Sain tietää, että ystävä antaa miehensä lukea viestinsä ja olen kertonut ystävälle todella henkilökohtaisia, arkaluonteisia asioita

Ei ole kyllä kovin tervettä tuommoinen. En minäkään vaimolle lavertele ystävien juttuja, vaikka se itse on välillä semmonen juorukello, että varmaan haluaisi tietää. Parisuhteessakin saa mielestäni olla salaisuuksia tässä asiassa.

Vau. Näillä kaiken kertojilla ei toivottavasti ole työpuhelinta josta myös jakavat kaikki asiat puolisoilleen. Muutenkin salassapitovelvollisuus ulottuu kyllä omaan puolisoonkin, ei hänelle voi kertoa esim. työasioita tai antaa lukea työviestejä/sähköposteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies lukee joskus minun viestejäni (jos olen vaikka suihkussa ja minulle tulee viesti äidiltään tai jos aamusta tulee naapurin naiselta viestiä). Siis mies katsoo että onko kiireinen. Esim aamusta vaihdetaan usein naapurin kanssa viestejä lasten yhteisistä koulukyydeistä ja naapurillekkin helpompaa jos saa vastauksen heti että aiotaanko kuljettaa lapsia ym.

Minä katson usein miehen viestejä. Mies kun menee tallille ja pihatöihin niin jättää puhelimensa keittiöön. Jos se soi niin vastaan ja jos tulee viesti niin katson onko kiireinen eli vienkö heti miehelle puhelimen jonnekkin pihalle.

Kumpikin meistä osaa jättääviestin lukemisen kesken jos vaikuttaa henkilökohtaiselta viestiltä.

Itse olen snaonut asiasta ystävilleni. Yksi loukkaantui (ei kuunnellut että ei mieheni lue hänen viestejään koska ne ei kiinnosta). Toinen nauroi että heillä sama tilanne ja huomattiin että meidän puhelimilla oli edellisenä päivänä viestit kirjoittanut kummassakin päässä miehemme. Kummallakin oli kädet täynnä töitä niin miehet sopi sitten isompien lasten asioita meidän puhelimilla. Kolmas tietää myös asian eikä ole mitenkään suuttunut. Miehen sukulaiset joskus soittavat minulle ja toteavat että sama soittaa minun puhelimeen koska minä kuitenkin vastaan soittivat he sitten minun tai miehen puhelimeen.

Meillä puhelimet eivät ole niin henkilökohtaisia. Lapsetkin joskus lainaavat meidän puhelimia kun esim etsivät jotain kuvaa tai tietoa meidän puhelimista. Mutta niin se näyttää olevan monissa muissakin tuttavaperheissä. Mutta tilanne on aivan eri apn esittämään tilanteeseen jossa mies vaatii että saa lukea kaikki viestit. Meillä kun luottamus toimii ettei toinen lue henkilökohtaisia asioita vaan ne mitä tarvii. Eli yksityisyys on luottamuksen varassa eikä jonkun salasanan. Sori en muuta käytäntöämme vaikka se jotain haittaisikin.

Pääasia, että kaikki ystäväsi tietävät tuon. Itse en viestittelisi kanssasi kuin korkeintaan käytännön asioista.

Kannattaa lukea kunnolla. Tuossahan sanottiin että ei lueta henkilökohtaisia viestejä. Eli mikä on ongelma ? Toisaalta jos tapanasi on laittaa suuria henkilökohtaisia uutisia esim wa viestillä kaverille yllättäen niin saattaa se tieto levitä muillekkin. Usein joku näyttää omalta näytöltä kuvia tai videoita muille. Siihen kun lävähtää päälle sun viesti ”mulla tippuri” niin voi sen aika moni nähdä vaikka ystäväsi ei olisi niin tarkoittanut. Kannattaa ymmärtää että aina on riskinsä kun kirjoittaa salaisuuksia,,,

Vierailija kirjoitti:

Minulla ystävä jolla mielenterveyden kanssa ongelmia. Kerron miehelle yleisellä tasolla joskus esim että ystäväni voi huonosti. En selitä mitään yksityiskohtia jne mutta minusta on reilua että voin kertoa tuon verran kun kyllä se miehenkin elämään vaikuttaa jos juttelen illalla kaksi tuntia eri huoneessa puhelimeen enkä vietä aikaa mieheni kanssa. Autan mielelläni ystävääni mutta jos en saisi kertoa edes tuota voisi kyllä mies jossakin kohden tulemaan mustasukkaiseksi siitä kun välillä ystäväni tarvii paljon aikaani että pärjää.

