoleni kertomatta, jos kyseessä on kaveripariskunta. Mutta voisin sanoa esimerkiksi että "ystäväni työpaikalla uhkaa yt-neuvottelut", tai "ystäväni astma on pahentunut".

Tätä minäkin ihmettelen. Tietenkään en kerro puolisolleni mitään, mikä pyydetään pitämään salassa. En myöskään antaisi puolisoni lukea viestejäni. Silti minua ihmetyttää tässä ketjussa ilmennyt asenne, ettei ystävien mitään asioita saisi kertoa puolisolle. Tietenkin harkintakykyä täytyy käyttää, mutta kyllä minä saatan mainita, että vaikkapa "Heidi" on sairaalassa tai että "Liisa" irtisanottiin töistä. Joissakin tapauksissa on suorastaan hyvä kertoa joitakin asioita – tietenkin mainitsen puolisolle vaikkapa kaverini erosta, ettei tämä seuraavalla tapaamiskerralla vahingossakaan kysy, mitä kumppanille kuuluu.

Jos sinä et tiedä miten sinun ystäväsi suhtautuu siihen että hänen "mitään" asioitaan kerrotaan eteenpäin, niin se on todellakin niin, että niitä asioita ei jaeta eteenpäin ilman lupaa. On ok (tietenkin, maalaisjärkeä SAA käytää), sanoa vaikkapa, että Heidille kuuluu hyvää, mutta ei välttämätt ole ok sanoa, että Heidi oli sairaalassa, puhumattakaan siitä, että kerrottaisiin miksi siellä oli. Se on jo yksityistietojen levittämistä.

Heidi kertoi asian sinulle.

Jos Heidi aiemmin jo tiesi, että olet pahimmanluokan juorueukko, niin silloin voi olettaa, että Heidi samalla tiedosti, että kaikki mitä hän sinulle jakaa, jaetaan eteenpäin.

 

Eli siis jos "Heidi" joutuu tulehtuneen umpparin takia sairaalaan ja laittaa siitä minulle viestiä, niin en saa mainita asiasta puolisolleni, joka myös tuntee "Heidin"? Edes silloin, jos "Heidi" ei mainitse sanallakaan tai edes rivien välistä, että kyseessä on hänen omasta mielestään arkaluontoinen asia, jonka ei halua leviävän?

Noin lähtökohtaisesti käytän maalaisjärkeä. En kerro asioita, joita en haluaisi kerrottavan minusta. Kun erosin miesystävästäni, minulle oli täysin ok, että ystäväni kertoi siitä puolisolleen – olin menossa heille kylään, ja oli ihan hyvä puolisonkin tietää, miksi olin itkuinen ja apea. Kun sain potkut töistä, oletin suorastaan, että ystäväni kertovat myös puolisoilleen, ettei minun tarvitse sitä itse sanoa. En kuitenkaan haluaisi, että omista parisuhdeongelmistani puhuttaisiin eteenpäin tai vaikkapa siitä, että olen käynyt terapiassa. Tällaisia asioita en kertoisi omallekaan puolisolleni omista ystävistäni.

Ja tosiaan, nyt puhutaan tiiviistä porukasta, jossa kaikki ovat tunteneet toisensa vuosikaudet ja tavanneet puolisoita puolin lukuisat kerran. En minäkään kertoisi puolisolleni mitään sellaisista henkilöistä, joita hän ei ole esimerkiksi koskaan tavannut ihan vaan juoruamismielessä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on valitettavasti melko yleistä. 

On tullut huomattua ja ketju todistaa asian!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on kertoa kenellekään henkilökohtaisia, arkaluonteisia asioita? Ei tule mieleenkään kailottaa omia asioita muille.

Näin päätyy hyvin yksinäiseksi ihmiseksi.

Ei välttämättä. Maailmassa on paljon asioita, joista voi puhua kertomatta salaisuuksiaan ja runsaasti viisaita ihmisiä joiden kanssa keskustella.

Yleensä heitä kutsutaan miehiksi.