Saman ystävän kanssa puhun usein yksin ollessani kaiutin auki. Toki jos puhutaan jostain henkilökohtaisista asioista niin kerron heti kun joku tulee kotiin. Tai sitten otan kaiuttimen pois.

Yleisesti en voi ymmärtää tuota hirveää yksityishysteriaa puhelimien kanssa. Kyllä meillä käytetään perheen jäsenten kesken toistemme puhelimia välillä. Tietty ei lueta toisten viestejä jne. No meillä ne on kyllä työkaluja eikä oman käden jatkeita. Eli puhelimia unohtuu lojumaan välillä pöydälle vaikka omistaja menee muualle. Perheessä vanhemmat ja teinejä 13-17v.

Tuollain ympäripyöreästi on aivan ok sanoa. Ei mene yksityiskohtiin, mutta toinen ymmärtää miksi vie aikaa/mietit omiasi.

Kyllä munkin puhelin usein lojuu ties missä ja mies myös tietää koodin millä se aukeaa. Ei hän silti saa lukea viestejäni ja jos sellaiseen lankeaa on aika pohtia miksi hän teki niin väärin, miksi ei kunnioita ystäviäni ja onko luottamuspulaa. Siis oikeasti miettisin onko suhteella jatkoa. Mä en ala kituuttamaan suhteessa, jossa toiseen ei voi luottaa ja mä en hyväksy jos mun ystäviä loukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vau. Näillä kaiken kertojilla ei toivottavasti ole työpuhelinta josta myös jakavat kaikki asiat puolisoilleen. Muutenkin salassapitovelvollisuus ulottuu kyllä omaan puolisoonkin, ei hänelle voi kertoa esim. työasioita tai antaa lukea työviestejä/sähköposteja. 

Minä kyllä välillä vastaan miehen työpuhelimeen. Mies kun ei pidä sitä viikonloppuisin mukana vaan jättää keittiön sivupöydälle. Jos se siinä soi moneen kertaan tai jos miehen pomo soittaa niin vastaan. Otan viestin tai kehotan soittamaan miehen henkilökohtaiseen numeroon. Ainakin tähän asti miehen pomo on kiitellyt siitä että vastaan puhelimeen. Ja en tosiaan tekisi sitä jos mies olisi psykolgi, kirurgi tai vaikka sosiaalipuolen tekijä. Muta kun kaikilla työasiat eivät ole salassapidettäviä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää hieman äijä, jota kiinnostaa lukea vaimonsa ystävättären viestit. 

Hän vainoharhaisesti olettaa, että viesteissä puhutaan hänestä tai muista miehistä.

Olen huomannut jo ajat sitten, että iso osa ihmisistä, niin naisista kuin miehistä, kertoo kaiken puolisolleen. Puoliso, jota en ehkä edes tunne, taas lörpöttelee asiani kavereilleen. Näille ihmisille ei kannata kertoa yhtään mitään, jos haluaa tiedon pysyvän vain yhdellä ihmisillä.

Itse en kerro mitään minulle luottamuksella kerrottua puolisolleni, eikä hän minulle. Hyväksymme molemmat tämän periaatteen ja luotamme toisiimme.

Me emme kumpikaan lue toistemme viestejä ellei toinen sitten pyydä. Itse pyysin viimeksi eilen että voisiko hän tarkistaa moneltako se lekuriaika tänään on, että se on siellä txt-viesteissä. 

Jos toinen ajaa ja toiselle tulee viesti missä oletettavasti on kaverilta koordinaatit mihin pitää ajaa, niin toinen voi hyvin lukea sen viestin kun toinen on ratissa. Jos puhelin soi, ja toinen on suihkussa, niin toinen katsoo kuka soittaa ja huutaa että se on pekka, vastaanko? Ja sitten suihkussa olija sanoo että vastaa ja sano että soitan kun tulen suihkusta, tai älä vastaa, soitan takaisin sitten.

Tämä on edelleen ihan normaalia toimintaa parisuhteissa(pitääkö tähän lisätä että vakiintuneissa loppuelämän suhteissa?) eikä korreloi mitenkään mustasukkaisuuden tai  kontrollintarpeen kanssa, vaikka osa porukasta haluaisi että yleisesti niin ajateltaisiinkin. Omassa puhelimesani ei ole mitään koodeja, ja sillä voi tasan soittaa puhelun, tai laittaa txt-viestin. Miehen koodi on minulle tiedossa, ja moneen kertaan sitä on tarvittukin

Vierailija kirjoitti:

Me emme kumpikaan lue toistemme viestejä ellei toinen sitten pyydä. Itse pyysin viimeksi eilen että voisiko hän tarkistaa moneltako se lekuriaika tänään on, että se on siellä txt-viesteissä. 

Jos toinen ajaa ja toiselle tulee viesti missä oletettavasti on kaverilta koordinaatit mihin pitää ajaa, niin toinen voi hyvin lukea sen viestin kun toinen on ratissa. Jos puhelin soi, ja toinen on suihkussa, niin toinen katsoo kuka soittaa ja huutaa että se on pekka, vastaanko? Ja sitten suihkussa olija sanoo että vastaa ja sano että soitan kun tulen suihkusta, tai älä vastaa, soitan takaisin sitten.

Tämä on edelleen ihan normaalia toimintaa parisuhteissa(pitääkö tähän lisätä että vakiintuneissa loppuelämän suhteissa?) eikä korreloi mitenkään mustasukkaisuuden tai  kontrollintarpeen kanssa, vaikka osa porukasta haluaisi että yleisesti niin ajateltaisiinkin. Omassa puhelimesani ei ole mitään koodeja, ja sillä voi tasan soittaa puhelun, tai laittaa txt-viestin. Miehen koodi on minulle tiedossa, ja moneen kertaan sitä on tarvittukin

Lähti kesken kaiken viesti, eli jatkan vielä: 

Se että toisella on mahdollisuus lukea kaikki viestit, ja mennä sähköpostiin/ faceen, ei tarkoita että näin koskaan toimittaisiin. 

Parempi lopettaa ystävyys.

Tuota en ymmärrä, että mies vaatii saada lukea viestit. Sellaista en suvaitsisi suhteessa. Enkä kyllä pitäisi siitäkään, että ystävän mies/puoliso lukisi laittamiani viestejä.

Kuitenkin. Mä olen sitä mieltä, että on ok kertoa asioita puolisolle. Kerron itsekin hyvin paljon asioita, myös muiden asioita puolisolleni. Hän kertoo myös minulle. Kuitenkaan me ei koskaan oteta esiin mitään henkilökohtaisempia asioita toistemme ystävien kanssa, eli niin ei käy, että rupeaisimme puhumaan jostain arasta asiasta henkilön kanssa, joka ei asiaa ole itse meille kertonut.

On silti asioita, mitä en ole puolisollekaan kertonut. Ne on niin isoja/vaikeita, että koen, että ei ole minun asiani niistä kertoa. Kuitenkin tuollainen aloittajan tilanne, eli kasvaimen leikkaus, olisi helpostikin asia, jonka kyllä kertoisin puolisolle. Mutta kuten sanoin, puoliso ei ottaisi sitä puheeksi. Jos ystävä haluaisi tuollaisesta puolisolleni kertoa ja puhua siitä hänen kanssaan, niin ottaa sitten itse puheeksi.

Monen mielestä ilmeisesti toimin väärin, mutta en itse koe tätä haitalliseksi ja ymmärrän, jos omat ystäväni kertovat samaan tapaan omille puolisoilleen minun asioitani. Ei aivan yksityiskohtaisesti, mutta pääpiirteittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vau. Näillä kaiken kertojilla ei toivottavasti ole työpuhelinta josta myös jakavat kaikki asiat puolisoilleen. Muutenkin salassapitovelvollisuus ulottuu kyllä omaan puolisoonkin, ei hänelle voi kertoa esim. työasioita tai antaa lukea työviestejä/sähköposteja. 

Me kyllä puhutaan miehen kanssa työasiatkin, vaikka ollaankin vaitiolovelvollisia. Näin tekee aika iso osa, ainnakin meillä psyk. puolella. Ollaan toki samalla alalla.

Vierailija kirjoitti:

Tuota en ymmärrä, että mies vaatii saada lukea viestit. Sellaista en suvaitsisi suhteessa. Enkä kyllä pitäisi siitäkään, että ystävän mies/puoliso lukisi laittamiani viestejä.

Kuitenkin. Mä olen sitä mieltä, että on ok kertoa asioita puolisolle. Kerron itsekin hyvin paljon asioita, myös muiden asioita puolisolleni. Hän kertoo myös minulle. Kuitenkaan me ei koskaan oteta esiin mitään henkilökohtaisempia asioita toistemme ystävien kanssa, eli niin ei käy, että rupeaisimme puhumaan jostain arasta asiasta henkilön kanssa, joka ei asiaa ole itse meille kertonut.

On silti asioita, mitä en ole puolisollekaan kertonut. Ne on niin isoja/vaikeita, että koen, että ei ole minun asiani niistä kertoa. Kuitenkin tuollainen aloittajan tilanne, eli kasvaimen leikkaus, olisi helpostikin asia, jonka kyllä kertoisin puolisolle. Mutta kuten sanoin, puoliso ei ottaisi sitä puheeksi. Jos ystävä haluaisi tuollaisesta puolisolleni kertoa ja puhua siitä hänen kanssaan, niin ottaa sitten itse puheeksi.

Monen mielestä ilmeisesti toimin väärin, mutta en itse koe tätä haitalliseksi ja ymmärrän, jos omat ystäväni kertovat samaan tapaan omille puolisoilleen minun asioitani. Ei aivan yksityiskohtaisesti, mutta pääpiirteittäin.

Ja jatkan vielä, että emme kerro toistemme kertomia asioita kenellekään muullekaan eteenpäin. Tiedämme toistemme puhelinten koodit, eli pystyisimme kyllä lukemaan viestit ja sähköpostit, jos näin haluasimme, mutta periaatteesta niin ei tehdä (ellei erikseen toinen pyydä, kuten aiemmalla auto-esimerkissä tai muussa vastaavassa). Ja tosiaan sanon vielä, että yksityiskohtaisesti ei kerrota asioita, mutta pääpiirteittäin kyllä. Ollaan mm. puhuttu siitä, kun jommankumman ystävä on pohtinut eroa puolisostaan. Ollaan puhuttu miksi ja mitkä on isoimmat syyt. Tiedetään kuitenkin, että vaikka molemmat tunnettaan yleensä molemmat puoliskot, niin asiat ei mene toiselle eteenpäin.

Tämän takia en luota enää naisiin, joilla on mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni ei vaadi mitään, mutta silti jaan kaikki asiat hänen kanssaan. Hän on paras ystäväni. Muille ystävilleni olen sanonut jo kauan sitten, että älkää kertoko minulle mitään sellaista, mitä mieheni ei saisi tietää. Toisaalta meidän kahden välisiä asioita en kerro muille ystävilleni. Näin se vaan menee.

Sinulla on siis vain yksi ystävä eli miehesi. Muita kohtelet kuin juoruämmät kylillä eli kyselet ja juoruat eteenpäin.  Entäs sitten kun ero tulee? Kuvitteletko että sinulla on enää ystäviä jotka jaksaa kuunnella sinun murheitasi?

En kysele ja kuten sanoin, ystäväni tai kaverini tai tuttavani, miten vaan, tietävät, että me puhumme mieheni kanssa kaikesta. Enkä itsekään kerro omista asioistani kuin miehelleni. Minusta olisi outoa jakaa esim. intiimielämää tai -vaivoja tms kenenkään kanssa.

En jaksa uskoa, että meille tulee ero enää monen kymmenen vuoden jälkeen. Olen sitäpaitsi introvertti tyyppi, enkä juuri kaipaa ihmisiä ympärilleni, jos surua on, käsittelen sen ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon vastauksia, että kerrotaan kaikki. Itse en voisi kuvitellakaan, että kertoisin kumppanille jonkun toisen yksityisasioita mutta pitää varmaan vähän kalibroida omia oletuksia siitä mitä toiset tekevät. Varmaan tuo on ok kunhan tietäisin sen etukäteen. Aika pinnallinen tuttavuussuhde siitä tulisi.

Todella näin, että oma oletusarvo on se, että "luotettu" ystävä kertoo puolisolleen.

Ja vaikka ystävä vakuuttaa, että asia pysyy meidän kahden välisenä, niin hän voi valehdella.

Kun nämä tiedostaa, on omassa harkinnassa, mitä kertoo ja mitä ei.

Emme lue toisemme viestejä, ellei toinen pyydä vaikka tarkistamaan jotain kun on kädet täynnä. Mutta ettekö te siis tiedä mitään, mitä puolisonne ystäville kuuluu? Minkälaisten asioiden kertominen on ok, missä menee raja? Itsestäni tuntuisi oudolta että joku kävisi vaikka kahvilla ystävänsä kanssa, eikä kertoisi siitä mitään puolisolleen (muuta kuin käyneensä kahvilla). Vuosia yhdessä olleena toisen ystävät ovat osa elämää, ja asioiden jakaminen normaalia. Oletan myös että parisuhteissa olevat ystäväni saattavat kertoa eteenpäin kuulumiseni, sekä hyvät että huonot.

Itse pidän kyllä salaisuudet, siis ne asiat joista ystävä on sanonut että älä kerro edes puolisolle. Ne mistä en myöskään puhu eteenpäin, on intiimiasiat ja parisuhdeasiat, jos ystävän puoliso on myös puolisoni kaveri. Samoin saatan jättää myös omat päänsisäiset parisuhdehuoleni kertomatta, jos kyseessä on kaveripariskunta. Mutta voisin sanoa esimerkiksi että "ystäväni työpaikalla uhkaa yt-neuvottelut", tai "ystäväni astma on pahentunut".

En enää jatkaisi ystävyyttä, tuo on törkeä yksityisyyden loukkaus.

En keksi kuin yhden ystävän kertoman asian, jonka olen tietoisesti salannut puolisolta. Kyseessä on niin henkilökohtainen asia, että en ainakaan itse haluaisi kenenkään sitä levittelevän. Olen kertonut, että tällä ystävällä on haasteita eräässä asiassa, mutta ei sen enempää. Mutta muuten olen kyllä kertonut "kaiken" pääpiirteittäin. Näitä asioita ei tästä eteenpäin kuitenkaan kerrota kenellekään muulle. Ymmärrän myös, että ystävät kertoo minun asioitani puolisoilleen.

Sinkku- kirjoitti:

Tämän takia en luota enää naisiin, joilla on mies.

Yhtä vähän kannattaa luottaa mieheen, jolla on nainen.

Osa miehistä lörpöttelee kaiken naiselleen, esim. saunailloista ja miesten reissuista. Ja valitettavasti vielä omaa osuuttaan silotellen. Näin nainen kuvittelee miehen olevan rehellinen, kun saa tietää reissusta kaiken, mitä siellä on puhuttu ja tehty, paitsi sen oman miehen tekemiset.

Nämä tyypit karsitaan ajan myötä porukasta.